Hyvät värit

 Palasin mantereelta ja yllätyin, kuinka paljon kotisaarella onkaan vielä lehtiä puissa ja pensaissa. Ei ole ollut kovia tuulia.

Tein puutarhakierroksen niin, että laskeuduin Rohaniin kasvimaalta rappuja pitkin. Siinä on vastassa isosiniheinä 'Skyracer', jonka varret ovat vasta muuttumassa keltaisiksi. Siniheinät ovat kasvien parhaimmistoa, jos haluaa väriä marraskuuhun. 

Keskellä kuvaa näkyy aidanteeksi istuttamiani tylppöorapihlajia. Niissä on hurmaava keltainen ruska. Vasemmalta pilkottaa purppuraheisiangervo 'Mindia', oikealla näkyy japaninkirsikka 'Royal Burgundyn' punaista ruskaa. 

Kun rusokirsikan lehdet ovat aikaa sitten pudonneet, on mukava huomata, että japaninkirsikka – ainakin tämä 'Royal Burgundy' – pitää lehtensä paljon pidempään ja ylipäätään tulee ruskaan myöhemmin. 

Olen istuttanut sen vierelle 'White Ladies' -syysasteria, mutta asteri kasvaa kovin kituliaasti ja tuottaa vain pari kukkavartta.

Tylppöorapihlajat vaativat leikkaamista. Oikeastaan ne vaatisivat tyveltä kirveellä hakkaamista ja taivuttamista sivulle päin, sillä olin ajatellut niistä risuaidan näköistä perinteistä brittiläistä aitaa, jota kasvatetaan laidunten ympärille, mutta peurojen takia tontin reuna piti verkottaa, orapihlajat ovat työntyneet verkon rei'istä läpi ja alkuperäisestä ideastani tuli mahdoton toteuttaa.

'Royal Burgundy' näkyy monesta paikasta, kun se on jo lähes nelimetrinen puu. Tästä kuvakulmasta pihatieltä käsin se erottuu mukavasti tien toisella puolella kasvavaa hopeapajua vasten.

Täältä katsottuna Rohanin edessä on ruusu-heinätarha; siinä kukkii reheväksi kasvanut tuoksuasteri 'Herbstschnee'. Oikeastaan se ei ole kovin paljon levinnyt, mutta sen korkeat varret kallistuvat eri suuntiin tuottaen paljon isomman pehkon kuin tyveä katsoessa uskoisi. Se lienee myös syypää köynnösobeliskin kallistumiseen. Täytyypä iskeä metallitolppa maahan ja sitoa obeliski siihen, se on muutenkin ainoa keino pitää köynnöskartioita pystyssä.

Tässä kuvassa näkyy ovi ja portaat, joista Rohaniin laskeudutaan kasvimaalta. 'Royal Burgundy' hallitsee näkymää täältäkin, mutta etualalla on toinenkin tärkeä puu. Se on japaninmagnolia, jonka olen hankkinut alle 30-senttisenä siemenestä kasvatettuna piiskana syksyllä 2013. 

Keltaisen magnolian hahmottamista haittaa sen takana kasvava pähkinäpensas, joka kuuluu samaan kastiin tylppöorapihlajien kanssa; sen pitäisi olla kenollaan eikä kasvaa pystynä. Mietin toimenpiteitä. 

Japaninmagnolian keltainen ruska on upea ja lehdet kaunismuotoiset kesälläkin, mutta toki magnolioiden pääasia ovat näyttävät kukat. Niitä ei ole vielä näkynyt. Magnolia on sen ikäinen, että olen jo parin vuoden ajan odotellut ensimmäisiä kukkia.

No nyt! Ensimmäinen kukkanuppu on muodostunut! Eron näkee jo nyt, vaikka nuppu tietenkin avautuu vasta keväällä. Kokoa on kymmenen kertaa lehtisilmuihin verrattuna. Tuosta ei voi erehtyä.

