Thursday, 28 May 2026

Huomioita myyrien ruokavaliosta

 Muotopuutarhassani oli penkki, jossa ei ollut aiemmin ollut myyriä. Mutta viime talvena oli. Saattaa olla vieläkin, mutta en ole saanut napattua niitä loukkuun. Jalka tuntuu uppoavan yhä uusiin tunneleihin.

Monena keväänä tässä penkissä ovat kukkineet kymmenet tulppaanit, ellei sata. Tämä on kuiva penkki vaahteran alla. Vieressä on joskus ollut rakennus ja maa on tässä köyhää ja täynnä tiilen palasia. Mutta niin vain myyrät tämän viime syksynä löysivät ja tuho onkin melkoinen. Tänä keväänä penkissä kukkii neljä tulppaania.

Valkovuokkoihin ei ole koskettu. Pohdin jopa, olisivatko ne peräti onnistuneet suojelemaan keskellään kasvavaa tulppaania tulemasta syödyksi. Tämä jännä vihreäkukkainen valkovuokko on lajiketta 'Virescens'. Taustalla on jalopähkämö, sitäkään ei ole syöty.

Suurelta osin penkki näyttää tältä. Myllätty on. Myrkkyliljoihin ei ole koskettu, ihmetyksekseni myös marskinlilja nousee, vaikka sen mehevän juurakon luulisi maistuvan myyrille. Jopa paikassa nouseva perhanan hietalaukka elää yhä, sen myyrät olisivat voineet syödäkin. Se tuli joskus vääränä lajina, pussissa piti olla 'Hair' -lajiketta – mitä vielä, 90 % oli ihan tavallista hietalaukkaa, joka tekee tuhat siementaimea per kukkavarsi.
Marskinliljan takana karhunjuuri on nousussa, sitäkään eivät myyrät ole syöneet. Jokunen tupas tähkätädykettä on myös yhä elossa. 

Syötyihin kuuluvat monien tulppaanien ja muiden sipulikukkien lisäksi asterit. Valitettavasti. Ne ovat joko hävinneet tai lähes hävinneet. Pelastin 'Little Carlow' -asterin lähes syödyn juurakon kahdessa pienessä osassa erillisiin purkkeihin, sillä niistä kyllä nousi jotakin versoa, vaikka ne olivat lähes irti maasta mullan pinnalla. Tarha-alppikärhö on syöty enkä tiedä, nouseeko maasta mitään tilalle, vai ovatko juuret kokonaan hävinneet. Pensasmerikaali on kadonnut. Tänään ruusuja leikatessani huomasin, että Rhapsody in Blue heiluu kovasti, sen ympäriltä puuttuu paljon maata. Tyvestä nousee jotakin versoa; toivon, että sillä on sen verran juurta jäljellä, että se jaksaa vielä jatkaa eloaan.

Pionit kyllä nousevat, vaikka myllätyimmässä penkissä ne ovat kitukasvuisia. Viereisessä penkissä menee vähän paremmin, ja täällä on jopa muutama hyasinttikin jäljellä.

On kiinnostavaa, että Hiidenkiven puutarhan Minnan vuosia sitten tekemä havainto vaikuttaa pitävän paikkansa: pionit eivät maistu myyrille. Se on loistava uutinen. Niitä ei nimittäin ole syöty muuallakaan puutarhassani, vaikka myyriä on niissäkin paikoissa.

Jokunen tupas 'Little Beauty' -tulppaania on onneksi tallella, tämä kasvaa aivan mirrinmintun kupeessa, lähes sisällä. Olisiko siitäkin suojaa myyriä vastaan? 

Syreenitulppaanitkin ovat tallella, ne kasvavat lähes puksipuuaidassa kiinni. Puksipuut kärsivät aika lailla kevätahavasta, mutta vaikuttavat olevan elossa ja melko hyvässä kasvussa.

Ja tosiaan kurjenmiekoista osa on tallella, vaikka jokunen onkin hävinnyt. Tämä on pikkukurjenmiekka 'Banbury Ruffles'. Hyvin saman värinen kuin edellisen jutun 'Cherry Garden'. 
Ei kun ei tämä olekaan 'Banbury'! Sen partojen pitäisi olla vaaleat, lähes valkeat. 
No, sehän on aika mahdotonta keksiä, mitä lajiketta tämä olisi, kun jo pelkästään pikkukurjenmiekkalajikkeita on varmaan tuhat. Voihan tämä olla vaikka sama 'Cherry Garden' kuin jo toisaalla kukkii.

Muotopuutarha on silti ihan kaunis, omenapuu kukkii ja tässä etualalla olevassa penkissä on ollut vähiten myyrätuhoja, näin ollen siinä on enemmän tulppaaneja.


Hietalaukka Allium vineale
Jalopähkämö Betonica macrantha
Karhunjuuri Meum athamanticum
Marskinlilja Eremurus
Mirrinminttu Nepeta × faassenii
Myrkkylilja Colchicum
Pikkukurjenmiekka Iris Pumila -Ryhmä
Pioni Paeonia
Puksipuu Buxus
Syreenitulppaani Tulipa saxatilis
Valkovuokko Anemone nemorosa

18 comments :

  1. Myyrätuhot on kyllä laajat tänä keväänä täälläkin. Tulppaanipenkistä nousi kymmenien kukkien sijaan vain yksi, kuunliljoja näyttää menneen parempiin suihin ja lisäksi myyrä tappoi kiinankatajan syömällä kuoren jokaisen haaran tyvestä. Vaan pioni näyttää meilläkin nousevan ihan normaalisti, vaikka siitä ympäriltä on narsissit ja kuunliljat popsittu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi itku. Tuntuu, että kaikki puut ja pensaat pitäisi verkottaa myyräverkolla tyveltään, lisäksi kaikki kasvit ylipäätään istuttaa metalliverkolla vuorattuihin istutuskuoppiin. Kiinnostavaa, että siellä on sama huomio pionista.

      Delete
  2. En pysty edes kuvittelemaan sitä harmituksen määrää, mikä noista myyristä aiheutuu. Olet kyllä sitkeä, kun jaksat taistella niiden kanssa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ne ovat todella vaikea vihollinen, kun ei niitä pysty mitenkään pitämään puutarhan ulkopuolella. Tai pitäisi kaivaa ja rakentaa metrin syvyinen muuri maan sisään ja sitten tiheäsilmäinen myyräverkko koko puutarhan ympärille.

      Delete
  3. Neljä tulppaania on 25% prosenttia enemmän kuin meidän kolme :D

    ReplyDelete
  4. Surullista kaikki sinun myyrätuhosi. Olisin niin toivonut, että jokainen istuttamasi kasvi saa nousta ja kukoistaa. Vielä suuremmalla syyllä, kun olet vuosia suojellut niitä peuroilta. Sinulla on lukuisa määrä erikoisuuksia, joita olet esitellyt meille iloksemme.
    Hyvä tehdä inventaariota ja huomioida, mikä kasvi myyriltä säästyy. Varmaan vieressä myllääminen heikentää jyrsijälle kelpaamattoman kasvin elinolosuhteita. On se kuitenkin parempi, kuin kadota kokonaan.
    Kunpa myyrät vihdoin tukehtuisivat käytäviinsä ja muuttuisivat ravinteikkaaksi mullaksi. Ja pysyisivät poissa vuosia. Mieluummin vuosisatoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On kyllä hirveä harmi, eikä tee mieli laskea, paljonko kasveja ne ovat vuosien mittaan tuhonneet. Nyt eniten surettavat muutama puu ja pensas ja tietysti ulkomailta tilatut kasviaarteet alppipenkissä, sillä siitä puuttuu ihan hirveästi sipulikasveja.
      Myyrä on, uskomatonta kyllä, vielä pahempi tuholainen kuin peura, sillä peurat eivät syö kasveja juurineen. Useimmiten kasvit toipuvat, vaikka kukat ja latvat syödäänkin.
      On haastavaa yrittää löytää myyrien aktiivisesti käyttämiä käytäviä nyt. Viime vuonnakin kävi niin, että en kesän mittaan saanut niitä loukkuun. En tiedä, ovatko ne silloin jossain erityisen syvällä maan uumenissa vai missä.

      Delete
    2. Totta, peuratuhot eivät välttämättä ole lopullisia, vaikka löydettäessä harmittavat. Puiden ja pensaiden menetys sattuu erityisen paljon, sillä niiden kasvua saa odottaa pitkään.
      Minua askarruttaa, minne myyrät ylipäätään menevät silloin, kun niiden kanta on pienimmillään? Vai onko niitä jossain paikassa aina jonkin verran? Uskallanko edes ääneen sanoa, ettei meillä ole ollut myyräongelmaa kaikkina näinä vuosina, kun täällä on asuttu. Toivottavasti ei ikinä tulekaan.

      Delete
    3. Niinpä; kun juuret tai puun tyvi syödään, ei ole toivoa siitä, että kasvi enää eläisi. Toisaalta kauriskin voi hangata sarvillaan puun runkoa reviiriään merkatakseen niin voimallisesti, että puu kuolee, kun sen kuori lähtee.
      Kyllähän aina joitakin myyriä on, ei kanta ikinä tyrehdy tyystin. Ja sitten taas jonakin vuonna ne alkavat lisääntyvät enemmän ja niitä tuntuu olevan joka paikassa ja ne syövät kaiken. Kyllä ainakin täällä kaikkina Mustin elinvuosina se metsästi myyriä jostakin, vaikka niitä olisi vähänkin.
      Olet todella onnellinen, että ette asu myyräkkäällä seudulla!

      Delete
  5. Selkeästi valikoiva makuaisti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No juu, mutta valitettavan monipuolinen.

      Delete
  6. Kivipellon Saila30 May 2026 at 08:40

    Tosi surullista luettavaa! Myyrien ruokavalio on käsittämätön ja se määrä mitä ne ahmivat! Pioneiden kohdalla ymmärrän niiden säilymisen, mutta tuo kärhökin - en voi ymmärtää! Olen kokenut myyrän kostonkin ja se on armoton - kerran tuhosin sen talviruokavaraston ja se söi magnolian juuret kostona. Ihmetyttää myös se, että mikä maalaji sen tunneleille olisi suotuisa. Voimia taistoon! Tuo vuokko on ihana!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä on paljon kasveja minulta hävinnyt nyt. Onneksi on paljon kasveja edelleen, mutta surku tulee vuosia kasvatettuja puita tai harvinaisuuksia, joita ei ehkä enää mistään löydäkään tilalle. Tästä viisastuneena tulen laittamaan runkosuojan jokaisen puuntaimen ympärille, vaikka kuinka ei kuuluisi myyrien ruokavalioon.
      Hitsi, magnolian juuret! Ihan kamalaa. Juuri olen miettinyt, että onneksi ne ovat jättäneet magnoliat rauhaan.
      Kärhöt kuuluvat ilmeisesti ihan yleisesti myyrien ruokavalioon, kaluavat tyvet, mutta syövät myös juuret.
      Ikävä kyllä ne paikat, joissa tontillani on luonnostaan muheva maa, ovat eniten myyrien mieleen – entisen navetan vieressä, runsaan lannantuotannon jäljiltä olisi ihanteellinen paikka hedelmätarhalle, paitsi ettei myyrien takia ollutkaan, vaan se on aivan toivoton myyrätunnelisto joka ikinen vuosi. Tuo muotopuutarhan huonomultaisin penkki on vuosien saatossa saanut niin paljon lehtikatetta ja kompostimultaa, että alkoi olla jo enemmän hyvämultainen – ja sitten myyrät löysivät sen. Ikävä kyllä. Surkeassa, kivisessä maassa ne eivät niin viihdy.
      Kiitos! Taisto jatkuu! Taidan jatkossa istuttaa joka ikisen taimen metalliverkolla vuorattuun kuoppaan.

      Delete
  7. Eihän tähän voi muuta sanoa kuin että voi P"#€&!

    ReplyDelete
  8. Niin kurjaa kun onkin lukea myyrätuhoista saati sitten löytää niitä omasta puutarhastaan, niin tässä oli paljon kiinnostavia havaintoja myyrien suosikki- ja inhokkikasveista. Hyvä kuulla, että pionit ovat selvinneet sinullakin syömättä. Ja yhtä sun toista muutakin on säästynyt.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi jotain säästyy, mutta erikoisemmat kasvit ja puiden menetykset kismittävät. Silti, eivät ne ikinä ihan kaikkea syö. Onneksi!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!