Eilen satoi koko aamupäivän, välillä rankasti. Tyytyväisenä sitä katselin ja toivoin, että routa sulaa. Ei se vielä niin paljon ole sulanut, että saisin juoksevaa vettä sisälle, putki on yhä jäässä, mutta puutarhassa tapahtuu pientä kevään etenemistä. Lähdin sateen jälkeen kameran kanssa kierrokselle.
Tämä lumikelloristeymä saniaistarhassa on puutarhani aikaisin, ja ensimmäinen nuppu on saanut ympärilleen kavereita. Ensimmäinenkin vielä odottelee avautumisen kanssa, voi olla, että useita viikkoja. Mutta jonakin päivänä se avautuu!
Tein köynnösmajan kukkapenkistä vähän järkyttävän löydön. Marskinlilja oli jo lähtenyt kasvuun! Koskahan se on sen tehnyt. Voi olla, että tuo verso on nyt menetetty, toivottavasti juurakko on kumminkin elossa.
Koska routainen maa ei ime mitään, valuu kaikki vesi alarinteeseen. Onneksi tänä vuonna tienvarren isoon ojaan johtava putki ei ole jäätynyt umpeen. Sikäli talvi oli helppo, että lämpötila ei sahannut nollan molemmin puolin, sillä se on salaojien jäätymisen varma resepti.
Kuvassa ei veden liike näy, mutta tuossa ojan jään päällä lirisee ihana virta kohti mutapuutarhaa ja isoa ojaa. Kuten näkyy, en ole vielä leikannut kuivia perennanvarsia. Se saattaa olla ohjelmassa tänään.
Viime päivät olen leikellyt vaahteroita. Se on jokakeväinen operaatio. Kaksi vaahteraa kasvaa liian lähellä taloa ja ne on joskus vedetty rouheasti moottorisahalla poikki parista metristä. Täällä päin sellainen käsittely on vähän tapana. Hankkiutuisin mielellään eroon kummastakin puusta, mutta toisella on tärkeä virka pyykkinarun ja muratin telineenä, ja tämä kuvan yksilö puolestaan kannattelee riippumaton jalkopäätä kesäisin.
Joten leikkaan puista pari isointa oksaa per vuosi. Leikeltyinä näiden puiden kasvutavan kauneus ei päätä huimaa, mutta se on ainoa keino pystyä elämään niiden kanssa.
Samalla tuli leikattua 'Åkerö' -omenapuu. Hirveän vähän siinä olikin leikattavaa, sillä trimmaan sen kahdesti vuodessa ja loppukesällä se tuli saksittua tavallista huolellisemmin.
'Hippolyte' -ruusun ympärillä kasvavat 'Hippolyta' -lumikellot nousevat vaahteranlehtien seasta muotopuutarhassa, parin metrin päässä aiemman kuvan vaahterasta. Näillä on ihanan pulleat nuput, kerrottuja kun ovat. Tämäkin lajike on risteymä.
Vesi jäi sateen jälkeen lillumaan sinne sun tänne, kun ei jäiseen maahankaan päässyt. Onneksi mukulaleinikkejä ei haittaa oleskella lätäkössä, ihmeen sitkeitä ovat. Minulla on niitä jo useita lajikkeita pihani oman, runsaan mukulaleinikkikannan lisäksi. Tämä kirjavalehtinen on aarre ystäväni pihalta Orkney-saarilta. Sen kukat ovat täyteläisen kerrotut.
Lupiinit eivät vedessä seisomista kestä ja olenkin yrittänyt istuttaa niitä kumpareille. Tämä persikansävyinen 'Salmon Star' -kirjolupiini on ainakin elossa!
Ransu lähettää terveisiä kaikille ystävilleen. Ikkunoitakin voisi pestä, mutta tänään on liian hieno päivä tuhrattavaksi sellaiseen. Puutarha kutsuu!
