Kevätkalenterin 13. luukku

 Suvikello eli kesälumipisara

Tätä ihastuttavaa toukokuussa kukkivaa kaunotarta ei tullut viime keväänä esiteltyä lainkaan. Sama juttu kuin monen muun kasvin kanssa: otin tämän kuvan toukokuun puolivälissä, jolloin tapahtuu ihan hirveästi koko ajan ja joka puolella. Kaikki ei mahdu blogiin.

Suvikello on korkeampi ja myöhäisempi kuin sukulaisensa kevätkello. Kukinta-ajan lisäksi niiden erona on kukkien määrä per varsi. Kuvasta voi nähdä, että suvikellolla on suojuslehden sisällä lukuisia nuppuja; vasta ensimmäiset ovat avautumassa. 

Kasvi on aivan ihana ja on huutava vääryys, että se jäi keväällä kokonaan blogin ulkopuolelle, vaikka kävin toki päivittäin ihailemassa näitäkin kukkia.

Vertailun vuoksi tässä kuva kevätkellosta, sillä yksi kuva selittää paljon enemmän kuin sanat. Kevätkellon kussakin varressa on vain 1–2 kukkaa, kasvi on paljon matalampi ja myös aikaisempi: kuva on otettu maaliskuun lopussa, jolloin kukinta oli jo loppupuolella.

Tavallisesti tälläkin lajilla on vihreät pilkut, tämä keltapilkkuinen on karpaattien mukaan nimetty värimuoto.

Kevätkellon keltapilkkuinen muunnos Leucojum vernum var. carpathicum

Suvikello Leucojum aestivum