Oranssihuumassa

 Oranssit kukat ovat ehkä maailman ihanimpia! Toki kaikki oranssi on. Minulla on ollut oranssit työhaalarit ja jopa puukengät. Kaikki oranssi on tervetullutta, etenkin ihanina väriyhdistelminä ja auringonkilossa hehkuessaan.

Ruskopenkin idänunikoiden lomasta näkyy jo aiemmin mainittu uusi kukkayhdistelmäsuosikki: puna-ailakkien lomassa kukkiva kellukka 'Totally Tangerine'.

Taustalla niillä on kultapäivänlilja, mutta se on hieman harva, sillä mielestäni seassa kasvoi selvä keltapäivänlilja ja sen halusin muualle. En ole varma, oliko näin, sillä en erottanut erillisiä juuria, enpä lähtenyt niitä hirveästi häiritsemäänkään. Kultapäivänliljan juurten seassa voi siten yhä olla keltapäivänliljaakin. Se on ehkä maailman murheista pienimpiä.

Vähän lähempää. Jättääköhän tämä kukkien hehku ketään kylmäksi? Puna-ailakit eivät edusta lempiväriä, mutta tässä yhdistelmässä ne ovat täydellisiä.

Totally Tangerinen kukassa on hienot sävyt. Reunoilla on hyppysellinen ruusunpunaista.

Jännää on se, miten kuvaa rajaamalla saadaan kaikki näyttämään kovin erilaiselta. Äskeinen kukkatykitys jää kuvasta oikealle, tässä kohdassa on varsin levollisesti puna-ailakkeja, kuminaa ja hempeitä rohtosormustinkukkia. Korkea tyyppi vasemmalla on laidunkarstaohdake, lisää hempeää pastellia tulee siitä.

Sinisiäkin ripauksia löytyy. Alempana samassa penkissä kukkivat 'Starry Eyes' -turkinkaihonkukat, jotka kärsivät talvesta jonkin verran, mutta ovat molemmat onneksi hengissä. Näiden lisäksi kukkaan on tulossa taivaansininen ritarinkannus 'Summer Skies'.

Kun oranssista puhutaan, täytyy katsastaa vielä ruskopenkki. Siinä kukassa on tarhaidänunikkoja, tässä taitavat olla vaaleampi lohenvärinen 'Coral Reef' ja tummempi 'Cedar Hill'.

Oletko muuten huomannut, että idänunikoista kuuluu käsittämätön pörinä? Havaitsin äänen yhtenä päivänä ja paikallistin sen idänunikoihin niin tässä kuin toisessakin kohdassa, jossa näitä kasvaa useita yhdessä. Kukassa mönkii monia kimalaisia hetuloita heilutellen! No, heteitä. Hetulat kuulosti hauskalta.

Näillä lämpötiloilla unikon kukka ei kauaa kestä. Terälehti japaninvaahterassa on kiva koriste.

Kielijänönputki on ruskettunut täydellisen sävyiseksi!

Ensimmäinen 'Early Bird' -marhanliljan kukka on viimein alkanut raottaa terälehteään. Nopeammin kukkaan ehti keltakukkainen etelänkurjenmiekka. Sen nuput ovat niin kapoisia, että hyvä kun niitä edes huomaa, ja yhtäkkiä kukka onkin auki! 

Kurjemiekan kasvusto on hieman köykäinen, sillä jaoin sen kahtia, kun kaivoin pionien yllätystaimet sen seasta pois viime vuonna. Vai oliko jo toissa vuonna. Ne amerikanpionit, joista toisen tässä taannoin esittelin ekaa kertaa kukassa.

Nyt ollaan jännän äärellä: saadaanko tänä vuonna viimein nähdä kaikki liljanvarret kukassa vai ehtivätkö peurat syömään niitä.

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Kellukka – Geum

Keltapäivänlilja – Hemerocallis lilioasphodelus

Kielijänönputki – Bupleurum longifolium

Kultapäivänlilja – Hemerocallis middendorffii

Kumina – Carum carvi

Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum

Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä

Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea

Tarhaidänunikko – Papaver Orientale-Ryhmä

Talojen seinustoilla kukkivat viimein

 ... pari kasvia, joita on kukkaan odoteltu!

Katsotaan ensin kuistin pohjoispuoli rintamamiestalosta. Olen yrittänyt keräillä tähän aarteita, jotka olisivat muualla vaarassa joutua rehevän kasvivyöryn alle. Tässä paikassa, josta kävelen usein ohi, ne huomaan ja tajuan karsia muuta kasvillisuutta ajoissa. 

Muutama vuosi sitten hankin Vakka-Taimesta esikkoaarteen Primula chungensis. Se päätyi tähän, mikä on siksikin hyvä, että tässä myös huomaan, jos kasvi lurpsahtaa kuivuuteen. Niin tämä on tehnyt ja jonakin kesänä olin jo varma, että se on kuollut. Eipä onneksi ollutkaan! Riittävä keväinen kosteus tänä vuonna tuotti ensimmäisen kukkavarren. Esikko on juuri niin ihana kuin ajattelinkin!

Esikon vieressä on täpläkurjenpolvi 'Espresso', jota minulla oli kaksikin kappaletta aiemmin muotopuutarhassa talon eteläpuolella, mutta siellä ne näivettyivät kuivuuteen muutamassa vuodessa. Tässä varjossa se viihtyy selvästi paremmin.

Akileijavyöryä voisi taas kitkeä, tältä vuodelta en ole sitä aloittanutkaan.

Toinen vyöry kuistin pohjoispuolella on ukkolaukkojen armeija. Ne ovat erittäin tehokkaita tuottamaan siementaimia ja muodostavat lopulta tiheän viidakon. Musti esittelee, miten rappusten kulma on niitä täynnä.

Tämän vuoksi niitä ei kuitenkaan voi kuistin tältä puolelta kokonaan hävittää: ne muodostavat aivan hurmaavan sisääntulonäyn yhdessä lehtoakileijojen kanssa. Lajike on 'Purple Sensation', vähän tavis-ukkolaukkaa intensiivisempi. Ikävä kyllä, lehtoängelmä on jäänyt pahasti jalkoihin ja sinnittelee juuri ja juuri enää hengissä.

Tässä on myös ihana litulaukka, joka on kai rikkaruoho. Tämä on kuitenkin peräisin Chiltern Seedsin woodland mix -perennaseoksesta ja annan sen nyt kukkia tuossa, sointuuhan se valtavan hyvin kokonaisuuteen. Saa se vähän muuallakin kukkia. On kai vähän hassua tilata oman tontin rikkaruohojen siemeniä ulkomailta. Ehkä. Jonkun mielestä.

Pari vuotta sitten hankin uuden tarhakulleron kadonneen kalpeankeltaisen New Moonin tilalle. Löytyi 'Cheddar', joka on oikeastaan identtinen, vaikka Cheddar-juusto onkin tummemman keltaista. Se sointuu aivan täydellisesti laukkoihin ja akileijoihin.

Kuistin edustalla, pienempien herkkisten alueella, olen jo pari vuotta kasvatellut 'Craigton Blue' -kiurunkannusta. Sillä on ollut vihreät lehdet lähes ympäri vuoden, mutta se ei ole kukkinut – ennen kuin nyt! Ensimmäiset muutama kukkavarsi ja tuuheutunut lehdistö lupailevat hyvää tämän viihtyvyydelle.

Tätäkin toki täytyy kastella tällaisena kuivana, kuumana ja tuulisena kautena, mutta tässä on sadevedenkeruutynnyrit aivan vieressä, joista kasteluvettä saa. 

Ihana punakukkainen japaninesikko 'Miller's Crimson' on myös tullut kukkaan, mutta en ole onnistunut saamaan siitä terävää kuvaa, kun olen mennyt kuvaamaan sitä aina illan hämyssä. Siinä olisi kaksi kukkavartta, mutta toinen on lehtiruusukkeineen nääntynyt kuivuuteen. Huomasin sen vähän liian myöhään, mutta onneksi toinen varsi on terhakkana.

Siirrytäänkö sitten vastapäätä vanhan talon eteläseinustalle, aivan vastakkaisiin olosuhteisiin. Tässä on paahteisen kuumaa kivijalan eteläpuolella ja maa on rutikuivaa, hiekansekaista. Tässä viihtyvät parrakkaat kurjenmiekat, jotka nauttivat kuumuuden porottaessa niiden juuripötkylään. Helluntaikurjenmiekka 'Red Zinger' on levinnyt pikku hiljaa laajemmallekin.

