Hyvät värit

 Palasin mantereelta ja yllätyin, kuinka paljon kotisaarella onkaan vielä lehtiä puissa ja pensaissa. Ei ole ollut kovia tuulia.

Tein puutarhakierroksen niin, että laskeuduin Rohaniin kasvimaalta rappuja pitkin. Siinä on vastassa isosiniheinä 'Skyracer', jonka varret ovat vasta muuttumassa keltaisiksi. Siniheinät ovat kasvien parhaimmistoa, jos haluaa väriä marraskuuhun. 

Keskellä kuvaa näkyy aidanteeksi istuttamiani tylppöorapihlajia. Niissä on hurmaava keltainen ruska. Vasemmalta pilkottaa purppuraheisiangervo 'Mindia', oikealla näkyy japaninkirsikka 'Royal Burgundyn' punaista ruskaa. 

Kun rusokirsikan lehdet ovat aikaa sitten pudonneet, on mukava huomata, että japaninkirsikka – ainakin tämä 'Royal Burgundy' – pitää lehtensä paljon pidempään ja ylipäätään tulee ruskaan myöhemmin. 

Olen istuttanut sen vierelle 'White Ladies' -syysasteria, mutta asteri kasvaa kovin kituliaasti ja tuottaa vain pari kukkavartta.

Tylppöorapihlajat vaativat leikkaamista. Oikeastaan ne vaatisivat tyveltä kirveellä hakkaamista ja taivuttamista sivulle päin, sillä olin ajatellut niistä risuaidan näköistä perinteistä brittiläistä aitaa, jota kasvatetaan laidunten ympärille, mutta peurojen takia tontin reuna piti verkottaa, orapihlajat ovat työntyneet verkon rei'istä läpi ja alkuperäisestä ideastani tuli mahdoton toteuttaa.

'Royal Burgundy' näkyy monesta paikasta, kun se on jo lähes nelimetrinen puu. Tästä kuvakulmasta pihatieltä käsin se erottuu mukavasti tien toisella puolella kasvavaa hopeapajua vasten.

Täältä katsottuna Rohanin edessä on ruusu-heinätarha; siinä kukkii reheväksi kasvanut tuoksuasteri 'Herbstschnee'. Oikeastaan se ei ole kovin paljon levinnyt, mutta sen korkeat varret kallistuvat eri suuntiin tuottaen paljon isomman pehkon kuin tyveä katsoessa uskoisi. Se lienee myös syypää köynnösobeliskin kallistumiseen. Täytyypä iskeä metallitolppa maahan ja sitoa obeliski siihen, se on muutenkin ainoa keino pitää köynnöskartioita pystyssä.

Tässä kuvassa näkyy ovi ja portaat, joista Rohaniin laskeudutaan kasvimaalta. 'Royal Burgundy' hallitsee näkymää täältäkin, mutta etualalla on toinenkin tärkeä puu. Se on japaninmagnolia, jonka olen hankkinut alle 30-senttisenä siemenestä kasvatettuna piiskana syksyllä 2013. 

Keltaisen magnolian hahmottamista haittaa sen takana kasvava pähkinäpensas, joka kuuluu samaan kastiin tylppöorapihlajien kanssa; sen pitäisi olla kenollaan eikä kasvaa pystynä. Mietin toimenpiteitä. 

Japaninmagnolian keltainen ruska on upea ja lehdet kaunismuotoiset kesälläkin, mutta toki magnolioiden pääasia ovat näyttävät kukat. Niitä ei ole vielä näkynyt. Magnolia on sen ikäinen, että olen jo parin vuoden ajan odotellut ensimmäisiä kukkia.

No nyt! Ensimmäinen kukkanuppu on muodostunut! Eron näkee jo nyt, vaikka nuppu tietenkin avautuu vasta keväällä. Kokoa on kymmenen kertaa lehtisilmuihin verrattuna. Tuosta ei voi erehtyä.

Päivän ruusu on japaninkirsikan vierellä asustava Austin-ruusu Winchester Cathedral.

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna