Vaikka otsikkoon ei pitäisi huutomerkkiä laittaa – se on huomionhakuista lööppityyliä – oli nyt pakko se tehdä. Eilen oli suuri päivä!
Ylemmässä kukassa näkyy Snow Foxin ominainen hento viherrys ulompien kehälehtien ulkopuolella. Vihreä on hentoina raitoina.
Ojat ovat vielä jäässä. Maakin on, paitsi ohut pintakerros, joka menee kuravelliksi, kun siinä kävelee.
Muotopuutarhan ensimmäinen 'Hippolyta' -lumikello avasi myös eilen kukkansa. Se on ihan hassu, sillä tämä on melko korkeavartinen lajike, mutta kukilla on taipumus avautua heti maan pinnalle päästyään ja siitä varsi sitten kasvaa korkeutta nostaen kukkaa yhä korkeammalle. Eli tällä hetkellä kasvi on kääpiö, mutta nousee seuraavien viikkojen kuluessa elegantiksi ja ilmavaksi kaunottareksi.
'Hippolyta' on kerrottu lajike, niin sanottuja Greatorex-risteymiä.
Harmillista kyllä, muotopuutarhassa elelee ainakin yksi peltomyyrä. Olen nähnyt sen jo useaan kertaan ja pitänyt sille puhuttelunkin. Eilen jahtasin sitä rautakangen kanssa, kun sellainen sattui kädessä olemaan, mutta en usko, että sain sillä myyrää hengiltä, vaikka yritin kyllä. Nämä myyrän tunnelien päälle kertyneet pitkulaiset multakasat 'Hippolyta' -lumikellojen ja 'Hippolyte' ranskanruusun ympärillä ovat tuoreita. Eilen, kun leikkasin kuivia perennanvarsia tässä penkissä, upposi kantapää tunneliin monta kertaa eri puolilla penkkiä.
Ja onneksi lisää lumikelloja nousee koko ajan. Virvaviivainen muoto muistuttaa concorde-yliäänikonetta ja vauhtikin on suunnilleen samaa luokkaa. Ovat nämä ihme kasveja! Kuvan lajike on puistolumikello 'Viridapice'.
Muotopuutarhan ensimmäinen 'Hippolyta' -lumikello avasi myös eilen kukkansa. Se on ihan hassu, sillä tämä on melko korkeavartinen lajike, mutta kukilla on taipumus avautua heti maan pinnalle päästyään ja siitä varsi sitten kasvaa korkeutta nostaen kukkaa yhä korkeammalle. Eli tällä hetkellä kasvi on kääpiö, mutta nousee seuraavien viikkojen kuluessa elegantiksi ja ilmavaksi kaunottareksi.
'Hippolyta' on kerrottu lajike, niin sanottuja Greatorex-risteymiä.
Harmillista kyllä, muotopuutarhassa elelee ainakin yksi peltomyyrä. Olen nähnyt sen jo useaan kertaan ja pitänyt sille puhuttelunkin. Eilen jahtasin sitä rautakangen kanssa, kun sellainen sattui kädessä olemaan, mutta en usko, että sain sillä myyrää hengiltä, vaikka yritin kyllä. Nämä myyrän tunnelien päälle kertyneet pitkulaiset multakasat 'Hippolyta' -lumikellojen ja 'Hippolyte' ranskanruusun ympärillä ovat tuoreita. Eilen, kun leikkasin kuivia perennanvarsia tässä penkissä, upposi kantapää tunneliin monta kertaa eri puolilla penkkiä.
Hitsin hitsi. No, onneksi ainakin nämä lumikellot ovat toistaiseksi hengissä. Ja tämä on tosiaan lämmin paikka, maa on lähes kymmeneen senttimetriin sula.
Puistolumikello Galanthus nivalis
Puuteripaju Salix gracilistyla












Sinulla onkin lukuisa määrä kauniita lumikellolajikkeita ja varmasti ihanaa, kun ne ovat alkaneet aukoa kukkiaan näin aikaisin ihailtavaksi. Harmittaa, kun tuli hankittua ensimmäiset lumikellot puutarhaan vasta pari vuotta sitten. Jostain syystä ne vain jäivät aina ostamatta.