Kirjolupiini Lupinus × regalis
Lumikello Galanthus
Marskinlilja Eremurus
Mukulaleinikki Ficaria verna
Samalla tuli leikattua 'Åkerö' -omenapuu. Hirveän vähän siinä olikin leikattavaa, sillä trimmaan sen kahdesti vuodessa ja loppukesällä se tuli saksittua tavallista huolellisemmin.
.JPG)
.JPG)
.jpg)
2.JPG)
.JPEG)
Täällä varjon puolella vielä kaikki kaivonkannet jään alla, joten sulamisvedet ei pääse oikeaan paikkaan. Auttaisi teiden kuivumisessa ja tuntuisi että kevät etenee. Heti kun kevään merkkejä alkaa tulla, niin iskee kauhea tuska, että nyt en jaksa enää yhtään odottaa. Kaikki lumi pois ja heti, mutta eihän se käskemällä tapahdu. Kiitos Ransulle terveisistä, leppoisia päiviä hänelle. Mia, Jkl
ReplyDeleteSitten on ihana hetki, kun maa kuivuu – tällä hetkellä sen pinta on mutaliejua, kun alla on silkkaa routaa. Toivottavasti kevät tulee sinnekin rytinällä pian! Tunnen hyvin tuon tuskan. Lunta ei jaksaisi katsoa enää sekuntiakaan :-D
DeleteKiitos, välitän terveisesi Ransulle!
Kiitos, Ransu ja puszi.
ReplyDeleteIhanasti siellä kukkia ja kevätpuuhia.
Ransu kiittää, välitin puszin.
DeleteOn kyllä aivan ihanaa, kun on vielä tällaisia aurinkoisia päiviä kuten tänään.
Voi että, onpas niin ihana kuva noista lumikelloista!
ReplyDeleteLumikellot ovat maailman kauneimpia ja sen lisäksi vuoden odotetuimpia kukkia :-)
DeleteHienoa, että sinulla lumikellot ovat jo nupuillaan. Täällä puutarha on vielä pääsääntöisesti lumen peitossa, mutta viikonlopun pari sadekuuroa ja päivittäiset muutaman asteen lämpötilat ovat kyllä saaneet lumen ilahduttavasti vajenemaan.
ReplyDeleteRansulle paljon rapsutuksia.
ReplyDeleteRansu kiittää! On kyllä ihanaa, että lumikellokausi on jo täällä. En olisi millään uskonut, miten nopeasti ne nousevat niin kovien pakkasten jälkeen. Toivottavasti pääset sielläkin pian piippojahtiin.
DeleteSinulla on Ransu jo sula piha tassutella! Ei meillä vaan vielä; sulia kohtia tosin on, mutta niihin joutuisi hyppimään ja voi kastua tassut märkyydestä. Mistä saat Ransu juomavettä, kun putket on jäässä? - Max
ReplyDeleteMamma kantaa kaivosta!
DeleteLumikellot ovat kyllä niin kauniita! Miksei meillä ole niitä yhtään?! Täytyy haastatella tuota meidän puutarhuria😅
ReplyDeleteRansu ottaa aurinkokylpyä😊
No voi mutta täytyyhän joka puutarhassa edes yksi tupas lumikelloja olla. Niiden bongaaminen heti lumen sulettua on niin kivaa, kun yksikään toinen kasvi ei ole yhtä sinnikkään optimistinen kevään alkamisen suhteen. Otapa se teidän puutarhuri puhutteluun ;-D
DeleteLumikellot ovat ihania ja nyt meilläkin niitä jo näkyy, tulevat maasta suihkarin tavoin heti kun lumi sulaa ja joskus jään läpi. Mukulaleinikki oli minulle ennen sellainen ei-kasvi, kunnes luin sinun monipuolisesta valikoimasasi ja Augisilta tilasin niitä sitten myös ja muistaakseni Njisseniltäkin eli nyt niitä on ja onhan meillä mökillä sellaisia anopin laittamia, joiden kukkavana on ainakin 10 cm. Toivottavasti tuo marskinlilja kukkisi! Puiden leikkuun kanssa on joskus niin ja näin! Tänään sahattiin mökillä yksi hopeapaju, joka oli revennyt. Isäntä pyynnöstäni sitä hieman muotoili, oli kaksihaarainen ja toinen haara repesi ja oli vaarallinen. Omenapuiden syysleikkuuta en ole harrastanut ja siitä voisit tehdä tarkemman selvityksen joskus. Ransu on niin ihana tuossa lämpimässä auringonläikässä! Tämä sää on nyt pelottavan ihanaa!
