Wednesday 15 May 2024

Toukokuun kalenteripoika

 ...on iloinen kotiinpaluusta, meistä kaikkein iloisin, vaikka iloisia olemme kaikki.

Oma kotitanner paras tanner.

Vartioitavaa riittää. Minä ja Musti kiinnitämme huomiota vähän eri asioihin. Musti tarkkailee, mitä aidan ulkopuolella tapahtuu, minä taas katson, mitä tuosta kasvimaan kulman kukkapenkistä nousee.

Se näyttää ihan lupaavalta. Kirjavalehtistä tyräkkiä jännitän ja luulen, että se on heittänyt henkensä. Talvi oli niin pitkä ja ankara, vaikka se oli vällyjen alla. Vällyjen alla voi myös homehtua. 
Olen leikannut elottomat varret ja odottelen koko kesän, jos juurakosta jotakin nousee. Tai ylikin – en aio kaivaa sitä pois. Tässä kasvaa sen verran pikkuisia sipulikukka-aarteita, että turhaa mylläystä on vältettävä. Ja muutenkin; mullaksi sekin juurakko maatuu.

Tyräkin villakasan alla oli myös pystykiurunkannus "Azov", onneksi se nosti lytyssä kasvaneet varret ja nyt kukkii kauniisti. Myös lumikki selvisi villapyramidin painosta ja on alkanut kukkia.

Löysin kevättalvella rannan roskiksista hienon rottinkisen koiran pedin. En ole vielä keksinyt, miten sitä käytän, mutta jotakin ajattelin siihen istuttaa. Nostin sen nyt yhden kasvimaan laatikon päälle, josta Musti äkkäsi sen.

Musti pitää koirista, mutta omat hajut on laitettava.

Vähän ajan päästä.
Ehkä laitankin korin vain kasvimaan kiveykselle Mustin pediksi? Hieman ylimitoitettu kyllä.

Kasvimaalla on vasta yksi laatikko kylvetty ja istutettu perunoita. Tein sen jo ennen matkaa ja kasasin ruoko-leväkatetta päälle. Kalenteripojan assistentti esittelee.

Esittelyjen välillä täytyy levätä etenkin, jos on kylmä tuuli.

Ensimmäinen ruohonleikkuu piti tehdä, kun nurmi oli paikoin jo yli kymmensenttistä. Taisi olla ennätysmyöhään. Nyt on niin lämmintä, että kolme päivää leikkuun jälkeen se alkaa jo hapsottaa ja viiden päivän päästä on tartuttava taas leikkuriin. Harmillista – mutta tämä kasvuspurtti menee kyllä ohi. Voi olla, että piankin, pintamaa on jo halkeilevan rutikuiva.

Kissanminttu versoo jo tuoretta kasvua. Kalenteripoika esittelee samalla Koska kukkii -haasteen viimeisen totaalihutin. Keisarinpikarililja 'Early Dream', jonka arvelin kukkivan 12.5., mikäli on enää elossa ollenkaan, loistaa edelleen poissaolollaan. Se oli jo viime keväänä surkea ja mietin, ettei sitä ehkä ole enää.

Suunnilleen sen asuinsijoilta nousi jokin huonokuntoinen lehtiruusuke, joka saattoi olla keisari tai sitten marhanlilja. Kaivaminen on näinä perennojen nousuaikoina riskibisnestä, mutta tulipahan tehtyä ja todettua, että ruusuke oli se marhanlilja. Irronneista sipulisuomuista ei lähtenyt keisarille tyypillistä hajua. Varrenkin sain poikki.
Istutin suomut takaisin ja pyytelin anteeksi sekä toivoin, että lilja sekä sen naapurit pystyvät jatkamaan eloaan.

Ruskopenkissä kukkii onneksi toinen keisarinpikarililja, joka on lapsuudenkotini perua.

Vähän ylempänä villissä punaisessa penkissä kukkii samaa keisaria, mutta osa sen kukista on surkastunut.

Vaalean oranssi 'Vivaldi' on täydessä vedossa. Tämä tekee vuodesta toiseen vain yhden varren, mutta onneksi sentään sen.

Punaisesta penkistä vielä ylärinteeseen on pieni kallio. 

Siellä tarkkailimme oravaa.

Musti kiipesi kivimuurille katsomaan, mihin orava menee. Ja mitä naapurit tekevät.

Mamma katsoi tarhajouluruusuja.

Niitä on jo ylempänäkin rinteessä kirsikkapuiden alla.

Narsissit tulivat kukkaan sillä välin, kun olimme poissa ja nyt niitä avautuu koko ajan. Tämä on syklaaminarsissi 'Winter Waltz'.

Kaikki tuntuu olevan kunnossa.

Muistahan pysähtyä nauttimaan toukokuusta!


Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis
Pystykiurunkannus Corydalis solida
Syklaaminarsissi Narcissus Cyclamineus-Ryhmä
Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

24 comments :

  1. Oi ihana Pantteri miten kesäistä sinulla jo onkaan! Täällä vasta nurmikko alkaa vihertämään, mutta siitä saa jo hyvin maistiaisia. -Pepsi

    ReplyDelete
  2. Keväällä on aina kiva etsiskellä tuttuja kasveja. Vielä täytyy odottaa ennenkuin alkaa kaivella.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisi ollut viisasta minunkin odottaa, mutta kärsimätön kun olin.

      Delete
  3. Musti ja Vivaldi ovat suosikkejani värinsä vuoksi! Kivan hyvänmielen tarinan olit kirjoittanut.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oranssi ja musta sointuvat kivasti myös yhteen :-D

      Delete
  4. Ihanat kuvat ja niin huikeat luonnon tarkkailijat kuvissa.
    Mukavia toukokuun puuhasteluja ja luonnon ihmeitä ihastellessa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, mukavaa toukokuuta sinullekin!

      Delete
  5. Kuvista näkee, kuinka Musti selvästi nauttii puutarharetkistään ja pihalla olosta. Siihen pätee hyvin sanonta "vierivät kivet eivät sammaloidu". Liike ja luonto pitää mustan herran virkeänä. Ihana kuva kissoista päikkärillä. Pehmeyden ja lämmön aistii, tekisi mieli työntää sormet tunnustelemaan.
    Taatusti nautitaan toukokuusta, vaikka töitä riittää enemmän, kuin ehtii tehdä. Koko ajan puutarhaihminen ja valokuvat kulkevat jälkijunassa, mutta onpa sitten muisteltavaa ja katseltavaa seuraavalla talvikaudella.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Musti on niin iloinen! Kun menen ulos, se tulee juoksujalkaa jostakin sanoen kur, kur. Kyllä se malttaa vielä suurimman osan yöstä nukkua vieressäni sängyssä.
      Nyt on vauhtia, kun vielä muutama viikko sitten oltiin aivan kohmeessa toistuvien takatalvien kanssa.

      Delete
  6. Ihanan keväiset kuvat mustista ja puutarhan kukista. Musti kyllä nauttii puutarhakissana olosta. Nyt voi täälläkin alkaa nauttimaan toukokuusta. Lumet suli pihasta ja kasvimaalta eilen . Nurmikko on kyllä aivan kuollutta vielä , löysin kuitenkin ensimmäiset kukkivat krookukset. Pesonenkin on päässyt myyrä jahtiin. Kaunista kevään jatkoa teille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, että sinnekin tuli kevät! Kyllä kevät on ihmisen ja kissan parasta aikaa. Teillä on nopeat krookukset!

      Delete
  7. Kirsti Pulkkinen15 May 2024 at 18:32

    Minä pysähdyin nauttimaan Mustin asiantuntijuudesta. Hän näytti joka kuvassa niin pätevältä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Musti on erittäin pätevä lähes 18 vuoden kokemuksella!

      Delete
  8. Kivipellon Saila15 May 2024 at 22:33

    On tämä ihanan hengästyttävää aikaa niin meille ihmisille kuin kissakavereille - molemmilla niin paljon tarkkailtavaa! Ja sitä puuhaa riittää 🥰! Talven haaveita toteutetaan 💚! Ihana pantteri ja mitä ihania ääniä ja tuoksuja! Mukavan kissakorin löysit. Meillä talvi koetteli todella ankaralla kädellä fritillarioita ja edelleen ihmettelen osan perinnekasvien hidasta heräämistä, kylmää tulossa 🤔

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikki on nyt niin ihanaa, ettei paremmasta väliä. Toivottavasti kasvisi nousevat!

      Delete
  9. Hyvin sujuu Musti, hienoa, että olet päässyt taas hommiin!
    Ei ole laatikkoa tai koria, jota kissa ei haluaisi koenukkua. Oma jo kissojen taivaassa oleileva muhkean kokoinen Swartzu-mötikäinen tunkesi itsensä pöydällä pieneenkin leipäkoriin ylitse pursuten.
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi pikkuista mötikäistä <3 Ihan hassu.

      Delete
  10. Musti-hurmuri on varustettu isolla egolla. Koiranpeti sopii sille mainiosti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mustia ei haittaa, vaikka luultaisi koiraksi ;-) Sen paras kaveri pienenä olikin koira.

      Delete
  11. Olisipa ihanaa omistaa ihan oma Musti. Mieheni on kuitenkin allerginen kissoille, joten emme ole voineet niitä hankkia.
    Nyt puutarhassa tapahtuu kaikkea niin, ettei puutarhuri matkassa meinaa pysyä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oma Musti parantaa elämänlaatua merkittävästi. Allergiat ovat surullisia.
      Nyt eletään vauhdikasta aikaa, olisi kiva, jos ajan voisi pysäyttää vaikkapa viikoksi juuri tähän.

      Delete
  12. Onpa teillä ja erityisesti Mustilla ollut paljon tarkistettavaa kotiin palatessa. Joka suunnalla on tapahtunut yhtä sun toista. Onneksi ei sentään massiivisia peura- tai myyrätuhoja.
    Harmi noita muutamia kasvimenetyksiä mutta jospa juuristoista nousisi vielä edes pientä elonmerkkiä myöhemmin kesällä.
    Tarhajouluruusut kukkivat yhtä viehättävinä kuin aina ennenkin. Eilen tutkailin sitä toista sinulta tullutta jouluruusua ja kyllä sekin kukkanuppuja näyttäisi vääntävän. Yksi ihan selvä ainakin on tulossa. Nupun ympärillä olevat (suojus?)lehdet ovat vihreitä, kun siinä toisessa on todella tummanpuhuvat lehdet. Eivät siis ole ainakaan samanlaisia keskenään, mutta nyt jännätään, tuleeko kukasta sellainen söpö marjapuuronpunainen vai saanko kenties jotain hempukkasävyä.
    Mukavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kun kokeilee kaikenlaisia talvenarkoja erikoisuuksia, tulee menetyksiä väistämättä. Mutta joskus joku onnistuukin. Hankin viime kesänä Parrotian (meillä kenties toivottoman arka pieni puu/iso pensas), ja se puhkeaa ainakin alimmilta oksiltaan lehteen parhaillaan! En olisi uskonut, vaikka villaa senkin päällä oli reilu kerros – niin reilu, että puska kasvaa nyt lytyssä.
      Onpa hauskaa! Jännä nähdä, mitä väriä sieltä puhkeaa kukkaan.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!