Päivän ruusu on japaninkirsikan vierellä asustava Austin-ruusu Winchester Cathedral.

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Pinkkiä ja purppuraa

 Keräsin tähän juttuun joitakin hempeitä ja pari voimakkaampaa huomiota reilun viikon takaa.

Daalia 'Stolze von Berlin' aloitti viimein kukinnan. Siirsin ruukun avokuistille, kohta täytyy nostaa juurakko ja yrittää talvettaa se. Jospa kerrankin onnistuisin! Tosin tällaisen peruspinkin daalian kanssa onnistuminen on yksi ja hailea, mutta olisihan se kiva joskus onnistua.

Ransu esittelee, että kasvimaan kiveys on yhä kitkemättä: koristemansiot kukkivat voimakkaan pinkkeinä kiveyksen päällä Ransun takana.

Rohanissa havaitsin 'Madame Julia Correvon' -viinikärhössä vielä pari kukkaa.

Loistomyrkkylilja 'Atrorubens', kuten muutkin myrkkyliljat, houkuttelee kukkakärpäsiä.

Tarhamyrkkylilja 'The Giant' tuotti tusinan verran kukkia. Upea saavutus vasta viime syksynä hankitulta mukulalta! Ensimmäiset syyssahramit ovat nousemassa sen vieressä, tosin niitä ei kuvassa näy.

Syysmyrkkylilja 'Alboplenum' ei ole pinkki, vaan ihanan puhtaanvalkoinen. Syysvuokko 'September Charm' ja pikkuruinen haisukurjenpolvi liputtavat vaaleanpunaisen puolesta. 

Muotopuutarhassa tarhamyrkkylilja 'Waterlily' on ilahduttanut suuresti kukkimalla kerrankin runsaammin. Taisin viskata tälle jotakin lannoitetta tai huussikompostia keväällä.

Kuistin rappujen ruukussa nostavat murattisyklaamin kukkanuput taipuisia päitään. Pyöreät lehdet kuuluvat balkaninsyklaamille, se kukkii vasta keväällä – tosin kaikki balkaninsyklaamini, myös avomaalle istutettu, jättivät tänä vuonna kukinnan väliin. Ne on kyllä kaikki hankittu vasta vuosi sitten, ehkä niiltä kuluu aikaa asettumiseen.

Murattisyklaamin lehdet nousevat maasta nuppujen kanssa samaan aikaan, aaltoilevareunaisia lehtiä voikin nähdä ruukussa siellä täällä.

Purppurahelmimarja 'Profusion' yllättää tuottamalla limenvihreiksi muuttuneisiin lehtiinsä purppuraisia laikkuja.

Tontin ylälaidalla asustaa persianparrotia. En tiedä, kasvaako se koskaan puuksi, toistaiseksi sen muoto on lamoava pensas. Voi olla, että latva paleltuu aina kovilla pakkasilla, vaikka sen suojaisikin.

Puskakin kelpaa, sillä jo siinä näkyy parrotian paras ominaisuus: jännittävä ja hyvin monivärinen ruska. Lehtiin tulee keltaista, oranssia, punaista ja pinkkiä, purppuraakin.

Päivän ruusu on Pierre de Ronsard eli 'Meiviolin'.

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Persianparrotia Parrotia persica

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Syyssahrami Crocus speciosus

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Viinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Hedelmätarhan ruska-aika

 Hedelmätarha on ylimitoitettu nimi, sillä myyrät ovat syöneet hedelmäpuut, mutta kyllä rinteessä sentään jotakin kasvaa. 

Seurataanpa Ransua ja mennään katsomaan. 

Hedelmätarha on aurinkoinen rinne, jonka alaosaan sain vastikään muurattua pengermän valmiiksi ja nyt sain sen nurkkaan kiviraputkin lähes tehtyä, ne ovat tässä päässä vähän kaarevasti. Kauempana häämöttää köynnösmaja: sitä kehystää pienempi kivimuuri.

