Lumikelloja siellä täällä

 Ihanaa, kun on monia erilaisia.

Ensiksi ensin noussut eli jokin tähtilumikellon risteymä, jonka ostin lajikkeena 'Snow Fox', mitä tämä ei ole. Tämä selitys sen vuoksi, että haluan olla kartalla eri lumikelloistani. Jollekulle ne ovat kaikki lumikelloja, minulle jokainen laji, lajike ja risteymäsekoitus on oma yksilönsä.

Tämä yksilö asuu saniaistarhassa. Moni saniainen herää kevääseen myöhään, mutta onneksi on ainavihantia saniaisia, kuten kuvan jouluhärkylä. Mukava huomata, etteivät kovat pakkaset vailla lunta sitä tuhonneet.

Kymmenisen metriä saniaistarhasta alarinteeseen ollaan kostealla kevätniityllä. Pienet, matalat lumikellolämpäreet ovat nousseet tästä kevätkylmästä kohdasta hämmästyttävän nopeasti.

Tässä paikassa useimmat lumikellot ovat kerrottua 'Flore Pleno' -puistolumikelloa. Se on steriili eli ei tuota siementaimia, niinpä olen nostanut tuppaita ja istuttanut sipuleita harvempaan joinakin vuosina.

Jostain on tälle alueelle kuitenkin ilmestynyt myös tavallinen yksinkertaiskukkainen puistolumikello, mikä on loistava uutinen. Jospa se alkaisi vähitellen levitä ja kansoittaa niittyä... kovin hidasta tämä lumikelloniityn perustaminen kyllä on. Siitä on lähemmäs 20 vuotta, kun nämä kerrotut puistolumikellot istutin, ja ylemmästä kuvasta voi nähdä niiden harvat pikku tuppaat. Paikka saattaa myös olla niille liian kuiva kesäisin, mikä haittaa lisääntymistä.

Kostean kevätniityn reunalla on istutusalue. Kevätesikon lehdet siinä ovat jo erittäin reippaina! Ohotanlaukka on myös lähtenyt kasvuun, versoja näkyy kuvan oikeassa yläkulmassa.

Kevätniityn toisella laidalla on puro, joka johtaa mutapuutarhaan. Siivosin puron kasvustot, vaikka sitä ei ehkä kuvaa katsomalla uskoisi. Tarkoitan, että leikkasin korkeat kuivat perennanvarret. Purolle voisi tietysti myös näyttää haravaa. Istutusalueista en koskaan haravoi kasvijätettä pois, päinvastoin pätkin kuivat kasvustot niille sijoilleen tuottamaan humusta ja suojaamaan mahdollisilta kylmiltä kevätpäiviltä. Tässäkin, mikäli haravoin, mätän märän kasvi-mutamassan istutusten päälle.

Tarkkasilmäinen saattaa huomata pieniä valkoisia pisteitä, lumikellojen nuppuja. Tällä rannalla ne ovat lajiketta 'S. Arnott' ja vastarannalla tavallista vanhaa puistolumikelloa.

Puistolumikellojen ryhmä lähempää. Nämä ovat kyllä ihania! Toivon, että siellä täällä yksittäin tällä samalla penkereellä elävät puistolumikellot runsastuvat. Paikan pitäisi olla niille erittäin mieleinen, sillä tässä ei ole kuivaa keskikesälläkään. Toissa talven toivoton yli kymmensenttinen jääkansi verotti lumikelloja tässä, mutta ei tuhonnut niitä onneksi kokonaan.

Laitetaan loppuun ilouutinen Rohanista. Vuoden 2024 syksyllä istuttamani lumikello 'Charlotte' on noussut. Viime keväänä se ei kukkinut vielä ollenkaan. Tämä on pienikukkainen lajike, jonka pitäisi tuottaa erittäin runsaskukintaisia tuppaita. Toivotaan näin ja tämä on ainakin hyvä alku!

Jouluhärkylä Polystichum acrostichoides

Kevätesikko Primula veris

Ohotanlaukka Allium ochotense

Puistolumikello Galanthus nivalis

Puskat heräävät

 Ja mitkä värit!

Kirsikkasorvarinpensas on kertakaikkisen hieno, tämän talviväritystä tuli ihasteltua ja kuvattua jo tammikuun alussa tänne blogiinkin. Silloin vain oli niin vähän valoa, ettei kuvasta värejä oikein näe.

Nyt näkee! Oliivinvihreän ja viininpunaisen liitto on herkullinen. On ihanaa nähdä elinvoimaisia versoja ja pullistelevia silmuja. Ainakin tämä puska on selvinnyt hyvin kylmästä talvesta.

Puuteripaju 'Mount Aso' on vaikea kuvattava niin, että pajunkissojen vaaleanpuna näkyisi samalla, kun koko puska on kuvassa. Tai edes isompi osa siitä kuin vain yksi verso. 

Vastavalossa ei näy väristä senkään vertaa, mutta mutapuutarha taustalla kimmeltää ihanasti. Niin keväistä!

Sumusäällä ja myötävalossa saa paremman kuvan. Harmi, että verkkoa on pakko pitää, muuten versot häviävät jänisen suuhun hyvin nopeasti.

Näsiä alkaa varovaisen toiveikkaasti raotella nuppujaan. On ihan ihme, että nuput ovat talven jäljiltä elossa. Onhan tämä tietysti kestävä luonnonkasvimme, mutta silti en voi olla hämmästelemättä sen sietokykyä.

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Näsiä Daphne mezereum

Puuteripaju Salix gracilistyla

Taitaa tulla huti

 Koska kukkii -haasteeseen nimittäin. Kolme päivää sitten veikkasin talventähden tulevan kukkaan vasta 11.4. – järkyttävän myöhäinen veikkausaika, mutta kun niistä ei ollut vielä näkynyt mitään ja maa on niin pirskatin roudassa. No, heti seuraavana päivänä löysin nuput.

Lauantaipäivä oli aamusta asti sumuinen ja kolea, niinpä en odottanut keväältä suuria edistysaskelia. Tällainen sää oli meillä muuten koko viikonlopun. Siinä, missä joka toisessa puutarhablogissa hehkutettiin upeaa keliä ja lämpöä, meillä värjöteltiin sumussa ja +2 asteessa.

Siitä huolimatta löysin talventähden nuput ruskopenkistä!

Olen istuttanut talventähtiä eri puolille puutarhaa. Ruskopenkki on keväällä aika märkä, mutta ainakin se on aurinkoisessa rinteessä, vaikka ylärinteestä valuukin koko ajan vettä. Se ei tunnu talventähtiä haittaavan. Nämä taitavat olla turkintalventähteä kapeista tukilehdistä päätellen.

Ruskopenkin yläosassa alkaa myös turkinlumikello kukkia, mikä hämmästyttää. Onpas täällä turkkilainen meininki. 

Turkinlumikello on ainakin omassa puutarhassani yleensä selvästi myöhäisempi kuin tähtilumikello ja sen monet risteymät, sekä muut aikaiset risteymät ja tavalliset puistolumikellot. Onkin aika jännää seurata, miten eri aikoina eri lumikellot eri keväinä kukkivat. Tänä keväänä turkinlumikello on yksi aikaisimpien joukossa, kun monina vuosina se on tullut kukkaan jopa kuukautta myöhemmin kuin aikaisimmat sukulaisensa.

Rinteessä ylempänä on Rivendellin jouluruusulaakso. Täältä olen jo osannut etsiä tavallisen puistolumikellon versoja ja nyt ne löytyivät. Takana on tarhajouluruusun kookas lehti, pari sen siementaimea on lumikellojen molemmin puolin.

Vieressä kasvaa pari isoa lehtosaarnea ja ne tuottavat ihanteellista lehtikatetta, joka maatuu nopeasti huippuhienoksi lehtomullaksi. Se on kaikkien kasvien mieleen eikä tuota aarretta tulisi mieleenkään siivota pois.

Muuttolinnut pitävät meteliä mennessään, niinpä ne tulee huomattua. Kurjet rääkyvät lähisuolla, laulujoutsenet töräyttelevät ja merihanhet kaakattavat yli lentäessään. 

Koleasta kelistä huolimatta on kevät!

