Friday, 10 January 2025

Haaste: uusi mieleinen kasvi

 Tämän ihanan, Kottikärryn kääntöpiirin kehittämän haasteen lähetti Liisan kasvit

Mieleinen kasvini ei ole upouusi. Se on punahevoskastanja 'Briotii'. Hankin sen pienenä, ei paljon lyijykynää suurempana, Vakka-Taimesta vuonna 2016. Taisin saada sen jopa ilmaiseksi tai ainakin maksoin siitä hyvin vähän, kun Vesa Muurisen mielestä taimi oli niin surkean pieni.

Monta vuotta puuni pysyikin kovin pienenä. Olen nähnyt punahevoskastanjaa komeina puina Tukholmassa, joten ajattelin, että sillä saattaa olla mahdollisuuksia puutarhassani täällä lounaissaaristossa. Mitään talvehtimisongelmia sillä ei näyttänyt olevan, asettuipahan vain rauhallisesti uuteen kotiinsa.
Taimi oli vartettu ja se onkin ainoa tapa lisätä punahevoskastanjaa puhtaana lajikkeena. Monta vuotta puuni taisi luulla olevansa yhä oksa ja se tuotti kukkia.

Kukkiminen oli tietysti ihanaa, kun kukat ovat satumaisen kauniit. Toistaiseksi viimeiset kukat näin kesäkuussa 2021, jolloin taimi oli polvenkorkuinen.

Sitten alkoi tapahtua. Varte kai viimein käsitti olevansa puu eikä oksa ja alkoi kasvaa vauhdikkaammin. Kuvasin 'Briotiin' lokakuussa, kun se oli venynyt minua korkeammaksi. Se näyttää kasvaneen viimeisen vuoden aikana metrin.

Kesäkuussa otetussa kuvassa näkyy 'Briotiin' sijainti. Se on rakentamani pengermän päällä, ruusu-heinätarhan ja kasvimaan rajalla – rajaamassa pihan alueita toisin sanoen. Tulevaisuudessa toivon kulkevani kasvimaalle puun oksien ali. 
Paikka valikoitui tarkoituksella myös puun kannalta, sillä halusin aarteelleni niin hyvät olot kuin mahdollista.
Hevoskastanja ei kestä talvista märkyyttä. Viime talvena, kun vähälumisilla paukkupakkasilla jäätyivät niin maa kuin kaikki ojatkin, valui ylärinteestä vettä juuri puun kohdalle. Siitä se toisaalta myös jatkoi lorinaansa pengermän kivien välistä alemmas. Mietin kuitenkin, miten juuriston lomitse virtaava jääkylmä vesi vaikuttaa. Onneksi ei ilmeisesti mitenkään.

Puulleni on pari naapuripihassa tien toisella puolella; siellä kasvaa tavallinen valkokukkainen hevoskastanja eli balkaninhevoskastanja. Komeat isot, kukkivat puut ovat suunnilleen samalla kohtaa, niinpä tiellä kulkija saa toivottavasti tulevaisuudessa ihanan kukkaelämyksen, jos vain tajuaa katsoa sivuilleen.

Kuvasin toukokuussa punahevoskastanjani silmun puhkeamista. 
Pulleat silmut näyttävät nytkin jo odottelevan kevättä, kuten minäkin.


Tässä vielä ohjeet Kottikärryn kääntöpiiristä.
HAASTE:

Uusi puutarhavuosi on alkanut, toivottavasti löydämme taas jotain kivoja kasvituttavuuksia puutarhaan iloa tuomaan. Haluaisin tietää, jos sinulla on esiteltävänä joku puuvartinen, perenna tai yksivuotinen kasvi, joka ilahdutti ja innosti sinua erityisesti viime kasvukauden aikana tai on muuten sinulle suhteellisen uusi mieleinen tuttavuus.

Toivon, että laitat tiedon esittelystä Kottikärryn kääntöpiirin kommenttikenttään, jotta löydän ne varmasti. (Blogi löytyy täältä: KLIK)

Voit myös haastaa blogiystäviä esittelemään omia uusia kasvituttavuuksiaan, tai haasteen voi napata käsiteltäväksi myös ihan itsenäisesti.

Haastan mukaan Sarin puutarhat.


