Friday 27 September 2024

Sen edestään löytää

 ... jonka ohi kulkee koko kesän.

Kasvimaan kiveys on ollut paitsi kesken myös huonolla hoidolla. Olen havainnut kasvintaimia kiveyksellä, mutta ollut olevinaan liian kiireinen nyppiäkseni enempää kuin pari ohimennen. 
Nyt päätin ottaa siitä niskalenkin. Jostain oli päässyt sormustinkukkakin siementämään – kunpa noin komeita lehtiruusukkeita kasvaisi kukkapenkkiinkin!

Tähkäverbena, jonka talven yli selviämisestä haaveilin vuosia, on viimein asettunut puutarhaani. Ilmeisesti vain piti hankkia riittävän elinvoimaista kantaa ja sellaista löytyi Sotkamon Taimistosta. Se on tehnyt siementaimen jopa kiveyksen väliin!
Tämän kasvupaikalla ei olekaan laastia tai betonia kivien väleissä, vaan pelkkää hiekkaa, tai saviuunilaastia, mutta se sulaa ulkosalla hiekaksi. Tässä on yksi parannuskohde nyt, kun sain kuivabetonia ja laastia.

Musti esittelee. Tämä ei ole edes pahin kohta. Tämäkin tosin taitaa olla kohta, jossa ei ole kunnon laastikerrosta. Olen ollut laastin kanssa erittäin säästeliäs siksi, että sitä ei ole lähes koskaan tarpeeksi.
Maanrakennuskankaissakin on isoja eroja. Joistakin puskee ainakin korte saman tien läpi. Tässä taisi olla sellainen kangas.

Tekstistä selvisi ainakin se, että betonin tai laastin puute vaivaa. Minulla on jatkuvasti noin kolme projektia kesken odottaen, että toisin kaupunkireissulta kuivabetonia tai laastia. Pieneen, täyteen pakattuun autooni ei mahdu kuin pari pussia kerrallaan eikä niillä pääse kuin alkuun, kun pitää jo lopettaa.

Eilen oli mahtisää. Olin ajatellut käydä kaupassa Nauvossa, mutta en voinut uhrata puolta päivää pois puutarhahommista. Lisäksi olin ruinannut saaremme facebook-ryhmässä ja saarelaisille soittamalla, jos jollakulla olisi nurkissa betoni- tai laastisäkkejä, joita ei juuri nyt tarvita.
Lottovoitto: sain ostaa 5 pussia betonia ja vajaat 2 pussia laastia. Haa! Kasvimaan harmillisesti kesken mutta lähes valmis kiveys tuli viimein valmiiksi eilen!

Oven tällä puolen on ollut pieni kasa sopivia kiveyskiviä odottamassa; ärsyttävä kasa kiertää ja lisäksi ärsyttävä muistutus keskeneräisyydestä. Eipä ole enää kesken!
Lisäksi saan sunnuntaina vielä 4 pussia betonia ja varmaan vielä vajaan pussin laastiakin. On tämä huippua. Kyllä ruinaaminen kannattaa.

Kiveyksessä on kaikkea sekaisin: iso vanhastaan paikoillaan ollut laakea kivi (näkyy edellisissä kuvissa), itse tekemiäni betonilaattoja ja maata kaivaessa nousseita kiviä ja tiiliä. Kesäkuussa maasta kaivamani Höganäs-tiili pääsi paraatipaikalle.
Osa tiilistä murenee pakkasissa, mutta tiilimurske on ihan hyvä kiveyksen pinta myös. Toivon kyllä, ettei hieno ankkureileimainen tiili hajoa.

Minulla oli tänään asiaa kuva-arkistooni työasioissa. Löysin kuvan maaliskuulta 2015, jolloin olin kasvimaan kiveysprojektissa alle puolivälissä. Alue, jonka sain valmiiksi eilen, on kuvan oikeassa yläkulmassa. Tuolloin siellä ei ollut vielä muuta kuin heinikkoa. Ja se yksi iso laakea kivi. Ja lisää kiviä.

Pistetään vielä paremmaksi. Tässä on kasvimaan ja ruusutarhan alue toukokuussa 2006, kun kävin katsomassa tätä myytävää tilaa.

Tässä lähes sama näkymä tismalleen vuoden takaa. Niin kauas piti kelata, että löysin suunnilleen saman näkymän. En selvästikään ota riittävästi näkymäkuvia. On totta, että kamerassani on useammin zoom- tai makrolinssi kuin laajakulma; kukkien kuvaamista varten.
Tasan vuosi sitten ähersin uuteen mustaan peräkärry-pihavajaani ikkunan kasvimaan puolelle ja otin siitä tämän kuvan.
Siirrytään seuraavaksi kuvan oikeaan reunaan eli ylärinteeseen navetan ja vanhan talon väliin, missä on (olevinaan) hedelmätarha.

Siellä näytti tältä silloin toukokuussa 2006. Kun nyt alettiin vanhoja muistelemaan.

Nyt näyttää tältä. Täälläkin on projekti.

Projekti lähti siitä, että sain naapurilta muutaman metrin pätkän pari metriä korkeaa raudoitusverkkoa viime kesänä. Se on jonkin verran taipuisaa, eli ei sitä suorana pysyvää jämerää tavaraa. 
Olen pyöritellyt ajatusta sen sijainnista ja parhaaksi ideaksi koin ylärinteen hedelmätarhan. Sen jyrkimmän rinneluiskan alle sopisi kaareva köynnöspergola.
Tuumasta toimeen! Tai ensin odotin, että sain kakkoskakkosta, jota sahattiin pihastani kaadetusta isosta kuusesta, joka oli vähän kallellaan. Onneksi tällä saarella on betonisäkkejä tarjoavien ihmisten lisäksi, tai heidän joukossaan, myös sahan omistaja. 
On ihan huippua, että tukit tullaan keräämään pihalta ja ne tuodaan jonkin ajan päästä halutun kokoisena puutavarana takaisin pihalle. Lisäksi saan hakea sahanpurua ja puusilppua kottikärryillä monenlaiseen tarpeeseen, sillä saha on ihan tässä kylässä.

Vanhan navetan päädyn lähellä kasvoi pystyyn kuollut luumupuu (ja kymmeniä juurivesoja) ja sen seassa orjanruusu. Sehän tekee viisimetriset, inhasti koukkupiikikkäät lonkerot joka suuntaan. Pitäisi olla moottoripyöräilijän nahkahaalari suojana. Piikkejä iskee niin reiteen kuin päänahkaankin. 
Ruusu alkoi jo häiriköidä ylös rinteeseen kulkua.
Ruusun ja luumun yhteiset lähtöpassit koittivat nyt. Taistelun jälkeen pihatiellä oli kaksi isoa kasaa. Yhteen kietoutuneena elävänä kasvustona massa oli jotenkin paljon kompaktimpi! Mutta kaipa tässä on sama efekti kuin jos tyhjentää vaatekaapin sisällön sängylle. Että miten nämä kaikki tuonne kaappiin mahtuivat.

Asetin rautaverkon kaarelle, mittasin sen pituisen köyden, jolla merkkasin pergolan linjan ja iskin pari tolpanjalkaa maahan. Yksin kun tekee, täytyy kaikenlaisia keinoja keksiä, joilla saa mitattua ja merkittyä. 
Ensimmäisestä versiosta, joka taisi näkyä pari kuvaa aiemmin, tuli liian laakea ja sen tolpat olivat liian samassa linjassa. Se oli jalkapallomaali. Seuraavana päivänä uusin tolpanjalkojen paikat esteettisemmiksi. Sitten aloin kaivaa kivimuurille linjaa ja asetin ensimmäiset kivet paikoilleen.

