Ajatus kesään

Nyt vuoden pimeimpänä aikana rassaa, kun sisällä pitää sytyttää valot keskellä niin sanottua kirkasta päivää. Pihalla ei voi tehdä mitään, vesitynnyrikin tuli vasta kaadettua räystään alta. Eivätkä ne pakkaset vieläkään tulleet. Tulipahan tehtyä.

Kivointa nyt on muistella viime kesää ja miettiä ensi kesän loikoilua puutarhassa. Vaikka siellä ei tulisi loikoiltua lainkaan, voi sitä silti suunnitella etukäteen.

Yksi puutarhani mukana perityistä vanhoista kasveista on Juhannuspioni. Se aloittaa kukkimisen jo toukokuussa, ja tämä kuva on kesäkuun toiselta päivältä, kun muutama ensimmäinen kukka on jo auki. Nuppujen määrästä voi ennakoida tulevien viikkojen kukkaloistoa. Pioni kasvaa vanhan hirsitalon kivijalan juuressa, etelärinteessä ja kivijalan eteläpuolella. Mahdollisimman hyvä paikka, kasvi suorastaan pörisee tyytyväisyydestä siinä.

Juhannuspioni on Rea Peltolan ja Vesa Koivun mukaan muualta maailmasta jo hävinnyt, mutta meidän vanhoissa puutarhoissamme säilynyt kasvi. Minun Ahvensaaren pihaani se on varmasti tullut pohjoisemmalta Hevonkackin saarelta, josta oli kotoisin ompelijatar Elna Jansson, myöhemmin Nedergårdin eli minun tilani emäntä. Siellä Elnan entisen kotitalon pihalla nimittäin kasvaa sama pioni, on tullut tarkistettua kesäisellä veneretkellä.

Rean ja Vesan oiva Pionit –kirja kannattaa muuten laittaa jokaisen puutarhaystävän pukinkonttiin!