Niin ja talventähden kukan avautuminen... taitaa mennä sivu suun, sillä tässä on kaupunkireissu. Mutta pääasia, että nuput löytyivät ja varmasti näen niitä kukassa jossain päin puutarhaani, vaikka ensimmäisen kukan avautumispäivämäärä jääkin luultavasti mysteeriksi.

Puistolumikello Galanthus nivalis

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Turkintalventähti Eranthis cilicica

Tähtilumikello Galanthus elwesii

Koska kukkii -haaste

 Kiitos Kottikärryn kääntöpiirille kivan haasteen pukkaamisesta tänne päin! Koska kukkii -haaste on kotoisin Hiidenkiven puutarhassa -blogista ja siinä arvaillaan, koskahan muutama eri kasvi mahtaa kukkia.

Valitsin ensimmäiseen arvaukseen kasvin, joka kukki tasan vuosi sitten tänä päivänä. Viime talvi oli lähes olematon, mutta maaliskuun puolivälissä tuli näköjään vähän lunta. Se suli pian ja sen alta kurkistivat iloiset talventähdet. Koska talvi oli lauha, ensimmäiset talventähdet nousivat jo helmikuussa. 

Nyt niistä ei näy vielä mitään. Ne eivät selvästi noudata samaa metodia kuin lumikellot, jotka odottavat maan rajassa ponkaistakseen heti routaisesta maasta, kun vähänkin lämpenee.

Veikkaan, että ensimmäinen talventähti avaa kukkansa 11. huhtikuuta. Se on tosi myöhään, mutta nyt maa on niin jämäkässä roudassa, ja nämä ilmeisesti tarvitsevat sitä, että maa sulaa. Toivon, että veikkaus menee pieleen ja ne kukkivat jo ensi viikolla! Epäilen, kyllä.

Tasan vuosi sitten kukkivat myös ensimmäiset huhti- ja kevätkurjenmiekat. Niiden versoja on jo jonkin verran noussut, mutta kokemus kertoo, että niiden nousu on äärimmäisen hidasta, kun on näin viileää ja maa jäinen. Nuppukin saattaa näyttää avautumisvalmiilta yli viikon ajan ennen kuin suvaitsee aueta. 

Koska haasteessa täytyy veikata kasveja, joiden nuppuja ei vielä näy, veikkaan spesifisti tätä 'Halkis' -kevätkurjenmiekkaa, sillä näistä ei näy vielä versonkärkeäkään. Tähän veikkaukseen sisältyy iso riski, sillä myyrät ovat myllänneet muotopuutarhassa oikein perusteellisesti, tänäänkin päivittelin niiden onkaloita. Voi olla, ettei koko kevätkurjenmiekasta ole jäljellä edes yhtäkään juurimukulaa. Mutta jos on, veikkaan ensimmäisen Halkisin kukan avautuvan 2. huhtikuuta.

Pystykiurunkannukset eivät ole vielä nousseet. Tämä on ruusu-heinätarhassa kasvava ystävältä saatu punakukkainen yksilö. Kuva on viime huhtikuun 13. päivältä, nyt veikkaan juuri tämän saman kasvin avaavan ensimmäisen kukkansa tismalleen samana päivänä. Kuulostaa vähän aikaiselta, mutta tällä mennään. Elämä ilman riskejä on tylsää.

Koivikon ensimmäinen narsissi availi kukkaansa viime vuonna huhtikuun alkupäivinä, mikä on kyllä varsin aikaista. Tänä vuonna ennustan ensimmäisen narsissin koivikossa avautuvan 1.5. vapun kunniaksi.

Kevät – mikä ihana asia!

Haastan Puutarhan lumo -blogin arvailemaan kukkimisaikoja seuraavaksi.

Tässä vielä haasteen säännöt:

Tarkoituksena on valita muutama kevätkukkija ja arvata, milloin ne alkavat kukkia. Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä ja kasvien pitää olla lepotilassa. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. 

Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. 

Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Jos käyt laittamassa kommentin Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen (löytyy helposti blogin selainversion sivupalkista), muiden on kätevä käydä sieltä tarkistamassa, ketkä ovat jo osallistuneet haasteeseen. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui. Jos sinulla ei ole omaa puutarhaa, voit aivan hyvin osallistua haasteeseen arvuuttelemalla, milloin bongaat vaikkapa ensimmäisen leskenlehden kukan työmatkasi varrelta, krookuksia lähipuistossasi tai tulppaanin kaverin puutarhasta.

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Talventähti Eranthis

Ensimmäiset lumikellot auki!

 Vaikka otsikkoon ei pitäisi huutomerkkiä laittaa – se on huomionhakuista lööppityyliä – oli nyt pakko se tehdä. Eilen oli suuri päivä!

Naalit eli 'Snow Fox' -lumikellot avasivat ensimmäiset kukkansa eilen. Aamupäivän satoi, iltapäivällä tuli aurinko ja voi, miten hämmästynyt olinkaan, kun näin raollaan olevia kukkia. Nyt on kumminkin melko viileää ja maa on umpijäässä; miten nämä pystyvät tällaiseen ihmeeseen.

Ylemmässä kukassa näkyy Snow Foxin ominainen hento viherrys ulompien kehälehtien ulkopuolella. Vihreä on hentoina raitoina.

Vähän ylempänä saniaistarhassa on lumikello, jonka olen ostanut Snow Foxina. Näistä kuitenkin puuttuvat vihreät merkit, joten tämä on joku muu. Se ei oikeastaan haittaa, sillä tämä on myös superaikainen ja reipas tuottamaan sivusipuleita: yhdestä sipulista on muutamassa vuodessa tullut tällainen rypäs. Ja nekin avautuivat eilen!

Lumikelloja nousee koko ajan lisää. Kostealla kevätniityllä elelee puistolumikello 'Flore Pleno', kerrottukukkaisen lajikkeen nuput ovat pulleat. 

Kostean kevätniityn reunaojan partaalla kasvaa puuteripaju 'Mount Aso'. Sen pajunkissat ovat punertuneet nopeasti lauhoina päivinä.

Sitten muistin mennä tutkailemaan mustakissaista 'Melanostachys' -puuteripajua. Se ei ole minkään kulkureitin varrella, vaan se täytyy muistaa käydä katsomassa erikseen.

Kun pajunkissan kuori on vasta pudonnut, on kissa siitä kohdasta hetken aikaa punainen ennen kuin vaihtaa väriä mustaksi. Todella koristeellinen paju, upea kaikin puolin!

Myös 'Melanostachys' asuu ojan partaalla, tämä vain on eri oja. Minun tontillani ojia riittää.

Otin sitten kuvan myös vaaleanpunakissaisen Mount Ason kasvupaikasta. Laitoin sille syksyllä verkon hieman myöhään, jänis oli jo ehtinyt syödä kaikki versot puskan oikeasta reunasta, jonne ylettyy kivipengermän päältä kuivin käpälin.

Ojat ovat vielä jäässä. Maakin on, paitsi ohut pintakerros, joka menee kuravelliksi, kun siinä kävelee.

Muotopuutarhan ensimmäinen 'Hippolyta' -lumikello avasi myös eilen kukkansa. Se on ihan hassu, sillä tämä on melko korkeavartinen lajike, mutta kukilla on taipumus avautua heti maan pinnalle päästyään ja siitä varsi sitten kasvaa korkeutta nostaen kukkaa yhä korkeammalle. Eli tällä hetkellä kasvi on kääpiö, mutta nousee seuraavien viikkojen kuluessa elegantiksi ja ilmavaksi kaunottareksi.

'Hippolyta' on kerrottu lajike, niin sanottuja Greatorex-risteymiä.

Harmillista kyllä, muotopuutarhassa elelee ainakin yksi peltomyyrä. Olen nähnyt sen jo useaan kertaan ja pitänyt sille puhuttelunkin. Eilen jahtasin sitä rautakangen kanssa, kun sellainen sattui kädessä olemaan, mutta en usko, että sain sillä myyrää hengiltä, vaikka yritin kyllä. Nämä myyrän tunnelien päälle kertyneet pitkulaiset multakasat 'Hippolyta' -lumikellojen ja 'Hippolyte' ranskanruusun ympärillä ovat tuoreita. Eilen, kun leikkasin kuivia perennanvarsia tässä penkissä, upposi kantapää tunneliin monta kertaa eri puolilla penkkiä.

Hitsin hitsi. No, onneksi ainakin nämä lumikellot ovat toistaiseksi hengissä. Ja tämä on tosiaan lämmin paikka, maa on lähes kymmeneen senttimetriin sula.

Ja onneksi lisää lumikelloja nousee koko ajan. Virvaviivainen muoto muistuttaa concorde-yliäänikonetta ja vauhtikin on suunnilleen samaa luokkaa. Ovat nämä ihme kasveja! Kuvan lajike on puistolumikello 'Viridapice'.

Puistolumikello Galanthus nivalis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Sateen venyttämät versot

 Eilen satoi koko aamupäivän, välillä rankasti. Tyytyväisenä sitä katselin ja toivoin, että routa sulaa. Ei se vielä niin paljon ole sulanut, että saisin juoksevaa vettä sisälle, putki on yhä jäässä, mutta puutarhassa tapahtuu pientä kevään etenemistä. Lähdin sateen jälkeen kameran kanssa kierrokselle.

Tämä lumikelloristeymä saniaistarhassa on puutarhani aikaisin, ja ensimmäinen nuppu on saanut ympärilleen kavereita. Ensimmäinenkin vielä odottelee avautumisen kanssa, voi olla, että useita viikkoja. Mutta jonakin päivänä se avautuu!

Tein köynnösmajan kukkapenkistä vähän järkyttävän löydön. Marskinlilja oli jo lähtenyt kasvuun! Koskahan se on sen tehnyt. Voi olla, että tuo verso on nyt menetetty, toivottavasti juurakko on kumminkin elossa.

Koska routainen maa ei ime mitään, valuu kaikki vesi alarinteeseen. Onneksi tänä vuonna tienvarren isoon ojaan johtava putki ei ole jäätynyt umpeen. Sikäli talvi oli helppo, että lämpötila ei sahannut nollan molemmin puolin, sillä se on salaojien jäätymisen varma resepti.

Kuvassa ei veden liike näy, mutta tuossa ojan jään päällä lirisee ihana virta kohti mutapuutarhaa ja isoa ojaa. Kuten näkyy, en ole vielä leikannut kuivia perennanvarsia. Se saattaa olla ohjelmassa tänään.

Viime päivät olen leikellyt vaahteroita. Se on jokakeväinen operaatio. Kaksi vaahteraa kasvaa liian lähellä taloa ja ne on joskus vedetty rouheasti moottorisahalla poikki parista metristä. Täällä päin sellainen käsittely on vähän tapana. Hankkiutuisin mielellään eroon kummastakin puusta, mutta toisella on tärkeä virka pyykkinarun ja muratin telineenä, ja tämä kuvan yksilö puolestaan kannattelee riippumaton jalkopäätä kesäisin.

Joten leikkaan puista pari isointa oksaa per vuosi. Leikeltyinä näiden puiden kasvutavan kauneus ei päätä huimaa, mutta se on ainoa keino pystyä elämään niiden kanssa.

Samalla tuli leikattua 'Åkerö' -omenapuu. Hirveän vähän siinä olikin leikattavaa, sillä trimmaan sen kahdesti vuodessa ja loppukesällä se tuli saksittua tavallista huolellisemmin.

'Hippolyte' -ruusun ympärillä kasvavat 'Hippolyta' -lumikellot nousevat vaahteranlehtien seasta muotopuutarhassa, parin metrin päässä aiemman kuvan vaahterasta. Näillä on ihanan pulleat nuput, kerrottuja kun ovat. Tämäkin lajike on risteymä.

Vesi jäi sateen jälkeen lillumaan sinne sun tänne, kun ei jäiseen maahankaan päässyt. Onneksi mukulaleinikkejä ei haittaa oleskella lätäkössä, ihmeen sitkeitä ovat. Minulla on niitä jo useita lajikkeita pihani oman, runsaan mukulaleinikkikannan lisäksi. Tämä kirjavalehtinen on aarre ystäväni pihalta Orkney-saarilta. Sen kukat ovat täyteläisen kerrotut.

Lupiinit eivät vedessä seisomista kestä ja olenkin yrittänyt istuttaa niitä kumpareille. Tämä persikansävyinen 'Salmon Star' -kirjolupiini on ainakin elossa!

Ransu lähettää terveisiä kaikille ystävilleen. Ikkunoitakin voisi pestä, mutta tänään on liian hieno päivä tuhrattavaksi sellaiseen. Puutarha kutsuu!

Kirjolupiini Lupinus × regalis

Lumikello Galanthus

Marskinlilja Eremurus

Mukulaleinikki Ficaria verna

Myyrän nakertama jouluruusu ja muita löytöjä

 Tänään löysin ensimmäisen jouluruusun kukan ja tulppaaninversot. 

Vanhan talon lämpimällä eteläseinustalla nousevat jo tulppaanit. Niiden versot on helppo tunnistaa terävänpuoleisesta kärjestä ja punerruksesta, lehti on myös reunoilta rullalla tyypilliseen tulppaanityyliin. Nämä taitavat olla pikkuista helakanpunaista 'Tiny Timo' -tulppaania, tai ainakin toivon niin.

Näiden vieressä nousee myös tämän kasvupaikan ensimmäinen huhtikurjenmiekka; toivon näkeväni kukkia, sillä viime keväänä ei 'Sheila Ann Germaney' kukkinut ollenkaan, ja juuri sitä tässä kasvaa.

Luulin, ettei yksikään jouluruusu ole vielä kukassa, mutta sitten löysin Rohanista tämän nupun. Ei tässäkään kyllä heteet näkyisi, eli nuppu ei olisi auki, ellei joku jyrsijä olisi syönyt siitä puolet. Hemmetin myyrät, ne eivät ole hävinneet maan kamaralta, olen tehnyt jo kolme näköhavaintoa. Jäiseen maahan ei nyt saa myyränloukkua laitettua, joten ei voi kuin odottaa maan sulamista ja lahtauskauden alkua.

Ensin ajattelin, että tämä on Helleborus atrorubens, mutta sitten muistin: tämä onkin se, jonka piti olla valkokukkainen tarhajouluruusu tummilla pilkuilla. Hyvä esimerkki siitä, että jos haluaa tietyn värisen tai mallisen jouluruusun, se on hankittava kukassa, sillä muuten tulee mitä sattuu – luotettaviltakin myyjiltä. Joskus olen saanut jopa aivan eri lajia kuin halusin.

Niin, palatakseni kukintaan. Ei kai tätäkään nyt virallisesti voi vielä kukaksi laskea, vaikka tavallaan näyttää siltä kuin kukka jo olisi auki, kun sen keskusta näkyy...

Päivän muita havaintoja: ihanaa, alppikello on elossa! Sain tämän viime vuonna ystävältä. Onpa se reipas!

Usea tärkeistä esikoistani on myös elossa ja oikein reippaina suorastaan. Nämä ovat musta-keltaisia ja ruskea-keltaisia Gold Laced -loistokevätesikoita ruskopenkissä.

Luulen, että tämän kirjoitettuani lueskelen puutarhapäiväkirjasta, mitä uutta istutin syksyllä mihinkin. On hämärä mielikuva, että hankin esimerkiksi jotakin uutta mukulaleinikkiä. Koska mitään ei enää syksyn istutuksista tässä vaiheessa muista, on nyt kiva kirjasta lukea, mistä niitä voi etsiä. Mukulaleinikkien lehtiä kun jo nousee.

Tänään oli aivan huippukaunis päivä. Ennustettu sumu ei toteutunut, sen sijaan oli todella lämmin – jossain vaiheessa oli yhdeksän astetta varjossa! Tassuttelimme Ransun kanssa ympäri pihaa.

Sisällä rosmariini voi edelleen käsittämättömän hyvin. En voi ymmärtää, sillä olen varmaan kymmenen kertaa yrittänyt sitä talvettaa siinä onnistumatta. Tietysti se ehtii vielä kuollakin ennen uutta kesää... joten nautitaan nyt niin kauan kuin iloa kestää. Kukkiakin on tullut koko talven ajan.

Rosmariinin kukat ovat tavattoman kauniit. Tässäpä sinulle naistenpäivän kukat, ole hyvä! Kauneuden lisäksi kimppu myös tuoksuu.

Ransu kävi ulkoilun päätteeksi levolle ja tuhisee pehmoiset naistenpäivätoivotukset kaikille teille, ihanat naiset siellä ruudun toisella puolella.

Alppikello Soldanella

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Mukulaleinikki Ficaria verna

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus