Neulekuulumisia ja upein ruusu

 Koska edelliseen neulejuttuun piti koota koko alkuvuoden neulesato, päätin nyt yrittää sellaista lähestymistapaa, että kirjoitan käsitöistä säännöllisemmin.

Pari viikkoa sitten valmistui lyhythihainen neulepusero, jonka aloitin alkukesällä. Tosin silloin en tiennyt aloittavani puseroa. Tein ruutuneuletta, josta piti tulla villasukan varsi. Niin vain kävi, että tälläkin kertaa sukasta olisi tullut liian leveävartinen – olen tehnyt saman mallin ennenkin, ja nyt muutin tekniikkaa, mutta se ei auttanut. 

Tarkastelin kivaa ruutukuvioista pätkää ja päätin, että se on täydellisen levyinen hihaksi. Olin jo pidempään miettinyt, että lyhythihainen neule olisi kiva. Siis jotain 20 vuotta. Joskus haaveen toteuttamiseen kuluu aikaa.

Kännykkäkuvaan värit toistuivat lähempänä totuutta. En halunnut puserosta liian levotonta, niinpä tein alaosasta yksivärisen. Hihanresorien vihreä on vaihtuvaväristä lankaa, joten sillä ei olisi voinut yksiväristä alaosaa tehdä – se on muistaakseni Novitan Kajastusta. Onneksi löysin kaupasta kahta ohutta lankaa, joista yhteensä tuli täydellinen sävy. Helmaosassa on näin ollen ihanaa Filcolanan alpakkalankaa + Malabrigon ohutta merinolankaa, jossa on vähän vaihteleva sävy, kun se on käsinvärjätty. Siitä tulee elävämpi pinta kuin kovin tasaiseksi värjätyistä langoista, joista en oikein pidä, ne näyttävät niin teollisilta.

Vartalo-osan ruutuosuus on samasta villasukkaohjeesta kuin hihoissa, kaarrokkeeseen löysin toisen kirjoneulemallin, jota hieman muuntelin, jotta siitä tuli sopiva. Kaarrokkeessa näkyykin Kajastus-langan vaihtuvia värejä.

Puserosta tuli yllättävän pitkä, sillä halusin, ettei se ainakaan jää liian lyhyeksi, mutta sitten se venähti päällä jotenkin ihan minimekoksi. No, sen kanssa eletään.

Sitten otin työn alle Kodin Pellervo -lehdestä tekemälläni ohjeella jo valmistuneen Talviraita-villapaidan, jossa lankojen värit loppuivat kesken ja olin tehnyt yläosan mintunvihreällä. Se ei ollut mieleeni, joten hankin kesällä lisää beigeä ja harmaata, jotta sain jatkettua raidoitusta ylemmäs. Nyt olen kohta jo päättelemässä kaulusta, joka on harmaa. Näin villapaita sekä alkaa että päättyy harmaalla ja näyttää paljon tasapainoisemmalta muutenkin. 

Purku ja uudelleen tekeminen oli helppoa, kun tarvitsi purkaa vain yläosaa, ei edes hihoihin asti. Tämäkin on kaarrokemalli. Perinteisillä saumoilla koottua villapuseroa ei niin vain purettaisikaan. Malli on superhelppo – minua tässä kiehtoi se, että kaarroke voi tosiaan olla ihan tasaraitaa, sen ei tarvitse erottua neuleen alaosasta erilaisin kuvioin.

Halaus on ihanaa, paksua lankaa, josta syntyy neule nopeasti. Langassa on hieman pörröinen, harjattu pinta ja kauniit vaaleat sävyt. Arvostan suuresti sitä, että lanka on puuvilla-alpakka-villaseosta, jossa ei ole yhtään keinokuitua. Keinokuitusekoitelankaa harvemmin käytän, paitsi villasukissa, joissa se on pakollinen. 

Hiidenkiven puutarhassa -blogissa on aina päivän kärhö koko sen kauden, kun kärhöjä on kukassa. Matkin ja laitan tähän päivän Austin-ruusun, joka on kokoelmani parhaassa kukassa juuri nyt. Bathsheba-ruusu on nimetty Thomas Hardyn kirjan Far from the Madding Crowd sankarittaren mukaan.

Bathshebassa on muutama avonainen kukka eri puolilla puskaa ja ainakin kymmenen nuppua. Pitkäversoisen ruusun kaikkia kukkia ja nuppuja ei oikein saa samaan kuvaan, joten tässä on vain osa siitä. 

Väri on hurmaava aprikoosinsävyinen. Ensimmäisten kuvien neulepuserossa on myös hitunen tätä lempiväriäni yhdessä vihreän kanssa. Oranssi (sen monissa sävyissä vahvasta hempeään) yhdistettynä vihreään osuu makuhermoni ytimeen joka kerta.