Niin se on, rakkaat ystävät, että meillä oli tänäkin talvena sen verran vähän lunta, että vähä on jo lähes hävinnyt. Tänään tuulessa ja auringossa maa alkoi vähän kuivua, tosin umpijäässä se on ihan pintaa lukuun ottamatta.
Tämän talven kylmin mittarin muistiin jäänyt lukema on –22 astetta ja se tuli helmikuussa. Kovien pakkasten uhreihin kuuluvat 'Dawn' -heiden nuput, jotka reippaina pullistuivat marras–joulukuussa. Vain muutama kukinto on jäänyt varhaisempaan vaiheeseen tiukalle nupulle, ja ehkä ne ovat tallella, mutta nämä, joissa nuput olivat jo alkaneet erkaantua toisistaan, on menetetty.
Huh, mikä talvi. Nuput lienee menetetty, paitsi jos maasta vielä nousee joku myöhäisempi. Ihmeellistä, että versoissa on noinkin paljon vihreää, kun ajattelee, millaisia asteita ne ovat joutuneet kestämään!
Vierestä nousee lisää kavereita, ja toisin kuin edellisillä, näillä ei ollut vielä mitään suojaverkkoa päällään. Laitoin kuvan ottamisen jälkeen verkon ja lapioin myös vähän lunta joidenkin alppipenkin kasvien päälle. Laukkaneilikoilla on ikävä tapa kupsahtaa, kun kevätaurinko alkaa paistaa.
Metsäpuutarhassa on ihmeellinen vaaleansinikukkainen imikkä jälleen kerran kevään ensimmäisten nuppuilijoiden joukossa.
Jouluruusulaaksossa kuluu kukintaan vielä ainakin kuukausi.
Muutamia lumikellon versoja on siellä täällä, mutta yksikään ei ole niin pitkällä kuin ensimmäisten kuvien Snow Foxit. Japaninlehtikuusen alla kasvava 'S. Arnott' pilkistää jo usean verson voimin.
Kuistin portaan pielestä nousee jo kevätkello, vaikka tämä on talon pohjoispuolta.
Puuteripaju 'Mount Aso' on tähän asti ollut helmikuun ilo, mutta tänä vuonna sitä ei voi syyttää siitä, ettei se puhjennut pajunkissoihin vielä helmikuussa. Kovin paljon pidempään siltä ei kumminkaan mennyt, mikä on suoranainen ihme. Ensimmäiset vaaleanpunertavat kissat ovat jo oksilla!
Kissoista puheen ollen: Ransu on iloinen siitä, että lunta ei enää ole, mutta ei se silti ole innokas ulkoilija. Peti ja ruokakippo keittiössä houkuttelevat enemmän. Tässäkin se anoo mammaa siirtymään sisälle ruokapatojen ääreen.
Vierestä nousee lisää kavereita, ja toisin kuin edellisillä, näillä ei ollut vielä mitään suojaverkkoa päällään. Laitoin kuvan ottamisen jälkeen verkon ja lapioin myös vähän lunta joidenkin alppipenkin kasvien päälle. Laukkaneilikoilla on ikävä tapa kupsahtaa, kun kevätaurinko alkaa paistaa.
Muutamia lumikellon versoja on siellä täällä, mutta yksikään ei ole niin pitkällä kuin ensimmäisten kuvien Snow Foxit. Japaninlehtikuusen alla kasvava 'S. Arnott' pilkistää jo usean verson voimin.
Kissoista puheen ollen: Ransu on iloinen siitä, että lunta ei enää ole, mutta ei se silti ole innokas ulkoilija. Peti ja ruokakippo keittiössä houkuttelevat enemmän. Tässäkin se anoo mammaa siirtymään sisälle ruokapatojen ääreen.
Mustia on kova ikävä – rakas elämäntoveri viilettäisi nyt onnellisena viikset sojossa pitkin maita ja mantuja, jos eläisi vielä.
Mutta hei – nyt on kevät!
