Istuttelin tänään vähän Rohanissa ja muuallakin. Tänne huussin viereiseen vuokko-esikkopuutarhaan päätyi kauan havittelemani kelta- ja liuskalehtinen terttuselja 'Plumosa Aurea'. Oikealla oleva kivimuuri täydentyi myös, aina muutamalla kivellä kerrallaan. Kun jotain istuttaa, täytyy yleensä ensin kaivaa muutama kivi ylös, jotta saa hyvän istutuskuopan.
Huussin takana, tai siis tässä kuvassa edessä, näkyy tarhajouluruusujen reheviä lehtituppaita.
I just love the way hellebores have established in my Spring garden! I find more and more seedlings several metres from the mother plants.
Suurista lehdistä tulee viidakkomainen olo. Tämän rehevyyden ja korkeuden vuoksi pidän tarhajouluruusuista, vaikka ovat vaaleajouluruusutkin kauniita. Ne vain ovat kovin köykäisiä näihin verrattuna... niiden etu on toisaalta se, että nytkin parissa vaaleajouluruusussa näkyy kukkanuppuja (vasta aivan maan tasalla), kun minulla eivät tarhajouluruusut ole ikinä kukkineet syksyllä.
Ilokseni huomasin tänään näiden siementaimia, jotka olivat jo aika suuria, jopa neljän metrin päässä emokasveista ylämäessä, jota en ole juuri lainkaan hoitanut!
Katoavaa kauneutta: syysasteri 'Royal Ruby' kumartuu talven tulon edessä yhdessä pionin kanssa.
Pari puna-ailakkia vielä sinnittelee.
Voikukka pohtii avautuako vai ei.
Aurinko pilkahti pariin otteeseen tänään. Muotopuutarha näyttää vielä ihan kivalta, kiitos puksipuiden ja muutaman muun vihreän.
Maustesahramit ovat versoneet muotopuutarhassa. Nämä tuskin ikinä voivat kukkia, kun näiden kukat tulisivat vasta lehtien jälkeen. Silti, kiva tietää, että ovat hengissä.
Syyssahramit sen sijaan ovat vielä täydessä vedossa, näiden rytmi sopiikin paremmin ilmastoomme. Vaikka kukkia on purtu poikki ja laonnut, on onneksi enemmistö pystyssä.
Näitä kasvaa kahdessa paikassa ja kummassakin kukkii! Tämän tuppaan seurana on lintulaudalta loikannut kaura.
Iloista syyspäivän iltaa kaikille!
Maustesahrami – Crocus sativus
Puksipuu – Buxus
Syysasteri – Aster novi-belgii
Syyssahrami – Crocus speciosus
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Terttuselja – Sambucus racemosa
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger
.JPEG)
.jpg)
Vau, täällä onkin ihan ajantasainen puutarharaportti, tuntuu että ainut vaihtoehto alkaa olla vain menneen kauden kuvien julkaisu. Muotopuutarha näyttää tosiaankin vielä oikein kauniilta. Upeat vahvat kasvustot noilla tarhajouluruusuilla, ensi keväänä kyllä istutan noita minäkin. Kiviaitasikin on jo näyttävä, hyvä kun rakennusmateriaalia riittää!
ReplyDeleteOn ihanaa, kun puutarhurointikausi jatkuu edelleen! Nyt ei kyllä ole enää uutta istutettavaa, kun sain kaikki tänään maahan... Täytynee alkaa jakaa ;-D
ReplyDeleteMateriaalia riittää, mutta kovin montaa isoa kiveä ei jaksa päivässä pyöritellä, ranteet ei kestä sellaista. Joten todella hitaasti tuo etenee. Mutta mikäs kiire tässä.
Olen samaa mieltä kiviaidasta. Se ei mihinkään karkaa ja joutaa odottaa seuraavaa kivenmurikkaansa.
ReplyDeleteTarhajouluruusu on kyllä todella iso ja rehevä. Löysin kukkapenkistä pieniä vaalean jouluruusun siementaimia - ja nuppuja. Olen niistä aivan tohkeissani.
Sepä olisikin näky, jos kiviaita karauttaisi pois ;-)
ReplyDeleteVoi miten ihanaa, on niin mahtavaa löytää taimia ja nuppuja tähän aikaan vuodesta! En tiedä ilostuttavampaa asiaa juuri tähän hetkeen.
On tää jännää,sie istuttelet siellä kasveja ja me muut saisimme rautakangella kuopat kaivaa. Mie nostin jouluruusun ruukkuun ja kuistille, hyvin on nuput kasvaneet.
ReplyDeleteJa vielä voikukkakin meinaa kukkia :)
En tiedä, mitä tekisin, jos maa jäätyisi marraskuussa. Vaipuisin epätoivoon. Onneksi niin ei lähes ikinä käy täällä.
ReplyDeleteIhanaa, että saat nauttia jouluruusun kukista!
Sinnikäs puutarhuri ja sinnikkäitä kukkijoita :)
ReplyDeletePuksipuuaidat onkin jo korkeita, selkeästi muotoilevat puutarhaa !
ReplyDeleteVoi miten kaunis kuva tuo viimeinen, auringonpaisteessa hehkuu rakennusten ja pihlajanmarjojen värit upeasti.
Asiasta kolmanteen ; Papu- kissa on kyllä osuvasti nimetty Papuksi
( kutsuttiin ensin Paavoksi, mutta kun aina meni sekaisin Kaapo ja Paavo ja Papulla vielä mustat anturatkin).. miäs huomasi tänää (siis huusi toisesta huoneesta ) että Papuhan on neekeri...hällä on musta nahka ! Totta tosiaan hän on musta poika :) Verikokeen takia karvoista pulittu iho on musta....meil on pieni ihana neekerpoika. Papulla on ihanat mustat huulet ja nenänpää..kertookohan ne ihon värin ..?
Tiina; Hyvä jos kaikki on sinnikkäitä ;-) Näiltä viimeisiltä istutetuilta kyllä toivon sinnikkyyttä ja sitä, ettei routa nosta niiden juuria ylös. Täytyy pysyä tarkkana ja peitellä, jos niin käy. Pätkin vaahteranoksia uusien ruusujen tyville, jos se auttaisi talvenkestossa.
ReplyDeleteLeena ja Pojat; Ihana neekeripoika! Haa, Musti on pohjoismaalainen valkoiho, iho on hailean vaaleanpunainen! Vaikka nenä onkin musta, ja anturat myös. Kieli on vaaleanpunainen ;-)
Siis tarhajouluruusu on noin paljon isompi: Huikeaa!
ReplyDeleteMinullakin viimeiset asterit hyvästelevät nyt.
Tiedäthän, että jos terttuselja koskettaa talon seinää, sille perheelle se on onneksi;) Meidän ei niin kaunista autotallia se on hivellyt vuosia, mutta nyt löysin suvella ihan pienen alun talon pohjoispäädystä...
<3
Siellä on ollut upea ilma! Kelpaa tuossa säässä kuvailla pihaa. Täällä sumua, tihkusadetta ja pilvistä. Sää on ruma kuin mikä. Mahdottoman suuret jouluruusun lehdet. Kuinka vanhoja taimet ovat?
ReplyDeleteLeena Lumi; Tarhajouluruusun lehdet ovat kovat ja muovisen oloiset verrattuna vaaleajouluruusun nahkeanpehmeisiin lehtiin. Näissä on tosiaan rotevuutta ja korkeutta.
ReplyDeleteEn ollut kuullut tuota terttuseljasta. Yritän kyllä pitää kaiken kasvillisuuden irti rakennusten seinistä, jotta ne eivät mätäne ;-)
Katja; Minuakin alkoi kiinnostaa jouluruusujen ikä, kun löysin yllättävän kookkaita siementaimia. Tarkistin puutarhapäiväkirjastani, että ensimmäinen (tuo suurilehtisin) on istutettu keväällä 2008 eli se on nyt ollut tuossa 6,5 vuotta.
Siellä täällä on ihanaa vihreää.
ReplyDeleteViimeinen kuva on todella onnistunut ja kaunis!
Hei! Kiva kuulla sinusta ja puutarhastasi, aivan ihana kuva muotopuutarhasta<3
ReplyDeleteTäälläkin on nyt maa sulana ja paljaana, talvi kesti vain viikonlopun verran, hyvä niin! Mieli halajaa minullakin kivi hommiin, kaikki taimet on jo istutettuna.
Mukavaa syksyä:)
Oi kuinka ihanan pitkä kivimuuriaitasi jo on! Ihastuttava kerrassaan.
ReplyDeleteKiitos kommenteista! Mua niin naurattaa nämä kolme kommenttia, jossa jokainen tykkää ihan eri kuvasta, kukin kiinnostuksensa mukaan: Yksi vanhoista rakennuksista ja metsästä, toinen englantilaistyyppisestä puutarhasta ja kolmas kivimuureista :-D
ReplyDeleteKoska luen kaikkien kolmen blogeja, tuntuu siltä, että kunkin kuvavalinta osui nappiin.
Onpa mahtavan kokoiset lehdet jouluruusulla. Tuollainen pehko ilahduttaisi ketä tahansa. Vautsi!
ReplyDeleteÄlä muuta sano! Tämä ei ole ensimmäinen syksy, kun lehdet ovat noin valtavia, olivat jo viime vuonna, ellei jo toissa. Mutta aivan ihanaa joka vuosi, varsinkin kun ovat niin raikkaat tähän vuodenaikaan nähden. En siksi ihan hirveästi kadehdi heitä, joilla nämä myös kukkivat syksyllä, lehdissäkin on tarpeeksi ihailtavaa.
ReplyDeleteVoi ihmettä. Melkein joulukuu ja vielä kukkii. Ihmettelen todella noita lisääntyviä jouluruusujasi. Minulla ei taida olla tarhajouluruusua, oli vain tavallinen vaalea jouluruusu, jona syksyyn mennessä näytti kuollee. Keväällä saa nähdä, nouseeko se vielä maasta.
ReplyDeleteUpea jouluruusu, melkein saat siitä sateenvarjon! Jouluruusut on nupulla Kivipellossa, toivottavasti edes jokunen kukka aukeaa, jos ei lunta ihan mahdottomasti ala tupruttamaan. Kiviaita on mielestäni upea aita ja Sinussa on kivenpyörittäjän ainesta, onko jo komeat hauikset?
ReplyDeletePaula; Minulla myös ensimmäinen jouluruusuyritys epäonnistui surkeasti, vaikka istutin niitä useita. Sen jälkeen onkin sitten voinut kulkea voitosta voittoon, kaikki näyttävät viihtyvän, niin vaaleat kuin tarhat. Kannattaa yrittää uudestaan, jos se ei keväällä nouse.
ReplyDeleteKivipellon Saila; Olisi ihanaa jos joku kukka aukeaisi, minäkin tutkin tänään hitusen nousseita kukkanuppuja (nyt n. 5 cm korkeudella maanpinnasta).
Heh, ehkä joku heiveröinen mies voisi olla kateellinen hauiksistani. Ja ehkä vähän useampi nainen ;-) Rakastan kivijuttujen tekemistä.
Tarhajouluruusut ovat minunkin suosikkejani melkein kaikista puutarhakasveista, sen lisäksi että niiden lehdistö on minusta kauniimpi kuin vaaleajouluruusuilla niin kukat ovat ehdottomasti näyttävämmät ja voivat olla vaikka minkä värisiä ja kukat nousevat korkealle.
ReplyDeleteNaulan kantaan: koko, lehdet ja kukat, kaikki. Haaveilen pilkullisista lajikkeista (tai muodoista). Kun opiskelin Englannissa, vietin kaksi ekaa vuotta yhteistyöammattikoulussa Hadlow'ssa. Koulun puutarhassa oli jouluruusujen kansalliskokoelma! Kyllä niitä riittikin.
ReplyDeleteEhkä ihastus tarttui sieltä. Minulla kului vähän aikaa ensin totutella koko kasviin, 90-luvulla en ollut nähnyt näitä Suomessa vielä missään. Mutta sitten kun tajusin, että näitä voi kasvattaa Suomessakin, kolahti ja lujaa.
Ihastelen aina näissäkin kuvissa vilahtelevaa tuoli pöytä yhdistelmää. Se on kaunis! Innolla luen noita kasvien istutusjuttuja, toiveissa päästä itsekin joskus maata mylläämään, kait sit viimeistään eläkkeellä, heh :)
ReplyDeleteNuo rautakalusteet on kesät talvet ulkona, sehän niissä on hienoa. Eläkkeellä on sitten aikaa... ;-)
ReplyDeleteSaila, mulla oli yksi siemenkasvatus mikä oli pilkullinen, se kukki viime keväänä ekaa kertaa, mutta mä taas tykkään enempi picoteevärityksestä ja kaivoin sitten sen pilkullisen ylös ja myin keväällä Annalassa (hyötykasviyhdistyksen taimitorilla), vaikka oli se kyllä tosi hieno, siinä mielessä sääli myydä (muuten myyn vaan jos mulla on jo samanlaista ennestään). Mulla on vielä taimia samasta Ashwoodin siemenerästä mistä odotan ekaa kukintaa ensi kevääksi, jos niistä joku kukkii pilkullisena, niin voin säästää sulle, jos vaikka pääsisit Annalaan. Kevät on kyllä aina niin kiireistä, että voi olla ettet raaski lähteä saaresta mihinkään:)
ReplyDeleteOoh! Kiitos ehdotuksesta, ilman muuta! Minulla on useinkin työn takia asiaa mantereella keväisin, useinkin olen ollut pk-seudulla, kun on Annalan tori, mutta en vain ole sinne sitten olevinaan ehtinyt.
ReplyDeletePicoteet ovat erityisen hienostuneita. Pilkuissa on jotain niin pirtsakkaa.