ReplyDeleteSuihkari on tosiaan hyvä vertaus! Concorden terävä kärki myös tulee mieleen ja vauhtikin on suunnilleen sama.
DeleteMukulaleinikki on kaksijakoisia tunteita aiheuttava kasvi. Kyllähän se leviää, tai eivät nämä erikoisemmat muodot näytä niin leviävän, mutta se luonnonkanta. Toisaalta se on vihreä jo nyt, kun juuri mikään muu ei ole, ja häviää kevään loputtua maan uumeniin.
Hyvä, että saitte vaarallisesti revenneen puun leikattua.
Nyt ainakin täällä sataa, mikä toivottavasti auttaa routaa sulamaan. Maa tuntuu olevan sitkeästi jäässä.
Vaahteroilla on selkeästi tärkeät tehtävät puutarhassasi:)
ReplyDeleteTerkkuja ja rapsutuksia Ransulle!
Onhan niillä. Vaikka ne tekee usein mieli kaataa, mihin sitten riippumaton ripustaisin? Entä pyykkinarun? Ja kun tuo murattikin huitelee viidessä metrissä tuolla vaahteran latvassa (siinä vaahterassa, joka ei ole kuvassa).
DeleteRansu kiittää terveisistä!
Olipas hauskaa... kun hain lumikelloa netistä askartelumielessä, niin arvaas mitä.... se tarjosi minulle blogiasi....
ReplyDeleteSitä ihmettelen, että eikö oikeasti ole lunta enää missään?
Tässä kun katson työhuoneen ikkunasta ulos-niin kallio on ihan luminen ja aurauspenkat sen vieressä ihan korkealla.
Heh! No täältä lumikelloja löytyy, tosin ei varmaan askarteluun ;-)
DeleteLunta on vähän joidenkin ojien pohjalla ja metsänreunassa näkyy olevan, metsän pohjoispuolella. Meillä sitä oli niin vähän, että aurauskasoja ei ollut.
Vesisateista ja plussa-asteista huolimatta maassa on routaa ihan kunnolla. Yritin työntää muutamia ylös nousseita pikkusipuleita takaisin maahan, mutta eihän ne kovaan multaan uponneet.
ReplyDeleteKaikenlaista ihanaa siellä jo nousee. Tahti ilmeisesti vain kiihtyy, kun ennusteiden mukaan terminen kevät saattaa jo olla täällä. Tai ainakin siellä. Tosin parhaillaan sataa kaatamalla, mikä sulattaa routaa.
Hyvin kuulen purosi solinan, eikä leikkaamattomat perennat haittaa lainkaan. Nyt onkin hankalaa kulkea puutarhassa, kun koko ajan pitää varoa astumasta jonkun ihanuuden päälle.
Leikkasin muutama päivä sitten omia omenapuita. Pari-kolme vanhaa oksaa lyhensin hieman, etten törmää niihin alapihalle kulkiessani. Kevätleikkaukset ovat jääneet viime vuosina minimiin, koska nykyisin leikkaan vesiversot heinä-elokuun vaihteessa. Ainakin yhdestä kunnan puolella kasvavasta vaahterasta aion leikata meidän puolelle kasvavia oksia. Jos vain mitenkään yletyn, kun ovat melko korkealla. Oksat ovat vielä sen verran ohuita, että niiden leikkaaminen sujunee ilman järeämpiä vempaimia.
Katselin Ransua, en ikkunoita. Omat ikkunat ovat harmaan läikikkäät. Ehtii ne pestä myöhemminkin. Ransua sen sijaan virtuaalirapsuttaa vaikka joka päivä.
Routaa on, olisi kiinnostavaa tietää, kuinka syvälti. Harvoin tänne tulee tällainen talvi, että viikkotolkulla on jopa 20 asteen pakkasia, eikä lunta tosiaan ollut kuin nimeksi. On varmaan syvin routa minun aikanani täällä. Merikin on vetänyt paksuun jäähän.
DeleteTahti ei päätä huimaa, varmaan tuon jäisen maan takia, mutta pieniä piiponkärkiä on kyllä noussut ja eilen avautuivat ensimmäiset lumikellonkukat!
On fiksua leikata vesiversot loppukesällä, sama huomio, se vähentää kevätleikkuun tarvetta huomattavasti. Toivottavasti vaahteranoksien leikkuu sujuu helposti ja turvallisesti.
Ransu makoilee parhaillaankin tuossa samalla keittön pöydällä, vaan tänään on sumua ja tihkua, aurinkoläikkä puuttuu. Mutta pöydältä on silti hyvä tarkkailla, missä mamma liikkuu. Rapsutan Ransun masua puolestasi.
Hei Saila!
ReplyDeleteNiin ihanan keväiset kuvat, meillä on ollut lumiton piha nyt muutaman viikon, mutta vielä on aivan kova maa. Näin eilen pieniä krokuksen alkuja, Täältä löytyy pieni ryhmä ihan tavallisia lumikelloja, mutta niitä ei näy vielä, ne on vaahteranlehtien alla. Yritän usein istuttaa erilaisia lumikelloja, Leucojum Vernum, mutta ei ne onnistu. Ruotsiksi eritämme niitä, snödroppe tai snöklocka. en löytänyt suomenkielistä sanaa, onko ne kaikki Lumikelloja?
Terveisin Marika
Hei Marika!
DeleteIhanaa, että sielläkin jo kasvien alkuja löytyy. Leucojum vernum on suomeksi lumipisara tai kevätkello, sillä on kaksi nimeä. Kevätlumipisara tarkemmin ottaen, sillä kesälumipisara on Leucojum Aestivum. Eli lumikelloja ovat vain Galanthukset.
Leucojum vernum kaipaa lehtomaista, jonkin verran kosteaa kasvupaikkaa, olen huomannut.
Kiitos Saila että teit minulle selvemmäksi nämä nimet. Aika selvää, snödroppe = lumipisara ja snöklocka = lumikello. Kun googlasin sain saman suomenkielisen nimen molemmille.
DeleteTerveisin Marika
Ei kun valitettavasti ne ovat juuri eri päin suomeksi ja ruotsiksi... Galanthus = lumikello = snödroppe ja Leucojum = lumipisara (tai kevätkello) = snöklocka. Hankalaa! Googlesta ei aina löydy luotettavaa tietoa.
DeleteVettä on täälläkin riittänyt ja koska maa on roudassa, niin ojat tulvivat pelloille, jalkakäytäville, teille ja ihan joka paikkaan. Mutta onneksi vesi sulattaa routaa oikein tehokkaasti, niin eiköhän se kevät tule oikeasti. Samalla pysyy tomut maassa, ainakin toistaiseksi, eikä silmät ja suut ole täynnä katupölyä. Hieno lähikuva lupiinista.
ReplyDeleteSiellä on varmaan vetisempi tilanne, täällä ei nyt ihan tuollaista tulvaa ole. Onneksi on plusasteisia päiviä ja öitä, aurinkoa, sadetta ja nyt tuultakin, se ainakin auttaa maata kuivumaan. Tuo on totta, että niin kauan kuin ei ole kuivaa, on parempi hengittää.
Delete