Keski- ja loppukesän kalenteripoika

 Vihdoinkin! Olen ottanut kuvia pitkin kesää ja niin vain on käynyt, että edellinen kalenteripoikajuttu on kesäkuulta. Syyksi ei varmaan kelpaa se, että puolitoista kuukautta on mennyt joko hirmuisessa työkiireessä tai jossain reissun päällä. Syvät pahoittelut ja toivottavasti tämä korjaa vajetta ainakin hieman. 

Meille on myyrien turha tulla häärimään, tai eivät ainakaan hääri kauaa. Mutapuutarhakin oli keskikesän ajan aivan kuivana, niin että kalenteripoika pääsi pyydystämään kuivin tassuin.

Vähän laajemmassa kuvakulmassa näkyy Rohanin loppupään keskikesän asua: ainakin tähkähelmikkä ja tummakukkainen varjolilja erottuvat juuri ja juuri. Ja Rohanin päädyn portlandruusu 'Duchesse de Rohan'. Heti Mustin pehvan takana kiven vieressä on valkokukkainen etelänkurjenmiekka. Sekin kukki jossain vaiheessa kesää.

Musti esittää, että puksipuuaita kaipaa leikkuuta. Se ei saisi ulottua hännän puolivälin yli.

Heinäkuussa kuvasin ihania 'Romance' -tarhamarskinliljoja, kun taustalla näkyi jokin tumma möykky.

Mustihan se siellä, yhdellä lempipaikoistaan kedon laidalla.

Mustin kaveri lapinporokoira Lávvi kävi meillä.

Jälleennäkeminen on aina yhtä iloinen.

Jihuu!

Ransu: Musti, oletko kunnossa? Hullu. Kaveeraat koiran kanssa.

Hullu.

Hajurako pidettävä. Vahdittava myös, että koira ei pääse sisään.

Lávvilla oli kyllä hommiakin. Tässä Lávvi esittelee vaahterapöheikköä, jonka isäntänsä raivasi. Ihan huomaamatta olivat vaahteranvesat kasvaneet seitsenmetrisiksi.

Siinä ne vielä ovat, talon päädyn ja kuusen välissä.

Ja sitten eivät ole enää, kasa klapeja vain muistona. Hyvä, että lähtivät varjostamasta omenapuun tainta, jota ei kuvassa orjanruusupuskan takaa oikein näekään. Ruusun takana kasvaa myös 'Musta Rudolf'. Tässä olisi tarkoitus olla hedelmätarha, ja viime syksynä istutin vaahteroiden keskelle myös nenäliinapuun, pääsee sekin nyt paremmin kasvamaan.

Kalenteripoika kavereineen toivottaa mukavaa syksyn alkua ja lupaa palata linjoille pian!

Etelänkurjenmiekka – Iris spuria

Nenäliinapuu – Davidia involucrata

Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä

Puksipuu – Buxus

Tarhamarskinlilja – Eremurus × isabellinus

Tähkähelmikkä – Melica ciliata

Varjolilja – Lilium martagon

Hienoja punaisia

Jos on vaaleanpunaista, niin on myös tummempia ihania sävyjä kukassa.

Tummakurjenpolvi 'Samobor' kukkii vielä harvakseltaan, mutta se on niin paljon nätimpi tässä kesäkuussa otetussa kuvassa, joka sattui tulemaan vastaan, että laitetaan mielummin tämä kuva. 

Leikkasin heinäkuun lopussa kukkapenkeistä kaikki kuivuneet ja ohikukkineet kukkavarret, se saattaa auttaa tätä kukkimaan uudestaan, vaikka ei kukinta näin alkukesäisen runsasta ole.

Punaisia karviaisiakin on tullut ihan mukavasti. Nämä ovat jotakin vanhaa kantaa, jota tontillani oli valmiiksi. Siirsin yhden näistä Rohaniin, kun se sointuu väreihin. Taustalla kukkii väriminttu 'Kardinal' miten kuten, kuivuus verotti sitä aika lailla. Myös edellinen tummakurjenpolvikuva on Rohanista, täällä on viininpunainen vyöhyke.

Rohanin loppupäässä kukkii upeasti Austin-ruusu William Shakespeare 2000. Tästä piti postata jo pari päivää sitten, kun Teemalta tuli hieno elokuva Kuningas Lear, mutta enpä ehtinyt.

Pikkuiset verenpunaiset täplät Rohanissa ovat meksikonhanhikkia. Tällä on erityisen kaunis sävy ja kivan myöhäinen kukinta-aika. Useimmat perennahanhikit kun kukkivat jo alkukesällä.

Siirrytään portaat ylös kasvimaalle, siellä on viimein alkanut kukkia oma lempparisiemensekoitukseni, jossa on perimää 'Wiltshire Ripple' -lajikkeesta ja Chiltern Seedsin Mulberry Mix -hajuherneseoksesta. Ihanaa, sillä pelkäsin jo menettäneeni nämä ihanat luumunsävyt! Kukinta alkoi hyvin myöhään varmaan kuivuudesta johtuen. 

Tänä vuonna en esikasvattanut, se jäi viime vuoden hullutukseksi, en koe sitä tarpeelliseksi. Jos tilaa olisi ja jos olisi koko kevään tiiviisti kotona, niin ehkä, mutta ei sittenkään. On niin kivaa, että on elokuussakin jotain uutta tulossa kukkaan.

Edelleen niin kiitollinen siitä, että peurat ovat jotenkin näivettyneet (samalla saarella mökkeilevän ystävän arvio, kun hän on katsonut kitukasvuisia peuroja tontillaan omenoita syömässä ja silti ei tule lihaa luiden ympärille). Tämä lilja on monena vuonna syöty jo heti alkukesällä niin, että kukkia on ollut aivan turha toivoa. Tämä on Mustin nimikkolilja eli 'Black Beauty', kuulunee idänliljojen ryhmään.

Siirrytään ylärinteeseen kohti hedelmätarhaa. Viime syksynä raportoin kirsikkasorvarinpensaan ekasta hedelmästä ikinä, nyt niitä on kolme. Kunhan hedelmät poksahtavat auki, paljastuu niiden ihastuttavan psykedeelinen väritys: oranssit siemenet kirsikanpunaisessa hedelmälihassa. Mahtavaa luonnon väritykitystä heille, jotka huomaavat pienet asiat.

Loppuun iloinen uutinen Mustan Ruudolffin ystäville: se näyttää olevan elossa! Tämä oli keväällä tulossa lehteen, kun lehdet eivät sitten puhjenneetkaan kunnolla. Oksa toisensa jälkeen alkoi näivettyä. 

Keskikesällä hoksasin polkaista maata puun viereltä, jolloin jalka upposi nilkkaa myöten koloon. Maata puuttui aika paljonkin puun juurten ympäriltä. Ilmeisesti vesimyyrä ei ollut kuitenkaan syönyt juuria kokonaan, sillä pari ylintä oksaa on nyt edelleen vehreinä ja lehdetkin ovat vähitellen pikkuisen kasvaneet. Nyt puhkesi yksi kukkakin, joka keväällä jätti avautumatta.

Pidetään sormet ristissä. Tulevana talvena yritän muistaa polkea maata tämän ympärillä, jos lumi- ja routatilanne sen sallii. Voi olla, että sama koitui kuriilienkirsikan kohtaloksi, joka viime vuonna kuivui kokonaan tästä vähän alarinteeseen.

Hajuherne – Lathyrus odoratus

Idänlilja – Lilium Orient-Ryhmä

Karviainen – Ribes uva-crispa

Kirsikkasorvarinpensas – Euonymus planipes

Meksikonhanhikki – Potentilla thurberi

Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum

Väriminttu – Monarda

Söpöjä vaaleanpunaisia

 Nyt on aika paljon kukassa kaikkea vaaleanpunaista. Syysvuokko on kärsinyt kuivasta kesästä niin, että nuppuja ei näy, mutta ehtii se vielä. Tässä sadesäässä täytyy jatkuvasti muistuttaa itseään siitä, että elämme vasta elokuuta eikä mitään syyskuun loppua.

Tästä rehotuksesta olen ollut iloinen keskikesästä saakka. Suopayrtti, vaaleanpunainen palavarakkaus, valkokukkainen virginiantädykkö ja pian kukkaan tuleva vaaleanpunainen kellopeippi ovat kaikki saaneet kukkia rauhassa ilman, että peura olisi käynyt parturoimassa koko kasvuston.

Siemenestä kasvatettu Geranium shikokianum on osittautunut loistokasviksi. Se näyttää talvenkestävältä, kun selvisi sekä viime- että toissa talvesta, ja kuivankestäväksikin, sillä se on kukkinut moitteetta kesä–heinäkuun vaihteesta asti. Kuvasta näkyy, miten rohtosormustinkukan lehdet ovat ruskistuneet.