ReplyDeleteOlen keräillyt erilaisia lumikelloja jo pidemmän aikaa. Istutin niitä heti alkuvuosina, sillä haaveilin lumikelloniityistä. Sellaisia ei vieläkään ole, mutta on sentään kukkaryppäitä ja yksittäisiä kukkia aika monessa paikassa. Ei ole toista yhtä aikaista kuin lumikello, niistä on valtava ilo talven jälkeen.
DeleteHuutomerkki oli paikoillaan ansaitusti, lumikellon kukinta on lööppiainesta! Lumikellot ovat ihania ja ihanaa, että ne lisääntyvät innolla sopivaan paikkaan istutettuina. Puuteripajut ovat kauniita, mielenkiintoisia! Tuon tumman puuteripajunkissan vapauduttua kuoren ikeestä, kissa onkin mielenkiintoinen hiljalleen muuttuen tummaksi. Teillä on routaa aika vähän, jos 10 cm jo sulanut ja sama meillä, puutarha on oikea liukumiina ja varoa pitää, ettei pyllähdä. Taisto myyrien kanssa taitaa olla loputonta, toivotan sinulle onnea!
ReplyDeleteLööppiainesta tosiaan :-D Olisikin kyllä todella ihanaa, jos lööpit olisivat tällaisia. Puhuin äitini kanssa puhelimessa ja hän on aika maassa lukiessaan päivittäin Hesaria. Suosittelin puutarhalehteä sen sijaan. Maailman uutiset ovat yhtä, mutta luonnon vuotuinen kierto, kasvien nouseminen maasta ja yhä uusi kevät, vaikka mitä tapahtuisi, tuo eri perspektiiviä.
DeleteViritin nyt myyränloukun tuohon muotopuutarhan lämpimimpään penkkiin. Ei sitä sulaa ihan kymmentä senttiä ole... ehkä seitsemän, ja sen alla maa ihan jäässä. Vaikea oli saada myyränpyydystä tukevasti pystyyn, tai siis en saanut, kun ei sitä saa työnnettyä maahan. Se nyt kumminkin on myyrän kulkuaukon suulla noiden Hippolyta-lumikellojen lähellä, katsotaan, mitä tapahtuu. Äsken ajattelin talloa yhden kokkareisen multakasan nurmella tasaiseksi – mutta kokkareet ovat aivan jäässä yhä! Ei sitä saisi tasoitettua kuin dynamiitilla. Routaa ja jäätä on eri paikoissa eri lailla.
Tuo 'Melanostachys' on kuin täynnä karvamatoja, mutta ihan huikean hieno!
ReplyDeleteHih! Jotkut mustat perhosentoukat on kyllä aika saman näköisiä. Ihanaa, että on tällaisia erikoispajuja.
DeleteAi pajunkissojakin on erivärisiä :o
ReplyDeleteOn; niitä on Maxin polkuanturoiden värisiä ja Pepsinvärisiä :-) <3 <3
DeleteIhanat lumikellot ja mustakissapaju, sekin olisi tarpeellinen lööppi!
ReplyDeleteHih, kyllä :-D Lumikellot kukassa ja mustia pajunkissoja!
DeleteSinä saat jo ihailla lumikellojen kauneutta. Minun pitää tänään käydä tutkimassa, näkyykö meillä yhtään piippoja missään. Eilen satoi vettä aika pitkään, joten lumen määrä muuttuu monissa paikoissa. Olen selannut instassa aivan ihania kuvia englantilaisista puistoista lumikelloniittyineen, ne saavat sydämen läpättämään.
ReplyDeleteTosi söpöjä nuo erilaiset pajunkissat!
Vesisade edistää kevättä hyvin, eiköhän siellä jo mullan pinnalle pikku hiljaa jotakin ilmesty. Voi, englantilaiset lumikelloniityt ovat ihan uskomattoman ihania. Ja siellä voi jossain joenpenkallakin olla lumikelloja tuosta noin vain, satamäärin!
DeleteKevät, vastakohtia. Vielä kylmää ja routaa, mutta kevään ensi vieraat tuovat iloa, valoa ja toiveikkuutta. Näiden pienten ja sitkeiden kukkijoiden varjoon jäävät sittenkin harmit talven tuhoista. Ne ylläpitävät luottamusta maailman mielettömyydenkin keskellä. Luin juuri Maaria Leinosen runokirjaa, Elämä on enemmän. Siispä rohkenen siteerata. "Hauras lumikello - rohkea krookus - urhoollisesti läpi lumen ja jään - valoon ja aurinkoon. Kevään kuķkiva ihme saa kivun kohmeessa hyytyneen mielenkin uskomaan: valo voittaa. Ilo palaa vielä. Jonain päivänä ilo syttyy yönitkuista kirveleviin silmiin."
ReplyDelete"Likaiset nietokset piirittävät viluista kevättä. Vuokot ja perhoset - ei, älkää vielä, älkää palelemaan.
Mutta sinä riemuääninen kevätlintu mikä lienetkin, laula sinä. Nyt, juuri nyt ääntäsi tarvitsemme: toivoa, toivoa me tarvitsemme."
Ihanaa, kun saamme sieltä etelästä näitä merkkejä kevään tulosta, kun omat tantereemme ovat vielä roudassa.
-Mummopuutarhuri
Nyt pistit niin osuvat ja kevättä kuvaavat runot!
DeleteRouta on täälläkin varmaan syvä, silti nämä pienet urheat ja sinnikkäät lumikellot nousevat ja kukkivatkin. Varmasti pian sielläkin!
'Melanostachys' -puuteripaju vei oitis sydämeni. Mikä herkku!
ReplyDeleteLumikellojen avautuminen tai jo niiden ilmestyminen on silkkaa lööppiainesta - huutomerkkien kera!!!
Sain Melanostachyksen pienenä pistokkaana ystävältä, voisinkin kokeilla ottaa siitä sinulle pistokkaan, jos kiinnostuit. Mikään valtava puska siitä ei kai tule, tai puu ainakaan, mutta nyt se on kasvanut kumminkin minun korkuisekseni. Se on todella hieno.
DeleteOlisipa tällaisia lööppejä näinä aikoina enemmän: että kevät tulee tänäkin vuonna, muuttolinnut saapuvat ja lumikellot kukkivat. Hyviä, elämää kannattavia uutisia tarvittaisiin.
Lumikellot ovat ihania ja aina on yhtä hienoa nähdä ensimmäiset kukat!
ReplyDeleteNiin ovat ja niin on, ihmeellisen aikaisia ne ovat. Ei olisi uskonut vielä pari viikkoa sitten. Talvi oli niin ankara.
DeleteSuloiset naalit ja muut ihanat lumikellot ovat jo auki! Nuo erikoispajut ovat myös vallan ihastuttavia. Meillä päin on pajunkissatkin ”myöhässä” tänä vuonna, mutta tänään lähden tutkailemaan tarkemmin maantasan tilanteita ja aurinkoläikkiä :-D.
ReplyDeletePuutarha-asiat on kyllä ihan parasta ja suositeltavaa mielen hoitoa -varsinkin just nykyään…:-)
Merja
Toivottavasti löydät jotakin kivaa! Täällä on tänään pilvisempi päivä, yöllä satoi.
DeleteJos ei olisi puutarhaa ja luontoa, jota seurata, olisi todella paljon ahdistavampaa.
Siellä on jo kaikenlaista kasvustoa ja kukkiakin! Melanostachys -nimestä tulee mieleen joku dinosaurusajan otus. Entäs tuo punainen pajunkissa sitten? Näyttää pelottavalta punkilta. Jutuista huomaa, että en ole mikään kasviasiantuntija 😂
ReplyDeleteNyt sitä Mustia kaivattaisiin, kun myyrät pääsee pelehtimään ihan miten sattuu.
Heh, dinosauruksia ja punkkeja! Melanostachys tulee (muinais)kreikasta, melas = tumma tai musta ja stakhys = tähkä. Niin kuin melanooma, mikä nyt ei ole kovin mukava esimerkki.
DeleteMutta tämä on tosi hyvä esimerkki siitä, että kasvien "latinalaiset" nimet eivät todellakaan ole latinalaisia, vaan pitäisi käyttää termiä tieteelliset nimet. Kun yhtä usein ne ovat kreikkaa!
Mustia on kova ikävä monella tavalla. Tosin nyt sain asennettua myyränloukun tunneliin ja heti nousi yksi läski vesimyyrä, oikein hyvin (kasvejani) syönyt.