Kurjenmiekan korkeus on juuri nappi – helluntaikurjenmiekkahan on matalampi ja aikaisempi kuin korkeammat tarhakurjenmiekat – sillä tässä on tismalleen sama sävy kuin seinän punamultamaalissa. Jos kukat yltäisivät seinään asti, niitä ei edes erottaisi.

Vanha juhannuspioni saa kasvaa tässä, vaikka en yhtään tykkääkään sen ärtsyväristä. Alkuperäisasukkaalle täytyy kuitenkin suoda erioikeuksia.

Siihen lähelle olen istuttanut siemenestä kasvattamani 'Southern Charm' -tulikukan, joka on kylvetty syksyllä 2018. On hyvin tyypillistä, että ainakaan minun hoivissani eivät kaksivuotiset tule kukkaan suinkaan vielä seuraavana vuonna kylvöstä; muutama vuosi siihen aina kuluu. Lisäksi tamista ei enää tässä vaiheessa ole normaalisti elossa enempää kuin yksi, mutta se toki riittää. 

Nyt alkoi kukkavarsi viimein nousta ja kävinkin joka päivä sitä tutkailemassa.

Sitten kukkia avautui! Näiden tarhatulikukkien, samoin kuin ainakin myös purppuratulikukkien, kanssa täytyy olla salamannopea ja kuvata nämä mieluiten aamuvarhaisella, sillä jo puolenpäivän aikaan kukat lurpsahtavat.

Tässä on aivan ihana väri ja toivon, että tämä on pitkäikäisempi kuin vain kaksivuotinen (toisin sanoen kukinnan jälkeen kuoleva). Tai että se tuottaa runsaasti siementaimia ympärilleen. Minusta kasvit saisivat hoitaa itse jälkeläisensä maailmaan.

Vielä yksi kuva, sillä onhan tämä tavattoman ihana! 

Tälläkin seinustalla on toisessa päässä villimpi meininki. Siinä kasvaa valtava juhannusruusu, jota on täytynyt verottaa, jotta se ei kasva seinään kiinni ja lattioista läpi.

Onneksi kukinta ei ollut vielä kunnolla alkanut, kun satoi kaatamalla viime viikonloppuna. Kukat kun menevät sateesta ruskeiksi.

Nyt puska on aivan valkoisenaan kukkia. Pörinä ja tuoksu ovat melkoiset.

Tässä kuva lahonneen, puretun kuistin (ja myös joskus tulevan uuden kuistin) kivijalan yli. Ruusulla on hyvinkin kokoa pienen kaupunkiyksiön verran. Taustalla oikealla kukkii jalosyreeni 'Krasavitsa Moskvy' eli Moskovan Kaunotar.

Kuva vastakkaisesta suunnasta, syreenin takaa ylämäkeen kohti taloa.

Tällaista täällä parhaillaan, täytyypä mennä kastelemaan, niittämään, kitkemään, perkaamaan – niin, voisihan sisällä asustavat villakoiratkin imuroida. Mutta ei nyt juuri tule sisällä oltua, niin mitäpä suotta.

Helluntaikurjenmiekka – Iris Intermedia-Ryhmä

Jalosyreeni – Syringa Vulgaris-Ryhmä

Japaninesikko – Primula japonica

Juhannuspioni – Paeonia officinalis 'Flore Pleno'

Juhannusruusu – Rosa spinosissima 'Plena'

Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris

Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium

Litulaukka – Alliaria petiolata

Tarhakullero – Trollius Cultorum-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka – Iris Germanica-Ryhmä

Tulikukka – Verbascum (risteymälajikkeet kulkevat nimellä tarhatulikukka)

Täpläkurjenpolvi – Geranium maculatum

Ukkolaukka – Allium hollandicum

Hempeä pioniyllätys

 Ruusu-heinätarha on vielä aivan vaiheessa, siitä on vasta muutama metri tehty. Ruusuja on muutama, heiniä samoin. Muitakin kasveja löytyy. Istutin sinne mysteeri-pionintaimen, joka tuli kerran salamatkustajana, kun hankin etelänkurjenmiekkoja.

Ruusu-heinätarha on Rohania vastapäätä, tässä näkyy Rohan oikealla aamuvarhaisen valossa. Kuvassa tarha näyttää lähinnä heinikolta vasemmassa reunassa. 