 

Syysleimu 'Candy Twist' kukkii yhä ruusutarhassa, kun peura ei ole käynyt sitäkään syömässä. 

Kasvimaalla kukkivat tuoksuherneet: tämä on 'Sir Jimmy Shand', keräsin siemenet viimevuotisista kasveista. Alun perin siemenet lähetti Kivipellon Saila. Tänä vuonna hän pisti tulemaan turkoosikukkaista hajuhernettä, ja siinä on vasta ensimmäinen kukkanuppu. Kasveilla oli vaikeaa, kun olin reissussa pari viikkoa heinäkuun helteillä.

Alppipenkki on täynnä vaaleanpunaista, kun pulskaneilikat kukkivat. Se on turhan kookas kasvi tähän penkkiin ja tarkoitus onkin ollut saada niitä kylväytymään preerialle, en vain ole vielä huomannut siellä siementaimia, vaikka olen viskonut näiden varret syksyisin sinne.

Pulskaneilikka on niin kaunis ja hauska! Ja kaatuilee, siksikin olisi varmaan hyvä saada nämä johonkin, jossa olisi vieruskasveista tukea.

Etelänmaitohorsma on samassa tilanteessa, tämäkin saisi vähitellen siirtyä alppipenkistä muualle, kun on osoittanut osaavansa tehdä siementaimia aina seuraavalle vuodelle. Tämä on yksivuotinen, nimittäin. Ja tosi kaunis, en halua tätä menettää!

Muotopuutarhassa kukkii mahdottoman söpö vaaleanpunakukkainen purppurakannusruoho 'Canon Went'. Tämä taitaa olla ainoa tänä vuonna kukkiva yksilö, mutta siementaimia on onneksi runsaastikin, joten ensi vuodelle taas enemmän kukkia luvassa.

Söpöyden huipun palkinto taitaa silti mennä 'Comtesse de Bouchaud' -kärhölle. Se on kasvanut viimeinkin köynnöskaaren yläosaan asti, mutta kukat ovat kyllä aivan minipienet!

Mistä se tiesi, että tykkään nimenomaan pienikukkaisista kärhöistä?

Etelänmaitohorsma – Chamaenerion dodonaei

Hajuherne – Lathyrus odoratus

Kellopeippi – Physostegia virginiana

Kärhö – Clematis

Palavarakkaus – Lychnis chalcedonica

Pulskaneilikka – Dianthus superbus

Purppurakannusruoho – Linaria purpurea

Suopayrtti – Saponaria officinalis

Syysleimu – Phlox paniculata

Virginiantädykkö – Veronicastrum virginicum

Keltaoransseja iloja

 Nuohooja kävi ja sain kassillisen herkullisia kantarelleja. Nam, sienikastiketta! Pakkasesta löytyi kermakin. Kun kulkee kahden kodin väliä, tulee pakkaseen viskattua hätäpäissään kaikenlaista. 

Mutta mistä sipulia? Sitä olin unohtanut ostaa. Enkä sitä muutenkaan hirveästi ostele, sillä en oikein voi syödä sipulia. Mutta mitä on sienikastike ilman sipulia, kysyn vaan.

Hetken tuumailin pihani sipuleita. On karhunlaukkaa, käärmeenlaukkaa, ruoholaukkaa ja pillisipulia. Eiköhän jostain niistä saisi sen verran sipulia kaivettua, että siitä sienikastikkeen saisi. 

Olisi valkosipuliakin, mutta kuten joka vuosi, en enää löydä sitä. Koska sen lehdet nahistuivat jo heinäkuussa, ei niistä enää ole sen vertaa jäljellä, että voisi sipuleita paikantaa. Ja tänä vuonna olen sentään kunnolla kastellut niitä, kun hankin uppopumpun kastelukaivoon. Silti ottivat ja nahistuivat. Olen istuttanut ko. valkosipulit viitisen vuotta sitten enkä vieläkään ole saanut niistä ensimmäistäkään satoa, pah.

Mutta takaisin sienikastikkeeseen. Siitä tuli vallan kelvollista kuvan pillisipulien kanssa. Em. aineksien lisäksi lorautin siihen hieman valkoviiniä, kun mies oli tuonut jonkun itse tekemää kovin hiivaisan makuista eli juomakelvotonta, mutta kyllä se ruuanlaittoon sopii. Vähän korianteria, rakuunaa, kormamaustetta, suolaa ja pippuria, siinä se kai oli. Ja voita, tietysti.