Sopivia kiviä piti kaivaa maasta, mutta siellähän niitä on lähes vieri vieressä. Tässä syy, miksen ole leikannut ruohoa tästä rinteestä. Tai olen kyllä aloittanut ruohonleikkurilinjojen raivaamisen, joka tämän projektin myötä sai aimo harppauksen eteenpäin.
Välillä tulee vastaan niin isoja kiviä, ettei niitä jaksa saada ylös. Tässä on etualalla tuollainen kahden mikroaaltouunin kivi (kategoriat ovat leivänpaahdin, mikroaaltouuni ja titanic), se sai kavereineen jäädä. Tuo on lisäksi Mustin suosima tähystyskivi. Näiden kahden kiven ympärille voi hyvin tulla istutusalue.

Sitten muuriin nousi toinen rivi kiviä. Laudanpätkän avulla sain mikroaaltouuni-kiviä pyöritettyä toiseen kerrokseen. Verkko on rullalla toisen tolpan ympärillä, jotta se on poissa tieltä. 
Koversin takana näkyvää jyrkkää rinneluiskaa, heti kivimuurin takana maa on korkeammalla. Näin muuri ei jökötä tyhmän näköisesti irrallaan, vaan on toivoakseni luontevammin ujutettu maastoon. Rinnesijainnin takia pergolan sisällä oleva alue ei ole ihan tasainen, vaan siinäkin on loivaa rinnettä. Tai katsotaan, mitä saan aikaan. Suunnittelen heti kivien eteen istutuksia, pari kärhöä minulla siihen onkin jo. Istutusten maa saa viettää, mutta sen eteen voisin kovertaa vähän tasaisempaa, niin saisi vaikka tuolin siihen suht suoraan.

Nyt on kiviä kaivettu sopivasti pois ruohonleikkurin tieltä, mutta etu- ja keskialan isot kivet tulevat saamaan kukkapenkin väliinsä, noita en saanut ylös millään.
Rinteessä on satumaisen hyvä multa, mutta myös painajaismaisen paljon vesimyyriä. Toivon, että ruohonleikkuu saa ne jatkossa viihtymään huonommin. Nehän rakastavat tällaista heinikkoista rinnettä.

Tähän tilanteeseen pääsin kolmantena päivänä eli eilen. Luulen, ettei kivimuurista tarvise tuon korkeampaa tullakaan. Sen takana saa maa edelleen viettää vielä ylöspäin rinteenä.

Vielä kuva eilen illalla. Kiveystöillä oli viime päivinä kiire, sillä tälle päivälle eli perjantaille luvattiin oikein kunnon sadetta. Tähän asti kun on ollut satumaisen hienot, kuivat kelit. Halusin saada hommat tehtyä ainakin niin pitkälle kuin pystyn.
Navetasta sen verran: aion joskus rakentaa sen länsipäätyyn, kuvan seinä, kasvihuoneen. Sitten kun ehdin ja tärkeämmät asiat on hoidettu. Siksi siellä on jo vanhat tuvan muurin tiilet valmiina odottamassa.
Öhöm. Ehkä vintin eristämisen jatkaminen olisi tärkeämpää kuin pergoloiden rakentaminen. Tämän takia en ole vieläkään päässyt muuttamaan vanhempaan talooni enkä näillä näkymin vielä muutamaan vuoteen pääsekään. Kun aina on jotakin kivempaa eli maankaivuuta.

