Pieni pinkki kierros

 Lyhyt, mutta söpö!

Ensin kuistin rappusten syklaamiruukku. Murattisyklaamit kukkivat näin syksyllä, pyöreälehtiset balkaninsyklaamit keväällä – mutta niiden ensikukintaa vielä odottelen. Istutin ne tuohon ruukkuun vuosi sitten, eivätkä ne viime keväänä kukkineet.

Pikkuruiset luonnonsyklaamin kukat ovat suloisinta mitä kuvitella saattaa. Ne ovat vielä pienempiä kuin kukkakaupoissa myytävät "minisyklaamit". Lisäksi on ilo hyysätä näitä aarteita vuodesta toiseen sen sijaan, että ostaisi kertakäyttökukkia.

Loistojasmike eli 'Tähtisilmä' kuuluu niiden ihastuttavien kasvien joukkoon, joiden ruska on vaaleanpunainen. Sen vieressä kasvaa punalehtiruusu. Hyvä syyskasvi sekin: keltainen ruska ja kauniit punaiset kiulukat.

Vuorikonnantatar 'Darjeeling Red' kukkii koko kesän, mutta erottuu kunnolla vasta syksyllä, kun paljon muuta ei ole kukassa. Se näkyy paremmin tielle kuin puutarhaan. Sen tehtävä on peittää kivipenkereen päällinen, jonka alla on tienvarren ojaan johtava salaoja.

Yksi tämän marraskuun ihanimmista yllätyksistä on 'Dawn' -heiden kukinnan alkaminen kerrankin samaan aikaan kuin esim. Skotlannissa. Lauhatalvisilla seuduilla se kukkii syystalvella. Niin nyt täälläkin!

Jo kookkaaksi kasvanut puska on aivan täynnä pullistelevia kukintonuppuja. Makealta tuoksuvia pikku kukkia avautuu jatkuvasti. Voi olla, että kun talvi tulee, liian pitkälle kehittyneet nuput tuhoutuvat pakkaseen eivätkä pysty kukkimaan keväällä, kuten tähän asti, mutta se ei haittaa mitään. Paljon mieluummin otan loppusyksyllä kukkivan pensaan, keväällä on niin paljon muutakin katsottavaa.

Olisi kivempi ihailla pensasta ilman sitä ympäröivää verkkoa, mutta riskiä ei voi ottaa: peurat rakastavat heisiä vähän liikaa.

Päivän ruusu on kasvimaan ovenpieleen haaveellisesti nojaileva Pierre de Ronsard eli 'Meiviolin', tunnettu myös nimellä Eden tai Eden Rose.

'Dawn' -heisi on lajia Viburnum × bodnantense, ei suomenkielistä nimeä

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Loistojasmike Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Punalehtiruusu Rosa glauca

Vuorikonnantatar Bistorta affinis

Outoja ja hienoja värejä

 Marraskuussa on onneksi vielä värikästä, ainakin näin alkupäivinä.

Katsura on kasvanut edes jonkin kokoiseksi, vaikka se ei meinaakaan ilmeisesti ollenkaan kasvaa pieneksi puuksi, mistä haaveilin. Sen lehdet näkyvät onneksi näinkin ja niissä on mielenkiintoisia värejä; vaaleanpunaista, keltaista ja oranssia.

Vuorikärhön syysväri on hienostuneen tumma. Se on kasvanut hyvin, sen sijaan viereen istutettu japaninsinisade ei ole kasvanut senttiäkään. Toivon, että se onkin keskittynyt juurten kasvattamiseen. Kumpikin täytyy kohtapuoliin suojata talveksi, muuten ei kukkia näe eivätkä kasvit ehkä muutenkaan selviäisi talvesta.

Puutarhan näkyvin väripilkku on japaninvaahtera 'Osakazuki'. Se on muuttunut koko ajan punaisemmaksi, ja nyt sen lehdistä osa on alkanut varista. Sekin näyttää komealta, kun pensaan alusta on liekehtivän punainen. 

Tarhakielot ovat keltaisessa syysvärissään upeita etenkin, kun ne tänä vuonna kasvoivat ennätysmittoihin. Tarhajouluruusujen ja rotkolemmikin lehdet ovat vielä vihreinä. Aika värikäs yhdistelmä.

Viikko sitten oli rusotuomipihlajissa vielä lehdet. Niissä oli tavallista parempi ruska. Taustalla näkyy japaninvaahtera, vasemmalla 'Lemon Queen' -auringonkukan (jaloauringonkukka) viimeiset kukat.

Ruskopenkin alapäässä on kiinanpunapuu muuttumassa hienostuneen toffeenväriseksi.

Kuparivaahtera on vielä nuori, mutta esittelee jo, miten upea ruskapensas – tai pieni puu – siitä isona tuleekaan.

Helmiomenapensas 'Marleenan' läpi nähtynä vasemmalla kuparivaahtera ja oikealla lumipalloheisi. En ole muistanut vielä ottaa siitä lähikuvaa, vaikka se on todella upean värinen tänä vuonna.

Kävinkin nyt kesken jutun kirjoittamisen sen kuvaamassa, muuten se taas unohtuu. 

Pallesorvarinpensas pistää vielä viimeisillä lehdillään parastaan. Väri on todella voimakas ruusunpunaiseen vivahtava kirkas punainen. Kuvassa näkyvät varsien palteet, joista pensas on saanut nimensä.

Rohanin ohi kulkiessani tapasin merkillisiä sieniä. Ihan epätodellisia!

Kuin satukirjasta. Japaninkirsikasta pudonneet punaiset lehdet ja siniset sienet, melkoinen väripläjäys.

Sisälläkin on väripläjäys, kun kuvernöörinkukka kukkii keltaista vaahteraa vasten.

Ihan vastavärit.

Päivän ruusu on Lady of Shalott, upean oranssi Austin-ruusu. Kukat eivät taida ehtiä enempää avautua, kun kohta on viileämpää säätä tulossa. Tähän asti ruusujen nuput ovat hitaasti avautuneet kukiksi; onkin ollut ihanaa seurata niiden kehittymistä eri puolilla puutarhaa.

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Japaninvaahtera Acer palmatum

Katsura, pikkulehtikatsura Cercidiphyllum japonicum

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kuparivaahtera Acer griseum

Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea

Lumipalloheisi Viburnum opulus f. roseum

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Tarhakielo Polygonatum × hybdirum

Vuorikärhö Clematis montana

Marraskuun kalenteripoika

 Musti tarkastelee tiluksiaan asiantuntevasti.

Tässä ollaan metsäpuutarhassa mäntyjen katveessa.

Tarhamyrkkylilja 'The Giant' kukkii vielä aika hyvin, ja syyssahrameita on tuossa Mustin kuonon kohdalla. Oikealla on sinikataja.

Kalenteripantteri ei huomaa, että takaoikealta hiipii pieni häirikkömanuli.

Se lähestyy... Mustin korva ei värähdä. Minusta kummallakin on kuulo huonontunut, mutta ei kai se ole ihmekään, kun poikien iät ovat 17 ja 19.

...

... ja Musti vain miettii, mihin suuntaisi seuraavaksi.

Kohta pantteri on pulassa.

Nimittäin manulin taktiikka on häiriköidä puremalla hännästä.

Äh! 

Musti toivottaa turvallista marraskuuta ja varokaa takapiruja!

Sinikataja Juniperus squamata, sinineulasiset lajikkeet

Syyssahrami Crocus speciosus

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Yllätyskukat ylärinteessä

 Mennäänpä katsomaan.

Seurataan Mustia. Sillä on kyllä oma agenda, sillä ylärinteessä on runsaasti myyriä – siis vielä runsaammin kuin kaikkialla muualla! Supercat-pyydys on viime päivinä napannut tunnelista peltomyyrän päivässä. Mustin nappaamia en voi niin tarkkaan kirjata, kun se syö osan ulkona.

Mustista vasemmalle kukkii ruusu Bathsheba. Aprikoosinsävyisen ruusun viimeiset kukat ovat haalean kellertäviä.

Vieressä on keltakukkainen The Poet's Wife. Sen lakastuva kukka on lähinnä viskin värinen, mutta se sopii mallasviskin ystävälle.

The Poet's Wife on istutettu keväällä. Olen aiemminkin huomannut, että samana vuonna istutetut Austin-ruusut ovat hanakoita kukkimaan runsaasti syksyllä. Seuraavana vuonna ne ovat tulleet jo vähän enemmän järkiinsä, kun huomaavat, millaiseen ilmastoon ovat päätyneet. 

Tässä kuvassa etualalla on The Poet's Wife, taustalla Bathsheba.

Musti sanoo kukkuu! Tai ehkä kumminkin mau.

Vähän ylempänä rinteessä on Scepter'd Isle, Austin-ruusu sekin. Syksyn viimeiset kukat eivät useinkaan avaudu kunnolla, vaan menevät puoliavoimina sateessa tohjoksi, mutta ilahduttavat silti.

Rakastan David Austinin tapaa nimetä ruusut. Jokaisella on virallinenkin lajikenimi, joka alkaa kirjaimilla 'Aus...'. Mutta kauppanimet ovat useimmiten kirjallisuudesta. Scepter'd Isle on Shakespearen näytelmästä Rikhard II. Bathsheba on hahmo Thomas Hardyn näytelmästä Far from the Madding Crowd, Kaukana maailman melskeestä. The Poet's Wifen nimeä ei ole selitetty, mutta varsin runollinen sekin on. 

Tämä Scepter'd Isle oli minulle nimensä vuoksi hyvin tärkeä, ja lopulta tilasin sen ulkomailta viime vuonna, kun en koskaan kotimaisista kaupoista löytänyt. Sen kukat ovat lisäksi kauniisti pallomaiset.

