Aivan ensiksi hyvää joulun aikaa!
Helmiomenapensas 'Marleena' on pukeutunut juhla-asuun.
Koska taloni ovat keskellä puutarhaa, aihe kai yltää niihinkin. Laudoitin vanhemman talon toisenkin päädyn, minkä jälkeen maalasin koko yläosan. Sekin oli uutta, että viimein toisen päädyn yläosan ikkunan listoja naulatessani ja maalatessani ei enää tehnyt tiukkaa olla korkealla tikkailla. Aika mahtavaa, että pelon ja tutinan saa loppumaan muutaman viikon treenauksella.
2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
Kirjaan To Do -listoja puutarhapäiväkirjaan, ideoitakin. En välttämättä tee sitä talvella, vaan silloin kun päähän jotakin pälkähtää. Niitä tulee sitten toteutettua joustavalla aikataululla.
3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
Ihan varmasti!
4. Menetitkö kasveja?
En enää muista, miten ihanaa! Kovin armollista. Ei kun nyt tulikin heti yksi harmillinen menetys mieleen. Himalajanjättililja menehtyi viime talveen, taas. Tämä on jo toinen kerta. Jonakin kertana vielä onnistun saamaan pidettyä sen elossa kukintaan asti!
5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?
Isoa kalliota ja puroa, jossa olisi vettä ympäri vuoden. Siis oikeaa luonnonpuroa, ei mitään muovista.
Mitään niin dramaattista en muista, mutta koska kivirakennelmat kestävät aikaa, valitsen tämän hedelmätarhaan rakentamani köynnösmajan, johon tuli kivinen penger ylärinnettä vastaan. Tätä en tosin tehnyt vielä kesällä, vaan lokakuussa. Kuvassa siihen on jo istutettu ensimmäiset kasvit eli kaksi kärhöä.
Ehdottomasti talon yläosan laudoitus ja maalaus, plus vintin ikkunalistat sun muut siihen liittyvät asiat. Vaikka olinkin silloin pääasiassa tikkailla. Pääsin kuitenkin ihastelemaan puutarhaani uusista vinkkeleistä. Kuva on vintiltä käsin, kun olin purkanut seinää. Heleäorjanruusu kukkii pergolassaan juhannuksena, siitä vasemmalle on mm. kiinanpioni 'Wladyslawa'.
8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?
Aika näyttää... olen ainakin tyytyväinen siihen, että tilasin keskikesällä muutaman Austin-ruusun ja mandariiniruusun, joista olin pitkään haaveillut. Ne tulivat paljasjuurisina vasta loppusyksyllä.
Eipä kun nyt tiedän. Se oli kaadetusta kuusenrungosta teettämäni pattingit ja kakkoskakkoset. Pattingeista suurin osa menee kyllä vintin lattiavasoiksi, mutta jälkimmäiset mahdollistivat edellä mainitun köynnösmajan.
9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
Ei tietenkään! Tai no... senkin aika näyttää.
Punahelmipihlaja teki viimein kukat ja marjat! Tämä on pitkällinen projekti, sillä hankin ensimmäiset kaksi punahelmipihlajaa portin molemmin puolin jo joskus yli kymmenen vuotta sitten, mutta kookkaat taimet kuivuivat hengiltä. Ei pitäisi ikinä mennä ostamaan niitä parimetrisiä puuntaimia...
Sitten hommasin tämän nuoren taimen Vakka-Taimesta ja se alkoi kasvaa hyvin, mutta sitten yhtenä vuonna jo metrisiksi kasvaneet varret kuivuivat. Voi olla, että vesimyyrät olivat syöneet juuria.
Onneksi puska kuitenkin tuotti uusia versoja ja nyt niistä korkein on reilusti yli metrinen. Viimeinkin sain nähdä kukat ja ihastuttavan väriset marjat. Punahelmipihlajan lehdetkin ovat tavattoman kauniit, pienet ja sirot.
11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?
Toivoisin, että parrakkaat kurjenmiekat alkaisivat viimeinkin kukkia runsaammin. Ja päivänliljat – en saa niitä, siis jalostetumpia lajikkeita, millään kukkimaan.
12. Pitikö puutarhabudjettisi?
Ha, tämä on helppo! Ei minulla ole mitään puutarhabudjettia. Jos on rahaa, ostan kasveja, jos ei ole, en osta.
Varmasti vaikka mitä, puutarha on jatkuvaa oppimista. Se nyt ainakin tulee mieleen, että jotkut vaivalla ja rahalla ulkomailta tilatut marhanliljat ovat yllättävästi lähes tismalleen saman sävyisiä kuin vanhat varjoliljani, kuvassa 'Duchesse de Nemours' -kiinanpionin kanssa kirsikkapuun alla. Joten alan nyt vähän rajoittaa intoani ja ostan vain silloin, jos on todella varmasti jokin uusi sävy puutarhaani. Kirkkaankeltainen 'Citronella' -lilja on edelleen haaveissa, sellaista ei tunnu löytyvän mistään. Kerran minulla oli, mutta se kuoli. Ehkä liian paahteinen paikka.
14. Vinkit ensi kasvukaudelle
Ööööh? Noooo... vaikka että yritä muistaa kitkeä alkukesällä enemmän ja huolellisemmin. Jos ehdit.
Into pinkeänä, kuten aina. Alan odottaa seuraavaa kevättä jo kesäkuun alussa.
Lopetetaan juttu samaan kuin mistä aloitettiin: helmiomenapensas 'Marleena' sekuntia ennen kukkaan puhkeamistaan toukokuussa.
16. Tuleeko mieleen vielä jotain, mitä haluaisit kertoa puutarhavuodestasi?
Viime kesästä tuntuu olevan ikuisuus enkä muista enää melkein mitään. Sen kyllä, että kun kevättalvella hirmuiset jääkentät peittivät puutarhaa, oli iloinen yllätys huomata, miten monet kasvit siitä kuitenkin selvisivät. Joitakin menetyksiä siitä seurasi: jalokallioinen, yksi erikoisempi tarhajouluruusu ja se hemmetin himalajanjättililja nyt ainakin. Enkä halua muistaakaan enempää, joten lopetan asian ajattelun tähän.
Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
Koska Navettapiian puuhamaa -blogia on ollut kesän mittaan kova ikävä hiljaiselon takia, haastan hänet.
Täältä löytyy Hiidenkiven valmis haastepohja, josta voit kopioida kysymykset blogiisi: KLIK.
Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca
Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii
Himalajanjättililja Cardiocronum giganteum
Kiinanpioni Paeonia lactiflora
Mandariiniruusu Rosa moyesii
Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä
Punahelmipihlaja Sorbus vilmorinii
Varjolilja Lilium martagon
Kiitos haasteesta! Yritän saara vastatuksiki, jos muistan kesästä mitää :D nii ja plokkaamisesta. Aivan ku uutta taas kaikki. Voi ihanaa, että oikee ikävä! Ajatuksissa te muukki plokkaajat ootta ollu!
ReplyDeleteOi, mikä tuvan färi! .....kaikkeen tottuu, jopa korkeehin paikkoohin. Kiva köynnösmajan kivinen penger.......Ny on pakko selata muitaki postauksia.
Ihanaa, jos vastaat! Kummasti asiat unohtuvat, kuten kesä tai bloggaus, mutta kummasti ne myös muistuvat mieleen. Näitä haastekohtia kirjoittaessani ja kuvia etsiessäni tulikin monta asiaa mieleen, vaikka ensin ajattelin, etten muista mitään.
DeleteBlogiasi on tosiaan ollut ikävä, ja ihanaa murrettasi.
Sinun korjaus- ja maalausprojektisi oli todella kunnioitettava suoritus - ja vielä tikkailta (huh). Käsittämätöntä, että totuit siihen korkealla hääräämiseen.
ReplyDeleteKivoja havaintoja ja kesän muistoja.
Hyvä, että haastoit Navettapiian, minäkin olen kaivannut kuulumisia siltä suunnalta.
Minustakin oli käsittämätöntä, että lopuksi kiipesin huolettomasti korkealle kuin olisin aina tehnyt. Pitäisi yrittää pitää tuota tottumusta yllä jotenkin.
DeleteNavettapiian blogi on ollut niin mukava, että toivottavasti se virkoaa.
Sinä olet sitten ahkera ja aikaan saava puutarhan ja kodin ahertaja.
ReplyDeleteKaunista!
Ihanaa joulupäivää sinne ja loppuvuotta kohti ja uuden vuoden tuulahduksia odotellessa.
Kaikenlaista tulee tehtyä, mutta myös haahuiltua ja laiskoteltua. Sopivassa suhteessa ;-)
DeleteKiitos, samoin!
Aivan ihana huomata, etten ole ainoa, joka ei oikein muista viime kesästä juuri mitään :D Vähän kun pinnistää muistia, niin kyllä sitä jotain ilahduttavia asioita muistaa... mutta muuta aika vähän.
ReplyDeleteHyvää joulunaikaa sinullekin!
Heh, kesästä on tosiaan pitkä aika :-D Onneksi kuvia tulee otettua paljon, niistä muistaa asioita.
DeleteTämä on ollut niin kiva haaste tehdä, kuin lukea toisten postauksia! Ihailen suunnattomasti monitaitoisuuttasi - tuo remontti ja trapetsitaiteilu tikkailla on uskomatonta korkeanpaikan kammo huomioiden, mutta hyvä että se siedättyi! Upeaa jälkeä tuli ja se ihana ikkuna!
ReplyDeletePuutarha on täynnä haaveita ja toisinaan katkeria menetyksiä mutta talvi lataa haaveita ja intoa, jota tietenkin keväällä hiukan lyttää jääkannet ja liian aikaiset lämpöaallot. Mistä tilasit Austinien juurakkosi? Iiristen parrat ovat ihania 💚
Mukavaa Joulun jatkoa 🎅
On kyllä tosi kiva haaste!
DeleteToivon, että muistikuva siitä, ettei tikkailla aina pelota, helpottaa pelkoa ensi vuonna, kun taas jossain vaiheessa täytyy tikkaille nousta jotakin tekemään.
Ruusut tilasin Hollannista, Tuincentrum Lottum.
Kiva lukea sinunkin puutarhavuodestasi! Ihanan rennolla otteella suhtaudut puutarhurointiin. Siitä yritän ottaa oppia😊
ReplyDeleteMeillä oli vähän samanlainen projekti kesällä vanhassa rintsikassamme. Miehen piti vain maalata talon eteläpääty, mutta maalausurakka laajeni myös lautojen ja rimojen osittaiseen uusimiseen. Huh, mikä homma, vaikka minä pysyin kyllä visusti ihan maan kamaralla. Propsit sinulle tuosta keikkumisesta taivaan ja maan välillä😯
Mukavaa jouluaikaa!
Jaa rennolla? No kaipa otteeni tosiaan on rentoa. Isohkolla pihalla ei kannata pingottaa, mutten on stressissä jatkuvasti ;-)
DeleteOmakin rintsikkani, eli tontin uudempi talo, kaipaa maalia eteläseinäänsä, mikä on valitettavasti valtavan korkea ja suuri. Huomasin loppukesällä, että sen maalipinta alkaa hilseillä. Harmi. Mutta se kyllä kesti 15 vuotta kuin uusi, kun hyvällä pellavaöljymaalilla maalasin. Mutta taas joutuu tikkaille ja hyvin korkealle, ääh.
Sinulla taitaa olla sopivan rento ote puutarha-asioissa. Tuo päätylaudoitus oli kyllä valtava projekti ja päihitit sen!
ReplyDeleteAsiat unohtuvat yllättävän äkkiä, eikä muista oliko se äskettäin vai viime vuonna :)
Oli kyllä melkoinen projekti, mutta sisulla saa vedettyä aika monta hommaa, joihin ei uskoisi pystyvänsä.
DeleteKiva kooste menneestä vuodesta! Olet kasvitieteilijä, jonka postaukset vilisevät kasvien nimiä, joita en ole koskaan tiennyt olevankaan. Harmi, että kaikki eivät menesty ja tulee myös menetyksiä. Mutta toisaalta olet sinnikäs ja et luovuta helposti vaativimpienkaan kasvien suhteen. On kiva iloita kanssasi onnistumisista! Maalaus- ja remontointiurakka on todella mainitsemisen arvoinen projekti! Tuntuu, että kesästä on jo hirveän pitkä aika!
ReplyDeleteOn joitakin haavekasveja, jotka tosiaan haluaisi puutarhaansa ja niiden kanssa jaksaa yrittää kerta toisensa jälkeen. Kesästä on tosiaan ikuisuus, onneksi seuraava lähenee koko ajan!
DeleteOlipa kiva lukea haastevastauksesi heti muutaman päivän blogitaukoni jälkeen. Liisa toteaa tuossa ylempänä viisaasti, kuinka sinun rennosta puutarhaotteestasi voisi ottaa oppia - minunkin.
ReplyDeleteHyvin sinulla on hallussa monet rakentamiseen/korjaamiseen liittyvät termit. Lattiavasan ja kakkoskakkosen tiedän, vaan pattingit ei ihan heti aukene.
Punahelmipihlajan lehdet ovatkin todella sievät. Kuten koko kasvi muutenkin. Enkä taida hellittää helmiomenapensas 'Marleenan' metsästystä.
Minua yllättää tämä rentouden huomaaminen, kun en mielestäni kovasti rentoilua kuvaillut, mutta tottahan se varmaan on. Kaikkein eniten puutarhassa tarkkailen, en huhki, vaikka huhkittuakin tulee kyllä. Enkä ole muutenkaan mikään täydellisyydentavoittelija, kaukana siitä. Pääasia on, että on hauskaa.
DeletePattinki on toinen nimitys kakkosneloselle, eli nyt varmasti tiedät, mitä se on. 2 x 4 tuumaa eli tavallaan kuin kaksi kakkoskakkosta vierekkäin.
'Marleena' ei ole koskaan tainnut löytää tietään laajoille markkinoille, mutta sen jalostaneelta Hongiston taimistolta sitä luulisi löytyvän, sijaitsee Koski TL:ssä eli Forssaan päin.
Rentoilua sinänsä ei välttämättä tarvitse kuvailla, kun se ilmenee mm. tekemisen tahdista ja asennoitumisesta. Sinulla on valtavasti sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä. Jaksat odottaa vuosia jonkun kasvin kasvua, etkä myöskään ole heti kitkemässä outoja, jolloin on mahdollista saada siementaimia. Itseltäni puuttuu kärsivällisyys varmaan kokonaan.
DeleteNyt selvisi pattinki. En ole aiemmin kuullut kakkosnelosta sanottavan pattingiksi. Tai sitten en ole vain kuunnellut riittävästi.
Ensi keväänä suuntana Koski TL.
Hih, kärsivällisyys puuttuu kokonaan :-D Minulle jotkut asiat puolestaan tapahtuvat aivan liian nopeasti.
DeleteKiitos raikkaasta, tavallistakin puutarhataapertajaa kannustavasta vuosikuvauksesta kuin myös blogiteksteistä vuoden mittaan. Vaikka sinulla on tietoa, taitoa ja kokemusta ns. "pilvin pimein" ja postaukset vuoden mittaan ovat tarjonneet runsain mitoin ja lajirikkaasti ihailtavaa, saamme lukea myös siitä, miten siltikään kaikki ei aina onnistu. Rutikuivan, vähälumisen ja kaurisrikkaan lounaisen kolkan puutarhuri tunnistaa hyvin nämä haasteet, eikä täällä edes ole kiusaa vesimyyristä. Muiden ohella ihailen myös suuresti kyvykkyyttäsi ja aikaansaapuuttasi rakennusten kunnostuksessa. Siihen ei monestakaan olisi - varsinkaan ilman apukäsiä!
ReplyDelete-Mummopuutarhuri
Luonnon armoilla tässä ollaan, se on totta. Toisaalta luonnon ja puutarhan spontaanin kehityksen tarkkailu on ihan parasta. Kaikkea ei tarvitse ihmisen sörkkiä, tutkia vain.
DeleteApukädet olisivat kyllä joskus tarpeen!
Tapahtuvan tarkkailu ja juuri "haahuilu" on minustakin parasta. Oma pihapuutarha pikkumetsikköineen on vain pari tuhatta neliötä. Silti kasvukauden aikainen verkkainen aamukierros venähtää helposti hyvinkin parituntiseksi ja on päivän paras ja nautinnollisin hetki. Päivän mittaan voi sitten rynnistää jonkun isommankin puuhan. Oma hauskuutensa sitten niissä rynnistyksissäkin :)
Delete-Mummopuutarhuri
On kyllä jotenkin niin hirveän ihanaa ja palkitsevaa haahuilla omalla pienellä pläntillään tällä maapallolla.
DeleteMenetin Ludwig Späth-syreenin, silmut siihen oli jo ehtinyt tulla mutta se ei kestänyt viime talven kovia pakkasia. Taidan hankkia uuden, koska en ole löytänyt sen vertaista. Moskovan Kaunotar syreenissa on nyt silmut, toivottavasti se ei sitä haittaa.
ReplyDeleteVoi harmi, se on niin kaunis. Toivottavasti nyt ei tule toista yhtä kovaa talvea. Toistaiseksi ainakin näyttää varsin lauhalta täällä etelässä.
DeleteOlihan siinä tapahtumaa kerrakseen. Onnistumisia ja epäonistumisia niin kuin aina on puutarhan kanssa. Vaikka kuinka suunnittelisi, tekee luonto omat päätöksensä.
ReplyDeleteNiin se on, on säät ja tuholaiset.
DeleteMuisti tuntuu tosiaan olevan melko huono, onneksi on kuvat muistin virkistyksenä:)
ReplyDeleteNiinpä :-D
Delete💗, eihän multa kukaan tätä kysynyt, mutta taas valitsin itselleni osuvimman kysymyksen
ReplyDelete13. Mitä opit?
Opin aina lukiessani puutarhapostauksia ja olen oppinut, että se on mulla sopivin keino "harrastaa puutarhailua" - rakastan varsinkin latinankielisiä nimiä, hih....
vaikka eihän multa kukaan kysynyt - niin aina vastaamassa, hih...
ihana postaus ja ihanat vastauksesi, niin aidot ja pohtivat kera kauniiden ja tunnelmaisten kuvien.
Hyvä vastaus! On minullekin sopivin tapa harrastaa autiomaassa pyöräilyä se, että luen blogissasi siitä ja katson kuvat ;-) Niistäkin saa elämyksiä, toki vain murto-osan oikeasti koetusta, mutta joskus se riittää, kun kaikkeen ei ehdi tai pysty.
DeleteKiitos haasteeseen osallistumisesta! Kiva, että tämä haaste on lähtenyt reippaasti kiertämään ja pääsee sen myötä kurkkimaan vielä tiivistelmät itse kunkin puutarhavuosista. Vaikka miten ajatuksella olisi kesän mittaan lukenut postauksia, niin ei niistä kokonaiskuva välttämättä hahmotu samalla lailla kuin puutarhan omistajalle.
ReplyDeleteTaloprojektisi vei varmasti niin aikaa kuin voimiakin muusta puutarhailusta, mutta työ kannatti tehdä. Nyt puutarhallasi on komea "keskipiste". Yläosan sininen laudoitus tuo kasvit aivan eri tavalla esiin kuin punainen alaosa. Siinä on vielä yksi mielenkiintoinen lisäulottuvuus puutarhaasi.
Hih, meillä on samat haaveet: kallio, luonnonpuro ja kukkivat kurjenmiekat. Niistä ainoastaan viimeinen taitaa olla toteutettavissa ilman muuttoa. Tietäisi vain, miten...
Toivotaan, että tämän talven aikana ei tapahdu kasvikuolemia. Säiden puolesta ainakin meillä on toistaiseksi vaikuttanut lupaavalta mutta myyrätilanne vähän huolestuttaa. Niitä on jäänyt loukkuihin turhan usein verrattuna muutamaan aiempaan talveen. Ei auta kuin toivoa, että myyrien reitit kulkevatkin nyt enimmäkseen loukkujen lähistöllä sen sijaan, että valtaosa kannasta rellestäisi lumen alla kukkapenkeissä.
Hyvää alkavaa puutarhavuotta!
Kiitos sinulle kivasta haasteesta!
DeleteVoi kunpa haaveemme toteutuisivat; tietäisipä tosiaankin, miten. Olen nyt yrittänyt petrata lannoittamisen kanssa, sillä en muista lannoittaa suunnilleen ikinä, vaikka olen saanut lannoitetta ystävältä. Täytyy muistaa heti ensi keväänäkin sitä laittaa.
Myyrät ovat tosi ikäviä naapureita! Voi ei, toivottavasti teille ei tule samanlaista myyrähuippua kuin meillä oli pari vuotta sitten. Siinä meni moni puukin, kukkasipuleista puhumattakaan.