Syreenikierros

 Nyt kukinta on parhaimmillaan!

Heti kuistin raput laskeuduttua on vastassa jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar'. Se ei ole vielä täydessä kukassa eikä siinä ole ihan niin paljon kukkaterttujakaan kuin monena aiempana vuonna. Mutta on se silti kaunis. 

Tämä on lempinäkymiä tähän aikaan, pikkuisen navettani takana kukkii pihlaja ja sen takana naapurin isot vanhat pihasyreenit, vähän liilaa saattaa kuvasta nähdä pilkottavan pihlajan takana kaukana.

Moskovalaisen kaunein hetki taitaakin olla tämä, jolloin osa kukista on vielä nupulla, nuput kun ovat niin soman vaaleanpunaiset.

Tajusin, että en ollut ottanut ollenkaan kuvia vanhoista pihasyreeneistäni, niinpä kävin äsken. Tämä vanhan talon kulmalla kasvava puska tuottaa ihanaa tuoksua huussin tienoolle. Taustalla voi nähdä, että saarniinkin ovat puhjenneet lehdet viimein.

Tänään on kunnon sadepäivä, joka tuli jo suureen tarpeeseen. Tähän mennessä päivän sadesaldo on 20 mm, mutta voi olla, että lisääkin tulee. Tai sitten ei; katsoin sadetutkakuvaa ja näyttää siltä, että rintama alkaa olla ohi.

Valkokukkainen pihasyreeni on myös vanhaa kantaa tältä saarelta. Sen kukat ovat pienet, mutta kukinnot suuret. 

Taustalla näkyy lisää valkoista...

Tarhahelmipensas 'The Bride' kukkii enemmän kuin konsanaan! 

Olen niin iloinen siitä, että tämä toinen istuttamani on viimein runsastunut. Ensimmäinen kitui ja kuoli, tälle jo laitoin vähän parempaa multaa. Toivon, että se tässä jo yli kymmenen vuotta kasvettuaan olisi kasvattanut juurensa niin syvälle, että se selviää kuivuuksistakin. Luin nimittäin, että puska sietää kuivuutta ja istutin sen überkuivaan paikkaan tienpengermälle. No, se ensimmäinen yritys ei ollutkaan niin kuivuudenkestävä...

Ainakin nyt näyttää lupaavalta. Paikan haasteellisuutta kuvastaa hyvin se, että 15 vuotta sitten istutettu pihasyreeni ja tämä helmipensas eivät kumpikaan ole vieläkään kasvanut paljoa yli metriseksi.

Marssitaanpa sitten Ransun kanssa kasvimaan läpi.

Täällä kukkii pioniristeymä, "Obowano" -nimellä epävirallisesti kutsuttu. Ensimmäiset kukat ovat vasta auki, nuppuja on aika paljon.

Jalosyreeni 'Andenken an Ludwig Späth' kukkii todella komeasti! Tälläkin on hyvin karu kasvupaikka. Jonakin vuonna se ei ole kukkinut ollenkaan, ehkäpä tajusin sitten lannoittaa sitä. Tulipesän tuhkalla lannoittaminen kuulemma saa syreenit hyvin kukkimaan, ehkä tein niin. Joka tapauksessa kukkia on nyt enemmän kuin aiemmin. Tuo väri on jotain niin taivaallista. Purppuraa, aah.

Ransu kertoo, että monet kissat rakastavat syreeniä ja saattavat jopa nakertaa sen runkoa, mutta vähintäänkin täytyy kynnet iskeä runkoon. Paitsi ettei meillä ole kukaan pojista ollut niin innostunut syreeneistä. Makuja on monia. Terveisiä Maxille ja Pepsille Tassulinnaan!

Koukataan ylärinteen hedelmätarhan kautta, täällä on viime vuonna istutettu 'Linnanmäki', purppuraomenapuu siis. Olen tähän äärimmäisen tyytyväinen: mikä kukkaloisto jo ensimmäisenä vuonna istuttamisesta! 

Taimella on sellaiset panssarisuojaukset, ettei niistä pääse toivottavasti mikään läpi. Juuristo on metalliverkolla vuoratussa kuopassa, vekko ulottuu varteenkin, jonka ympärillä on lisäksi tiheä myyräverkko. Sitten on vielä peura- & jänissuojaverkko, jonka toisaalta voisi ottaa kesäksi poiskin, en vain vielä ole mukamas ehtinyt. Saisi tuosta kauniimpia kuviakin ilman verkkoa.

Kun nyt omenoissa ollaan, käydään katsomassa 'Marleena' -marjaomenapensas, ei kun nykyisin helmiomenapensas. Sitä on vaikea saada mahtumaan kuvaan, niin muhkea se on.

Otin illalla uuden kuvan laajakulmalinssillä. Puska on kasvatettu yksirunkoisena ja sen latvus on melkoinen. Ihme, ettei puu kellahda tuulessa.

Helmiomenapensaat ovat aivan uskomattomia kukkijoita. Joka oksa on paksussa kukkakuorrutuksessa. 

Huussinäkymä on ihana, kun taustalla näkyy 'Marleena' ja sen takana vielä vanhaa pihasyreenipuskaa. Lehmiä en valitettavasti saanut tähän kuvaan, mutta ne viimeistelevät idyllisen näkymän tuolla kaukana niityllä.

Halusin ottaa vielä kuvan, jossa syreenit näkyvät paremmin, vaikka tässä on lautakasaa edessä.

Muotopuutarhan lähellä kasvaa – hitaasti mutta varmasti, laihansurkeassa maassa tämäkin – vanha jalosyreeni 'Talvipuutarha' eli Helsingin Talvipuutarhan nurkalla kasvavan vanhan syreenin jälkeläinen. Alkuperäistä lajikenimeä ei kai ole saatu selvitettyä.

'Talvipuutarhan' vaaleanpunaiset kukat ovat suuret, terälehdet leveät ja pyöreät, ja raskaat kukinnot nuokkuvat kauniisti. Ihastuin pensaaseen joskus vuosikausia sitten, kauan ennen kuin näitä vanhoja syreenejä alettiin kartoittaa ja tutkia. Talvipuutarhan kulmalla kasvava puska on valtava ja ah, aivan täynnä näitä nuokkuvia kukkaterttuja.

Omasta puskastani kasvaa vielä ihana, tuoksuva tuulensuoja ja varjostus riippumatossa loikovan iloksi.

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Pihasyreeni Syringa vulgaris

Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä

Tarhahelmipensas Exochorda × macrantha