Hyvät ja huonot uutiset katajapenkistä

 Katajapenkki on jatkumoa mäntyjen alustan metsäpuutarhalle. Myös vaahteran metsäpuutarha on tässä lähellä. 

Alueelle kuuluu periaatteessa hyvää. Kultatesmat voivat hyvin ja niitä nousee sieltä täältä. Purppuraorvokki, josta on kai nykyään tullut purppurametsäorvokki, tuo hienoa tummaa kontrastiväriä siellä täällä. (Viljelykasvien nimistössä ne ovat kaksi eri lajia, mutta monen muun tahon mukaan ent. adunca 'Purpurea' = riviniana 'Purpurea' tai Purpurea-Ryhmä). Marhanliljat nousevat komeasti, näistä yksilöistä on perinteisesti tullut pihani korkeimmat. Lajike on 'Guinea Gold'.

Purppurametsäorvokki on myös loistava väripari kermanvaalealle ternivuokolle. Se ei ole enää näin komeasti kukassa, mutta myös ternivuokko on kukkinut tänä keväänä ihanan pitkään: edelleen on kukkia jäljellä.

Pitkät kukinnat taitavat jatkua, sillä ainakin täällä meillä näyttää kahden viikon ennuste sitkeästi viileää: korkeintaan 15 astetta. Tänään oli kyllä peräti 16 ja tuulensuojassa ehkä vähän enemmänkin. Hieno, aurinkoinen, vaikkakin tuulinen päivä.

Katajapenkin reunalla kukkii edelleen kaksi Fritillaria elwesii -pikarililjaa.

Olen erittäin iloinen savolaisista lemmikinsiemenistä, joita Hiidenkiven puutarhan Minna lähetti joitakin vuosia sitten. Ne ovat selvästi ottaneet katajapenkin omakseen ja väreissä on sekä sinistä että valkoista – taivaallisen kaunista!

Näihinkin kukkiin on kultatesma mitä täydellisin kumppani.

Mutta voi! Keltakielokkia löytyy enää yksi ja se on minun syyni. Kitkin raivoisasti joka puolelle siementänyttä puna-ailakkia viime kesänä, kun tajusin, että kourassani on keltakielokin lehtiä. Toivoin, etten ollut repinyt sitä juurineen. Käänsin kottikärryllisen rikkaruohoja nurin niskoin, mutta siitä oli mahdotonta eritellä, mitkä juuret saattoivat olla mitäkin.

No, tänä keväänä kielokkeja on enää yksi ja sekin on niin vaivaisen kokoinen, ettten pysty saamaan siitä kunnollista kuvaa – ainakaan toistaiseksi. Yritän vielä, tuossa näkyy olevan vielä nuppu, ja tietysti tarkkailen haukkana maan pintaa sen toisen löytääkseni. 

No siis. Eihän sitä maan pintaa tietenkään näy. Kuten viime vuonnakin, on katajapenkissä jälleen ihan hirveä rehotus, eikä sieltä keskeltä ole kovin helppoa löytää pientä kasvia.

Voisinkin tehdä sellaisen järkevän päätöksen, etten vastaisuudessa kasvata mitään metriä matalampaa, sillä se häviää tänne viidakkoon.

Aikaisin kukkivat voivat toki olla matalampia. Punakolmilehti ehti jo kukkia toukokuun puolivälissä.

Purppurapikkusydän 'Aurora' on kauneimpia lajikkeita nimeä myöten. Taustalla kukkii vaskivarjohiippa 'Orangekönigin'.

Seuraavaksi jännätään, koska englanninsinililja kukkii. Tarhalyhtykärhö Princess Kate on myös noussut, ihanaa.

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Keltakielokki Uvularia grandiflora

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Lemmikki, puistolemmikki Myosotis sylvatica

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Punakolmilehti Trillium erectum

Purppurametsäorvokki Viola riviniana 'Purpurea' tai Purpurea-Ryhmä

Purppurapikkusydän Dicentra Formosa-Ryhmä

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Ternivuokko Anemone × lipsiensis

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Viherräjähdys ja viimeiset narsissit

 Narsissikausi sen kun jatkuu, mutta viimeisiä viedään.

Ruusu-heinätarhassa kukkii kaunis ja erittäin tuoksuva luunvalkoinen nunnannarsissi 'Curlew'. Kuvassa tarkennus on tosin libanoninlaukassa, nekin ovat alkaneet kukkia – ihanaa!

