Pentuja ja pienokaisia

Linnunpöntöissä kuhistaan, viserretään ja piipitetään. Olen hieman huolissani pihani kirjosieppoperheen perheonnesta, sillä seitsemästä munasta huolimatta ne eivät tunnu oikein hautovan. Mutta jos ne ovat ihan vasta munineet, saattavat ne vasta olla aloittamassa. Seitsemän munaa on harvinaisen paljon ja viittaa siihen, että samaan pesään olisi kaksikin naarasta muninut. Mitäs sitten tehdään?!

Ihana, ihana, iihaana lehtoängelmä (Thalictrum aquilegiifolium, nimi viittaa akileijamaisiin lehtiin) pääsi maahan sisääntulorappujen viereen, jossa on varjoa ja toivottavasti riittävän multavaa. Tässä taimet ainakin ovat jatkuvan tarkkailun alla. Kukat, sitten kun kukkivat, ovat keveä ja löyhä nippu vaaleanpunaisia tupsuja. Tässä on niin varjoisaa, että tulppaanit vasta aloittelevat siinä missä aurinkoisemmalla paikalla ne jo lopettelevat.

Viimein itse asiaan. Tänään pääsin tapaamaan ystäväni Vanni-koiran pentuja ensimmäistä kertaa! Tytöt ovat 6-päiväisiä eli silmät vielä kiinni ja kuonot ruttuisia ja hassun mallisia. Tässä menossa tuplapunnerrus äidin nisille, vasemmanpuoleinen punkeroinen pukertaa sinne niin, että takajalat ja häntäkin ovat aivan suorana!

Lurpsis purpsis, maha piukeena

Päivystämässä

Nyt pitää olla tarkkana. Koko ajan tapahtuu, ja jos ei ole ulkona, sen missaa. Raunioyrtti avasi eilen illalla ensimmäisen kukan, ja viime vuonna istuttamani idänunikot kehittävät ensimmäisiä nuppujaan, ja kohta avautuvat varjoliljat ja keijunkukat ja lehtosinilatvat ja vuorikaunokit ja tähkähietaliljat. Toissa kesänä Englannista tilaamani tarhakurjenmiekat kehittävät kumpikin ensimmäisiä nuppujaan! Kunpa ehtisin nähdä niiden kukkivan, joudun olemaan kesäkuussa hetken pois... Nyt ei raaskisi...
(Ransu päivystää myyriä)
Juuri äsken ystävällinen mökkituttu toi taimia: itse kasvattamansa pyökin, keltahevoskastanjan ja ihanaakin ihanampaa lehtoängelmää! Nyt äkkiä istuttamaan!

Tätä ihanuutta en onneksi missannut: vuorijumaltenkukka (Dodecatheon meadia) on parhaimmillaan, ja sen vieressä tummalehtinen mustaselja 'Black Lace'. Mielestäni purppuraisten kukkien ja tummien lehtien yhdistelmä on ihanan kohtalokas. Takana päivänliljojen suipot vaaleanvihreät lehdet ovat taas sopivan erilaiset.

At the moment there's so much happening all the time and quickly, one shouldn't sleep a wink. Flower buds of plants I've planted but not yet seen flowering are developing, I just hope not to miss them while I'm away... Now that would be a heartbreaking thing! Irises ordered from Aulden farm in 2008 seem to develop their very first buds!!! They are 'Kent Pride' (of course) and 'Sapphire Gem'...

Minä päivystän mamman blogin ääressä niin se voi olla pihalla.

Tuoksua, kirsikkaa ja iloa

Iltapäivän kallistuessa iltaa kohti Ahvensaaren kylässä leijuu hunajainen tuoksu. Siitä piti ottaa selvää.
Eräältä pihalta syyllinen löytyi: kaksi täydessä kukassa hohtavaa kultaherukkapensasta (Ribes aureum). Voi miten kauniit pensaat ja hurmaava tuoksu. Tätä pitää löytää jostakin tarhalta tai sitten pyytää kauniisti, jos saisi mahdollisen vesan. Tähän ihastuin.

