Neuletöitä

 Joskus, muistaakseni viime talvena, muistaakseni Sartsa (Silmukka soikoon -blogista) kommentoi, että olisi kiva nähdä neuletöitäni vaihteeksi. Tai hänen blogissaan siitä ehkä kommenteissa keskusteltiin. En enää muista, mutta olen silti muistanut ottaa joitakin kuvia tekeleistäni tältä vuodelta.

Joskus viime talvena valmistui tämä ohuehko neulepusero, josta tuli heti lemppari. Suora perusmalli, vajaat hihat ja vähän venetyyppinen kaula-aukko ovat mieleiset. Kudoin tätä koko ajan kahdella ohuella erivärisellä langalla, joista vaihdoin aina vain yhden kerrallaan, kun halusin vaihtaa väriä. Tällä tavoin syntyy pehmeämpää raidoitusta: kontrasti ei ole niin suuri, kun toinen langoista jatkaa uuden värin kanssa.

Tällaiseen raidoitukseen saa myös uppoamaan kaikenlaisia pikku nyyttejä, joita on jäänyt. Otin käsittelyyn lempivärit eli turkoosin ja ruskean sävyt.

Tämän neuletakin syntyhistoria on tyypillinen. Aloin tehdä neuletta mallin mukaan, mutta koska lankani oli jotain ihan muuta kuin ohjeessa käytetty, tuli siitä tietenkin aivan eri kokoinen. Tuli neulepintaa, joka oli liian leveä taka- tai etukappaleeksi ja liian kapea ulottumaan ympäri.

Siinä vaiheessa yleensä pyörittelen työtä jonkin tovin edessäni, usein peilin edessä, ja mietin: kauluri? keeppi? pipo? Tällä kertaa päätin jatkaa työtä pitkänä neuletakkina, jonka etureunoihin tein lopuksi levennykset luumunvärisestä alareunan langasta. Tein samalla mallilla myös korkean kauluksen. Hihoissa on samaa kuvioneuletta toffeenvärisenä.

Loppujen lopuksi tästä ei siis tullut yhtään ohjeen mukainen neule, mutta sekin on tyypillistä. Harvoin jaksan noudattaa ohjetta pilkulleen ja joskus tulee jotakin aivan muuta. Lisäksi lankani ovat aina mitä ovat, en yleensä osta lankoja ohjetta varten, vaan katson, mitä löytyy. Ruskea sileän pinnan lanka on omaa kasvivärjättyä suomenlampaanvillaa.

Kevään alkaessa aloin tehdä lohikäärme-kauluria kaupunkikodissa. Etsin suomumaisen neulepinnan ohjetta ihan vain saadakseni tuollaista pintaa, mutta se oli vaikea löytää. Lopulta löysin kokonaisen vaatteen ohjeen Ravelrystä nimellä Azure Dragon, joka on keeppi tai kauluri tai niiden välimuoto.

Saarikodissa sain valmiiksi kivan raitapuseron, joka tehdään kaarrokeneuleena. Rakastan sitä, kun ei ole saumoja viimeisteltävänä. Mutta minulta loppuivat raitojen värit kesken ja tein ratkaisun yläosaan, johon en ole ollut tyytyväinen. 

Kesällä sain ostettua lisää ruskeaa ja harmaata, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi muuttaa yläosaa. Paksusta langasta tehdyn työn yläosa on onneksi nopea purkaa ja tehdä uudestaan, ei siihen montaa iltaa mene. Luultavasti. Lanka on Novitan Halaus, joka on puuvillaa, alpakkaa ja villaa.

Toukokuun alussa valmistui unelmien neuletakki, jonka ohje on odottanut vuosia. Koin, että työ on niin suuritöinen, että se vaatii totaalista keskittymistä, kun samassa neuleessa on kohopintaa ja kuviota. Mutta ei se ihan niin vaikea ollutkaan, kerros kerrallaanhan tämäkin vain etenee.

Itsensä kuvaaminen on ärsyttävän hankalaa!

Tähän väliin kuva itsestäni toisen näkemyksenä. Kristiina K:n blogissa oli joskus kesällä kiva haaste laittaa kuva itsestä piirrettynä, mutta en sitten siihen ehtinyt, vaikka sain tämän upean teoksen jo toukokuussa. Rakkaan ystäväni syntymäpäivillä oli tuolloin todella kivaa ohjelmaa, muun muassa se, että vieraat maalasivat toisistaan potretteja.

Onneksi toinen rakas ystävä tuli vieraakseni heinäkuun alussa ja sain hänet malliksi. Neuletakin malli on Dilys ja se on lempisuunnittelijani Marie Wallinin ohje niiltä ajoilta, kun hän toimi pääsuunnittelijana Rowanin lankatehtaalla. Nykyään Mariella on omaakin lankatuotantoa. Olen päässyt tapaamaan hänet livenä Shetlannissa, mitä en unohda ikinä.

Tässäkin toteutuksessa on eri langat kuin ohjeessa. Harmaa on oman tuotannon ahvenanmaanlampaan villaa, sitten on monenlaisia lankoja, mm. paikallisten lampaiden villalankoja, joita toin matkamuistona Orkneyltä ja Shetlannista. Olin hillonnut niitä johonkin erityisen tärkeään projektiin ja tämä oli sellainen.

Neuletakille oli käyttöä jopa heinäkuussa, kun oli niin viileää. Kohokuvion takia takki on yllättävän painava, mutta se on silti ihanan tuntuinen, tai ehkä sen vuoksi. 

Kaupunkikodissa olen käynyt vain kääntymässä viimeisen puolen vuoden ajan. Lohikäärmekauluri on edistynyt hyvin hitaasti, mutta nyt se alkaa olla valmis. Tein siitä turkoosi-sinisen pikku hiljaa voimakkaammiksi muuttuvissa sävyissä ja päätin, että se on valmis, kun Taru sormusten herrasta -äänikirjamaraton loppuu ja se loppui eilen illalla. En vielä päätellyt, se on tänään edessä.

Sitten pääseekin kokeilemaan, miten vaate asettuu kaulan ja hartioiden ympärille. Neuletyöt ovat joskus todella jännittäviä, sillä sovittaminen on vaikeaa kesken työn, kun puikko vetää neuleen kasaan niin, ettei kokoa tai ympärysmittaa pääse kunnolla näkemään.