Varsinaisista syöntihedelmäpuista myyrät ovat hävittäneet kirsikat, joitakin luumuja ja yhden omenapuun, mutta rusokirsikka on pärjännyt – lienevätkö sen juuret pahanmakuiset, tai sitten sen kanssa on osunut satumainen tuuri istutuspaikan suhteen. Rinne on myös kivinen ja voihan olla, että on kohtia, joissa on kiviä niin tiheästi, etteivät ne ole myyrien suosiossa. 

Etualalla on omenapuu "Musta Rudolf" eli oikealta nimeltään 'Rudolph'. Myyrät söivät sen juuret vuosia sitten ja puun latvus kuoli. Onneksi joku juuri jäi jäljelle, sillä puu alkoi tuottaa oikean värisiä eli tummalehtisiä versoja tyveltään. Ne ovat kasvaneet äärimmäisen hitaasti monta vuotta, mistä päättelin, että juuristoa edelleen nakerretaan; miksei nakerrettaisi, eivät myyrät ole maailmasta hävinneet. 

Tämän vuoden keväällä hermostuin, kaivoin juuripaakun ylös ja vuorasin istutuskuopan metalliverkolla. Laitoin myös vähän parempaa multaa, vaikka tässä rinteessä onkin satumaisen hyvä, kuohkea maa – mutta nyt juuret saivat lannoitustakin. Tosin tässä on takuulla kilokaupalla vanhaa lantaa, kun vieressä on pikkuinen navettani.

Nyt Ruudolfin verso on jo yli metrinen!

Tänä kesänä istutin 'Linnanmäki' -koristeomenapuun. Sen istutuskuopan vuorasin heti kättelyssä katiskaverkolla. Siitä ei ole kuvaa nyt.

Sen sijaan olen kuvannut kirsikkasorvarinpensasta, jonka pikkuiset marjat ovat oikeita taideteoksia. Punaisista marjoista paljastuu oransseja siemeniä.

Kirsikkasorvarinpensaan syysväri on minusta kaunis, valoisan vaalea. Istutin pensaan tarkoituksella kuusen lähelle, jotta väriä voi tarkastella tummaa taustaa vasten. Viime viikonlopun myrsky vei lehdet, ehätin ottaa kuvan ennen sitä.

Muissa sorvarinpensaissa on kirkkaanpunaisia syysvärejä. Kaikilla taitaa olla yhtä koristeelliset marjat. Kaikkia minulla ei ole, mutta pallesorvarinpensas löytyy ja sen ruska on upea. Tämän puskan pelastin jäämästä isompien pensaiden jalkoihin ja siirsin näkyvämmälle paikalle. 

Jostain syystä pallesorvarinpensaani eivät ole oikein kasvaneet, tämäkin on pieni, olisiko taas niin, että juuret maistuvat myyrille ainakin jonkin verran. Tai sitten tunnelisto muuten vain haittaa juurten kasvua. Tai olosuhteet eivät muuten miellytä.

Siirtäminen oli hyvä tilaisuus istuttaa tämäkin katiskaverkolla vuorattuun kuoppaan.

Arnenmustikka 'Northblue' on hankittu ja istutettu syysvärin takia, mutta sekin on hyvin pieni ja kitulias. Tokihan sen istutuspaikkakin on tällaista epämääräistä heinikkoa – ja maahumalaa, jota kiroan, mutta josta ei pääse enää mitenkään eroon. Itse olen sen pienen pätkän tuonne mäkeen joskus viskannut enkä kuvitellut, että se juurtuisi, mutta niin teki.

Siirsin 'Northbluen' nyt alemmas lähelle kivirappusia ja samalla se sai asuinpaikakseen pohjastaan puhki ruostuneen ämpärin. Olen kokeillut joidenkin kasvien istuttamista niin, kun rikkinäisiä peltiämpäreitä kumminkin jatkuvasti maastosta löytyy. Metallin luulisi estävän myyrien pääsyn juuriston kimppuun. Toivottavasti mustikka pärjää ämpärissä, tai siis ämpärin reunat ympärillään, pohjaa kun ei ole. 

Jos mustikkasatoa ei taaskaan tullut, nousee myyräsatoa. Sekä supercat-pyydys että Musti ovat jatkuvasti työn touhussa. Tulee vesimyyriä ja peltomyyriä, joista osa on niin isoja jötkäleitä, että luulen niitä ensin vesimyyriksi, mutta hännän lyhyys ja vatsan vaaleus ne paljastavat peltomyyriksi. 

Tunneleita löytyy ihan kävelemällä, kun huomaa maan upottavan jalkojen alla. Tämän kiven vierestä aloin kiskoa heinätuppoa, joka irtosikin maasta aivan kevyesti, kun juurten alla oli iso tunneli. Tunneli jatkuu suunnilleen kuvan keskellä. Sen läpimitta on noin kymmenen senttimetriä; vesimyyrä on rotan kokoinen otus.

Kurkataan vielä köynnösmajan kukkaset. Kurjenpolvi Rozanne eli 'Gerwat' kukkii ja kukoistaa yhä vain – ihana kasvi! Vieressä on japaninsinisade 'Multijuga' vaihtamassa keltaiseen syysväriin. Kohta onkin aika peitellä se ja lajitoverinsa talveksi.

Verikonnantatar 'Pink Elephant' on ihana kuin unelma, ja olen niin iloinen siitä, että kaikki kolme edellissyksynä hankkimaani taimea talvehtivat. Nyt ne kukoistavat ja toivon, että näin on jatkossakin. Aiemmin en ole onnistunut saamaan verikonnantattaria talvehtimaan, vuorikonnantatar on kyllä pärjännyt vuosikaudet.

Hedelmätarhan alaosassa kivipengermän päällä Austin-ruusut Bathsheba ja The Poet's Wife pistävät parastaan. Edessä on Bathsheba, jonka toistaiseksi viimeisetkin nuput lienevät auenneet. Upea syyskukinta sillä onkin ollut. Sen väri on hailean aprikoosinen, kun taas The Poet's Wife on keltakukkainen. Jokunen sen nuppu näkyy kuvassa. 

Taustalla on imeläkirsikka 'Van' eli syöntikirsikka, jonka istutin verkolla vuorattuun istutuskuoppaan, joka myös ulottuu 20 cm:n korkeudelle – ja kesällä havaitsin, että taimen rungon tyveä oli nakerrettu. Heti kiepautin myyräsuojaverkkoa ympärille ja nyt taimi on kasvanut kiitettävästi sekä pitänyt lehtensä koko kesän, ehkä ehdin hätiin ajoissa. Sen taisi pelastaa taimen rungon vieressä oleva bambukeppi, sillä sen kohdalta myyrät eivät päässeet runkoon käsiksi – siis hampaiksi. Levitin myös haavasuojatöhnää syötyyn kohtaan.

Tässä The Poet's Wife (eli 'Auswhisper') lähempää. Oranssit nuput avautuvat kauniin keltaisiksi superkerrannaisiksi kukiksi Austinien tapaan. Kuvasta näkyy, että nuppuja on runsaasti. Tämä onkin päivän ruusu.

Ransu lähettää terveiset kaikille ystävilleen!

Arnenmustikka Vaccinium Angustifolium-Ryhmä

Imeläkirsikka Prunus avium

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Maahumala Glechoma hederacea

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Rusokirsikka Prunus sargentii

Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis

Länsilaita värittyy

 Yggdrasil-saarneni on yhä vihreä, vaikka viikonlopun puuskainen tuuli on riisunut osan saarnista jo lehdettömiksi ilman, että lehdet ehtivät mennä keltaisiksi. Koivuilla kyllä sama juttu tänä vuonna, lehdet vain ruskettuvat ja lentävät pois. 

Myräkkä olikin melkoinen ja meillä oli yli vuorokauden sähkökatkos lauantaista sunnuntaihin.