Lisäksi selvisi yhden matalan tähtitulppaanin tapaisen (tai ehkä oikeasti tähtitulppaanin) alkuperä, olin siirtänyt niitä muotopuutarhasta tänne viime vuonna ja unohtanut. Mutta palataan tulppaaneihin myöhemmin.

Viikon poissaoloni aikana mittariin kertynyt sademäärä oli 14 mm, mikä on loistomäärä. Sadetta on siis voinut tulla vähän enemmänkin, jos mittarista on ehtinyt haihtua. Ja nyt sataa lisää! 

Kaikki kasvillisuus on suorastaan räjähtänyt, mikä on jotenkin masentavaa. Poissa on varhaiskeväinen avaruus ja valoisuus, tilalla joka puolelta päälle vyöryvä vihreys ja vyötärönkorkuinen kasvillisuus. Pois lähtiessäni näytti tältä...

... ja nyt tältä. Kostean kevätniityn sipulikukkia ei enää näe rehotuksen seasta, eipä niitä enää kovin paljoa olekaan. Voikukat ja koiranputket rehottavat kaikkialla, niin kukkapenkeissä kuin nurmikollakin. Nurmikkoa ei erota niitystä, kaikki on yhtä ja samaa kasvillisuusmössöä. Tekstistä voi ehkä aistia pientä keväänloppumismasennusta.

Pari 'Green Eyes' -narsissia yrittää kukkia koiranputkikon, nokkosikon ja matarakasvuston keskellä.

Ihana 'Hawera' kukkii edelleen kostealla kevätniityllä kaikkien näiden vuosien jälkeen! Tämä pikkuruinen lajike on tarhaorkideanarsissi. Kuvasta näkyy, että sen kukka on kirjopikarililjaa pienempi eikä korkeuskaan yllä ylemmäs. Lehdet ovat kuin ruohosipulia.

Muutama kuva aiemmin näkymäkuvassa näkyi nunnannarsissi 'Kedron'. Ne kukkivat edelleen kauniisti – yhdenkään kasvin kukintaa en onneksi menettänyt viikon poissaolon aikana! Se on oikeasti todella ihmeellistä tähän aikaan vuodesta.

'Kedron' on siro, kaunis ja näkyvä, pidän siitä kovasti. Tätä kasvaa vanhastaan jo ylempänä rinteessä, halusin samaa lisää tähän alemmas ojan reunalle.

Koso-tädin lähettämät valkonarsissit muistuttavat sittenkin kovin paljon 'Actaeaa' nyt, kun ovat kokonaan auki. Kehälehdet ovat hyvin pyöreät ja keskustan väritys on sama. Mutta en silti mene vannomaan, sillä valkonarsissejakin on aika monta eri lajiketta, keskenään hyvin saman näköisiä.

Pari metriä ylempänä rinteessä kukkivat viimeinkin 'Pink Angel' -tarhanunnannarsissit. Näistä ensimmäinen nousi jo maaliskuussa, mutta sillä kesti viikkoja ryhtyä venymään kymmensenttistä korkeammaksi. Kaverit nousivat niin paljon myöhemmin, että ajattelin niiden hävinneen myyrien käytäviin. Mutta nyt ne kaikki kukkivat – viimeinkin! 

Torven reunan pitäisi muuttua voimakkaammin graavilohen väriseksi kukan vanhetessa.

On kyllä aika harvinaista katsella samoja narsissinvarsia kaksi kuukautta ennen kuin tulee kukkia.

Mutta onpa sekin erikoista, että yksiä ja samoja narsissinkukkia on saanut ihailla kuukauden ajan. Viimeiset 'Dutch Lemon Drops' -orkideanarsissit ovat yhä kukassa koivikossa.

Samoin tämä kaunis nimetön, joka vaikuttaa tarhanunnannarsissilta.

'Starlight Sensation' -orkideanarsissit ovat avanneet kukkansa. Tämä huippukaunis lajike kukkii jo muistaakseni kolmatta kevättään. Olen iloinen parista tuppaasta, tämä on niistä runsaampi.

Aivan siinä vieressä on 'Sir Winston Churchill', joka on vähän hassu, mutta menköön nyt, kun tämäkin on jo muutaman vuoden tässä suostunut viihtymään. 

Kerrotut tasetit, kuten perunanarsissikin, ovat vähän liian epämääräisiä. Jotenkin pidän selkeämmän muotoisista narsissin kukista. Narsissin kukka on niin tavattoman kaunis ihan sellaisenaan.

