Olen tätä aihetta vältellyt, kun verenpaine nousee, mutta kyllähän tämä liittyy aika olennaisesti puutarhaan.
Asialla ovat vesi- ja peltomyyrät. Kumpikin syö kasvien juuria, joten pahaa tämä tietää.
Nyt on pahin myyrävuosi varmaan ikinä ja myyriä on lähes kaikkialla, ikävä kyllä. Ruusu-heinätarhassa ei ole aiemmin myyrätuhoja tai myyrien jälkiä ollut, mutta nyt sielläkin on myllätty. Narsissin vastikään istutettuja sipuleita on noussut pinnalle.
Ikävä kyllä, istutin juuri lokakuussa tuohon kohtaan tulppaaniaarteen, kun olin ajatellut, että se olisi myyrätöntä aluetta.
Kohta, jossa molemmat sipuliaarteet ovat, on juuri tuo myllätty paikka ylemmässä kuvassa. Jäi nyt ainakin tämä kuva kukasta muistoksi, jos tätä ihanaa tulppaania ei enää ole.
Mutapuutarha on tietenkin vesimyyrien rakastamaa aluetta, mutta ei sielläkään ole aiemmin tällaista ollut. Lutakon reunat ovat kauttaaltaan myyrän mylläämät ja reunoilla jalka uppoaa tunneliin. Pari kertaa tässä syksyn mittaan, kun olen lähestynyt mutapuutarhaa, on kuulunut molskahdus, kun rotan kokoinen vesimyyrä on painunut minua pakoon.
Näin pahaa myyrävuotta en ole kohdannut, vaikka viitisen vuotta sitten oli sellainen, että ylärinteen hedelmätarhasta kaatuivat omena- ja luumupuu sekä kaksi kirsikkapuuta, kun juuret oli syöty. Nyt myyriä on kumminkin vielä enemmän, sillä niitä on lähes kaikkialla.
Onhan täällä tietenkin myös supercat Musti, mutta ei sekään määräänsä enempää jaksa pyytää, kun on jo 19-vuotias. Emmekä ole ihan aina paikalla; tälläkin hetkellä olemme kaupungissa Mustin suureksi harmiksi.
Syyksi epäilen lauhaa viime talvea: myyrät ovat varmaan onnistuneet lisääntymään lähes ympäri viime vuoden. Puutarhani on pahaksi onneksi verkotettu peuroilta, minkä takia kettu ei pääse tänne myyräjahtiin. Pöllöt ja haukat onneksi pääsevät, ja niitä onkin runsaasti.
On vähän sellainen olo, että mitähän kasveistani on enää keväällä elossa. Onko tällaiselle tontille edes mitään järkeä puutarhaa tehdä? Vesimyyriä on täällä ollut aina, mutta tällaista ei minun aikanani eli pariinkymmeneen vuoteen.
Kävimme eläinlääkärissä kontrollissa munuaisten vajaatoiminnan vuoksi. Vielä tilanne ei ole hälyttävä, vaikka Mustin paino laskee vähän jatkuvasti. Mutta veriarvot olivat siedettävät ja tauti on edelleen vaiheessa 2 (asteikolla 1–4).
Rembrandttulppaani Tulipa Rembrandt-Ryhmä









Kiitos Ransun pehvasta, kyllä ilostutti 😁 Harmittava tilanne, ei kai tässä muuta voi kuin toivoa selviytymistä. Ei voi kaikkea Mustin ristiksi antaa. Tsemppiä!
ReplyDeleteIhan itkettää puolestasi. Tuhot ovat tosi mittavat. Täällä metsämyyrät olivat tulppaanien perässä. En tiedä montako sipulia tuhosivat mutta minulla vain tavallisia tulppuja ja itkin jo niitäkin. Mistähän kolosta sen ketun saisi pihaan? Toinen loukku tulille koskapa sinulla lääniä riittää. - osaa ottavin terveisin pienen pihan Tuija (kaksi myyrää saalistettu)
ReplyDeleteBeautiful blog
ReplyDeletePlease read my post
ReplyDeleteJaan tämän myyrä-ärsyyntymisen täysin. Viime talvena pihalta syötiin kaikki tulppaanit, eli yli sata kukkaa. Myös talon alkuperäiset 50 vuotta säilyneet menivät parempiin suihin. Mustille hyvää vointia ja Ransulle tietysti myös!
ReplyDeleteVoi P#"#€%%%!
ReplyDeleteMutta eikö hyvä myyrävuoden jälkeen tule sitten huonoja myyrävuosia?
Toivotaan, että keväällä on paljon kukintaa luvassa kuitenkin.