Clearing endlessly

It is daunting how much clearing there is in a garden that has been uninhabited for a while. Looking at photographs helps a lot, though. One forgets that it was even more overgrown two years ago, some bits that now are lawn were mere nettle jungles. Luckily bramble does not grow in Finland, phew!

Insistent willows and poplars have been cleaned from the ditches, hundreds of young maple trees felled and a dense crab apple wood cleared from behind the old house. It’s much better for the house, too, its old log wall can now breathe and dry without the humidity.

Viljo the cat loves gardening. He checks that the pile of chopped wood is in the right place. Luckily not all the wood needed to be chopped, I could have never managed that. Some young trunks were needed to make a fence around the kitchen garden, to keep the deer out. It didn’t keep all of them out, though, but it was a good try.

Tontilla on raivottu ja raivattu

Vanha puutarhatontti, vuosien asumattomuus ja savimaa. Kas siinäpä vastusta kuokalle ja sinnikkäälle akalle. Nytkin nokkoset ja vadelmat puskevat kohti korkeuksia kuin viimeistä päivää. Perässä ei meinaa pysyä, varsinkaan kun työtäkin on tehtävä.

Kuvat auttavat kun lannistus iskee. Eron huomaa, kun katsoo: Ai niin, tuossakin oli vesakkoa ja tuossa pöheikköä. Ojien varresta on kaadettu pajuja, vanhan torpan takaa on hävinnyt villiintynyt omenavesakko ja rinteestä vaahteran ei-toivotut taimet. Onhan tässä jotakin saatu aikaan.

Pieniä määriä kaadettuja puita jaksaa pätkiä saunapuiksi. Vaan tässä pitää todeta, että pyöreät puut eivät kelpaa – halot on halkaistava, jotta ne kuivuvat. Miesten viisauksia, joista entinen kaupunkilaisnainen ei tiedä mitään.

Osasta pitkiä nuoren puun rankoja on ollut hyötyä kasvimaalla. Kauriista on saaristossa niin paljon riesaa, että jos ne päästää keittiötarhaan niin itselle ei jää muuta kuin sorkanjärkiä. Rakensin puunrungoista risuaidan, joka ei ole kestävä mutta välttää silti.