Eikö tämä olekin vähän outo hörselö. 'Sir Winston Churchill' luetaan ihan vain kerrottujen narsissien ryhmään eikä tasetiksi, vaikka se on 'Geranium' -tasetin jälkeläinen. Perunanarsissi eli 'Bridal Crown' samoin (sen emä on tasetti 'L'Innocence').

Preerialla kukkii yksi ainokainen tarhanunnannarsissi 'Pipit'. Valitettavasti muut ovat hävinneet myyrien onkaloihin. Täällä on käynyt kasvikato muutenkin, mutta siitä lisää joskus toiste.

Kasviryöpsähdys on hurjaa. Punahevoskastanjan alla kauniit 'Golden Echo' -nunnannarsissit ovat hukkumassa kasvillisuuteen. Ja kyllä minustakin tuntuu siltä. Sielunmaisemaani kun ovat ulkosaariston kallioluodot ja aava horisontti, ei tällainen vihervyöry. Kun puihin puhkeavat lehdet, masennun.

Kohtasin kierroksella vaskitsan. Niitä on täällä paljon, mikä on mukavaa. Ne selvästi nauttivat kosteasta kasvillisuudesta. Uroksilla on kauniita sinisiä pilkkuja, jotka voi tälläkin yksilöllä nähdä.

Jotkut kasvit ovat nousseet ennätysmittoihin. Tarhakalliokieloista korkeimmat ovat lähes minun korkuisiani. 

Täällä, kaiken vihervyöryn seassa, kukkii vanha kerrottu valkonarsissi. Tämä on aina viimeinen narsissi kukassa, joka kukkii monena vuonna vasta kauan sen jälkeen, kun muut ovat lakastuneet. Tämä kevät on ollut ihana narsissikevät, kun kukinnat ovat kestäneet näin pitkään. Tällä hetkellä puutarhassani on nopeasti laskien ainakin tusinan verran narsisseja kukassa.

Ransu demonstroi, että nurm.... voikukikon voisi leikata. 

Libanoninlaukka Allium zebdanense

Tarhakalliokielo, tarhakielo Polygonatum × hybridum

Tarhanunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Tarhaorkideanarsissi Narcissus Triandrus-Ryhmä

Tarhatasetti Narcissus Tazetta-Ryhmä

Valkonarsissi Narcissus poëticus

Ihmepapu

 tai papuihme.

Perunat versovat. Juhuu! Samalla voi todeta, että varhaisperunasatoa ei ihan hirveästi edistänyt se, että istutin omani viikkoa myöhemmin kuin Rymättylässä (jossa varhaisperunoita on jo nostettu). Istutin perunani siis ennätysaikaisin 19. maaliskuuta ja nyt ne näyttävät tältä. 

Lähes kuukautta myöhemmin, 15. huhtikuuta, kylvin perunaruutujen väliin papua, sillä kylvin koko kasvimaan tuolloin muutenkin. En jaksa hifistellä kylvöjen kanssa, haluan vain kaikki siemenet saman tien multiin ja piste, niin järjetöntä kuin se onkin. Pavustahan nimenomaan sanotaan, ettei se kestä kylmää maata.

Pavut oli lähettänyt ystävä ja ne ovat jotakin kaunista, kirjavaa papua tekevää erityistä lajiketta. Kun joinakin öinä oli pakkasta, mietin, että nyt pavut on kyllä menetetty, ehkä perunatkin, vaikka niiden kaikkien päällä oli lakana. Kirosin hätäisyyttäni ja viitseliäisyyden puutetta.

No eipä mitään: ainakin tämä yksi papu nousee!

Parsatkin nousevat, mutta se ei ole mikään ihme. Ne nousivat vähän tavallista myöhempään, sillä monena vuonna olen syönyt ensimmäiset parsat vappuna – tänä vuonna vappuna näkyi ensimmäisistä varsista vasta kolme senttimetriä. 

Tältä näytti kasvimaa kylvämisen jälkeen huhtikuussa. Koska sain paikalliselta klapiyrittäjältä paljon sahanpurua, käytin sitä katteeksi. 

Useimmista ruuduista (harrastan ruutuviljelyä, sillä saa pienelle alalle montaa laatua) on noussut jo jonkinnäköisiä sirkkalehtiä, mutta hidasta on kasvu ollut.

