Yön aikana maahan on ilmestynyt hyvin ohut huntu valkoista. Se vie ajatukset lumikelloihin.
Viime kevättalvi oli niin hyytävä ja jäinen, ja routa syvällä, että lumikellot nousivat hitaasti. Ensimmäisten joukossa oli puistolumikello 'Viridapice', joka puhkoi tiensä läpi rohtosormustinkukan lehtien Rohanissa maaliskuun alussa.
Sitten seurasi monta viikkoa kylmää ja vielä kylmempää. Ne viikot koettelivat kärsivällisyyttä. 'Viridapice' oli valmis kukkimaan vasta maaliskuun viimeisinä päivinä.
Tällä lajikkeella on hurmaavat vihreät laikut kukan ulkopuolella, ja piiitkät suojuslehdet.
Mutta sitten, kun alkaa tapahtua, tapahtuu nopeaan. Seuraavana päivänä kukat olivat jo auki!
Puistolumikello Galanthus nivalis
Ihanat lumikellot! Jospa tästä talvesta tulisi leudompi.
ReplyDeleteNiinpä. Vaikka nyt onkin niukasti pakkasta, ei parin viikon ennuste näytä onneksi yhtään kylmää, hyvä kun pakkastakaan. Sitten ollaan taas pari viikkoa lähempänä kevättä!
DeleteLumikelloja täytyy ehdottomasti aina kyykistellä tutkimassa tarkemmin ja ihastella niitä pieniä pilkkuja sun muita minieroja. Minä kyykistelen niiden luona myös tuoksun vuoksi. Puistolumikello ainakin tuoksuu ihanalta.
ReplyDeleteMerja
Voi miten ihanaa! Lumikellot ovat varmaan odotetuimpia kevätkukkia. Minun nenääni niissä on niin mieto tuoksu, että pitäisi maata pitkin pituuttaan kylmässä maassa nenä kiinni kukissa niitä nuuhkimassa :-D Mutta ehkä jonakin päivänä, jos onnistun saamaan oikein kunnon lumikellomatot, saattaa tuoksukin tuntua voimakkaammin.
DeleteMinulla ei ole enää puutarhaa mutta ilolla huomasin sinun Kevätkalenterisi kaiken jouluhössötyksen keskellä! Kiitos!
ReplyDeleteIhanaa, että tykkäät! Minustakin joulusta saa tähän aikaan yliannostuksen ;-D
DeleteMaaliskuuhun ei ole enää pitkä matka! <3
ReplyDeleteKoko ajan lyhenee!
DeleteLumikellot ovat niin vaatimattomia ja pieniä että jäävät melkein huomaamatta. Mutta niin kauniita, kun lähempää katsoo <3 Ps. Meillä ei näy edes ohutta huntua valkoista vaan ihan mustaa
ReplyDelete