sekä muita aarteita.
Taustalla on kerrottu rentukka, joka tuli jo esiteltyä aiemmin. Eli tämäkin on kostean paikan saniaisia ja on viihtynyt jo muutaman vuoden lähellä ojan pohjaa, mutta hieman ylempänä kuin helmisaniainen.
Perusvihreä kuningassaniainen on jo kookas. Voi olla, että kuningassaniaiset pelasti se, että ne ovat jo asettuneet kasvupaikoilleen monen vuoden ajan. Kuningassaniaisen ongelma on toisaalta juurenniskan nouseminen liian ylös mullasta, eikä se ominaisuus parane iän myötä, potentiaalisesti pahenee vain.
Taisin kyllä nakata kasvuston päälle jonkin nutun talvella, mutta silloin kovat pakkaset olivat jo päällä. Pelkäsin pahinta, onneksi saniaisaarteeni näyttävät selvinneen talvesta liehuvin lipuin.
Mitään liehuvaa tuossa ei kylläkään ole, pitäisi sanoa, että hyvin rullaa!
Kilpirikon selviämisestä ei muuten tarvitsisi huolehtia, mutta myyrät näyttävät verottaneen kasvustoa paljon parin viime vuoden aikana. Onneksi kaikkea ei ole syöty. Ensimmäinen kukinto on jo auki ja pari muuta vartta nousee ojan pohjalta, minne kasvi on itsekseen levinnyt ojan reunalta. Kookkaat lehdet tulevat vasta kukkien jälkeen.
Saniaistarhassa ei vielä ole paljoa kiinnostavaa, mutta taemmassa kivimuurin taskupuutarhassa nousee tarha-adiantumi ihanasti. Valitettavasti pari kasvia tästä näyttää kuolleen, mutta ainakin tämä on elossa samoin kuin minipieni sikkiminesikko, joka sinnittelee juuri ja juuri hengissä vuodesta toiseen, mutta ei ole vielä koskaan kukkinut.
Tästäkin vierestä on iloista raportoitavaa: viereisellä kumpareella on nenäliinapuu selvinnyt talvesta latvaan saakka. Oikein liehuvin lipuin, voi tämän kohdalla sanoa, sillä jos puu tulee joskus kukkimaan, kukkien suojuslehdet muistuttavat lippuja – tai oksilla riippuvia nenäliinoja. Puun toinen nimi kyyhkyspuu on tylsempi, itse käytän mieluummin hauskempaa ja kuvaavampaa nenäliinapuu-nimeä.
Edellisessä kuvassa taustalla näkyi tämä komistus, punakolmilehti. Kukat ovat hankalia kuvattavia, kun ovat usein taipuneet hieman piiloon.
Yhtäkkiä huomasin siinä vieressä hennon aarteen: Fritillaria elwesii.
Vähän kun kaulaa kurotin, huomasin seuraavan aarteen: koiranhammas 'Rosy Wing'. Ihanaa, elossa tämäkin!
Purppurapikkusydän 'Aurora' on myös joskus kohdannut kitkentäraivoisan kourani, sillä kerran tämä oli jo ilmassa, kun tajusin, ettei kaikki kouraisemani ollutkaan koiranputkea. Äkkiä takaisin maahan! Kasvusto ei edelleenkään ole kovin rehevä, mutta se voi johtua häirinnän lisäksi siitäkin, että olen istuttanut tämän katajan katveeseen, missä on erittäin kuivaa.
Kilpirikon selviämisestä ei muuten tarvitsisi huolehtia, mutta myyrät näyttävät verottaneen kasvustoa paljon parin viime vuoden aikana. Onneksi kaikkea ei ole syöty. Ensimmäinen kukinto on jo auki ja pari muuta vartta nousee ojan pohjalta, minne kasvi on itsekseen levinnyt ojan reunalta. Kookkaat lehdet tulevat vasta kukkien jälkeen.
Tästäkin vierestä on iloista raportoitavaa: viereisellä kumpareella on nenäliinapuu selvinnyt talvesta latvaan saakka. Oikein liehuvin lipuin, voi tämän kohdalla sanoa, sillä jos puu tulee joskus kukkimaan, kukkien suojuslehdet muistuttavat lippuja – tai oksilla riippuvia nenäliinoja. Puun toinen nimi kyyhkyspuu on tylsempi, itse käytän mieluummin hauskempaa ja kuvaavampaa nenäliinapuu-nimeä.
Muutakin komeaa maasta nousee kuin saniaisia. Marhanliljoilla on näköä ja kokoa, paitsi 'Claude Shridella', joka on hävinnyt ilmeisesti myyrien toimesta. Tämä on katajapenkin 'Guinea Gold'.
Vähän kun kaulaa kurotin, huomasin seuraavan aarteen: koiranhammas 'Rosy Wing'. Ihanaa, elossa tämäkin!
Tämä on joidenkin lähteiden mukaan tähtikoiranhammas, toisten mukaan monen lajin risteymä. Kehälehdet kiertyvät kukan kehittyessä voimakkaammin taakse tehden kukasta turbaanin mallisen.
Keltakielokkia sain oikein hakea, se on niin köykäinen. Kävin viime kesänä puutarhassa, jossa oli niin laaja pehko keltakielokkia, etten tahtonut silmiäni uskoa. Minulla nousee tämä yksi kukkavarsi vuodesta toiseen. Viime vuonna nousi vielä kahdesta eri paikasta, mutta kitkin vahingossa toisen kasvin ilmeisesti kokonaan pois, sillä se oli yhden raivokkaan kitkentäoperaation jälkeen hävinnyt.
Onneksi on silti tämä yksi! Ehkä voisin tarjota tälle vaikkapa kompostimultaa, jos se siitä reipastuisi. Kitkeäkin voisi – katajapenkissä on kauhun tasapaino puna-ailakkien ja muiden luonnonkasvien suhteen. Ne täytyisi yrittää saada kaikki pois, sillä tässä kasvaa paljon pikkuisia aarteita.
Tässä on kukka, jota täytyy syynätä lähempää. Kauniimpaa saa hakea! Nuo pienet syreeninliilat yksityiskohdat.
Edellisen serkku, keijunpikkusydän 'Pink Punk' on yhä kukassa viimeisillä kahdella kukalla. Tungin linssin lähes kukkiin kiinni, jotta sain lähikuvan minipienistä kukista.
Ruoho on yhä leikkaamatta, huomauttaa Ransu.
Edellisen serkku, keijunpikkusydän 'Pink Punk' on yhä kukassa viimeisillä kahdella kukalla. Tungin linssin lähes kukkiin kiinni, jotta sain lähikuvan minipienistä kukista.
Mukavaa viikonloppua!
Helmisaniainen Onoclea sensibilis
Keijunpikkusydän Dicentra cucullaria
Keltakielokki Uvularia grandiflora
Kilpirikko Darmera peltata
Kuningassaniainen Osmunda regalis
Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä
Nenäliinapuu Davidia involucrata
Punakolmilehti Trillium erectum
Purppurapikkusydän Dicentra Formosa-Ryhmä
Sikkiminesikko Primula sikkimensis
Tarha-adiantumi Adiantum pedatum
Tähtikoiranhammas Erythronium revolutum














Ransu on paras aarre 🤍 Mutta kadehdin noita saniaisia, menisköhön ne meillä 🤔
ReplyDeleteRansu on paras ja pehmein ja vaativin :-D
DeleteKostean paikan saniaiset ehkä ei, mutta tarha-adiantumia voisit kokeilla! Täällä se ei ole yhtään kosteassa, melko varjossa vain, vaikka kuvassa siihen paistaakin aurinko.
Meillä ei ole enää niin paahteista kuin ennen, on varjopaikat lisääntynyt. Ehkä kokeilen 🌞
DeleteKiva :-) Kerro sitten joskus, miten onnistui!
DeleteSaniaiset on kivoja. Meilläkin on yhtä lajiketta, muttei kyllä tiedätä sen nimeä. Sieltä se hiljalleen taas puskee maasta ylös. Lyhyessä ruohossa on kyllä kivempi liikkua- Pepsi ja Max
ReplyDeleteLeikkasin jo osan ruohosta, joten kaikkialla Ransun ei enää tarvitse nostella tassujaan korkealle :-)
DeleteHerkkiä ja kauniita aarteita. Voiko olla suloisempaa kasvin nimeä kuin keijunpikkusydän. 🩷 Saniaisten vähitellen aukeavat sykeröt ovat vuodesta toiseen yhtä mielenkiintoisia. Sinulla on paljon erilaisia ihanuuksia.
ReplyDeleteMielenkiintoinen on ollut talviķin, täällä ainakin. Toiset kasvit kärsivät pahasti, osa hävisi kokonaan, ja toiset kasvit porhaltavat rehevämpänä kuin koskaan ennen. Joka tapauksessa vuoden ihanimmat viikot menossa.
-Mummopuutarhuri
Keijunpikkusydän taas menee minulla äklö-liiallisen söpöyden puolelle, tykkäisin enemmän ruotsalaisten merimiehensydän-nimestä. Kasvien monenlaisia tyylejä nousta maasta on ihana todistaa!
DeleteOnneksi on tosiaan joitakin, jotka voivat tavallista paremmin, kun muiden menetys surettaa.
Keltakielokkia näin juuri äsken Liisan puutarhassa ja oli täysin uusi kasvi minulle. Toivottavasti sinulla kasvusto tuuheutuu. Varmasti auttaa jos kitket ympäriltä muuta kasvustoa, saa tilaa itselleen. Myös aurora pikkusydän on uutta minulle. Mukava nähdä erikoisempia kasveja:)
ReplyDeleteRansu taitaa pelätä että punkit tarttuu ;)
Keltakielokillani on ollut niin monta vuotta aikaa tuuheutua, että se näyttää skipanneen sen mahdollisuuden ;-) Kitkeminen varmaan auttaisi. Kasvit, jotka eivät siedä kilpailua, ovat hankalia, sillä kilpailua on aina, etenkin minun puutarhassani. Pikkuisille ja hennoille vain ei ole paikkoja, joissa niitä ei jyrättäisi.
DeletePunkkeja tuntuu nyt olevan, kun tuli sadetta!
Helmisaniainen näyttää ensimmäisessä kuvassa ihan spagettikauhalta😉Saniaiset ovat hauskoja kiertyessään hiljalleen auki koko komeuteensa. Keltakielokki on jotenkin todella herkän kaunis. Toivottavasti se sinulla voimistuu! Ihania pikkusydämiä😍
ReplyDeleteViime vuonna tuli paljon spagettikauhamaisempi kuva, nyt en jaksanut lähteä puolikuntoisena ojan pohjalle kyyristelemään ;-)
DeletePikkuiset ovat ihania, mutta valitettavan hankalia saada pärjäämään kaiken rehotuksen keskellä.
Kauniita kuvia saniaisista. Sinulla onkin niitä monta erilaista. Minulla on vain kotkansiipeä ja sekin on kyllä kiva näköinen etenkin näin keväällä maasta noustessaan.
ReplyDeleteKolmilehti on tosi kaunis niin lehtimuodoltaan, kuin kukiltaankin. Olen ihaillut sitä aiemminkin eri blogeissa. Vielä en ole uskaltanut sen kasvatusta kokeilla, sillä se vaatinee lehtomaista kasvupaikkaa, jota minulla ei valitettavasti ole sille tarjota.
Keltakielokin näin minäkin ensimmäisen kerran Liisan kasvit - blogissa ja se on kyllä upea.
Kotkansiipi onkin upea! Kerran ostin taimen, mutta se taisi kuolla kuivuuteen. Valitsin varmaan huonon paikan. Mutta olen sittemmin siirtänyt tänne luonnon hiirenportaita, ne ovat oikeastaan vielä enemmän mieleen.
DeleteKuule, tuo punakolmilehteni ei kasva ollenkaan lehtomaisessa paikassa. Katajan ympäristössä on hiekkaista ja kuivaa. Silti se pärjää. Sillä on onneksi varjostusta parista männystä, eli ei täysvarjo, mutta riittävästi, ettei se läkähdy.
Hei Saila!
ReplyDeleteOlen muutaman kerran yrittänyt saada saniaisia puutarhaan, mutta ei ole onnistunut. Ei taida olla sopivat olosuhteet. Sinulla on paljon kauniita kasveja, ja ne näyttää viihtyvän hyvin. Ensimmäinen ruohonleikkuu oli eilen, oli tosi ihana lämmin päivä.
Hyvää viikonloppua /Marika
Täällä oli puolestaan tänään ihana, lämmin päivä. Mittarissa on yhä 17 astetta! Ensimmäinen ruohonleikkuu on täälläkin ohi, pitkäksi se oli ehtinyt kasvaa.
DeleteKiitos ja hyvää viikonloppua sinullekin, Marika!
Saniaiset kyllä näyttävät tuovan ihan omanlaisensa lisän toukokuiseen puutarhaan sekä värinsä, että muotojen puolesta. Päivän kertomus oli niin kivaa luettavaa: ihania aarteita ja käänteitä löytyi. Keijunpikkusydän on vienyt sydämeni, se on niin nätti! Paras aarre tuli viimeisenä: karvatyypille makoisat rapsutukset!
ReplyDeleteMerja
Kiitos ihanasta kommentistasi! Karvatyyppi kiittää myös :-) Hän tuli sisään kerjäämään jotakin parempaa kuin mitä kipoissa oli tarjolla.
DeleteMahdoton, miten keijunpikkusydän 'Pink Punk'in kukka on kaunis, kaikessa erikoisuudessaan. Hyvä, ettei loukkaantunut "nenän" eteen tungetusta kameran linssistä. Saniaisten herääminen kiehkuroineen on yksi kevään parhaista hetkistä. Minulla on vain kotkansiipeä, mutta onneksi voin käydä muita herkkuja ihastelemassa sinun ja toisten blogeissa.
ReplyDeleteKeltakielokki ihastutti Liisan blogissa. Nyt sain ihastelemiselle jatkoa sinun keltakielokkisi kanssa. Ei siedä kuivuutta, vaan vaatii kostean paikan eli saatan joutua luopumaan hankintatoiveista.
Ruoho ei ole vielä liian pitkään, kun Ransun erottaa oikein hyvin sieltä seasta.
Hyvää viikonloppua sinulle ja rapsutuksia Ransulle!
Keijunpikkusydämen kukat ovat niin mikroskooppisen pienet, vain noin sentin halkaisijaltaan, että päätin ottaa niistä oikein lähikuvan. En edes itse pääse näkemään niitä noin läheltä, kun nenän tunkeminen kukkiin olisi vähän haastavaa keskellä istutusaluetta.
DeleteKotkansiipesi ovatkin todella hienot!
Kuivuudensieto on varmasti syynä siihenkin, että minun keltakielokkini vain sinnittelee vuodesta toiseen. Se on varmaan pienempi nyt kuin silloin, kun taimen ostin, mutta ei oikein voi asiaa auttaa. Onneksi se on kumminkin pysynyt elossa jo monta vuotta.
Kiitos, hyvää viikonloppua sinullekin!
Hyvä Ransu, mitä tulisi mistään hommista ellei olisi valvoja villapöksyissään!
ReplyDeleteNo ei :-D Parhaillaan se valvoo pihakenkiäni eteisessä, lojuu ja pitää niistä kiinni.
DeleteSaniaiset ovat kauniita kasveja! Minäkin istutin kuningassaniaisen, mutta ehkä talvi vei sen. Kotkansiipiä kyllä nousee;) ja jotain luonnosta puutarhaan hiipinyttä. Ja kasvihuoneessa odottelee muutama uusi tuttavuus, kunhan keksisi niille hyvät paikat.
ReplyDeleteKuningassaniainen saattaa kyllä nousta hyvin hitaasti, toivottavasti se vielä sinulla nousee! Jonkin verran talvenarka se toisaalta on, ainakin täällä, missä lunta ei ole usein talvella ollenkaan.
DeleteIhanaa, jos esittelet uudet saniaistaimesi!
Vähän kuin karkkikaupassa olisi ollut, niin monta ihanuutta oli jälleen! Saniaisten lonkerot ovat ihania ja kiitettävää hankalankin talven kestävyyttä niillä ja ilmeisesti myös myyränkestävyyttä. Upea marhanliljakasvusto, harmi, että Claude Shride on kadonnut. Trillium, ihana fritillaria, koiranhammas ja tuo kielokki ovat niin karkkeja ja tietenkin namupala Ransu! Tuo keijunpikkusydän meni ostoslistalle!
ReplyDeleteKarkkikauppa tosiaan tulee mieleen etenkin pikkuruisista söpöistä kukista! Ransu on vähän karvaisempi karkki, kovin ilmava tosin, ehkä vaahtokarkki. Untuvakuorrutettu versio ;-) Vaahtokarkkivärejä on toisaalta myös pikkusydämissä ja koiranhampaassa.
Delete