Thursday 23 September 2021

Puutarhapuuhia

 Olemme Ransun kanssa tehneet yhdessä vähän hommia.

Muotopuutarhan puksipuuaidat tuli viimein leikattua. Nyt ne näyttävät järkevämmiltä. Vaikka Musti ei ollut näyttämässä hännällään sopivaa leikkuukorkeutta.
Tästä kuvakulmasta ei näe tai huomaa kaikkia niitä kohtia, joista aita vielä puuttuu tai pistokkaat ovat liian pieniä, joten näyttää ihan vakuuttavalta. 
Parempi ottaa kuvat vakuuttavista kuvakulmista.

Tämäkin kuva tuli otettua tänään juuri sateen alkaessa. Puunympäryspenkki siirtyi viimein, kuukausien mietinnän jälkeen, kiinanpunapuun ympärille. Penkki on toki hieman ylimitoitettu vielä tässä vaiheessa, mutta huomautan, että tuolla keskellä on kiinanpunaPUU koostaan huolimatta.

Teimme tuon homman tässä yhtenä päivänä auringon kauniisti paistaessa. 
Penkin sijoittaminen on ollut haastavaa, sillä tontillani ei montaa aivan tasaista paikkaa ole. Aina on ojaa, viettoa tai muuta. Se ainoa puu, joka tosiaan halusi puunympäryspenkin, sai rakentamani puisen puunympäryspöydän muutama vuosi sitten, ja sitä en nyt raaski hajottaa, kun tuli kerran tehtyä.
Mutta sitten keksin tämän kiinanpunapuun, joka tuli istutettua ruskopenkin alapuolelle. Ruskopenkki tulee jatkumaan kuvan oikeasta reunasta alaspäin penkille asti. Penkin alamäen puoleisten jalkojen alle vain tarvittiin korkeammat kivet, tässä on maltillisesti viettoa kumminkin.

Siellä se nyt on, ihana kiinanpunapuu jo hieman syysväriä saaneena ja suojaverkon sisällä, vaikka on myös penkin keskellä turvassa. Puiden kanssa ei voi ottaa riskejä, etenkään, kun ovat puita, joita tuli etsittyä kauan.
Penkki ei voi sijaita nurmikolla, sillä sen alta ei pysty siististi nurmea leikkaamaan. Se oli tilapäispaikassa vuoden ajan aronian ympärillä, ja voi mikä toivoton heinikko siihen kasvoikaan. Siksi tämä penkki penkissä -ratkaisu. Sen alla tulee kasvamaan matalia maanpeitekasveja, eikä haittaa, jos jotkut niistä kasvavat vähän penkin läpikin.

Ransun osuus oli pitää mammaa silmällä ja tarkastaa. Ransun edessä kasvaa ruskopenkin japaninvaahtera, lajiketta 'Enkan', ja se kärsi kesän kuivuudesta melkoisesti, lehdet ovat edelleen käpristyneet.


Ruskopenkissä on maa-artisokka kukassa, ihmeiden ihme. Se kertoo siitä, että peura ei vieläkään ole käynyt kylässä.

Samalla siirsin kivimuurin edessä kasvavan ruusuherukan alemmas. Toivottavasti se selvisi siirrosta, sillä juuria ei mitenkään saanut lähellekään kokonaisina. Yritin kompensoida leikkaamalla oksia, kunnes tajusin, että samalla poistan juuristoon talveksi varastoituvaa lehtivihreää ja lopetin. Joskus on vaikea päättää, mikä olisi paras toimenpide.
Ruusuherukka tuli aikanaan istutettua aivan helmipihlajan eteen, jonka luulin kasvavan korkeammaksi, mutta niin ei käynytkään, ja lisäksi aivan liian lähelle toista ruusuherukkaa ja vielä yhtä Austin-ruusuakin. Samassa sumpussa on vielä sirotuomipihlajakin ylemmän ruusuherukan takana, mutta tämä yksi ruusuherukka on nyt ainoa, jonka päätin voivani siirtää, muut selvitkööt sumpussa.
Uudelleen istutettu ruusuherukka on nyt kuvan vasemmassa laidassa, oikeassa päässä on sen lajitoveri. Helmipihlaja kasvaa keskeltä kiviaitaa, sillä istutin sen ennen kuin keksin, että tuohon tarvitaan kiviaita. Nyt sillä on oma elinkolo aidan keskellä. Toivottavasti se myös näkyy aiempaa paremmin, sillä viime vuosina sitä ei ole näkynyt naisen korkuiseksi kasvaneen ruusuherukan takaa lähes ollenkaan.
Kiviä nousee aina, kun kaivaa, tällä kertaa maltillisen kokoisia.

Jätin nyt mielestäni riittävät hajuraot kahteen kolmiokaan, joista tässä on toinen. Nämä ovat piikittömiä versioita.
Nämäkin on tullut siirrettyä jokunen vuosi sitten. Kuvittelin näistä kasvavan ilmavat pikku puut alaportin molemmin puolin – pah, pysyivät polvenkorkuisina vuodesta toiseen ja jossain vaiheessa tajusin, että puuvisio vaatii lajinvaihdon. Kaivoin nämä tähän ylemmäs ja tilalle kaksi siperianhernepensasta. Niistähän saa tavattoman kauniit puut poistamalla alimmat oksat, oikein sellaiset savannin puu -malliset.
Kolmiokatkin ovat ryhtyneet varovasti kasvamaan tässä vähän ylempänä, suojaisemmalla ja lämpimämmällä paikalla. Vaikka tuskin niistä ikinä puita tulee, mutta tulee mitä tulee. Seuraan mielenkiinnolla, nyt niillä ei enää ole visioita rasitteena.

Kolmiokan vierellä on tupas ihastuttavaa maatiaismyrkkyliljaa kukassa. Loistojuttu, että kolmiokassa on keltainen syysväri juuri samaan aikaan tuomassa vastavärisäpinää.

Hiukkasen alempana, mielestäni riittävän välimatkan päässä, on Austin-ruusu Lichfield Angel. Toivon, että tästä ei nyt tule ruuhkaryteikköä. Ehkä on vain hyvä, että Lady of Shalott menehtyi, vaikka sitä jäin kyllä suremaan. Ehkä joskus, jossakin muualla...

Kivimuurin edessä on yhä tiheää kasvillisuutta, mutta ehkä tämä on ihan sopivasti. Ainakaan väreissä ei ole valittamista. Olen viime päivät ihastellut tätä punakolmikkoa: sirotuomipihlaja (sen edessä on vielä vihreä ruusuherukka), 'Tove Jansson' -ruusu (se saisi vielä kasvaa tuuheammaksi peuraesteeksi) ja portinpylvääseen kiivenneen 'Goldflame' -koreaköynnöskuusaman kukat. Naapurin ihanaa punaista tryskiä vasten.

Koreaköynnöskuusama 'Goldflame' on tänä vuonna päässyt täyteen loistoonsa ja lisäksi kukkinut kesästä tähän asti aivan valtoimenaan. Mihin se vielä pystyykään, kun kasvaa koko portin ylle!

Portin yläpuolen penkistä löytyy hiljalleen syysväreihin siirtyvä japaninvaahrera 'Osakazuki'.

Iltapäivällä alkoi sade ja puuskat ovat päivän mittaan vain yltyneet. Nurkat natisevat, mutta kaipa ne pitävät, kun ovat jo vuosikymmeniä pitäneet. Siirryimme Ransun kanssa kirjoittamaan tekemisemme puutarhapäiväkirjaan.

Muutama päivä sitten Ransu auttoi kukkien kuvaamisessa valkoista taustaa vasten. Kun eihän siitäkään meinannut mitään tulla ilman Ransua.


Helmipihlaja – Sorbus koehneana
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kiinanpunapuu – Metasequoia glyptostroboides
Kolmioka, piikitön – Gleditsia triacanthos f. inermis
Koreaköynnöskuusama – Lonicera × heckrottii
Maa-artisokka – Helianthus tuberosus
Myrskkylilja – Colchicum
Puksipuu – Buxus
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis

10 comments :

  1. Ransu taitaa todella olla aina siellä, missä mammakin on. Minua hieman nauratti, että kiinanpunapuu sai penkin ympärilleen. Vielä ei parane istuessaan nojaillaan puuhun. Toivottavasti puu kasvaa ja voimistuu, niin pääset sitten myös nojailemaan puuhun penkillä istuessasi. Ruskaväreistä on mukava nautiskella.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eilen heräsin ennen seitsemää, mikä on aivan ennenkuulumatonta, mutta kun olin nukkunut paljon saatuani toisen piikin, ei vain enää nukuttanut. Ransu ei tuollaiseen heräämisaikaan ole ollenkaan tottunut, mutta kömpi silti sängystä keittiöön työpöytäni läheisyyteen haukottelemaan makeasti sillä aikaa, kun tein töitä :-D
      Toivottavasti puu kasvaa, on se jo kasvanut selvästi vuoden takaisesta! Sanoisin, että ainakin 15 cm. Kyllä se siitä vielä... Havupuuna se on niitä, jotka pudottavat neulasensa talveksi eli saa kauniin syysvärin.

      Delete
  2. Puksipuuaidat ovat vakuuttavia, eivät pelkästään näytä siltä. Hyvin ovat kasvaneet. Eiköhän ne loputkin tule reippaassa tahdissa perässä.

    Penkki kiinanpunapuulle osoittaa myös vakuuttavaa optimistisuutta. Sieltä se puu kasvaa ja ehkä myös nauttii ympärilleen istahtavista nautiskelijoista. Voin hyvin kuvitella, miten hieno puusta penkkeineen vielä tulee.

    90-luvulla pensaita ostaessa opastettiin tekemään niille reilu istutusleikkaus, jotta maanpäällinen osa ei veisi juuristolta voimaa ja pensas jaksaisi juurtua. Tämä oppi on jäänyt takaraivooni ja siksi noudatan sitä myös siirtäessäni pensaita ja perennoja. Enpä tiennytkään/ajatellutkaan, että kasvin juuristo tarvitsee lehtivihreänsä. Entä keväällä, jolloin lehtivihreää ei ole?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Puksipuun pistokkaita kuolee joka vuosi johonkin, yleensä varmaan siihen, että en muista kastella niitä, mutta joka kerta leikatessani pistelen uusia pistokkaita maahan korvaamaan kuolleet. Keväällä löysin Paraisten Tokmannilta puksipuun 6-päck-aitataimia, haalin niitä paljon ja vieläkin on yksi kennosto, jonka voin istuttaa. Niistä keväällä istutetuista on valitettavasti muutama kuollut kesän aikana, mutta suurin osa on ihme kyllä elossa!
      Mietin kyllä vieläkin yhtä toistakin paikkaa pyöreälle penkille, jo olemassa olevan vaahteran ympärille, mutta kun se vaatisi siihen äheltämäni ison kiven ja kartiovalkokuusenkin siirtoa. Hmm, hmm. Näyttäisi vähän järkevämmältä se penkki oikean puun alla.
      Kyllä aina on voimassa tuo istutusleikkauksen tarve, etenkin silloin, kun kasvia siirtää ja juuria katkeilee. Nimenomaan ja etenkin keväällä, kun ravinto siirtyy juuristosta ylöspäin ja kesälläkin, jotta se ei joudu vajailla juurilla ylläpitämään aiemman kokoista lehtimassaa. Mutta juuri nyt alkaa ravinto kulkeutua alas juuriin, tilanne on erilainen. Voin leikata puskasta enemmän pois, kun lehdet ovat lakastuneet, silloin ravinnonsiirto on tapahtunut.

      Delete
  3. No nyt eivät peurat pääse syömään kiinanpunapuutasi...jos ja kun tulevat vierailulle. Hyvä ja kaunis este..:)
    Kuvat ovat ihania, varsinkin nuo kaksi ensimmäistä!

    ReplyDelete
  4. Olipas jäänyt taas monta postausta sinultakin väliin. Tai sen, jossa oli paljon söpöjä vaaleanpunaisia kukkia, luin mutta en ehtinyt kommentoimaan. Tuo uusin juttusi on pakko kyllä jättää seuraavaan kertaan.
    Kiva, että edellisen postauksen orkidea on pärjännyt ulkona. Minusta on aina jännittävää lukea, mitkä hyvinkin eksoottisilta kuulostavat kasvit voivat pärjätä Suomessa ulkosalla ympäri vuoden, vaikka toki 1a-vyöhykkeellä on aivan eri olosuhteet kuin täällä Lapista puhumattakaan.
    Muotopuutarhasi näyttää tuosta kuvakulmasta katsottuna hyvinkin pätevältä. Puksipuuaidat erottuvat selvästi ja ilmiselvästi Ransukin osasi ohjeistaa sinulle sopivan leikkauskorkeuden ;)
    Puunympäryspenkki kauempaa katsottuna pelkän kanaverkkohäkin ympärillä herättää kieltämättä pieniä nauruntirskahduksia, mutta eipähän ainakaan tuuli viskaa verkkoa pois punapuun ympäriltä eivätkä peurat pääse tallomaan taimen ympäri. Ehkä muutaman vuoden kuluttua taimen latvaa ylettää jo mukavasti hipsuttelemaan penkillä istuessa. Toivotaan ainakin, että puu viihtyy hyvin luonasi.
    Silitykset kissakomistuksille ja mukavaa viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi sentään, et kai lue jokaista väliin jäänyttä postausta? Itse vain silmäilen. Tai pakko myöntää, että silmäily kuitenkin usein muuttuu lukemiseksi, kun tarttuu johonkin kiinnostavaan.
      On kyllä tosi jännää, että joku ulkomaan orkidea (tai oikeastaan kämmekkä) voi pärjätä ulkona, vaikka suojattuna, mutta silti! Aika paljon on kasveja, jotka pärjäisivät talven yli vain hitusen etelämpänä, esim. Ruotsissa. Meillä kuitenkaan ihan vielä ei. Mutta murattini alkaa olla jo parimetrinen ja ruostekukatkin menneet jo niin monta vuotta kukkapenkissä, että ihan kuin olisi joku asia muuttunut ihan viime vuosina.
      Puunympäryspenkki ehkä esittää hyvin puutarhaihmisen hullunpuoleista optimismia, mutta kyllä tässä hommassa on toden totta optimisti oltava, muuten ei voi olla puutarhuri ollenkaan. Kiinanpunapuun neulaset ovat niin ihanan pehmeät, että hipsuttelu olikin juuri oikea teonsana.
      Pojat kiittävät, ovat parhaillaan toipumassa matkanteon rasituksista. Rapsutuslohdutukset ovat paikallaan. Mukavaa viikkoa teillekin!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!