Ruskopenkin ryöpsähdys

 Mennäänpä Ransun kanssa katsomaan.

Ruskopenkki on pihan länsireunalla, huussista alarinteeseen.

Täällä näin!

Ransun kiinnostus johtuu siitä, että siellä kasvaa kissanminttua.

Ruskopenkin idea on keltaiset, oranssit ja ruskeat sävyt ryyditettynä ripauksella sinistä (ritarinkannus keskikesällä). Pari vuotta sitten istutin penkin keskelle 'Lemon Queen' -auringonkukan ajatellen, että siitä tulee polvenkorkuinen. 

En ollut perehtynyt, tai muistin väärin, sillä Englannin-vuosista jäi mieleen joku ihana matalampi Lemon Queen, mutta ilmeisesti se ei ollut tämä. Vähän järkytyin, kun taimesta kasvoi ison puskan kokoinen.

Sittemmin otin selvää. Toinen Lemon Queenin vanhemmista on maa-artisokka. Sehän selittää. Ruskopenkissä kasvaa myös maa-artisokkaa, jota ajattelin kylläkin vähitellen siirtää muualle – osa on jo siirtynytkin. Ehkä sitä ei saa kokonaan koskaan pois, mutta se ei haittaa. Onhan se todella nätti. Tässä kuvassa ovat sukulaiset rinnakkain: edessä 'Lemon Queen' ja vasemmalla maa-artisokka.

'Lemon Queen' on näin ollen risteymä, eikä sillä ole tieteellistä lajinimeä. Suomeksi sille on annettu nimeksi jaloauringonkukka.

Ajattelin, että siirrän Lemon Queenin, mutta viime päivinä olen tullut ajatukseen, että enpä siirräkään. Onhan se tuossa aivan mainio. Tämä kuva on alarinteestä käsin, edessä on kiinanpunapuu. Sen kellanvihreät neulaset sointuvat mukavasti Lemon Queeniin.

Tänä aamuna katsoin makuuhuoneen ikkunasta, kun tuuli riepottelee artisokkaserkuksia. 'Lemon Queen' pysyy pystyssä. Ja oikeastaan se on varsin kivan näköinen tuossa kiinanpunapuun ja rusotuomipihlajan puolivälissä, on siinä sopiva tila. Aiemmin kesällä se ei ole vielä näin korkea eikä peitä silloin kukkivia perennoja. Nyt tässä ei kuki paljon muuta kuin nämä kaksi keltaista.

Maa-artisokan ongelma on tosiaan tämä.

Mutta onhan sen kukka nätti!

Ruskeaa ei ruskopenkissä valitettavasti juuri nyt ole muuten kuin 'Enkan' -japaninvaahteran muodossa. Olisi ihanaa, jos olisi enemmän ruskeakukkaisia kasveja (jotka vielä selviäisivät puutarhassani).

Oranssikeltano on ihana ja kukkii edelleen. Kertaalleen sen jo kitkin ruskopenkistä, sillä istutin sitä alussa, kun paljasta multatilaa oli paljon. Se vyöryi sellaisella voimalla, että lopulta päätin sen poistaa. Mutta hahtuvaisista, lentävistä siemenistä aina jää joku jatkamaan sukua ja oikeastaan nyt, kun muut kasvit ovat varttuneet, saisikin tämä kasvaa väleissä – kunhan ei jyrää. Oranssikeltanon lehdet ovat litteänä ruusukkeena maan pinnalla eli se on täydellinen maanpeittokasvi.

Toisena maanpeittokasvina on itsekseen tullut ahomansikka ja kolmantena tämä tummalehtinen valkoapila. En ole ottanut siitä tänä kesänä kuin tämän yhden kuvan toukokuussa, mikä on huutava vääryys, sillä pikkuinen apila on pysynyt sinnikkäästi hyvännäköisenä koko kesän.

Helmikuussa sentään raportoin siitä, että se on hengissä yhä. Vaikka nämä kirjavalehtiset versiot ovat vain valkoapilaa, on niiden talvenkesto avomaalla osoittautunut harmillisen huonoksi. Toivon tietysti ihan hurjasti, että tästä tulisi nyt monivuotinen.

Upeita ruskehtavia kukkavärejä on parrakkaissa kurjenmiekoissa ja marhanliljoissa, mutta ne kukkivat vain alkukesällä. Nyt kaivoin pois ruskopenkkiin turhan viininpunaisen 'Russian Morning' -marhanliljan. Aivan sen vieressä kasvaa samaan aikaan istutettu 'Manitoba Fox', joka on tähän paikkaan kivemman sävyinen, sellainen auringonlaskuväri. 

'Russian Morning' muutti Rohaniin. Sen sipuli oli kasvanut melkoiseksi jötkäleeksi sekä tehnyt kylkeensä toisen kookkaan sipulin. Kuvassa olen jo vetänyt ne irti toisistaan.

Harkitsen, kaivanko Rohanista vastineeksi pois yhden ruosteenvärisen marhanliljan ruskopenkkiin, mutta siinä on kyllä edelleen kaksi marhanliljaa, lisäksi kanadan- ja tiikerililjaa. Niin ja 'Tiger Babies'. Aika liljapitoista jo näinkin. 

Kukkasipuleista puheen ollen: ruskopenkkiin upposi taas liuta keltaisia ja oransseja krookuksia, tulppaaneja ja keisarinpikarililja 'Sunset'. Kuvassa on syklaaminarsissi 'Jetfire' toukokuun alussa.

Ruskopenkistä alarinteeseen jatkaa lännenkolmioka kasvuaan. Se venyy lähes silmissä. Nyt se alkaa saada keltaista syysväriä. 

Ihmetyttää, kun viime talvi oli niin koetteleva, että juuri nyt pikku puu on ottanut kasvuspurtin. Muutama muukin puuvartinen tuntuu olevan tänä vuonna elämänsä vedossa. Ja se valkoapilakin selvisi talvesta.

Niin että ei se niin toivoton kaikille ollut, vaikka osa kasveista menehtyi. Oli monta kasveille hankalaa asiaa: talvi tuli päälle hetkessä marraskuussa, kun viikkoa aiemmin oli lauhaa ja ruusut kukassa. Kova pakkasjakso iski lähes lumettomaan maahan. Tuli syvä routa, salaojat jäätyivät, tuli vedenpaisumus ja paksut jääkentät. Siihen nähden saa olla tyytyväinen, että menetyksiä tuli niin vähän.

Ransu: Saisinko jo huomiota.

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Lännenkolmioka, kuvan piikitön muoto Gleditsia triacanthos f. inermis

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Syklaaminarsissi Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Valkoapila Trifolium repens