Minusta tuoreen vesimyyrän tuoksu on paras

Hanami jatkuu

Tämä teki minusta eilen ehkä saaren onnellisimman tytön: Japaninhiirenporras Athyrium nipponicum 'Purple Garden' näytti elon merkkinsä! Tämä on ehkä minusta kaikkien aikojen kaunein puutarhakasvi, tai ehkä sittenkin se on kevätesikko, tai varjolilja, tai parsa tai rotkolemmikki tai...

Japanese painted fern rising slowly from the ground raised some cheers yesterday. I thought it was dead! It must be the slowest starter ever.

Vielä viimeisiä, ja ensimmäisiä

Näihin ei voi kyllästyä. Esikot kukkivat edelleen saarnien siimeksessä viileydestä nauttien. Koiranputkien keveät varret kohoilevat jo siellä täällä esikoiden kukintojen ylle, mutta eivät haittaa niiden näkymistä. Pidän valtavasti tällaisesta kasvustosta, jossa kasvit näkyvät toistensa läpi tai lomasta, ja tunnelma on hieman villi. No, tämähän onkin täysin luonnostaan paikalle syntynyt kasvusto.

Primulas keep flowering due to the cool weather. 

Jipsis jee! Tillipioni avasi ensimmäisen kukan!

A first: a Paeonia tenuifolia flowering at last! I planted this to my parents' garden where it never wanted to flower. Two years ago it moved here and now the first flower opened.

Eilen aamulla kun kiertelin pihalla, katselin ihan nupullaan olevia unikkoja. Mitään merkkiä avautumisesta ei ollut havaittavissa. Aamu oli aurinkoinen ja tuntia myöhemmin havaitsin ikkunasta penkissä kirkkaan oransseja täpliä. Kummaa! Tunnissa oli kolme kukkaa avautunut. Ne ovat kuin kaikuja tillipionin kukalle.
Hieman myöhemmin selvisi, että ystäväni Vanni-koira oli yöllä saanut kaksi tyttöpentua. Kukat ovat mammalle ja pennuille, kullekin tytölle omansa.

My garden is quite wild where natural vegetation has a chance in the border – until it grows too large for the finer neighbours. The it's time for some selective weeding. But wild plants also provide support and shade for others and that's valuable too.

Mikä Pohjois-Karjala projekti

Voita eikä mitään korviketta.

It has to be butter, the real thing.

Toissapäivänä, kun oli märkä sadepäivä, laitoin leivinuuniin tulen. Kyllä minulla sellainen tässä rintamamiestalossakin on. Se lämmittää jopa vastapäätä keittiötä olevan makuuhuoneen, kun lämmin ilma kiertää hormissa mystisiä teitään.

Leipälapiokin on, mutta sen varsi on ylimitoitettu pieneen keittiööni, kuulunee vanhan talon tupaan.

Bread-shovel as we say. For putting bread in the oven and for taking it out.

Sateisen päivän onni. (Terkut Samurai-kissalle)

Fire in the oven on a rainy day... and real bread baked on ashy bricks not some metal with a sheet of paper!

Lopputulos: maukkaat, rapeakuoriset sämpyt omasta uunista. Kuinka niiden päälle voisi sitten laittaa jotakin margariinia, tai vielä pahempaa, epämääräistä kevytlevitettä?! Minua arveluttavat nuo. Voi on lehmästä, ja lehmä syö heinää ja se on elävä ja tuottaa maitoa ihan itse ja siinä on rasvaprosentit mukana.

Jos sitä nyt kerran on johonkin kuoltava, niin mennään sitten sydän- ja verisuonitautien mukana hyvästä ruuasta nauttien.

There is a reason why I usually don't leave the butter knife lying around.

Ooh, an award

kte Kohti terveellisempää elämää -blogista antoi tunnustuksen Saaripalstalle. Voi, hienoa, ihanaaihanaa! Kiitos kte! Olet ollut yksi varhaisimmista seuraajista, ja on kiva tietää että elämäntapani ja jorinani kiinnostavat erilaisuudessaan. Vaikka olemme kiinnostuneita eri asioista, myös samankaltaisuutta löytyy etenkin mitä elämänkatsomukseen tulee.

kte paljasti, ettei ole niinkään kiinnostunut kasveista. No, yllätys, minäpä olen, ja monista ja melkein kaikista. Kerronpa miksi.
Kaikilla kasveilla on luonteenpiirteensä, niin kuin väreilläkin. Jokaisesta löytyy jokin piirre tai sävy, mistä pitää. Esimerkiksi, en ole koskaan pitänyt suurikukkaisista, keinotekoisen näköisistä liljoista (oriental-tyyppisistä). Mutta katsopa varjoliljan herkkiä, nuokkuvia kukkia! Ne ovat aivan toista maata.
Entäs kuunliljat sitten. Niiden kohdalla makuni on päinvastainen. En pidä ohutlehtisistä, jotka ovat helposti rei'illä etanoiden ja kotiloiden jäljiltä. Paksut lehdet olla pitää.

Hosta sieboldiana 'Frances Williams'. Kuva on viime kesältä, eivät ne vielä näin pitkällä ole hei!

Tänä keväänä puutarhamessuilta ostamani Tarhafunkia-ryhmään kuuluvan 'Sum and Substance' -lajikkeen juurakko pääsi maahan ja on jo kasvanut hyvin. Vieressä, vanhassa reikäisessä potassa kasvaa päivänliljaa.

A Beautiful Blogger -award. Wow. So I had to show something beautiful for it. Coarse-leaved Hostas are among my favourites and this spring I managed to find the long-awaited 'Sum and Substance' that my garden friend Jessica raves on about. Thank you kte for the award!

Tunnustuksen antaminen eteenpäin on todella vaikeaa! KAIKKI lukemani blogit on ihania! Yksi kauimmin seuraamistani ja aina yhtä kauniista blogeista on Jimin poppoo, eli tämä menee Outille. Tärkein kauneus on nimittäin sisäistä ja Outin työ eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi on mahtavaa. Blogissa riittää ulkoistakin kauneutta: ehkä maailman suloisimpia kissanpentuja, sekä aina yhtä hurmaavat aikuiset poppoon jäsenet, Doris-koiraa unohtamatta. Ja sekin vielä, että kuntoilu kaunistaa! Hyvä, Outi!

No NYT sataa

Finally some rain

Viisas katse? Ilmeikäs, kyllä, joo

Sade tapahtui ja tapahtuu edelleen. Hyvähyvä. Muuten hyvä, paitsi kissanomistajan hermoja koetellaan. Tylsistynyt Ransu vaati päästä ovesta ulos, sitten minuutin päästä sisään, sitten puolen minuutin päästä ulos, sitten heti sisään. Katsoi minua syyttävästi: Tee tälle jotain.
Lopulta Ransu pysyi ulkona hiukan pidempään. Sisälle tuli ojanpohjamudille haiseva läpeensä märkä karvakasa, joka asettui keittiön pöydälle peseytymään. Pyyhkeen kanssa on oltava tosi nopea jos meinaa saada jonkin kissan osan kuivattua ennen pöytäliinan tuhoa.
Itse tätä kerjäsit. Et vaihtanut säätä vaikka pyysin.

Minulla on nyt oma Hanami, kirsikankukkajuhla. Iloitsen sateesta, sillä viileys saa kukat kestämään pidempään (ellei mahdollinen rankkasade pudota terälehtiä). Uudet tämän kevään taimetkin saavat kunnon kastelun.

My wild cherries in bloom.

Lopuksi Ransun oma kommentti:
45555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555p90+oooxddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddd