Talvea paossa

 Meni hermo siihen, että kaikki on syväjäässä.

Pakenin kaupunkiin, jossa on lattialämmitetty kylpyhuone, lämmintä vettä tulee hanasta ja viemärikin vetää. On täällä muutakin mukavaa. Olen tällä viikolla käynyt pari kertaa uimassa – uimahalli on mukava paikka unohtaa sen seikka, että on talvi.

Leffaankin olen ehtinyt kahdesti. Humisevan harjun uusi versio on... mielenkiintoinen ja visuaalisesti väsyttävän ylidramaattinen.

Hamnet kertoo puolestaan tarinaa Shakespearen samannimisen pojan ympärillä, ja leffa on ymmärtääkseni ainakin osittain pätevä historiallisesti, vaikka tarinaa onkin reippaasti kuviteltu ja dramatisoitu. Maggie O'Farrellin samanniminen kirja on minulla ollut jo muutaman vuoden, enkä silti ole vielä saanut sitä luettua. Kuvittelin, että ehdin lukaista sen ennen elokuvan näkemistä, mutta lukupinossa on ollut vähän liikaa tavaraa.

Olin jo jonkin aikaa haaveillut löytäväni pitkän aamutakin, jossa olisi kaunis, mielellään William Morris -tyylinen kuosi. Lauantaina välähti. Teen sen itse! 

Leikkasin vanhan, ärsyttävän lyhyen ja liian liukkaan ja ohuen, silkkisen aamutakin kappaleiksi ja otin siitä kaavat. Pidensin helmoja reilusti.

Kangas ei ole Morrisia, vaan joskus 90-luvulla ostamani ihana kangas, josta ompelin silloin pussilakanan, tosin vain päällipuolen. Kangas oli niin kallista, etten raaskinut ostaa montaa metriä. Kun ottaa huomioon, että kangas on ollut pussilakanakäytössä noin 30 vuotta ja on edelleen priimakunnossa, se on laadukas. Ranskalainen Mulhousen tekstiilimuseon leima on kankaan sivuissa. Kuosin nimi on Nirvana, mikä sopii grunge-tytölle.

Aamutakin tekemiseen kului eilen suunnilleen koko päivä. Vanhassa aamutakissa oli etureunassa kaksinkertainen kaistale kangasta kauluksen tapaan. Tein sen tähän takkiin leveämpänä ja sametista, sillä kuviollista kangasta ei ollut riittävästi, lisäksi pieni ylellisyys on aina paikallaan.

Harmi vain, että koko eilisen aherrettuani unohdin tänä aamuna vetää uuden aamutakin päälleni ja liihotella siinä aamukahvia hörppien. Täytyy yrittää muistaa huomenaamulla.

Ransulle on ihan sama, missä ollaan, kunhan häntä ei jätetä kovin pitkäksi aikaa yksin. Tässä hän otti valmiiksi lämmitetyn sijan sängystä aamupäivällä, kun olin viimein noussut ylös.

Olemme myös kuunnelleet musiikkia, tosin Ransun kuulo tuntuu huonontuneen. 

Ehkä se on hyvä vain, voi kuunnella rokkia lujemmalla.

Terveisiä ikitalvesta

 Pakkasta on pidellyt. Putkia on jäätynyt. Ei siitä tämän enempää – tässä jutussa ei ole kuvia ulkoa, kun siellä ei huvita huvikseen tepastella.

Eilen oli upea auringonpaiste ja kaivoin pitkästä aikaa kameran laukustaan. Olohuoneen kulmaikkuna on etelään ja sieltä tulvi hivelevä aurinko. 

Sitruunapuu osoittaa vitamiininpuutoksen merkkejä, lehdissä on keltaisia alueita. Täytyy aloittaa lannoitus ja kevään myötä istuttaa puu isompaan ruukkuun.

Korallibegonia oli kärsineen näköinen, kun saavuin parin viikon kaupunkireissulta tässä viikolla. Mittariin oli jäänyt minimilukemaksi sisällä –3, mikä on tietysti aika ikävää. Begonia kuitenkin toipui, ehkä tuossa pöydällä ei ollut kaikkein kylmin paikka. Poistin kurttuiset lehdet.

Pensasbasilika, sitruunaverbena ja keijunsalvia näyttävät menehtyneen, mutta voihan niihin vielä puhjeta uusia lehtiä. Kuvassa on pensasbasilika, joka oli huonossa hapessa jo edellisen kaupunkireissun jälkeen, kun pitkä sähkökatkos aiheutti sisälämpötilan painumisen nollaan. Sitruunaverbena on ennenkin kuollut yllättävän äkkiä noin nollassa asteessa, keijunsalvialle taisi käydä toissa talvena samoin.

Pitkäaikaisiksi huonekasveikseni onkin valikoitunut kestävä kokoelma sissejä, jotka eivät vähästä hätkähdä. Kultaimarre mennä porskuttaa, vaikka lattialla on jääkylmää, eikä pelargoneistakaan yksikään kuollut – olohuoneen ikkunalla oli takuulla se –3. Verenpisarat eivät ennenkään ole kylmästä nokkiinsa ottaneet.

Iso ilouutinen on rosmariinin loistava kunto. Se on edelleen hyvin vihreä ja pörheä ja kukkii; uusia nuppuja muodostuu yhä. Tosin... on käynyt ennenkin niin, että se on selvinnyt vihreänä maaliskuuhun, jolloin se on kupsahtanut. Hyvinvoiva kasvi antaa silti toivoa ja suurta iloa.

Myös sen takana elävät hempeän vaaleanpunakukkaiset nerinet voivat hyvin, luojan kiitos. Aiemmin mainitut ehkä-vainajat on suht helppo korvata keväällä taimitapahtumasta tai hyvästä puutarhamyymälästä, mutta erikoisen väriset nerinelajikkeet joutuu tilaamaan ulkomailta.

Monta vuotta laajassa ruukussa kasvattamani syklaamit ovat minulle tärkeitä ja nehän sietävät muutamaa pakkasastetta hyvin. Murattisyklaameilla on reippaat lehdet, keväällä kukkiva balkaninsyklaami on tulossa kukkaan. Oikeassa reunassa voi nähdä pari nuppua.

Yksi kukka on jo auki! Balkaninsyklaamilla on suloiset minipienet kukat. Kukan alaosassa on kaunista purppuraa. Lehdet ovat pyöreät, tästä kuvasta voikin hyvin vertailla niitä murattimaisiin murattisyklaamin lehtiin.

Me Ransun kanssa kiitämme lämpimästi ihanista viesteistä Mustin kuoleman johdosta. Ne ovat auttaneet surussa ja tuoneet lohtua. 

Ransua ei tosin yhtään harmita se, että nyt sillä on sataprosenttinen mamman huomio eikä ruokakupeillakaan käy kukaan muu. Nämä ovat Ransun elämässä hyvin tärkeitä seikkoja.

Elämä jatkuu surusta huolimatta ja onneksi on karvainen terapeutti pitämässä elämässä kiinni ympärivuorokautisesti. Kun kaveria ei enää ole, on Ransu kohdistanut kaiken huomionhakuisuutensa minuun. Se on ihan hyvä niin.

Toivon, että routa sulaa juhannukseen mennessä. Meillä on lunta noin 3 cm ja kun pakkaset ovat olleet täälläkin sekä järkkyjä että pitkäkestoisia, on maa varmasti syväjäässä. Hirvittää ajatella talvenarkojen kokeilukasvieni kohtaloa, kun juuretkin ovat jäätyneet. Kevät, tai viimeistään kesä, sen näyttää. Havuista kasatut iglut eivät välttämättä enää auta, kun kova pakkanen on jatkunut niin pitkään.

Mutta hei, tänään on enää –8!

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Keijunsalvia Salvia microphylla

Korallibegonia Begonia Corallina-Ryhmä

Kultaimarre Phlebodium aureum

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Nerine Nerine bowdenii

Pensasbasilika Ocimum gratissimum

Rosmariini Salvia rosmarinus

Sitruunaverbena Aloysia citriodora