Balkaninhevoskastanja Aesculus hippocastanum
Punahevoskastanja Aesculus × carnea

26 comments :

  1. Onpa uskomattoman kaunis kukka ja tietenkin koko hienoon kasvuun lähtenyt puu - aivan ihana! Taitaa taas ostoslista paisua! Hevoskastanja on puuna hyvin kaunis ja hiukan eksoottinen vallankin kukinnan aikaan!
    Hei, mikä on se englantilainen siemenliike, jolla on EU:n puolella kätyri?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pitääkin raportoida Muuriselle tuon kasvusta. Välillä sinne aina kirjoitan, esim. viime kesänä siitä, että Parrotia selvisi hyvin ensimmäisestä talvestaan.
      Special Plants on se kauppa. Olin joskus aiemmin tilannut heiltä ja niinpä sähköpostiini tuli tieto, että nyt voi taas tilata EU:hun. Tai toivon, ettei kirjekuoressa lue mitään brittiosoitetta :-D Heidän valikoimansa ei ole valtava (ehdoton suosikkini Chiltern Seeds on valitettavasti edelleen ulottumattomissa, nyyh), mutta toisaalta sieltä löytyy erikoisuuksia, joita ei täältä saa.

      Delete
  2. Oih, miten ihana! Kiitos hurjasti punahevoskastanjan esittelystä, en ole lainkaan tiennyt, että hevoskastanjoista löytyy tällainenkin ihme. Kukka on ihan hurjan kaunis. Hienoa, että se on viihtynyt ja lähti nyt kasvuspurttiin - metri vuodessa on jo ihan hyvä spurtti :).
    Onko tämä muuten arempi kuin tavallinen hevoskastanja? Meillähän on yli 20 vuotta vanha ja hyvin kasvanut tavallinen hevoskastanja.
    Tätä haastetta voi hyvin jatkaa muillakin kasviesittelyillä, jos sellaisia on mielessä ;).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos sinulle kivasta haasteesta! Voi olla, että kasviesittelyjä tulee lisääkin ;-)
      Punahevoskastanja on risteytetty tavallisen balkaninhevoskastanjan ja talvenaran, punakukkaisen hurmehevoskastanjan (A. pavia) välillä, joten se on arempi. Näissä asioissa ei auta kuin kokeilla. Menestymisvyöhykkeiksi punahevoskastanjalle annetaan I–II ja olen Turussa sellaisen nähnyt, mutta enpä juuri muualla Suomessa. Mustilassa kasvaa heidän tietojensa mukaan kyllä hurmehevoskastanja, tai on ainakin joskus kasvanut (en tiedä, onko sitä sivua päivitetty).

      Delete
  3. Apua miten ihanat kukat! Vai luuli olevansa oksa 🤣. Hyvää kasvamisen jatkoa vaan punahevoskastanjallesi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Voi olla, että solut käyttäytyvät eri tavalla oksassa ja rungossa, tai luonnollista se olisi ainakin. Solut voivat oppia ja muuntua (tämän kuulin vastikään ystävältä liittyen leikkaustoimenpiteeseen, siis ihmisellä), joten kai tälläkin vartteella kului muutama vuosi oppiessa oksasta rungoksi. Biologia on kyllä kiehtovaa!

      Delete
    2. Ahaa, luulin sitä vitsiksi, että luulee olevansa oksa. Kyllä kasvien elämä on ihmeellistä!

      Delete
    3. Se voi olla vitsi tai tottakin, en omaa niin tarkkaa tietoa ;-) Todennäköistä kyllä on, että varte käyttäytyi vielä vuosia oksana, sillä puut eivät todellakaan normaalisti ala kukkia alle polvenkorkuisina.

      Delete
  4. Saila, kiitos menestymistiedoista. Hienoa, että Parrotia persicakin on säilynyt sinulla - meillä se ei ole kestänyt.
    Caryat ovat juuristoltaan (vahva pääjuuri, ensin melkein ilman imujuuristoa) hyvin vaikeita ja voivat juroa vuosikausia. Saatuaan paalujuurensa korvattua isoilla sivujuurilla, kasvu vasta kunnolla alkaa. Tämän jälkeen ongelmia ei ole - ainakin C. ovatalla, C. cordiformiksella ja hyvin ilmeisesti C. laciniosalla kestävyyskin on hyvä. Pekaanikin on toistaiseksi menestynyt yllättävän hyvin.
    Aesculuksista löytyy useita muitakin kestäviä lajeja ja lajikkeita. A. pavia, aitopunashevoskastanja on kestänyt meillä Pyhärannassa oikein hyvin, yksi pensasmainen 4-metrinen puu teki teki menneenä kesänä kymmeniä kukkia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos sinulle, kun tuotat niin kiinnostavia kasveja! Olet legenda ja kasvikeräilijän pelastus :-)
      Kiitos myös kiinnostavista tiedoista hikkorien suhteen, soitanpa tämän tiedon dendrologiystävälleni, jolla on se toinen taimi, mutta epäilen, että hän varmaan tietääkin tämän asian jo. 80-vuotiaalle dendrologian harrastajalle on turha yrittää kertoa mitään uutta, olen huomannut.
      Jaahas, no pitääkö sitten A. paviastakin alkaa haaveilla :-D

      Delete
  5. Yhdyn edellisiin kommentoijiin. Todella kauniit kukat ja kuten hevoskastanjallakin upea lehdistö ja habitus.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Punahevoskastanja on upea puu etenkin kukkiessaan!

      Delete
  6. Onpa sillä todella kauniin väriset kukat! Varmasti upea isompana puuna, kun on täydessä kukassa. Toki myös jo pienempänä :)
    Erikoisempien kasvien kanssa on kyllä aina oma jännityksensä... osaako valita niille hyvän paikan ja miten ne talvehtii ekat vuodet. Kiitos haasteesta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Iso, kukkiva punahevoskastanja on mykistävän hieno. Kiva, huomasinkin nyt, että ehdit jo osallistua haasteeseen!

      Delete
  7. Todella kauniit kukat! Hienoa, että se on sinulla menestynyt. En ole koskaan tällaisesta puusta kuullutkaan. Sinulta löytyy kyllä kaikenlaisia erikoisia, upeita uusia tuttavuuksia😊
    Kiva, että huomasit haasteen, vaikka en muistanut sinua erikseen siitä muistutella!

    ReplyDelete
    Replies
    1. On kyllä ihanaa, että siitä on tulossa puu. Periaatteessa se voisi jo tämän kokoisena kukkia, siis nyt puuna eikä vartteena, mutta vartotaan ;-)
      Muistutit kommentissa, en olisi muuten huomannutkaan :-D

      Delete
  8. Iik miten hienot kukat! Toivottavasti kukkii tänä vuonna. Minulla on vain sitä balkanin hevoskastanjaa, tuo punainen on ehkä liian arka. pari kertaa olen sitä katsellut mutta taimista on ehkä onneksi pyydetty liikaa minun budjettiini nähden. Voin jo kuvitella sinut kulkamassa puun alla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisi ihanaa, jos se kukkisi puuna nyt ensimmäistä kertaa. Voin kuvitella, missä hinnoissa taimet tavallisilla taimistoilla liikkuvat. Itse hankin puuni ehdottomasti mieluiten pieninä taimina sekä tuulen ja kastelun että hinnan vuoksi.
      Hevoskastanjoista tulee niin kauniita, kun oksat leviävät vaakasuoraan vähän tammen tapaan.

      Delete
  9. Kaunis kukka, toivotan sille upeita kasvuvuosia ja kukintoja.

    ReplyDelete
  10. Uusi tutavuus on tämä punahevoskastanja. Kaunis on kukaltaan ja mukava kun menestyy siellä. Toivotaan hyviä kasvuvuosia eteenkinpäin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen yllättynyt, miten monelle punahevoskastanja on niin uusi. Sitä on niin paljon muissa maissa, heti Ruotsissakin. Mutta toisaalta eihän se erotu muista hevoskastanjoista kuin kukkiessaan.

      Delete
  11. Uijui, ihana on, kiitos kun esittelit ja saatiin katsoa kuvia 😍 Ei varmasti menestyisi juuri muualla kuin siellä tämä puu! Toivottavasti pääsemme seuraamaan kasvua jatkossa blogisi välityksellä. Hevoskastanjat ovat ylipäätään ihastuttavia. Ilmeisesti Suomen suurin sijaitsee Helsingin yliopiston alueella, käyn sitä aina ihastelemassa! Toki vain ihan tavallinen valkokukkainen versio, ei tämä hienompi punainen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vyöhykkeillä I–II tätä voisi kokeilla. Ja ainahan kannattaa kokeilla muuallakin, mutta sitten voi tulla sellainen järkky pakkastalvi kuin viime vuonna. Toivottavasti ei tänä talvena tule. Ihanaa, kun tämän viikonlopun jälkeen ei ennusteessa ole pakkasta! Toivon, että sillä mennään helmikuunkin yli, niin nähdään aikaisia lumikelloja.
      Ihanaa, olisi kiva nähdä tuo Suomen suurin. Hesperian puisto on myös aivan ihana hevoskastanjoiden kukkimisaikaan. Ne valkokukkaiset ovat myös satumaisen kauniita. En tiedä, kumpi on kauniimpi, mutta itselleni halusin aremman kokeilukasvin, kuten aina :-D

      Delete
  12. Onpa ihana kukinta tuolla pikkupuulla! Toivottavasti se muistaa kukkia myös isona:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti! Olisi niin kiva nähdä enemmän kukkia ja niin, että muutkin näkisivät, vähän korkeammalla.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!