Heisi 'Dawn' on lajia Viburnum × bodnantense
Imikkä Pulmonaria
Jouluruusu Helleborus
Kevätkello Leujocum vernum
Kevätkurjenmiekka Iris reticulata
Laukkaneilikka Armeria
Puuteripaju Salix gracilistyla
Tähtilumikello Galanthus elwesii














On kyllä hurjan nopea hyppäys pakkastalvesta kevääseen. Viime vuonna 7.3. näin ensimmäisen leskenlehden. Se ei taida ihan onnistua tänä keväänä.
ReplyDeleteTänään on eilisen tapaan upea, lämmin ja aurinkoinen päivä ja huomiselle on luvassa vielä lämpimämpää! Ties vaikka.
DeleteKaunis tuo puuteripaju ja useampi elonmerkki nousemassa siellä. Täällä toivon mukaan päästään taas vauhtiin kevään tulossa, viime viikko lupaili, mutta sitten tuli hiven lunta ja tiet jäätyi uudelleen. Lunta ei täälläkään ole ollut paljon pariin edeltävään vuoteen verrattuna, jospa se sulaisi pian pois. Viikonlopuksi luvattu jo lähes +10 astetta ja aurinkoa, ihanaa. Ransu ihana mussukka mammaa odottelee oven edessä. Mukavaa maaliskuuta sinne!
ReplyDeleteMia, Jkl
Sinne onkin luvassa erittäin lämmintä viikonloppuna! Ihanan keväistä sitten tulee, ja nyt jo on. Kiitos, mukavaa maaliskuuta sinullekin!
DeleteVoi kuinka paljon siellä jo vihreitä piippoja. Puuteripajun hento roosa on yhtä ihana kuin kuvissasi aiempinakin vuosina. Tuollaisen ottaisin mieluusti tännekin kasvamaan. Niin Mustin elämän kuin elämän päättymisenkin seuraaminen blogisi sivuilla on nostanut käsittämättömän elävästi mieleeni nuoruusvuosieni kaksi rakasta "mustaa pantteria" vuosikymmenten takaa. Ymmärrän niin hyvin ikäväsi. 💜 Rakkaat ystävät eivät koskaan unohdu, mutta ajan kanssa haikeus muuttuu kiitollisuudeksi.
ReplyDelete-Mummopuutarhuri
Musti oli niin ihana kissa, ystävällinen ja huomaavainen. Kiitollisuutta siitä on kyllä ollut sen elämän joka päivä ja vieläkin, siitä, että sain sen kanssa noin pitkän pätkän elämästäni viettää, siitäkin, että sen kuolema sujui niin rauhallisesti kotona. Kiitos sinulle ihanasta kommentista, Mummopuutarhuri.
DeleteOn aina yhtä ihmeellistä nähdä siellä vihertävää nurmea, kun täällä on vielä ihan kunnon hanget. Ja lumikelloja!! On niin kiva katsoa sinun palstan kevään etenemistä!
ReplyDeleteEn olisi tätä itsekään vielä viikko sitten ollenkaan uskonut. Niin että ehkä sielläkin jo ensi viikolla!
DeleteJestas lumikelloja kevät on liikahtanut siellä hieman parempaan suuntaan. Täällä kyllä hieman maa jo näkyy mutta lumikelloja saa vielä odottaa. Puuteripaju on nimensä veroinen ihanuus.
ReplyDeleteKevät on nyt tosiaan liikahtanut käyntiin. Edes yöllä ei käyty miinuksella. Lähipäivät houkuttavat varmaan lisääkin piippoja maasta, ja ehkä ensimmäistä nuppua raottumaan.
DeleteOi kuinka paljon jo lumikelloja nousussa, alkoivatkohan ne nousta jo siellä lumen alla? Sinulla on ihana eteläisen rinteen onni, kevät tulee paljon aikaisemmin kuin muualla.
ReplyDeleteSöpö tuo imikän nuppu, puutarhametsän suojissakin on siis omat puolensa, voi olla parempi lumisuoja ja tuulensuoja.
Ransun nenänpää punertaa yhtä söpösti kuin ’Mount Asot’: kevättä vastaanottamassa molemmat.
Ajattelinkin jo aiemmin, että kotiinpaluuseesi tulee suurta haikeutta :(, kun joutuu tehdä sen ilman Mustia, joka on aina niin nauttinut omalle reviirille pääsystä.
Kevät silti on…onneksi.
Merja
Lumikellot varmasti nousevat lähelle pintaa jo valmiiksi, aika moni sipulikukka tekee niin.
DeleteOikeastaan on lohduttavaa tulla kotiin, sillä Musti on täällä – tosin vielä arkkupakastimessani, sillä maa on liian jäässä haudan kaivamiseen. Musti ei yhtään tykännyt autoilusta, joten tavallaan on helpotus, ettei sen tarvitse enää mihinkään matkustaa, on nyt aina pantteripalstallaan. Mielikuvissani sen vielä kuvittelen lämpimänä kylkeeni, ihana pehmeä turkki, jota saa silitellä.
Kyllä, onneksi on kevät. Eikä talven toivo tekevän yhtäkään paluuta.
Kiire on kukilla nousta esiin heti kun lumi päältä sulaa eikä aina jakseta sitäkään odottaa vaan lumen läpi esiin pyrkivät. Mutta talven selkä on taittunut nyt ja kevättä kohti mennään kovaa vauhtia,
ReplyDeleteMahtavaa kevättä sinulle ja Ransulle!
Nämä aikaisimmat kukkaset ovat pieniä ihmeitä. Talvi joutuu nyt luovuttamaan ja se on ihanaa. Kiitos, me Ransun kanssa kiitämme ja toivotamme sinullekin kivaa kevättä!
DeleteAivan varmasti kevät on nyt alkanut, kun lumikellot nuppuilevat puutarhassasi. Tosin me täällä mantereella saamme vielä hetken tuollaisia ihanuuksia odotella, vaan perässä tullaan.
ReplyDeleteTaitaa Ransukin kaivata karvaista kaveriaan. Musti on jättänyt jälkensä pihasi joka nurkkaan, kuten se on jättänyt meidän lukijoiden sydämiin. Kevään valon myötä suru helpottuu ja muuttuu hyviksi muistoiksi.
Ihania lumikellohetkiä sinulle ja Ransulle!
Kun talvi oli näin ankara, kukapa olisi uskonut, kuinka nopeasti kasvit pystyvät heräämään kevääseen? Voi olla, että sieltä löytyy piippoja ja nuppuja piankin, teillä on varmasti lähiviikkoina lämpimämpää kuin täällä hyisen meren keskellä. Kunhan lumi vain sulaa kukkien päältä ensin pois.
DeleteRansu ei enää pääse häiriköimään Mustin päikkäreitä, ja se näkyy siinä, että se häiriköi minun tekemisiäni aiempaakin enemmän. Musti oli ihana kaveri elämänsä joka päivänä, kissakaverit ovat parhaasta päästä kumppaneita. Onneksi on Ransu, se on iso ilo.
No nyt sait tehdä sen kevätpostauksen lumikelloineen😍Minä en vielä haluaisi kevään tulevan rytinällä, pelkään kasvien puolesta aina sitä perhanan takatalvea!
ReplyDeleteVoi... eikö edes vähän ole puutarhan kukkia ikävä? Sinulla taitaa olla niin runsas sisäviidakko, että pärjäät sen voimin ;-)
DeleteHei Saila!
ReplyDeleteIhana keväinen postaus, siellä on jo ihania lumikelloja tulossa. Meillä on lumi sulanut pois, mutta maa on aivan kova vielä. Jouluruusuista en vielä löytänyt kukkia, mutta pian. Ihana aika odottaa.
Terveisin Marika
Löysin tänään tarhajouluruusun nuput maan pinnasta aurinkoisessa ylärinteessä! Varhain nuppuilemaan lähtenyt vaaleajouluruusu näyttää palelluttaneen kaiken, siinä ei näy mitään, edes lehdet eivät ole enää vihreät. Mutta näin aurinkoisena päivänä on mukava seurailla kevättä, vaikka osa kasveista ei näytä edes eläviltä.
DeleteMinusta on ihanaa aina nähdä aikainen kevääksi, kun täällä tarvotaan vielä umpihangessa! Talvi oli rankka ja toivoa sopii, että arimmat ihanuudet kestävät ja usein niissä elämänliekki vipattaa, vaikka pakkanen on versoja kurittanut. Myyrien hommat on eri juttu. Lumikellot ovat ihania ja kävin yhdessä melkein lumettomassa metsäpenkissä niitä katsomassa, mutta ainoa valkoinen on lunta vielä! Laita vain piristäviä kevätkuvia, tykkään 💚! Uskon että Mustia on kova ikävä, samoin minulla Nöpöä ❤️! Ransu on ihana ja tassut niin herkät tepsuttaa kylmässä maassa ❤️
ReplyDeleteToivottavasti saat täältä kivan kevättuulahduksen ja omastakin lumettomasta läntistä pian nousee jotakin ihmeteltävää – ja länttejä tulee lisää.
DeleteMyyrien tuhot huolestuttavat. Mutapuutarhani reuna on aivan reikäjuustoa, ja lumen hävittyä näkyy muhkuraisia maankohoumia niiden tunneleiden yllä vähän joka puolella.
Pikkuiset kissarakkaat pysyvät aina mielessä ja muistoissa hyvinkin pinnalla. Ne ovat huomattavasti kokoaan tärkeämpiä läheisiä. Voimia sinulle Nöpön ikävään.
Blogistasi voidaan nyt silmäillä, mitä tänne on tulossa, mutta vähän myöhemmin. Sitten kun oma piha on jo kivan keväinen ja krookuksetkin nuupahtaneet, alkaa pohjoisemmissa blogeissa näkyä samaa iloa siitä, että kukkia nousee maasta 😍
ReplyDeleteNoinhan se menee, vyöhykkeittäin.
DeleteKevään herääminen niin herkän kauniisti...
ReplyDeleteItse ilahtunut auringon korkeudesta - pidemmästä ajasta, jonka se viihtyy jo luonamme!
Niinpä – aurinko on jo korkealla, päivänvaloa on pitkään ja aurinko tosiaan jo lämmittää!
DeleteÄäks, nytkö se kevät jo ehti teille! Pitää laittaa äkkiä Koska kukkii -haaste liikkeelle. Miten minulta pääsi unohtumaan koko haaste, vaikka täälläkin on ollut jo ihan huhtikuiset kelit?!
ReplyDeleteHarmi, että ainakin osa heiden nupuista paleltui pakkasissa. Ehkä jostain vielä löytyy muutama talvesta selvinnyt nuppusilmu. Samoin toivoisin noiden kaukasialaisten kurjenmiekkojen puskevan maan uumenista nuppuja iloksemme.
Nooh, kuten totesin, tuon ekankin lumikellon nupun avautumiseen saattaa kulua viikkoja... kevätkurjenmiekat ovat kyllä (vähän) nopeampia! Eilen huomasin lisääkin niiden piippoja alppipenkissä, mutta ne ovat eri laatua. Olisi kiva nähdä toissa syksynä istuttamiani, joiden jokaisen nupun jyrsijät söivät viime keväänä.
DeleteTarkastelin eilen tarkemmin heiden nuppuja ja kyllä se tosi toivottomalta näyttää. Harmi, sillä pensas on jo iso ja kukkia olisi tullut paljon.
Ihana kevät teillä. Täälläkin on auringossa lämmin, mutta pirunmoista jäätikköä. Puutarhassa vielä hanget.
ReplyDeleteMusti 🖤
Ihana kevät on, vaikka nyt oli kylmempi yö. Maa tulee sulamaan äärimmäisen hitaasti, kun on luultavasti oikein syväjäässä. Tsemppiä sinne jäätikön ja hankien keskelle!
Delete