Tuesday, 28 June 2011

Paahdetta ja sietokykyä

Paahdepenkissä kukoistavat verikurjenpolvet. Näyttää siltä, että mitä enemmän aurinko porottaa, sitä paremmin nämä kasvit voivat. Sanotaan, että lähellä tuotettu kasvi pärjää paremmin kuin kauempaa tuotu. Nämä ovat tosi läheltä, kaivoin nimittäin juuripistokkaita saaren kalkkilouhoksen kasveista.

It's getting dry again. Locally growing wildflowers such as geraniums and Dianthus deltoides are doing well.

Saman saaren alkuperää on myös ketoneilikka. Se on hieno yhdistelmä tuntemattoman tummalehtisen maksaruohon kanssa. Harmi, kun en tiedä ko. kasvin laji- ja lajikenimeä. Olen varmaan ostanut sen ilman nimilappua tai sitten hukannut sen. Näissäkin on aika paljon lajeja ja lajikkeita.

Toisaalla, muotopuutarhassa alkavat tarhaidänunikot vähitellen lopetella – no, on niissä vielä kuusi kukkaa, mutta uusia nuppuja ei enää näy. Yhä sinisemmiksi käyvät alppipiikkiputket saavat vuorostaan pitää seuraa kukinnan aloittaneelle 'Bowl of Beauty' -pionille. Toimii tämäkin, kuin unelma.

Ransu tuli kanssani kiertämään puutarhaa, mutta juoksi äkkiä takaisin kuistille ja viileämpiin sisätiloihin kun käänsin suunnan taloa kohti. Norjalaiset lienevät tottuneita viileämpiin ja sateisempiin kesiin?

Voitaisko me jo mennä sisään?

Vrt. helmikuussa: Voitaisko me jo mennä sisään?

Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Ketoneilikka – Dianthus deltoides
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

22 comments :

  1. Kylläpä onkin teidän kasvavassa iässä oleva norjalainen pystynyt talvella pörhistämään kaikki karvansa - siis joka ikisen! On kyllä kova helle nyt! Helmikin on vetäytynyt partsilla isoäidin korituolin ALLE. Uusi paikka :)

    ReplyDelete
  2. Juu, Ransu pörhisti pakkasella posket ja varmaan korvatkin :-D
    Kissoilla on kova helle, vaikka meillä ihmisillä on mukavaa niin täytyy muistaa, että kissan on päästävä varjoon. Hyvä, että Helmille on löytynyt uusi mukava hellepaikka. Teillä Naukulassa muuttuvat asiat niin nopeassa tahdissa nyt että hyvä kun perässä pysyy ;-)

    ReplyDelete
  3. Paahteinen puutarhasi näyttää ihanalle. Nauvon ja Korppoon saarien ja luotojen verikurjenpolvimatot ovat syöpyneet mieleeni Ängsön kesien jäljiltä. Alppipiikkiputket ovat upean näköisiä, mutta taitavat vaatia enemmän paahdetta kuin meidän rehevällä pihalla on tarjolla.

    ReplyDelete
  4. Kaikki piikkiputket taitavat viihtyä parhaiten auringossa, suorastaan paahteessa ja hyvin vettä läpäisevässä maaperässä (mitä minulla ei ole, mutta olen istuttanut ne lähelle maata kuivattavaa ojaa, niin seisovaa vettä ei ainakaan pitäisi olla).
    Saariston kukkivat luodot ovat tosiaan pieniä ihmeitä, mitä jo pikkutyttönä kummastelin: kuin viimeistä päivää kukkivia maksaruohoja, keto-orvokkeja ja ruoholaukkoja niin karussa ympäristössä!

    ReplyDelete
  5. Kesällä ilme näyttää vaativammalta!

    ReplyDelete
  6. Ehkä talvella Ransu keskittyi pysymään hengissä eikä voinut satsata vaatimiseen täydellä teholla?

    ReplyDelete
  7. Mikähän järki siinä on , että mettikset kasvattavat kesäksi tajuttoman kaulurin ! :) Tai ainakin yksi mettis tekee niin Ransun lisäksi. Mitä kuumempi kesä sitä komeampi kauluri !

    t.Leena ja Pojat

    ReplyDelete
  8. Ai, hyvä tietää, ettei Ransu ole ainoa. Olen nimittäin arvellut sen biorytmien olevan täysin sekaisin. Vaikka eihän se hyvä asia ole. Mutta olemus on vaikuttava, ehkä se on pääasia!

    ReplyDelete
  9. Komea on Ransun turkki!
    Näyttää se minun pionini kyllä todella paljon tuolta sinun kuviesi pionilta. Liekö edes on toista ihan samankaltaista lajia?

    Minulla olisi pätkä todella kuivaa penkkiä, siihen voisinkin laittaa verikurjenpolvea jos kerran kestää kuivuttaa.

    ReplyDelete
  10. Pioneja on niin hurjan paljon, mutta en ole nähnyt toista samanlaista, niinpä sanotaan että kunnes toisin todistetaan, pionisi on Bowl of Beauty!
    Paahteeseen ja kuivaankin käy tosin hyvin verikurjenpolvi, vuorikaunokki, ukonhatut ja nuo piikkiputket. Sekä tietysti maksaruohot, vettä varastoivina mehilehtisinä kasveina.

    ReplyDelete
  11. Voisko tuo metsäkissan kesäturkki myös eristää kuumuutta eli itse asiassa vilvoittaa? Viimeisessä kuvassa lumi näyttää ihan pilviltä ja Ransu "pilvikissalta". Ihmeen muhkealta myös, melkein lihavalta, vaikka ilmeisesti noitten karvojensa sisällä on varsin hoikka poika.

    ReplyDelete
  12. Voi Ransu! :D

    Ja kukat taas kerran kauniita!

    ReplyDelete
  13. Niin, ehkä turkki myös eristää mutta Ransulla on selvästi silti kuuma nyt. Joten en tiedä. Oman, täysin epätieteellisen ja todistamattoman teoriani mukaan norjalaiset viihtyvät luultavasti parhaiten ympäri vuoden kestävässä tihkusateessa noin kymmenessä asteessa, eikös siellä Norjassa aina sellaista ole ;-) Ransua ei pieni sade haittaa lainkaan ja lämpötilakin saisi aina pysyä 0-15 asteen välillä.
    Ransu on ollut varsin hoikka, suorastaan laiha, vasta viimeisen kuukauden-parin aikana sille on vihdoin alkanut kertyä lihaa luiden ympärille. Aiemmin tuntui, että kun sen ottaa syliin niin karvojen alla ei ole mitään, pelkkä ranka, mutta nyt se on PAINAVA! Porsaankyljysdieetti on tepsinyt ;-) Eläinlääkärikin huomautti aina, että tässä kissassa ei ole grammaakaan liikalihaa, mutta tuskin enää sanoo. Vaikka lihavuuteen onkin vielä matkaa.
    On se hienoa, että ihanaa Ransua on nyt vähän enemmän :-)

    ReplyDelete
  14. Onpa jännittävän näköinen tuo alppipiikkiputki, ei ole ennen silmiini ko. kasvi osunut.

    Itse mietin joskus Alpeilla kulkiessani sitä yllättävää kukkivien kasvien runsautta, joka vuorilla on. Luonto osaa yllättää monipuolisuudellaan myös karuissa paikoissa.

    ReplyDelete
  15. Elämäni matkat....; Kiitos, ja välitän rapsutukset Ransulle :-)

    Susanna; Karuissa paikoissa ne kai kukkivatkin kuin viimeistä päivää taatakseen lajin jatkuvuuden. Kun olosuhteet ovat huonot, täytyy kukkia ja tuottaa siemeniä. Vuoristoniityt ovat upea näky :-) En ole nähnyt niitä Alpeilla, mutta Kalliovuorilla olen. Unohtumatonta!

    ReplyDelete
  16. Voi noita kissoja turkkeinensa. Nyt en kadehdi niitä.

    ReplyDelete
  17. Niin, nyt niillä pitäisi olla bikinit ja uimahousut! Ransulle sopisi vanhanajan miesten punaraidallinen kokouimapuku.

    ReplyDelete
  18. Sulla oli hyvä juttu yhteensopivista väreistä ja kasveista lehdessä; tuo ketoneilikan ja maksaruohon yhdistelmä on kyllä loistava jatke artikkelille, samoin pioni ja piikkiputki yhdessä.

    Kasvien yhdistely on kyllä puutarhaharrastelun suola. Ja pippuri: pirskatin vaikeaa välillä!

    Ransua (ja mustaa Mustia) käy kyllä sääliksi näillä keleillä. Miten se kissa jaksaisi auringossa, kun ihminenkin hakeutuu varjoon ja sisätiloihin, vaikka on paaaaaljon karvattomampi.

    Terkkuja teille!

    ReplyDelete
  19. Kiitos Intopii! Kasvien yhdistely on ihan lempiaiheita, niin omalla pihalla kokeiluissa kuin aiheesta kirjoittamisessakin. Mutta koskaan ei voi olla ihan varma etukäteen siitä, miten korkeiksi kasvit omalla pihalla kasvavat ja koska ne tarkalleen ottaen kukkivat. Ehkä siksi se onkin niin kiehtovaa, kun se on yhteistyötä kasvien kanssa.
    Tärkein kriteerihän on kuitenkin pihan omistajan oma maku ja mieltymykset. Oikeaa yhdistelmää ei voi kukaan määrätä, voi vain ehdottaa ja esitellä.
    Musti ei tunnu kärsivän helteestä yhtään, se on niin joustava kaveri, niin sään kuin koirienkin suhteen, toisin kuin pikkuveljensä :-D
    Koetahan kestää, ehkä me tää kesä kuitenkin kestetään, vaikka sitten viileän vakoviinin voimin ;-)

    ReplyDelete
  20. Bowl of Beauty' on kyllä ykai kauneimmista pioneista. Minullakin alkaa se aukeemaan.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!