Olen yrittänyt istuttaa sinne ruusujen ja koristeheinien lisäksi kasveja, jotka sointuisivat Rohanin tumma-vaaleaan väritykseen ja toisivat keveyttä ruusujen väleihin, heinien tavoin. Kuvassa kukkivat valkokukkainen metsäkurjenpolvi 'Album' ja isotähtihyasintti 'Semiplena'. Taustalla näkyy pioninnuppu, jota olen jännittänyt jo viikkoja, siitä pitäen, kun se näkyi pienenä pallukkana vielä nuoren kasvin latvassa.

Viime vuonna komeaksi venähtänyt pronssinsävyinen fenkoli 'Rubrum' ei talvehtinut – unohdin suojata sen – niinpä hankin tänä vuonna uuden heti, kun löysin. 

Sävy on nappi ja olemus kevyt kuin höyhenpilvi – täydellinen kasvi! Tai olisi, jos vielä talvehtisikin.

Sitten pioninkukka avautui. Mikä hurmaava sävy!

Tämä on suurimmalla todennäköisyydellä niin kutsuttu amerikanpioni eli useamman lajin risteytymisen tuottama siementaimi. Amerikanpioneissa ei ole lajikkeita, sillä siementaimina ne saattavat olla millaisia tahansa. Yksinkertaiskukkaisia ne ovat, ja yleensä erittäin rotevakasvuisia. Niiden perimässä on yleensä ainakin kiinan- ja kaukasianpionia, eurooppalaista vuoripionia ja Paeonia daurica ssp. macrophylla eli lajeja, joita on käytetty hybridilajikkeiden risteytykseen. Kukinta-aika osuu näppärään saumaan ennen kiinanpioneja.

Pirkko Kahila on kirjoittanut hyvän artikkelin amerikanpioneista Oma PIHA -lehden numeroon 2/2018, josta minäkin nämä tiedot vakoilin. Taimi on peräisin Pirkolta Päivölän koepellolta, jossa on lukuisia pioneja: niin kiinanpioneja, luonnonlajeja kuin hybridejäkin eli lajeja risteyttämällä tuotettuja lajikkeita. Ostin Päivölästä muutaman etelänkurjenmiekan ja parin vuoden päästä huomasin yhden tyvellä ensin yhden, sitten toisenkin nuoren pioninlehden. Pienet siementaimet saivat kasvaa kokoa pari vuotta siinä, kunnes viime vuonna siirsin ne kahteen eri paikkaan. Se toinen taimi ei vielä kuki.

Tämä yksi teki ensimmäisen kukkansa yllättävän nuorena. Sävy on aivan täydellinen. Pioneissa tavataan melko paljon aniliininpunaista, joka lienee ainoa kukkaväri, josta en pidä. Olenkin erittäin onnellinen tästä haileasta lämpimän vaaleanpunaisesta pionistani!

Pirkko lähetti juuri lisätietoa, kun näki tämän juttuni, ja kertoo, että tuo valkoinen liekkikuvio terälehtien ulkopuolella on muistuma turkinpionista, jonka perimää tässä on sukupolvien takaa.

Se sointuu juuri tähän kohtaan erinomaisesti, esimerkiksi tuohon tummalehtiseen 'Ebony' -karhunputkeen. Värisävy on hyvin samanlainen kuin silkkipionissa, joka kukki Rohanissa hieman aiemmin. 

Silkkipioni ja kerrottu japaninkirsikka 'Royal Burgundy' olivat kukassa samaan aikaan kesäkuun alussa.

Kuva kauempaa. Ruusu-heinätarha on silkkipionin edessä. Silkkipioni on matala, mutta siitä on tullut aivan valtavan leveä puska, noin metrinen. Minulla on vaikeuksia ruohonleikkuun kanssa, sillä olen istuttanut sen liian lähelle penkin reunaa ja se ryöppyää nurmikolle. Tänä vuonna yritin laittaa sen varsia kannattelemaan risuja, mutta ne eivät oikein auta. Tuentaa se ei muuten tarvitsisikaan, ellei kasvaisi liian reunassa.

Yritän syksymmällä kaivaa sen etummaista osaa pois, voisikin istuttaa jalopalat vaikka tuohon oikealle ruusu-heinätarhaan. Penkistä kun on vasta alku valmis. Haluaisin saada alueen nätiksi eli penkin kaivettua valmiiksi ja sen päätteeksi kiveyksen, jonka muodosta en ole saanut kuningasideaa. Se ei muuta vaadi kuin sen, että alkaa kaivaa ja katsoa.