Nyt näyttää tältä (vaikka kuvassa näkyykin enemmän ruusutarhaa kuin kasvimaata: osoittaa kiinnostukseni suunnan). Vasemmanpuoleisessa laatikossa on kerrankin hyvän näköinen talvivalkosipulikasvusto. Olen tainnut jopa muistaa lannoittaa niitä kerran, mikä on huomionarvoinen saavutus. 

Komea pioni oikealla on "Obowano" eli Paeonia obovata var. willmottiae -amurinpionin ja kuolanpionin risteymä.

Koska Ransulla on paljon ystäviä, jotka ilahtuvat hänen terveisistään, tulee tähän loppuun pehmeä pusku kaikille Ransun ystäville!

Huomioita tulppaaneista

 Lisää tulppaaneja, eikä tämäkään ole kevään viimeinen tulppaanijuttu, se on varmaa.

Ransu sai ihailua edellisessä jutussa, niinpä tässä lisää Ransua. Ruskopenkkikin sai ihailua, se näkyy Ransun takana. Ransun mielestä ruskopenkin tärkein ominaisuus on se, että siellä kasvaa kissanminttua.

Rusotuomipihlajat ovat juuri ja juuri vielä kukassa, mutta terälehtiä lentää ilmassa aina tuulenpuuskassa. 

Japaninvaahtera 'Enkan' on puhjennut lehteen. Kuvassa pääosassa on kaunis liljakukkainen tulppaani 'Ballerina'. Pari vuotta sitten istutetuista kukkii enää tämä yksi, tosin kolmella kukalla. Liljakukkaiset eivät ole kovin pitkäikäisiä, yleensä.

Taustan tulppaanit ovat 'Blushing Apeldoorn' ja 'Brown Sugar'.

Rehevää on. Leikkasin nurmen, mutta reunat jäivät huolittelematta. Niin ne usein jäävät, se homma kun on tylsänpuoleinen. Täytyy ottaa se työn alle istutusalue kerrallaan, muuten ei tule edes aloittaneeksi, kun hommaan puutuu jo ennen aloittamista.

Kiinanpunapuu on puhkeamassa pehmeisiin neulasiin. Kohta puunympäryspenkki ei enää näytä niin hassulta. Toistaiseksi kävijät ovat luulleet, että se on jokin peuranestohäkkyrä taimen ympärillä.

Peruutetaan vielä hitusen alemmas rinteessä, jotta saadaan kuvaan kultaherukan paras kukintahetki. Hunajaisen tuoksuva puska pörrää täynnä kimalaisia, kuten ruusuherukka vähän aiemmin. Puskan koko on ylittänyt kaikki odotukset – olisin istuttanut sen kauemmas kompostikehikosta, jos olisin tiennyt. Toisaalta sen oksat halailevat kompostia aika nätisti.

Muotopuutarhassa on puutarhan paras tulppaanikeskittymä. Viime syksyllä istutetut kerrotut 'Avant Garde' -tulppaanit ovat kukkineet äärimmäisen pitkään. Yli kolme viikkoa!

Niiden seuraan ovat nousseet 'Sweetheart' -keisarintulppaanit. Pidän kovasti niiden kelta-valkoisesta värityksestä.

Pionin nousevat versot ja tulppaanit ovat aina yhtä täydellinen yhdistelmä.

Bokharankurjenmiekka ehti jo kukkia, kuva tulee vähän jälkijunassa.

Samassa penkissä kukkii ikivanha punainen papukaijatulppaani. Istutettu 15 vuotta sitten.

Kreetantulppaani on jännittävä ja raivostuttava, sillä se tuottaa ilmeisesti maarönsyjä ja runsaasti sivusipuleita, mutta ei kukkinut istuttamisen jälkeen vuosikausiin. Viime vuosina se on viimein alkanut kukkia. Kuvan vasen reuna olisi nurmikkoa, mutta siitä nousee ihan yhtä paljon kreetantulppaanin lehtiä kuin kukkapenkin puoleltakin. Ja heh, pitkät heinät vasemmalla ovat juolavehnää, oikealla huhtikurjenmiekkojen lehtiä. 

Kreetantulppaani on vähän matala ollakseen melko myöhäinen ja voisin miettiä sille ehkä parempaa paikkaa, josta kukat näkyisivät. Kun pääsen viimein kaivamaan tämän kukkapenkin reunaan reunakivet, nostan ainakin kukkapenkin ulkopuoliset sipulit ja istutan muualle. Sehän on siis positiivista, että tulppaani lisääntyy näin aktiivisesti!

Jaahas. Tutkin Viljelykasvien nimistöä ja kreetantulppaanista onkin tullut syreenitulppaani. Tämä suomenkielisten nimien vaihtaminen on kyllä vähän harmillista ja sekoittavaa.

Ehkä jätän kr... syreenitulppaanit tähän, sillä näkyvät ne kyllä tästäkin ja ainakin tiedän monen vuoden jälkeen, mistä niitä etsiä.

Ja onhan tässä penkissä myös hyvin matalaa 'Little Beauty' -tulppaania. Se on aivan huippuvärinen sinisine keskustoineen – ja näkyy kyllä erittäin lyhyenlännästä varrestaan huolimatta.

Korkeat liljakukkaiset 'Purple Dream' -tulppaanit ovat osoittautuneet yllättävän pitkäikäisiksi, ne ovat kukkineet jo monta vuotta. Taustalla on 'Little Beauty' -tuppaita. Yritin ottaa kuvan korkeista ja matalista yhdessä, mutta ehkä sitä ei oikein tajua.

Viereisessä muotopuutarhan penkissä on kaikkein hempein tulppaaniesitys. Korkea on 'Light and Dreamy', sitten on liljakukkainen 'Purple Dream' ja kaksivärinen 'Ballade'. Aikaisimmat, matalat Prince-lajikkeet ('White Prince' ja 'Candy Prince') lienevät jo lakastuneet, tai sitten niitäkin on tuolla jossain välissä.

Sävymaailmaa täydentää 'Flaming Flag'; hyvin kaunis tulppaani. Se kukkii nyt toista kevättään vielä melko runsaana. Taustalla on liljakukkainen 'Ballade' ja sitäkin on vielä muutamia jäljellä monen vuoden jälkeen.

Seuraavan penkin reunalla on ikivanhoja kreikantulppaaneja, jotka kukkivat luotettavasti vuodesta toiseen. Ne eivät ole täydellisiä muotopuutarhan värimaailmaan, mutta onhan täällä muitakin poikkeuksia. Hyvin vuodesta toiseen kukkivia tulppaaneja ei oikein viitsisi lähteä siirtämään. Tai ehkä viitsisikin. 

Tämän penkin takaosassa on varjohiippa 'Buckland Spider', jonka parhaan kukinnan menetin ihan vain siksi, että en muistanut käydä katsomassa pikkuista kasviani. Varjohiipat ovat niin hentoisia ja pieniä, että ne täytyy erikseen muistaa käydä katsomassa.

Varjohiipat ovat ehdottomien lempikasvien joukossa, joten lyön päätäni seinään. Onneksi sentään muistin nyt, vaikka kukat ovat vetelemässä viimeisiään. Ja tulihan näiden upea, purppuranpunainen nuppuvaihe ikuistettua kuviin. Niiden välissä vain meni ohi kymmenen päivää kukintaa ihan omaa muistamattomuuttani.

Hurraa, rinneakebia on tulossa ensimmäistä kertaa oikein kunnolla kukkaan! Se talvehti latvaan asti ja nyt siinä on ainakin tusinan verran kukkaterttuja. Ne puhkeavat pikkuisiksi viininpunaisiksi kukiksi.

Kärsivällisyys todellakin palkitaan, sillä istutin köynnöksen vuonna 2011 ja ensimmäiset kukat pääsin näkemään vasta viime vuonna.

Kurkataan ruusu-heinätarhaan: siellä on upea pikkuinen tulppaani 'Norah' tulossa kukkaan. Tämä on pieneksi lajikkeeksi mukavan korkea (20 cm), niin kukka nousee muun kasvuston yläpuolelle näkyville.

Varsinaisessa ruusutarhassa on värikäs tunnelma, kiitos 'Gavota' -tulppanien, 'Chérie' -tarhanunnannarsissien sekä maanpeittokasvien: purppura- ja vaaleanpunakukkaiset hopeatäpläpeipit ja hämyvuokko, jota olen siirtänyt tännekin.

Loppuun vielä upea 'Palmyra', jonka siirretyt sipulit kukkivat näköjään ruusutarhassa yhtä hyvin kuin vanhalla kasvupaikallakin.

Bokharankurjenmiekka Iris bucharica

Japaninvaahtera Acer palmatum

Keisarintulppaani Tulipa Fosteriana-Ryhmä

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kissanminttu Nepeta cataria

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Kultaherukka Ribes aureum

Rinneakebia Akebia quinata

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Syreenitulppaani Tulipa saxatilis

Tarhanunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Varjohiippa Epimedium