Päädyin muuraamaan kivimuurin betonilla, mitä en ole aiemmin tehnyt. Mutta näin se luultavasti pysyy paremmin pystyssä. Sen taakse tulee irtokiviä ja maata.
Yhtenä projektina, johon ryhdyn, kun jaksan, on purkaa pari tekemääni pitkää pengermää ja muurata ne. Ne ovat nimittäin varsinaisia vesimyyräkasvattamoita. En ollenkaan tajunnut sitä pengerryksiä rakentaessani. Edellisessä kuvassa näkyykin toinen pengermistäni, tai pikemminkin ei näy. Se on peittynyt kasvillisuuteen. Kivet ovat liikkuneet, kun myyrät ovat myllänneet. 
Myyrien vuoksi tämä myös on hedelmätarha lainausmerkeissä. Täällä olisi pari kirsikkapuuta ja pari omenapuuta enemmän, jos vesimyyrät eivät olisi syöneet niiden juuria. Niin ja yhtenä vuonna kaatui kuusimetrinen luumupuukin ihan suorilta, kun sillä ei enää ollut juuria.
Tämän kuvan ottamisen jälkeen peitin muurin pressulla, jotta tuore betoni ei liukene sateeseen.

Tällaista täällä. Pihatien ruusu-luumukasa siirtyi navetan toisen puolen heinikkoon ja meille todellakin tuli sade, luit oikein! Yöllä vettä tuli peräti 25 mm, mikä on ihan huippua. Kuivuus taitaa olla takana päin. Tänäänkin satoi vielä muutama milli lisää.

Huomenna, jos ei sada, jatkan projekteja.
On niin ihanaa asua saarella, josta löytyy a) kiviä ja b) avuliaita ihmisiä!


Tähkäverbena Verbena hastata

18 comments:

  1. Hankalinta työhommissa on aloittaminen, vaikka olisi kuinka kiva homma. Olet tosiaan saanut valtavasti aikaan! Onnea siitä :) Hiljaa ja hitaasti hyvä tulee. Musti yrittää kertoa sinulle, että älä hättäile!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ai, minusta taas juuri aloittaminen on kaikkein kivointa – siis kivoissa hommissa. EI imuroinnissa tai ikkunanpesussa! Mutta tällaisiin hommin tulee oikein intoinspiraatio. Ja kun oli sadepäivä luvassa, tein hommia myös apinan intoraivolla.

      Delete
  2. Olipa kiva verrata vanhoja ja uusia kuvia. Kyllä on maisemat siellä muuttuneet hienosti! Kasvimaan kiveys on hieno. Aivan parasta on kuva, missä näkyy kesällä maalaamasi hieno rakennuksen pääty. Rautakanki, lapio ja "roti" eli tukeva puukanki. Niillä pyörittelee yksinkin kiviä kummasti. Käsittämättömän isojakin saa kaivettua ylös kuopastaan ja lopulta pienellä liikkeellä heivattua tantereelle. Ja kun menee polvilleen kiven eteen ja pyörittää siitä, aika isoakin kiveä saa vieritettyä selkäänsä loukkaamatta. No mutta tiedäthän sinä varmasti nämä konstit! :) Tällä tontilla on sama juttu. Kaivaa mistä vaan sen alueen ulkopuolelta, mitä taloa rakennettaessa on kaivettu, aina karahtaa lapio kiveen. Niinpä melkoinen on se kivien määrä, mitä olen maasta kangennut kasveille kuoppia kaivaessani. Täällä siis "kivisielunsisko", joka myös on hyödyntänyt erilaisina pengerminä kaikki löytyneet kivet. Tsemppiä pergolan rakentamiseen!
    -Mummopuutarhuri

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuulostaa siltä, että meillä on hyvin samanlaiset kiviset tontit :-D Onhan se toisaalta kiva, että kivimateriaalia löytyy kaikkiin projekteihin, sen kun vain iskee rautakangen maahan – lähes joka iskulla kuuluu kilahdus. Ruohonleikkurikin löytää joka vuosi jonkun nurmesta aiempaa ylemmäs nousseen kiven.
      Tekniikka on kuvailemasi mukaista täälläkin :-) Noita parin mikroaaltouunin kokoisia ei saa ylös ellei kaiva laakeaa kaivantoa alamäkeen, niinpä luovutan suosiolla, jos kivi vain on sellaisessa paikassa, että voi istutusaluetta sen kylkeen laittaa.
      Selkä tuli kyllä turmeltua, mutta se meni yhden puun kanssa. Enää en pysty kiskomaan mitään, enkä saa sukkiakaan kovin helposti jalkaan, mutta meno jatkuu onneksi muilla tekniikoilla.
      Kiitos! Kivimuuri oli pergolassa isoin ja aikaavievin osuus, kun muuten siitä tulee vain köynnöskaari, kaareva tosin eri suunnassa kuin köynnöskaaret yleensä.

      Delete
  3. Jälleen ihailen taitojasi ja sitkeyttäsi! Melkoisen määrän olet raivannut upeaksi puutarhaksi ja tuo sisu kivien kankeamiseen! Toisaalta ihanaa hommaa ja se kyllä viettelee ja mukavuudessaan ei ole lainkaan verrannollinen imuroinnin kanssa! Harmi niitä vesimyyriä, oletko koskaan koittanut pakokaasua niiden hävittämiseksi, meillä ne pakokaasulla hävisi. Kiitos vinkistä tuon tähkäverbenan kanssa, tutkin Sotkamon Taimiston sivut!

    ReplyDelete
    Replies
    1. En ole kokeillut pakokaasua, täytyy tutkia, miten se toimisi. Tarvitsisi jonkun pitkän putken tai sitten jos sitä voisi kerätä johonkin. Loukkuakaan en ole vielä hommannut. Tosin sellaisia huippumyyrävuosia on vain muutaman vuosikymmenen välein kun tässä nelisen vuotta sitten oli. Kiitos vinkistä!

      Delete
  4. Elämässä pitää olla projekteja!

    ReplyDelete
  5. Paljon oli sataman puoleinen sisääntulomaisema muuttunut jo ensimmäisen vuoden aikana kun kuvia katsoo. Hih leivänpaahdin ja mikroaaltouuni 🤭

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eipä täällä kovin paljon ensimmäisenä vuonna tapahtunut, olin silloin vielä Helsingissä töissäkin. Pikku hiljaa ensin kymmenessä, sitten kahdessakymmenessä (lähes) vuodessa näkee jo muutosta.

      Delete
  6. Saaristosta löytyy kyllä kiviä. Meillä rinnetontti,jääkausi tuonut kivet siihen ja kun on jatkanut matkaa vienyt hiekat salmen vastakkaiselle rannalle. Hyvin tuttua kun kaivaa ämpärin kokoisen kuopan istutuksille niin sen jälkeen on ainakin kaksi ämpärillistä kiviä. Onneksi rinne on kuitenkin kivien välissä kosteutta pidättävää hiekkamulta seosta. Kunhan vain saa sen kuopan ja ja jaksaa ensimmäisen vuoden kastella siihen istutettua kasvia niin yleensä ovat suht hyvin hengissä pysyneet. Mutta välillä kyllä mielikuvitus loppuu kivien sijoittelun suhteen, siksi löytyy kivikasoja ympäri pihaa jotka odottavat sijoitusta johonkin.
    Olet kyllä paljon jaksanut ahertaa,projektit valmistuvat pikkuhiljaa elleivät sitten muutu matkan varrella.
    Toivotaan kauniita kauniita syyspäiviä saaristoon !

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tutulta kuulostaa. Tosin tontillani ei ole hiekkapitoinen maa, vaan tiivis entisen merenpohjan savi (tosin paikoitellen oikein mahtimulta, varmaan kun on ollut kotieläimiä). Minulla on käynyt viimein niin, että vuosia kerätyt kivikasat eivät riittäneet. Sekä viime että tänä syksynä tuota kasvimaan kiveystä tehdessäni tuli kiire keksiä, mistä saan nopeasti lisää sopivan paksuisia kiviä. Onneksi sitten löytyi ja vähän jäi ylikin. Pitänee aloittaa seuraava kiveysprojekti :-D
      Kiitos, kaunista syksyn jatkoa sinullekin!

      Delete
  7. Olet sinä vaan tehokas raivaaja ja rakentaja. Ihan toista vääntää kiviä uusiin paikkoihin ja korjata vanhoja rakennuksia, kun käytössä on omat kädet ja vaatimaton apuväline- ja ammattilaisarsenaali. Ymmärrän hyvin, ettei pienellä henkilöautolla rahdata multaa ja materiaaleja tarvittavaa määrää saareen, kun välillä on haastetta saada niitä pihaan täällä mantereellakin. Sellainen pikkuinen bobcat olisi kyllä kiva ja helpottaisi monia hommia. Sellaisesta unelmoidessani tulee kyllä mieleen, että sitten saisi korjata vempaimen puutarhaan jättämiä jälkiä.
    Olen siirtänyt nokkakärryillä painavia tavaroita. Jos vain maasto sallii niiden käytön. Nokkakärryt sinulla näkyykin viimeisessä kuvassa.
    Kivisessä maastossa kaivaminen on työlästä. Toisaalta kivet ovat aarteita puutarhan rakentamisessa. Monet maksavat maltaita hankkiessaan pihaan kiviä. Meidän pihalta kiviä ei kovin paljon ole löytynyt. Muutama tuollainen iso molluska olisi kyllä kiva. Eihän niitä helposti siirrä, mutta niitä hyödyntämällä saa hyviä istutuskokonaisuuksia.
    Pergolan rakentaminen on mielenkiintoinen projekti. Kivimuuri sopii sinne oikein hyvin.
    Teillä on siellä saaressa mukavia ihmisiä ja yhteishenki. Tykkään siitä, että yhä useammalla paikkakunnalla on roskalava- ja kierrätysryhmiä, joissa kukin pääsee eroon itselleen turhasta tavarasta ja joku toinen taas löytääs tarvitsemansa. Meidänkin kylällä tavara liikkuu. Olen itsekin vaihtanut yhtä sun toista.
    Hyvä, että sateet tulivat sinnekin. Vettä kasveille ja kaivoon, niin elämä on piirun verran mukavampaa.
    Älähän loukkaa selkääsi tai pudota kiviä varpaille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Bobcatin jälkiä minäkin mietin. Tällä saarella on yksi pikku kaivuri, tai ainakin oli jossain vaiheessa, mutta kyllähän se tiivistää maata kovasti.
      Nokkakärryt ovat hyvät, mutta vain sellaisten kokoisten kivien kanssa, joita jaksaa liikuttaa. Kahden mikroaaltouunin kiviin niistä ei ole mitään hyötyä, kun kärryjä ei saa liikkeelle, ei edes kallelleen, että voisi teoriassa yrittää työntää. Ja on tuo maastonikin sen verran muhkuraista ja kuoppaista, etten niitä nytkään ihan työmaan viereen saanut.
      On ihan mahtavaa, että on someryhmiä tai muuten yhteisöllisyyttä. Kaikki eivät halua olla facebookissa, mutta olen yrittänyt sanoa, että voisi edes luoda perustilin, jotta pääsee johoinkin paikallisryhmään. Meidänkin saaren ryhmässä jaetaan kaikenlaista tietoa.
      Meillä satoi 1,5 vuorokaudessa peräti 31 mm. Se on todella paljon! Yleensä tänne riittäisi 10 mm:n vetoinen sademittari oikein hyvin :-D
      Kiitos! Ja samoin, sen ruusun sun muiden raskaampien hommien kanssa. Minulla on metallikärkiset turvasaappaat kivihommiin, sillä en halua menettää varpaita.

      Delete
  8. Se tyytyväisyyden tunne, kun on saanut omin käsin hankalat ja raskaat projektit etenemään, on ehkä kaikkein palkitsevinta.

    ReplyDelete
  9. No sinulla siellä noita projekteja piisaa

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!