Taustalla on komea Yggdrasil, jonka olen nimennyt muinaisskandinaavien maailmanpuun mukaan. Edessä ruskopenkin rusotuomipihlaja on värittynyt kauniin punaiseksi – ihme kyllä lehdet ovat tallella. Usein käy niin, että tuulinen päivä vie ne saman tien, kun ovat punastuneet. Vasemmalla on jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen', lähes yhtä korkea kuin tuomipihlaja.

'Lemon Queen' on pörriäismagneetti, myöhäisimmät kimalaiset ruokailevat sen kukilla. Lisäksi sen kukinta-aika on uskomattoman pitkä, sillä kukkavarsiin tulee jatkuvasti uusia haaroja, joihin syntyy uusia nuppuja. Kukinta alkoi elokuun alkupuolella eikä loppu ole vielä näkyvissä.

Kun kukkia ei enää kovin paljoa puutarhassa ole, katse hakeutuu lehtiin. Kalliokielot ovat kauniita ja niistä kirjavalehtinen tarhakielo 'Striatum' yksi mieleisimmistä. Tämä elelee huussin takana Rivendellin lehdossa, saarnen alla.

Japaninvaahteran alla ovat 'Alboplenum' -syysmyrkkyliljat avanneet kukkansa. Nyt avautuu kai jo sekin asia, miksi nämä ovat myrkkyliljoista kauneimpia. Kukassa on satumaisuutta, puhtautta, tuoreutta ja näyttävyyttä.

On taas aika laittaa kuva huussinäkymästä, se on näin syysvärien aikaan erityisen kiva, vaikka on se kiva kaikkina muinakin vuodenaikoina. Yggdrasil ulottaa oksiaan huussin eteen, vasemmalla pilkottaa ruskopenkki, oikealla pihan länsireuna.

Kyläniityn lehmälauma kävelytettiin rantaan proomuun, mutta tilalle tuli toinen lauma saaren länsiosista, joka odottaa kotiinkuljetusta tällä viikolla.

Länsireunalla on purppurahelmimarja 'Profusion' tuottanut viimeinkin ensimmäiset marjansa! Ne ovat pikkuruisia – toivon, että kokoa tulee lisää, tai runsaampia terttuja vielä jonakin vuonna. 

Noistakin jo näkee marjojen erikoisen värin, ne ovat tosiaan voimakkaan purppuraisia tai violetteja ja niissä piilee tämän puskan pointti. Kukat ovat vaatimattomat ja lehdet tavanomaiset, mutta nyt niiden vaihtaessa väriään keltaisemmaksi ne tuottavat marjoille hyvää vastaväriä korostaen niiden psykedeelisyyttä entisestään.

Purppurahelmimarja pitäisi nimetä uudestaan psykedeliapuskaksi, sillä sekä purppuraa että helmeä on jo niin monen pensaan nimessä, että sekaisin näissä menee. Onneksi on tieteelliset nimet! Niiden avulla voi aina tarkistaa, mikä minkäkin kasvin suomalainen nimi taas olikaan.

Alempana rinteessä on koristearonia punaisenaan. Marjoja tuli vähän tai sitten linnut ovat olleet ahkerina, sillä oksilla ei ole jäljellä marjan marjaa. 

Takana on keltalehtinen idänkanukka 'Aurea' eli keltakirjokanukka, vaikka se ei olekaan kirjavalehtinen, vaan täysin keltalehtinen. Ruskassa sävy muuttuu heleämmän keltaiseksi. Kompostin takana on kultaherukka, se menee koristeellisen kirjavaksi syksyisin, kun osa lehdistä muuttuu kirkkaanpunaisiksi, osa pysyy vihreinä.

Kuistin näkymä länteen on lempinäkymiäni. Pääosin on vihreää, mutta vaahteroissa on hienoja sävyjä, kuten kuvassa kaukana näkyvässä isossa puussa. 

Musti esittelee ruskopenkkiä, vaikka kissaa tuskin kuvan varjoista erottaakaan. Tuolla kasvaa kissanminttua.

Päivän ruusuna on länsireunalla kukkiva polyantharuusu 'Orange Morsdag'.

Idänkanukka Cornus alba

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Kissanminttu Nepeta cataria

Koristearonia Aronia × prunifolia

Kultaherukka Ribes aureum

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Saarni, lehtosaarni Fraxinus excelsior

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Asterikierros

 Myrkkyliljojen jälkeen seuraavia syksyn kuningattaria: asterit!

Ensimmäisenä yksi ihanimmista: risteymälajike 'Little Carlow'. Tämä ei siis ole syysasteri eikä mikään muukaan laji, vaan ainoastaan lajike. Väri on aivan hurmaava ja siihen roimasti ihastuinkin aikoinaan lehtikuvan perusteella, kun Oma piha -lehdessä oli Pirkko Kahilan juttu astereista. Kasvi ei ole tuottanut pettymystä; se kukkii runsaana ja hurmaavan pastellisen siniliilana joka syksy.

Nyt 'Little Carlow' on jo suorastaan kukkapilvi, se on kuvassa varjossa alakulmassa. Se asustaa muotopuutarhassa. Voisin kiskoa loputkin sinne tänne sojottavat kirahvinkukan varret pois, niin pääsisivät asteri ja myrkkyliljat loistamaan. Yksi myrkkylilja näkyy kuvassa pikkuisena vaaleanpunaisena länttinä.

Tienvarren penkissä kukkii elokuunasteri 'Rudolf Goethe' niin, että se ei juurikaan näy puutarhaan, vaan ohikulkijoille. Sen kanssa kasvaa korkeita, kuten sinipallo-ohdakkeita, jotka ovat näkyvyyden tiellä. Mutta eipä tuo haittaa. Ohikulkijat iloitkoot, ja voinhan minäkin poiketa tielle; on aika kivaa tarkastella puutarhaansa joskus siitäkin kuvakulmasta.

Ruusu-heinätarhassa on juuri aloittamassa tuoksuasteri 'Herbstschnee'. Se on lähes minun korkuiseni. Sille olisi viereisessä Rohanissa vastaparina valkokukkainen syysasteri 'White Ladies', mutta se ei viihdy kovin hyvin, on harvavartinen, eikä ole kunnolla kukassakaan vielä.

Kuvasta voi päätellä, että tänään oli aivan huippuhieno aurinkoinen päivä! Niitä on tässä kyllä viime päivinä ollut, mikä on aivan ihanaa.

Ruusu-heinätarhassa on myös kaita-asteri 'Prince', jolla on hyvin myöhäinen kukinta-aika. Kukkia on odotettavissa vasta marraskuussa.

Niin kutsutussa ruusutarhassa on vain yksi asteri ja villi meininki. Täällä on kyllä paljon korkeita perennoja, mutta minun täytyisi ryhtyä raivauspuuhiin, rikkaruohojakin löytyy vaikka kuinka. Syysasteri 'Royal Ruby' on aivan ihanan värinen ja näyttää onneksi viihtyvän viidakossa, sillä se on aika leveänä ja rehevänä. 

Purppurainen asteri sointuu kauniisti viininpunalehtiseen 'Chameleon' -metsätyräkkiin.

Koska ruusutarhan rehotuksen keskelle ei pääse ottamaan lähikuvaa, otin kuvan villin punaisen penkin Royal Rubysta. Tämä on paljon hinteläkasvuisempi kuin ruusutarhan yksilö ja teki vain kaksi kukkavartta. Kukkakärpäset rakastavat asterinkukkia!

Lopuksi Ransu lähettää kiitokset kaikille onnittelijoille hänen karvaisen korkeutensa 17-vuotispäivän johdosta viime lauantaina. 

Elokuunasteri Aster amellus

Kaita-asteri Symphyotrichum lateriflorum

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Syysasteru Symphyotrichum novi-belgii

Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae