Meitä on jo monta

Meidän syntyminen alkoi jo viikkoja sitten. Isoimmat on jo Isoja ja lisää syntyy koko ajan. Me asutaan Wattkastissa Korppoossa Johanssonien tilalla, ja meillä on täällä Jukankin lampaita kaverina ja yksi Sailan lammas, tosin mää en just nyt muista ketkä on sen karitsat, mää. Ja mulla on ylioppilaslakki! Ja jäätelöä nenässä.

Lampuri Jukan tunnistaa näinä kuukausina sitä, että hän liikkuu kylilläkin sinappikakkaisissa haalareissa ja tuttipullo taskussa. Tällä ruskeallakin tytöllä on ylioppilaslakki, joka kyllä muistuttaa enemmän tupeeta, kun se on pidempää karvaa kuin tytön muu turkki.

Porokoira Vanni rakastaa karitsoja ja hoivaa niitä mielellään, nuolee ja ruokkisikin jos osaisi.

Vanni saa toteuttaa äidillisiä vaistojaan näiden pikkuisten kanssa, ja tykkääminen on molemminpuolista.

Yövartijan ylistys

Viinirypälesilmäinen pantteri

Yön pimeydestä kuului MÄTKIS, jota seurasi kurr, kurr Mustin pehmeän tyytyväisellä äänellä lausuttuna. Sytytin lampun ja Ransu hiipi katsomaan, jolloin kuului murrrrrr, moouuuuurrrrr.

Musti oli iskenyt käpälänsä hiireen, ekaan sisällä talossa, vaikka täällä on jo muutama vuosi oltu.

On hirveän palkitsevaa, kun kissa toteuttaa sitä työtään, joka sai ihmisen ja kissan asettumaan yhteen tuhansia vuosia sitten. Kissa piti talot ja varastot puhtaina hiiristä ja ihminen antoi vastapalvelukseksi rapsutuksia, kodin lämpöä ja ruokaa. Ihan kuin muinaisessa Egyptissä.

Varsinkin, kun kissa tekee sen niin tehokkaasti ja asiallisesti kuin Musti: nopeasti saaliilta nirri pois ja sitten se syödään siististi. Voi Musti, olet sankarini!

Syötyään saaliinsa keittiön pöydän alla Musti tuli sängyn arvostetuimmalle nukkumapaikalle eli minun päälleni. Itseensä tyytyväisenä, ja kyllä se saikin kovasti kehuja.

Olen hieno ja tiedän sen

Snörapport

Moni on kysellyt minulta lumitilannetta, josko pitäisi olla huolissaan lumikuormasta katolla. Tässä muutamia esimerkkejä Ahvensaaren kattolumitilanteesta, joka pätenee yhtä lailla kaikkiin Korppoon pohjoisiin saariin.

Saarissa tuulee kuitenkin aina, jos ei paljon niin ainakin vähän, niinpä lumi ei juurikaan kerry katoille. Joten ei syytä huoleen, eikä syytä rynnistää lapioimaan lunta pois mökin katolta.

Betonitiilikatto, etelänpuoli (tämä on omasta torpastani ja nuo räystäslaudat ovat olleet lahot jo pidemmän aikaa – notkahdus ei ole tämän talven tuhoja!) Lunta on noin 10 senttiä.

Tiilikattoja, suunnat etelä ja itä. Lunta on nätisti ne samat kymmenen senttiä. 

Loiva peltikatto, pohjoisen puoli. Lumi tulee levynä alas. Ainoa vika tässä sinänsä kauniissa tyylissä on se, että tällainen alastulo, jos siihen yhdistyvät suuret jääpuikot, voi rikkoa ikkunan. Tämä on oma navettani, siis ihan oikeasti tässä on asunut lehmiä, eipäs naureskella.

Huopakatto, suhteellisen loiva, pohjoisen puoli.

Taas täällä tuulee.

Navetan kulman lumikiepistä valuvat jääpuikot. Tämä on rakennuksen koilliskulma.

Askeleet on sovitettava tarkasti vanhoihin tassunjälkiin.

Näillä upeilla keleillä lumi sulaa kohisten.

Getting home

Barge trips take longer than usual due to lots of ice. If there's no hurry; what's the rush – enjoy the scenery!

Galtby-Norrskata-lossilla. Norrskata lähestyy, mutta laivaväylän reunalla on hankala edetä: laivat työntävät jäitä yhteen suuntaan, kun lossin pitäisi päästä väylästä poikki. Lossi joutuukin sahaaman ees taas monta kertaa, kunnes se selviää laivaväylän reunasta eteenpäin.

The barge crosses a ship route.

Laivaväylä näyttää nyt tältä.

A small hovercraft operates on those islands where a regular ferry has ceased to work. Ice makes their way very slow, whereas the hovercraft glides on!

Kaikenlaisten myöhästysten jälkeen – losseillakin on tällä hetkellä erityisaikataulu – ehdin juuri ja juuri ilmatyynyalus Leijuun. Onneksi, sillä tavaroiden kantaminen jäiden yli jalan olisi ollut aikamoinen näky (kissat, venevajan ikkunat ynnä muut tavalliset tavarat, kuten kamera, tietokone ja puhtaat pyykit sekä ruuat). Onneksi Galtbyn lossin ystävälliset miehet odottivat minua, ja myös Leijussa ollaan pitkämielisiä.

Kasvukausi!

Siis se, jolloin silmut kasvavat ja puhkeavat ja kukat kehittyvät ja kukkivat ja siemenkodat pullistuvat ja sato valmistuu!

Ystävä esitti toiveen: voisinko kirjoittaa jotakin kasvukaudesta. Ehkä se onnistuu, vaikka kasvun merkkejä ei ole horisontissa vielä vähään aikaan... Puutarhasta intoilevia, kevättä odottavia ihmisiä näkyy taivaanrannassa runsaastikin.

Parvekkeella oli tänään jopa lämmin. Siispä kastelin ruukut, tässä suuressa ruukussa on tulppaanin sipuleita. Jos missään on vähänkään vihreää lehteä tallella ja lämpötila plussan puolella, pitää kastelu muistaa. Kasvin lehdet alkavat haihduttaa heti kun aurinko lämmittää niitä.

Perunanarsissit ovat muuten viihtyneet parvekkeella erinomaisesti pienessä pakkasessa ja nollakelissä yöt päivät. Parveke on lasitettu.

Huomenna matkaan Billnäsin rakennusapteekin kautta Turkuun, siellä on Utö hembygdsföreningin vuosikokous. Sunnuntaina Leijulla Ahvensaareen sitten.

Dyeing wool

Punapuulla värjäystä

Looks like spaghetti in ketchup but this is brazilwood (Caesalpinia echinata) that gives a lovely red colour to yarns, a bit like crushed cranberries.

And then there is Ransu (as if he ever was absent when something's happening). This time he helps me to coil apple-tree-bark coloured yarn.

Ransuli, jokatilanteen avustaja, auttaa kerimään omppupuun kuorella värjättyä lankaa

Kumma ruokavalio

Kun olin kipeänä pari viikkoa sitten, keitin ruuaksi spagettia johon sekoitin pestoa ja päälle puristin kolme valkosipulin kynttä. En jaksanut syödä kaikkea, mutta Ransu tuli apuun...

Nam tää on hyvää, raaka valkosipuli tekee terää

Vähän jäi jotain basilikaa hampaankoloon

Vadelmaleivoksen jämät maistuvat myös

Mitä eikö kissojen ruokavalioon muka kuulu leivarit?