Siihen loppui ruokaosuus, jotka ovatkin harvaa herkkua tässä blogissa. Siirrytään silmänruokaan.

Ihmetysten ihmetys: peura ei vieläkään ole vieraillut. Kun tulin reissulta kotiin, olivat perunanvarret, pavut, liljat, asterit, syysleimut – siis ihan kaikki tallella. Karhunvattujakin pääsin syömään, kun niitäkään ei ollut riivitty! Tämä ihana ruukussa kasvava tarharuostekukka 'James Coey' kukkii nyt kaiketi ekaa kertaa. Väri on tosi hyvä tumman oranssi.

Avomaalla kasvavat eivät vielä kuki. Ne kyllä näyttävät talvehtivan oikein hyvin paikassa, joka saattaa olla hyvinkin märkä talvisin ja missä keväällä oikein vesi virtaa maanpintaa pitkin. Kesälläkään paikka ei ole hirveän kuiva. 

Sellaista kuivaakin kohtaa olen kokeillut, mutta ne näivettyivät. Brittein saarilla ne kukoistavat ojien partaalla, joten selvästi ne viihtyvät kosteassa.

Kasvimaalla on ihastuttavan rehevää, kun peurat eivät ole syöneet mm. kuvassa näkyvästä laatikosta perunan- ja pavunvarsia! Vasemmalla kukkii auringonkukka: oikea ihme, sillä tällä saarella ne täytyy yleensä kasvattaa kaksimetrisen sähköpaimenen sisällä.

Eka auringonkukka avautui jo ennen reissuun lähtöäni ja olin varma, että tämä jää viimeiseksi. Sain siemenet Nilan keväisestä blogiarvonnasta, tämä oli nimellä "matala auringonkukka".

Auringonkukilla tosin oli jonkinmoiset mahdollisuudet selviytyä, sillä niiden ympärillä on kivieste. Peurat eivät tykkää askeltaa tällaisessa irtokivikossa. Valoin heinäkuussa tuon Rohanista kasvimaalle johtavan portaan (jo kolmanteen kertaan, sillä en vieläkään ollut tyytyväinen askelmien mittaan) ja samalla tein kiveystä ylempänä kasvimaalla, sillä sain lottovoiton eli reilut parisataa kiloa kuivabetonia käyttööni. 

Ihan kaikkea en ehtinyt käyttääkään, sillä Norjan-reissu tuli väliin. Mitä ihmettä, tuosta projektistahan on ihan pieni tovi, ja se keskeytyi vain hetkeksi reissujen ja niiden välisten työkiireiden takia – ja siitä on puolitoista kuukautta! No, viskelin tuohon kiveyksen jatkamista varten kiviä ja ne olisivat kuitenkin olleet ehkä jonkinlaisena suojana, jos peura olisi tullut.

Täällä on satanut viimeinkin kunnolla, siitäkään ei voi olla pahoillaan. Erityisen kiitollisuuden sateesta aiheuttaa puutarhan lisäksi se, että luin vastikään Maja Lunden Sinisen. Sen viimeisiä sivuja lukiessani kuulin, kuinka sade alkoi ropista ikkunapelteihin. Tunnelmaa ei pysty edes kuvailemaan, siinä nousi pala kurkkuun ja niskavillat pörhistyivät. Suosittelen kirjaa lämpimästi, mikäli et ole sitä vielä lukenut.

Tunnelma on rempsahtanut, sillä en tosiaan ole päässyt tai ehtinyt hoitamaan pihaa yli kuukauteen oikein kunnolla. Nyt on ainakin ruoho kasvanut!

Kukassa ovat harmaaminttu, nukkasalkoruusu ja kaukasiankirahvinkukat eli samat kuin viimeksi kotoa lähtiessäni. Loppukesän yksi parhaita asioita onkin se, että poissaolon aikana ei yleensä tule missanneeksi mitään, sillä tahti on jotain ihan muuta kuin alkukaudella.

Auringonkukka – Helianthus annuus

Harmaaminttu – Mentha longifolia

Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea

Nukkasalkoruusu – Alcea rugosa

Pillisipuli – Allium fistulosum

Tarharuostekukka – Crocosmia × crocosmiiflora

Ihania taimistoja ja kaivattu lampi

 Reissuni varrelle osui pari taimistoa, joissa olen halunnut käydä. Ensimmäinen oli Tommolan tila Leivonmäellä. Tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni kun ajan sen ohi (tai menen millään muullakaan kulkuneuvolla), joten tilaisuus piti hyödyntää.

Meinasin ajaa ojaan syysleimupenkkejä ohittaessani. Sanomattakin lienee selvää, että tuo viinipunainen (tai rönttösenpunainen, uusi värimääre, jonka keksin Kainuussa) lähti mukaan ja myös ystäväni pihalle Nurmekseen. 

Lajikkeen selvittäminen onkin haastavampaa. Näytepuutarhassa juurella oli lappu, jossa luki vain "kerrottu" ja sitä tämä kyllä on. Taimipurkeissa lukee puna-valkoinen täpläleimu 'Nataza' (lienee sama kuin 'Natascha'), mutta sitä tämä ei ole. Ehkä lajike jonakin päivänä selviää. Syysleimu 'Natural Feelings' lienee aika lähellä. Joka tapauksessa aikamoinen herkku!

Aah, keltaista ja violettia! Näytepuutarhat ovat lumoavat, mutta valitettava kiire teki visiitistä lyhyen.

Lisäksi ennätin tutustua sympaattiseen Paloniemen taimistoon Suonenjoella, siellä ei tosin myydä taimia suoraan kuluttajille, vaan kasvatetaan niitä myymälöihin.

Lisää keltaista löytyi Sotkamon Taimistolta, eikä vähiten sen ihastuttavasta ja aurinkoisesta emännästä Maaritista sadetakkeineen. Tässä hän esittelee dynaamisen istutuksen penkkiä. Tässäpä taimisto, joka on niin ajan hermolla kuin voi olla – ja mikä taimivalikoima!

Istutukset ovat valloittavia ja kiinnostavia sekä taimet hyvässä ojennuksessa. Erityisen ilahtunut olin siitä, että kun juuri edellisenä päivänä olin luennollani hehkuttanut oravanmarjaa ja voitonlaukkaa ja pohtinut, mistä niitä saa – no täältä!

Luentoni vanhan pihan suunnittelusta ja perinnekasveista voi muuten kuunnella parin viikon ajan you tubesta täältä: KLIK.

Maaritin leikkokukkapenkki on näkemisen arvoinen!

Täältä löytyi kasveja, joita olen etsiskellyt, sekä tietysti heräteostoksia. Mukaan lähti mm. tummatähkämunkki ja munkkineilikka – olipa munkkipitoiset ostokset. Jotain myös unohdin ostaa, kuten joitakin tällaisista ihanista kakkaroista, hohdekukista, kaunosilmistä, hatuista tai mitä lienevätkään.

Sekä Tommolan tilan että Sotkamon Taimiston valikoimissa on kasveja, joita ei muualta löydy. Ainakin Sotkamon Taimistolta voi tilata kasveja postimyyntinä.

Nurmeksessa vietin isoimman osan ajasta, mutta oli sen verran kiireitä, että en ehtinyt ottaa kuvia juuri muualta kuin ystävien kunnostaman ihanan jugend-rivitalon pihasta radanvarressa. Täällä oli tapahtumalauantaina pop-up-ravintola, josta sai herkullisen vegaanilounaan.

Reissun päätteeksi ajoin Raesärkkien kautta, miten kaunis paikka, josta en aiemmin tiennyt mitään! Harjuja, lampia, soita ja metsää moreeniharjumaisemassa.

Tätä hurmaavaa järveä sen sijaan oikein etsin. Lähdin lähes 30 vuotta sitten ajamaan Nurmeksesta pyörällä etelään, ja matkan varrella pulahdin moniin uimapaikkoihin, joista tämä oli ihanin. En ole voinut tätä pientä hiekkapohjaista järveä unohtaa. Tämä on Löytönen, todellinen löytö Rautavaaralla. 

Hieno hiekkapohja ja rikkumaton luonnonrauha.

Onneksi löysin Löytösen uudelleen! 

Munkkineilikka – Dianthus carthusianorum

Oravanmarja – Maianthemum bifolium

Syysleimu – Phlox paniculata

Tummatähkämunkki – Phyteuma nigrum

Voitonlaukka – Allium victorialis