Iltakävelyllä

Ransu poiika metsäss häärii...

Katseleepi puiita vääärii...

...oho. 

Täällä on muitakin. Ja ne on vähän isompia kun me.

Mut me poiijjat ollaan jätkiä, me ei pelätä. Keskellä raittia kuljetaan äijinä vaan.

Ei raaski leikata nurmikkoa

Noin sanoo naapurini. Tosin ei sitä ihan vielä tarvitsekaan leikata, mutta kohta. Pienenpienet keltaiset pikkukäenrieskat (Gagea minima) ovat koostaan huolimatta liljoja. Sopisivat nukkekodin puutarhaan!

Lounaissaariston kalkkipitoisten saarten ja Ahvenanmaan tyypillinen lehtokasvi on violettikukkainen pystykiurunkannus (Corydalis solida). Pihojen nurmikoillakin se kukkii kevään valoon tyytyväisenä. Minun pihalla ehkä paras kasvusto on juhannusruusun uumenissa, siellä kun on tähän aikaan valoa muttei kilpailua. Sitten kun ruusuun tulee lehdet on kiurunkannuksen vuotuinen esitys jo ohi.

Tässä pystykiurunkannusta remonttitalon edustalla

Sweet tiny little wild flowers are the first blooms of a spring garden. Soon it will be lush and green but now is the moment of little wonders.

Tuholaistorjuntaa

Musti tarkkailee keittiön ikkunoista tiluksiaan. Joka kevät sama stressi: talven aikana tyhjillään olleet naapurien pihat ovatkin täynnä ihmisiä, koiria ja autoja. Kaikille pitää murista, sillä nehän ovat Mustin reviirillä!

Ransu tuo saaliinsa sisälle eteiseen ja vaatii huomiota ja kehuja. Suuri vesimyyrä onkin hieno saalis! Niin myös minun mielestä, kun se ikävästi tuhoaa kasvien juuria. Olemme Ransun kanssa eri tyytyväisiä; minä myyrien vähenemiseen ja Ransu itseensä.

Kauriit ja jänikset syövät yllättäviäkin asioita, viime keväänä hävisivät juuri nousussa olleet kirjopikarililjat (Fritillaria meleagris). Tosi harmistuttavaa! Istutin niitä pienen pussillisen joista nousi vain kaksi, tosin tämä kosteasta niitystä pitävä kasvi pitäisi kuulemma mieluiten siirtää tuoreena, ei kuivana, kuten pussin sipulit. Tänä keväänä versoja on kolme, laitoin kunkin päälle metallikehikon, ehkä se antaa hieman suojaa...? Tai ehkäpä pitää pelata varman päälle ja laittaa kanaverkkoakin.

Pionit nousussa

Pienten ongelmien jälkeen pääsin nettiin. Ongelma a) Unohdin ottaa (uudemman) kannettavan tietokoneen virtapiuhan mukaan, sillä viimeksi vein sen mukanani pois enkä tätä enää muistanut. Ongelma b) Koska en tohdi käyttää kaikkea työkoneen virtaa loppuun, yritän selviytyä vanhalla siihen saakka kun uusi piuha saapuu postissa. Siispä vanhaan koneeseen piti asentaa uudemman koneen nettimokkula, mutta ilman (netistä saatavia) ohjeita piti odottaa kunnes asiakaspalvelu aukesi. Ongelma c) Vesipumppu on rikki, se vain surraa eikä lopeta kun on saanut paineen aikaiseksi. Kauan odotettua juoksevaa vettä saa vielä odottaa, toistaiseksi kannan kaivosta kuten talvellakin.

Silti, onpa ihanaa. Venevaja on saanut uuden ehdan seinälaudoituksen ja sen seinustan verkkovaja hienoakin hienomman lattian. Pihalla on kaikkea pientä ja innostavaa.

Pioni 'Duchesse de Nemours' nousee jo laajana kasvustona, istutettu kolme vuotta sitten.

Tillipioni, jonka olin ostanut vanhempieni pihalle ja siirsin sittemmin sieltä. Sen mukana tuli ekstrayllätyksenä lapsuudenkotini idänsinililjoja, jotka siellä kukkivat suurena sinisenä mattona omenapuiden alla ja kukkapenkeissä.

Tämä on pionipenkki. Se syntyi, kun viereisen huussin jätökset haudattiin maahan ja totesin tämän hyväksi kohdaksi puolivillille kukkapenkille. Se on lämpimässä etelärinteessä tuulensuojassa huussin ja vanhan talon välissä. Muoto on pitkula soikio ja alue päättyy kirsikkapuuhun, johon kiipeää alppikärhö (istutettu kattotiilen taakse). Nyt pionit ovat vielä pieniä, mutta keisarinpikarililjat nousevat maasta jo vankkoina soihtuina, samoin mustasipulit kattotiilen edessä. Tässä penkissä saavat lisäksi kasvaa kaikki kauniit luonnonkasvit, jotka eivät ole muiden tiellä: mäkikuisma, mesiangervo, koiranputki ja puna-ailakki.

Hei ja hauskaa Wappua! Tää on työn juhlaa, mä ainakin myyrästän taukoamatta... Hei, minkä kuvan sä musta laitoit???! En mä enää näin pieni oo!! Tää kuva on viime vapulta..hei..!!!

Terveisiä Vaasasta ja tunnelmat kotona

Viikonloppu meni puutarhamessuilla Vaasassa, tai siis Pohjanmaan suurmessuilla. Kaikki muukin oli suurta: hienot kaksvooninkiset talot, avarat näkymät, jopa tien keskiviiva oli totuttua leveämpi.
Messupuutarhat olivat silti pieniä patioita, viihtyisiksi kalustettuja ja kasvein somistettuja. Messujen lopuksi sai näytepuutarhojen kasvit ostaa, mutta esillä olleet tippaleivät, joista olin kiinnostunut, eivät olleet kaupan.
Ilokseni tapasin Marian, Marian koti ja puutarha -blogista. Olemme olleet blogikavereita jo kauan ja oli kiva vihdoin tavata kasvokkain, ihan kunniahetki!

Sillä aikaa kotona kaupunkiasunnossa alakerran kiltti kissatäti oli luvannut käydä katsomassa minun kissapoikia aina välillä, kun olin poissa kaksi ja puoli vuorokautta. Hänellä on oma, Espanjasta pelastettu José -kissa.
Viikonlopun aikana kotiin oli ilmestynyt kaksi uutta leluhiirtä, vinkuvaa ja oikeaa kaninkarvaista! Toinen niistä oli jo kuollut ja kappaleina, toinen vinkuu edelleen (Ransu demonstroi). Ihmettelin, että onpa keittiön pöydälle jättämistäni raksupurkeista kulunut vähän – keittiön roskiksen avatessani löysinkin kasan tyhjiä Sheba-purkkeja joita täti oli tuonut :-)
Parvekkeen pöydälle, joka on kaiteen edessä ja kaikkein paras kyttäyspaikka, oli ilmestynyt viikattu fleecehuopa pehmeäksi alustaksi. Olin jättänyt partsin oven raolleen, jotta kisut pääsevät lempipaikalleen eivätkä tylsisty vallan.

Sais mamma käydä Vaasassa useamminkin kun huolto pelaa sillä aikaa – röyh. Kiva täti piti meille lisäksi seuraa.

Leluja piisaa, sillä Laihian suloisesta kirppis-ompelupalvelu-lahjapuodista löytyi tuliaisiksi käsin huovutettu lelu, jonka sisällä kolisee ja hiirellä on pitkä häntä! Siellä oli myös Lapuan kankurien liinoja, kuvassa vaalea keittiöpyyhe, jossa on maatilan eläimiä. Puoti on ihan Vaasantien varrella.

Fiilistelyä hellan ääressä

Kotaelämää -blogissa Laura on mielissään siitä, että valoisuuden lisännyttyä voi silti vielä tunnelmoida iltaisin öljylyhdyn valossa.

Onnistuu se tunnelmointi puuseinienkin sisällä, ainakin tällaisen pikku mummelin mökissä, jossa on vanha hella tallella. Loimun ääressä viihtyy.

Rätsräts. Aahhh.

By the kitchen stove.

Muikkuu

Saiskos muikkuu. Tiedän että ostit sitä. Pistäs pannulle vaan. Söin jo alkuruuan.

(Huomaa salaatinlehti suupielessä)

Meediumiksi kiitos

M'oon oikeesti Kuopion torikissa enkä mikään norjalainen