Yksi juttu muuten. Se siemenestä kasvattamani erikoislupiini alkoi kukkia. Se oli tavallinen komealupiini. Kukat ovat jo maljakossa ja juurakko mustassa säkissä. Väärän värinenkin tähän, kaiken lisäksi.

Vielä kuva toiseen suuntaan valloittavan nappiniittyleinikkikasvuston yli, nimittäin kasvimaalle. Sen reunalla, kivipenkereen päällä, kukkii punahevoskastanja 'Briotii'.

Briotii-raukalle meinasi käydä todella köpelösti. Kun lähdin kaupunkiin toukokuussa, asetin katetun kasvilavan ikkunat lavan vierelle sille puolelle, josta yleensä tuulee eli länsipuolelle. Ajattelin, että harvemmin itäsuunnasta mitään kovaa kesämyrskyä tulee.

No, tuli. Tämä oli se noin kolmen viikon takainen myräkkä. Tuuli kovaa suoraan idästä.

Kun palasin takaisin kotiin, huomasin kauhukseni, että ikkunat olivat kaatuneet suoraan kastanjan päälle! Ihmeen kaupalla ikkunat olivat ehjät, mutta voi kastanjan kukkanuppuja!

Onneksi kastanjan ympärillä on ympärivuotinen peura/jänissuojaverkko. Se laimensi osumaa. Kastanja meni vinoon, mutta ei vaurioitunut. Edes kukkanuput eivät vaurioituneet. Pikku hiljaa se on suoristanut itseään.

Normaalisti alle metrinen hevoskastanja ei kuki, mutta 'Briotii' on vartettu. Luultavasti se joko ei tee itävää siementä lainkaan, ollen risteymä, tai sitten siemenestä saattaa tulla minkä värisiä kukkia hyvänsä, ei välttämättä näin tummia. Taimi on peräisin Vakka-Taimesta, eikä Muurinen ole mikään turhan varttaja, kyllä hän tuottaa siementaimia, jos se suinkin on mahdollista.

Näin ollen 'Briotii' ei oikein itsekään tiedä olevansa näin pieni ja kukkii kuin suurikin puu!

Loppuun kuva Rohanista. Seurailin kameralla komeaa hukankorentoa, kun se asettui laukan nuppuun sopivasti niin, että vain siivet näkyivät nupun takaa.

Etelänkurjenmiekka – Iris spuria

Fenkoli – Foeniculum vulgare

Isotähtihyasintti – Camassia leichtlinii

Karhunputki – Angelica

Komealupiini – Lupinus polyphyllus

Metsäkurjenpolvi – Geranium sylvaticum

Nappileinikki – Ranunculus acris ssp. friesianus 'Flore Pleno'

Punahevoskastanja – Aesculus × carnea

Silkkipioni – Paeonia wittmanniana

Kadonneiden sipulikukkien löytöpäivät

 Katsoin viime viikolla ruskopenkissä kummallisen kapeaa ja myöhäistä tulppaaninnuppua.

'Texas Flame' -tulppaanit alkoivat jo vedellä viimeisiään, mutta tuossa metsätyräkin tummien lehtien lomassa oli yllättävä tulppaaninnuppu. Se näytti kovin tutulta... 

Onneksi sytytti lähes heti. Sen täytyi olla suvitulppaani, Tulipa sprengeri. Se ei ole kukkinut vuosikausiin. Lisäksi, viimeksi kun sen näin, se asusti punaisessa villissä penkissä. 

Mitä ihmettä?

Ei se voinut olla mikään muu, se selvisi jo ennen kuin kukka avautui, niin nupun muodosta, sävystä kuin myöhäisestä kukinta-ajastakin: yksikään muu tulppaani ei tule kukkaan näin myöhään. Kukan avauduttua henkilöllisyys varmistui. Minun on täytynyt siirtää tämä punaisesta penkistä tähän ruskopenkkiin, se on ihan loogistakin, sillä tässä on paremmin aurinkoa, mikä on tulppaanien mieleen. En vain yhtään muistanut. 

Sanat eivät riitä kuvailemaan onnentunnetta, kun tämä harvinaisuus, jota minulla oli vain tämä yksi kappale, onkin yhä hengissä!

Viime syksynä tilasin suvitulppaanin siemeniä, mutta niissä ei näy vielä mitään ituja. Ja nyt ei tarvitse niin kovin jännittää, menestyykö kylvös vai ei.

Jännitettävää riittää ilmankin. Varjo- ja marhanliljat ovat kaikki nupulla ja joka aamu käyn katsomassa, onko ne syöty. Vielä ei ole, mutta hitsi vie, jotakin saisi jo avautua, jotta voisin alkaa hengittää! Tämä on punakukkainen marhanlilja, oikealla on kanadanlilja, ja taempana superkorkeiksi kasvaneet kellertävät marhanliljat.

Sellainenkin ihana uutinen ruskopenkistä on kerrottavana, että ystävän kasvattama kielijänönputki on elossa ja ryhtynyt kukkimaan! Kukat muuttuvat vähitellen ruskeiksi ja sointuvat ruskopenkkiin tosi hyvin.

Penkistä löytyy myös ihanan sävyinen kellukka 'Bell Bank'.

Vielä kerran hurmaava suvitulppaani! Tässä yhdistyy luonnontulppaanin sirous korkeaan kukkavarteen. Tummalehtinen kasvi on metsätyräkki 'Chameleon'.

Suvitulppaani on niin hehkuvan punainen kuin punainen vain voi olla. Tuolla se hohtelee Texas Flamien takana. Kukka on niitä huomattavasti sirompi, hienostuneempi – nupun ulkopuoli on vihertävä ja kukan avauduttuakin siinä voi nähdä jänniä sävyjä ulkopuolella. 

Puna-ailakit ovat niin valloittavia, että saavat kukkia tässä penkissä samoin kuin tuolla kauempana. 

Siellä kauempana puna-ailakkien keskellä kukkii kellukka 'Totally Tangerine'. Olen totally in love!

Mikä ihana oranssi väri, ja puna-ailakkien keskellä vielä potenssiin tsiljoona. Ainoa harmi on se, että en tiedä, onko tähän sointuva Austin-ruusu Lady of Shalott enää hengissä. Austinit kärsivät talvesta erittäin pahoin, lähes kaikissa on vain yksi pieni verso kasvussa hyvin alhaalta. 

Pehmeän oranssi Shalottin leidi on ainoa, jossa ei ole mitään elonmerkkiä, vaikka minusta sen yhdessä oksassa oli lupaavaa viherrys/punerrusta silloin toukokuussa, kun ruusut leikkasin. Nyt sekin näyttää kuivuneen. Ei auta kuin odotella.

Onneksi jotkut muut puuvartiset voivat oikein hyvin. Kuparivaahtera alkaa kohta olla polvenkorkuinen, ostin tämän pari vuotta sitten lyijykynän mittaisena pienokaisena. Kuparivaahteran hienous on kanelinvärisessä kaarnassa, jonka voi nähdä jo näin nuoressa kasvissa.

Seuraava ilonaihe on kiinanpunapuu, tälläkin on kanelimainen kaarna. Tämä tulee olemaan ruskopenkin alimmassa kohdassa, kunhan laajennan sitä. Toistaiseksi tämä on yksinään pikku pyörylässä, tai on tällä vähän seuraa siemenestä kasvattamistani vielä pienistä kultapäivänliljoista ja keltasormustinkukasta, jonka vastikään hankin ja istutin.

Ihanat kuminat kukkivat jo toista vuotta peräkkäin, kenties ne varret, jotka eivät kukkineet viime vuonna. Ei kai se monivuotinen ole?

Koska pidän erityisesti sarjakukkaisista, on pihani paratiisi raidallisille pyjamaluteille, jotka elävät nimenomaan sarjakukkaiskasveilla.

Ruskopenkki ja muut paikat tässä jutussa ovat tässä tontin länsilaidalla. Lauantaina oli varsinainen sadepäivä, vettä tuli kauan ja välillä kuurot olivat melkoiset.

Sade ryöppysi ränneistä alas vesiputouksina. Olipa hyvä saada kunnon kastelu koko puutarhalle!

Nyt tuulikin on tyyntynyt. Ihanaa kesäsäätä taas tiedossa.

Kanadanlilja – Lilium canadense

Kellukka – Geum

Kielijänönputki – Bupleurum longifolium

Kiinanpunapuu – Metasequoia glyptostroboides

Kumina – Carum carvi

Kuparivaahtera – Acer griseum

Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä

Metsätyräkki – Euphorbia dulcis

Puna-ailakki – Silene dioica