Kevään kova valo on ihana, mutta kuvaamisen kannalta vaikea.
Paikka on kivimuurin edusta tontin rajalla. Kukassa on joitakin vanhoja helmililjoja, joiden lajista tai lajikkeesta ei ole tietoa – veikkaan tavalliseksi tummahelmililjaksi. Oikealla nousee päivänlilja, tarkemmin ottaen kultapäivänlilja. Edessä on ihana ja tärkeä kasvi: Orkney-saarilta ystävän puutarhasta tuomani kerrottu mukulaleinikki. Siellä sitä kasvoi puutarhan nurkassa raparperin vieressä ja onneksi satuin olemaan siellä juuri kukkimisaikaan! Muutamasta pikkuisesta juurimukulasta on tullut jo kunnon kasvusto.
Yksi paha talvi, tai ehkä myyrät, verotti lähes koko aarteeni, mutta onneksi mukulaleinikki toipui. Heti, kun pystyin, jaoin kasvia tähän edemmäs samassa penkissä, jotta kaikki ei ole yhden kasvuston varassa.
Kerrotut kukat ovat kuin voinappeja, tavattoman suloisia. Olen antanut lajikkeen nimeksi 'Midgarth' näin omassa käytössä, kun alkuperäinen lajikenimi ei ole tiedossa. Nimi on sen tilan mukaan, josta kasvia sain.
Kultaherukka Ribes aureum
Kultapäivänlilja Hemerocallis middendorffii
Mukulaleinikki Ficaria verna
Tummahelmililja Muscari armeniacum
.jpg)
.JPG)
2.JPG)
.JPEG)
.jpg)
.jpg)
Upea valo, toisaalta armottoman kova ja toisaalta niin silmiä hivelevä ja juuri sinisten ja keltaisten kukkien kuvaaminen on hiukan hankalaa 🤭! Mutta aurinko antaa sen valon kerralla minkä talven pilvet estivät valaisemassa! Tuo Orkneyn mukulaleinikki on ihana ja onneksi se säästyi 🥰
ReplyDeleteVoi että sitä valoa on ikävä, mutta hei, nyt paistaa aurinko! Ihan hirveän matalalta kylläkin. Enää viikko ja rapiat, niin suuntaus alkaa olla ylöspäin :-)
DeleteTämä sinun kevätjoulukalenterisi on täälläkin ihanasti kuljettanut iloisella mielellä läpi harmaan joulukuun alun. Kiitos! Tänään sitten onkin saatu nauttia kauniista auringosta ja pikkupakkasesta. Valon ja varjon leikki päivän ylemmässä kuvassa näyttää kevättä parhaimmillaan. Matkamuistona tuodut kasvit ovat aarteita. Vuodesta toiseen niitä katsoessa palautuvat muistot, ystävät ja kokemukset mieleen.
ReplyDelete-Mummopuutarhuri
Voi, miten ihana kuulla. Tämä on minullekin niin tärkeää toivoterapiaa vuoden pimeimpään aikaan. On ihan mahtavaa käydä joka päivä kurkkaamassa keväällä ottamiani kuvia ja valitsemassa sieltä päivän kuva.
DeleteEilen oli kyllä aivan ihana valo!
Vähemmän kiinnostavillekin kuville saattaa myöhemmin löytyä käyttöä, kuten tästä kuvasta huomaa. Se tuo hienosti esiin keväisen runsauden ja ihanan valon. 'Midgarth':n kuvaukseksi voinappi sopii hyvin. Hyvä, että on sinnikäs ja säilyi myyrien/talven kurimuksessa.
ReplyDeleteLuin lokakuussa Ann Cleevesin "Kiven varjo" -kirjan, joka sijoittuu Orkneyn saarille. Tarinan edetessä kävin lukemassa sinun postauksiasi Orkneyn saarilta. Ne saivat Jimmy Perezin elämään vielä paremmin.
Ai niin! Minun pitäisi kunnostautua Shetlanti-sarjan lukemisessa; olen lukenut vasta 2–3 ensimmäistä. Ystävä jo tästä taannoin kertoikin, että viimeisin osa sijoittuu Orkneylle. Ihanaa.
DeleteSinun kalenterisi on kyllä tämän hetken toiveikkain koko blogistaniassa ❤️ Ajattelin sitä just yksi päivä autolla ajellessanikin, vaikka en mitään kuvia muistanutkaan. Ajatuksena kevätkalenteri on hieno.
ReplyDeleteAika hassua, että ehdotin tuolla aiemmin just Penttiä 😊
Voi että, ihana kuulla, että se tuottaa toivoa sielläkin. Valon aika vielä koittaa!
DeleteOlet selvästi meedio :-)
Ihanaa katsella näitä sinun kevätkalenterin luukkuja pimeyden keskellä. Onpa upea tuo mukulaleinikki, todellinen kasviaarre! <3 Rapsutusterkut myös sinne kalenteripojille ja Aapeli lähettää myös terveiset. :)
ReplyDeleteIhanaa saada tällaisia kommentteja, eikä esimerkiksi soimausta siitä, että blogi ei ole jouluinen. No, tämä blogi ei ole koskaan ollutkaan jouluinen, joten mitäpä sitä hyvää perinnettä katkomaan ;-)
DeleteKiitokset sinulle ja Aapelille, rapsutuksia ja silityksiä hänelle ja mukavaa joulun odottelua ja tunnelmointia teille!
Tuo kevään vihreä on kyllä ihan huikea😍
ReplyDeleteNiin on! Päivänliljojen versoissa on yksi kevään ihanimmista vihreän sävyistä.
DeleteMikä ihana muisto sekä ystävästä että matkasta! Ja niin suloinen pikku aurinko. Olen oman tavallisen mukulaleinikkini salakuljettanut Virosta. Se on jo levinnyt kivasti nurmikkoon, sekä pariin naapuripihaankin. Toivottavasti sitä ei julisteta haitalliseksi vieraslajiksi.
ReplyDeleteMuisto on ihana, ja joka kevät riipaisee, kun on taas kulunut vuosi lisää, ettemme ole nähneet orkneyläisen ystäväni kanssa. Meistä tuli sydänystäviä, mutta jotenkin emme vain ole nähneet nyt vuosikausiin.
DeleteMukulaleinikki taitaa olla ihan luonnonkasvi meillä, joten sellaisia ei kaiketi nimetä vieraslajeiksi :-D Leviävä se kyllä on, mutta keväällä niin ihana.
Ihana paras matkamuisto!
ReplyDeleteNiin on, ja myös ihana muisto hyvästä ystävästä, jota en pääse näkemään kovin usein.
Delete