Vielä vähän ylempänä rinteessä on köynnösmaja. Japaninsinisade on mennyt komean keltaiseksi. Rozanne-kurjenpolvessa on yhä pari kukkaa.

Kävin kurkkaamassa majan lähelle keväällä istuttamaani pikkuruista 'Autumnalis' -kevätkirsikkaa. Puun pointti on se, että se kukkii syksyllä – ehkä. Etelä-Englannissa, jossa opiskelin, ne kukkivat noin joulukuussa. En odottanut suuria, kevätkukintakin kelpaa, enkä varsinkaan sitä, että alle polvenkorkuinen pikkuruinen taimi tuottaisi kukat jo ensimmäisenä syksynään! 

Hieraisin silmiäni. Siinä niitä kukkia nyt on. Ne ovat menneet sateessa vähän möhjöksi, mutta uusia nuppuja on avautumassa. Tänään ei sada; jospa saisin kuvan tuoreemman näköisestä kukasta.

Ristin aikoinaan ylärinteen hedelmätarhaksi ja istutin siihen hedelmäpuita. Vesimyyrät söivät niistä jokaisen juuret, joten hedelmätarha on kovaa vauhtia muuttumassa muuksi – mutta yritän silti istuttaa sinne koristehedelmäpuita. Ja niiden istutuskuopat vuoraan metalliverkolla. 

Paitsi tämän kirsikan, sillä sen istutuspaikka on niin kiviä täynnä oleva luiska, ettei siinä ole koskaan ollut myyrätuhoja.

Kun nyt ylärinteessä ollaan, mennään vähän kauemmas katsastamaan persianparrotian syysväri. Se on juuri niin upea kuin olin toivonutkin!

Päivän ruusu on itseoikeutetusti The Poet's Wife, joka on juuri avannut uuden freesin kukan.

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Kevätkirsikka Prunus × subhirtella

Persianparrotia Parrotia persica

Ne nousivat sittenkin

 Seuraa viimeisten myrkkyliljojen kierros. Ja se onkin lyhyt.

Syysvuokko 'September Charm' kukkii yhä. Muistaakseni se aloitti tavallista aikaisemmin, jo elokuun puolella. Aika pitkä kukkimisaika! Sen alla on 'Alboplena' -syysmyrkkyliljoja hukkumassa vaahteranlehtiin.

Meillä ei ole ollut pakkasta kuin –0,5 astetta jonakin yönä, sen takia kukinta jatkuu pitkään. Meri lämmittää.

Katajan alla huomasin kukkavarren, jota en uskonut tänä syksynä enää näkeväni. Turkinmyrkkylilja 'Purpureum' on sittenkin noussut! Joku vain on käynyt nakertamassa kukkaa. 

Vierestä nousee toinen nuppu, jospa se saisi kukkia ehjänä. Kukka on nimittäin hienon intensiivisen värinen ja olisihan se upeaa nähdä.

Tarkastin sitten muutkin turkinmyrkkyliljan kasvupaikat ja toden totta: myös toinen on noussut. Kolmatta en löytänyt. Kolme näitä istutin vuosi sitten. Ihanaa, että nämä ovat sittenkin elossa! 

Muotopuutarhan valkokukkainen yksinkertainen syysmyrkkylilja 'Album' on melkoinen mätäs. En laskenut, mutta tuossa on varmaan kolmisenkymmentä kukkavartta. Ensin kukkineet ovat jo laonneet. 

Tuota voisikin kaivaa ja jakaa, mukuloita lienee useita, kun noin tiiviisti tulee kukkia.

 

Tarhamyrkkylilja 'Waterlily' ilahdutti usealla kukalla. Joka syksy ihastelen näiden kaksiväristä ulkoasua. Kukissa on jonkin verran myös valkoista. Ainakin tässä minun yksilössäni.

Olen istuttanut muotopuutarhaan myös syyssahrameita, mutta ongelmana on muotopuutarhan vieressä kasvava vaahtera, joka pudottaa lehtensä juuri maasta nousseiden sahramien päälle. Ne kun nousevat aina näin myöhään. Ja siltikin vaahterat pudottavat lehtensä myöhempään kuin mantereella, osa lehdistä on vielä oksilla.

Sittemmin tajusin istuttaa syyssahrameita muuallekin kuin vaahteran alle ja lopputulos on paljon parempi. Syyssahrameiden soukkia varsia voi nähdä kuvassa vasemmalla.

Oikealla on tarhamyrkkylilja 'The Giant', joka tuotti lopulta 14 kukkavartta. Melkoinen määrä vasta vuosi sitten hankitulle mukulalle. Olen hyvin iloinen tästä elinvoimasta. 

Päivän ruusu on muotopuutarhan portlandruusu 'Comte de Chambord', joka tuottaa iloa myös tiellä kulkijoille, mikäli he huomaavat nuput. Ainakin dendrologiystäväni oli ne huomannut, mutta se ei kai ole yllättävää. 

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syyssahrami Crocus speciosus

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Turkinmyrkkylilja Colchicum cilicicum