Ihmepapu

 tai papuihme.

Perunat versovat. Juhuu! Samalla voi todeta, että varhaisperunasatoa ei ihan hirveästi edistänyt se, että istutin omani viikkoa myöhemmin kuin Rymättylässä (jossa varhaisperunoita on jo nostettu). Istutin perunani siis ennätysaikaisin 19. maaliskuuta ja nyt ne näyttävät tältä. 

Lähes kuukautta myöhemmin, 15. huhtikuuta, kylvin perunaruutujen väliin papua, sillä kylvin koko kasvimaan tuolloin muutenkin. En jaksa hifistellä kylvöjen kanssa, haluan vain kaikki siemenet saman tien multiin ja piste, niin järjetöntä kuin se onkin. Pavustahan nimenomaan sanotaan, ettei se kestä kylmää maata.

Pavut oli lähettänyt ystävä ja ne ovat jotakin kaunista, kirjavaa papua tekevää erityistä lajiketta. Kun joinakin öinä oli pakkasta, mietin, että nyt pavut on kyllä menetetty, ehkä perunatkin, vaikka niiden kaikkien päällä oli lakana. Kirosin hätäisyyttäni ja viitseliäisyyden puutetta.

No eipä mitään: ainakin tämä yksi papu nousee!

Parsatkin nousevat, mutta se ei ole mikään ihme. Ne nousivat vähän tavallista myöhempään, sillä monena vuonna olen syönyt ensimmäiset parsat vappuna – tänä vuonna vappuna näkyi ensimmäisistä varsista vasta kolme senttimetriä. 

Tältä näytti kasvimaa kylvämisen jälkeen huhtikuussa. Koska sain paikalliselta klapiyrittäjältä paljon sahanpurua, käytin sitä katteeksi. 

Useimmista ruuduista (harrastan ruutuviljelyä, sillä saa pienelle alalle montaa laatua) on noussut jo jonkinnäköisiä sirkkalehtiä, mutta hidasta on kasvu ollut.

Nyt näyttää tältä (vaikka kuvassa näkyykin enemmän ruusutarhaa kuin kasvimaata: osoittaa kiinnostukseni suunnan). Vasemmanpuoleisessa laatikossa on kerrankin hyvän näköinen talvivalkosipulikasvusto. Olen tainnut jopa muistaa lannoittaa niitä kerran, mikä on huomionarvoinen saavutus. 

Komea pioni oikealla on "Obowano" eli Paeonia obovata var. willmottiae -amurinpionin ja kuolanpionin risteymä.

Koska Ransulla on paljon ystäviä, jotka ilahtuvat hänen terveisistään, tulee tähän loppuun pehmeä pusku kaikille Ransun ystäville!