Wednesday 30 October 2024

Liukuvärejä

 ja muita monivärisiä

'Mother of Pearl' -hollanninlumimarjoissa on tänä vuonna viimein vähän enemmän marjoja oksilla. Marjat alkavat hiljalleen punertua. Ihan kiva, mutta kylläpä kesti! En edes muista, minä vuonna istutin kolme puskaani. Marjoihin mahtuu lisääkin väriä – toivottavasti ne kehittyvät punaisemmiksi.

Japaninlehtikuusi demonstroi, miksi lehtikuusi sopii pensasaidaksi: se tekee uusia oksia vanhasta rungosta, aivan kuten marjakuusikin.

Lehtikuuseni paras ruska on aina marraskuun puolella, nytkin se on vasta vaihtumassa vihreästä keltaiseksi. Ensin väri muuttuu lähempänä runkoa ja viimeiseksi oksien kärjissä.

Sama tekniikka on kiinanpunapuulla. Dendrologiystävä kävi kylässä ja totesi, että tämä alkaa olla luonnottoman näköinen. Väri on tässä vaiheessa outo, kieltämättä. Takana 'Lemon Queen' -auringonkukka, yhä vain kukassa.

Hapankirsikat alkavat olla monivärisiä. Oikealla syreeni näyttää, kuinka nuoret versot karistavat lehtensä viimeisinä. Eri kasveilla on eri taktiikoita lehdistä luopumiseen – kiinnostavaa seurattavaa.

Kylämaisemassa on suurin osa puista jo lehdettöminä. Tummalehtinen kirsikkaluumu pitää edelleen kiinni punaruskeista lehdistään, samoin syreenit ja jotkut hedelmäpuut.

Jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar' on aika tasaisesti vihreän ja kellanvihreän kirjava. Rakastan tätä syreenien raikasta syysväriä.

Vilkaistaan välillä maan tasalle, sillä sielläkin on hienoja värityksiä. Ajattelin tehdä jutun varjohiippojen syysväreistä, mutta pari monivärisintä pääsee nyt tähän maratooniin mukaan. Tämä on tarhavarjohiippa.

Alppivarjohiippa ja nimetön imikkä korostavat toinen toistaan.

Luulin jo, että lumipalloheisi 'Roseum' olisi ruskansa ohittanut, mutta se vain parantaa menoaan. Olenpa iloinen, että hankin tätä kaksin kappalein vuosia sitten muutamalla eurolla! Yhdellä taimistolla, jonne poikkesin, oli kastelulampi kuivunut, niinpä myivät pensaat pilkkahinnalla, muuten taimet olisivat kuolleet sinne.

Heisissä on kaiken kaikkiaan hienoja syysvärejä. Tämä on laskosheiden sukua; tarkemmin Viburnum plicatum f. tomentosum 'Mariesii'. Eli laskosheiden nukkainen muoto (forma tomentosum) ja päälle vielä lajiketta 'Mariesii'. Tiedä nyt sitten siitä nukkaisuudesta, mutta ehkä tässä on vähän enemmän karvaisuutta lehtien alapinnalla tai versonkärjissä kuin joissakin muissa heisissä.
Väri alkaa vasta kehittyä, toivottavasti näemme vielä upeaa ruskaa tässä pikku puskassa. Ja toivottavasti tämä kasvaa oikein isoksi!

Tummalehtisten kasvien kehitys ruskaan on kiinnostavaa seurattavaa. Peruukkipensas 'Royal Purple' pitää tumman värin lehtisuonissa, mutta muuten lehdet vaalenevat punaisiksi. Oikealla on metsätyräkki 'Chameleon'; sillä on oikein loistava, heleä ruska. Limenvihreä maanpeitekasvi on vaskivarjohiippa.

Ainoa kuunlilja, joka tontillani viihtyy ja kukoistaa, on rappujen pielessä kasvava tarhakuunlilja 'Blue Cadet'. Kaikki muut joko kituvat tai ovat kuolleet pois, mutta tämä yksi korvaa menetykset mennen tullen.

Isosiniheinät ovat alkaneet vaihtaa väriä vihreästä keltaiseksi. Niiden paras ruska on lehtikuusen tapaan marraskuussa. Tämä leveä ja pörheä on tavallinen isosiniheinä, ei mitään lajiketta.

Kun katsotaan Rohanista päin, on tavallinen isosinineinä vasemmalla ja 'Skyracer' oikealla. Melkoinen ero korkeudessa! Kumpikin on nyt vihreän ja keltaisen kirjava. Ja siis isosiniheiniä molemmat.
Tässä ja edellisessä kuvassa näkyy ruusunnuput, mutta teen ruusujutun vielä erikseen. Siitä kyllä tulee paljon lyhyempi kuin tästä.

Persianparrotia on vielä niin pieni, ettei sen ruska ole kummoinen. Tässä yksi lehti kuitenkin näyttää, millaiseen monivärisyyteen puska pystyy ja se onkin syy istuttaa se. Lehtiin tulee muistaakseni kaikkia ruskavärejä, mitä on olemassa. Ovat ne toki muutenkin kauniit. Puskalle pitää seuraa maanpeitekasvi koristemansio Lipstick, joka kukkii yhä.

Happomarjoissa on kivoja syysvärejä, on tullut todettua ennenkin. Hurmehappomarja on kasvanut jo kookkaaksi puskaksi tontin yläreunalla suurten lohkareiden välissä.

Pihajasmike 'Aureus' on kauniin liukuvärinen. Taustalla vielä joitakin koivun oksia lehdessä, ihme, että tässä tuulessa niissä on vielä lehtiä tallella!

On nimittäin melkoinen myräkkä – taas. Puuskissa ilma on sakeanaan vaahteran siemeniä. Niillä on hyvä leviämistaktiikka: lentävät siiven avulla kymmenien metrien päähän emopuusta.

Pyökkipensasaitakin on monivärinen. Osaan euroopanpyökeistä jää lehdet oksiin ruskeina koko talveksi. Pyökkiaita tuokin näkö- ja tuulensuojaa koko talven sen lisäksi, että se on kauniin lämpimänruskea.

Tummalehtinen helmiomenapensas 'Marleena' tulee myöhään ruskaan. Siitä tulee liekehtivän punainen. Nyt se on hauskan monivärinen. Pikkuruiset marjatkin ovat kauniita.

Jalohortensia Endless Summer on ollut liukuvärinen jo jonkin aikaa, hieno!

Pakko laittaa vielä kuva 'Bluebird' -safiirihortensiasta (vaiko 'Punatulkku' -rubiinihortensiasta?). Tämä on aivan käsittämätön – ja ollut ruskavärissä jo pitkään, tuli sitten tuuli tai kaatosade. Limenvihreälehtinen kultatesma korostaa punaa sen vastavärinä.

Huh, mikä maratooni. Jätin muutaman kuvan pois – en jaksa enää, etkä varmaan sinäkään jaksa lukea.
Jatketaan ensi kerralla!


Alppivarjohiippa Epimedium alpinum
Euroopanpyökki Fagus sylvatica
Hapankirsikka Prunus cerasus
Helmiomenapensas (ent. marjaomenapensas) Malus toringo var. sargentii
Hollanninlumimarja Symphhoricarpos Doorenbos-Ryhmä
Hurmehappomarja Berberis × ottawensis 'Superba'
Imikkä Pulmonaria
Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea
Jalohortensia Hydrangea macrophylla
Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä
Japaninlehtikuusi Larix kaempferi
Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides
Kirsikkaluumu Prunus cerasifera
Koristemansio ×Comagaria rosea
Kultatesma Milium effusum 'Aureum'
Laskosheisi Viburnum plicatum
Lumipalloheisi Viburnum opulus 'Pohjan Neito' ja 'Roseum'
Metsätyräkki Euphorbia dulcis
Persianparrotia Parrotia persica
Peruukkipensas Cotinus coggygria
Pihajasmike Philadelphus coronarius
Safiirihortensia Hydrangea serrata
Tarhakuunlilja Hosta Tardiana-Ryhmä
Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum
Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

30 comments:

  1. kivoja nuo hollanninlumimarjat. Olen nähnyt joskus punaisia marjoja joulun kukka-asetelmissa ja ihmetellyt mitä marjoja mahtavat olla.
    Kaunista on siellä. Meille luvattiin jo 7 cm lunta tänne Itä-Suomeen

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jouluasetelmissa käytetään aika moniakin punamarjaisia, mutta lamosalalia näkee niissä aika usein. Se on sellainen pieni marjainen mätäs.
      Meille ei onneksi ole lunta luvassa – tai ehkä jossain muodossa lauantaille, kun on kova pohjoistuuli. Tuskin se maahan jää. Teillä saa jo esimakua talveen.

      Delete
  2. Sinun puutarhastasi löytyy vielä runsaasti hienoja ruskan värejä. Meillä ne ovat jo hyvin vähissä.

    ReplyDelete
  3. Sinun tarinasi kuvien kera jaksaa lukea vaivatta, kiitos näistä :) - terkuin pienen pihan Tuija

    ReplyDelete
  4. Minunkaan hollanninlumimarja ei tee kunnolla marjoja eivätkä marjat ehdi punertaa ennen talven tuloa. Pitäisi siirtää ne lämpimämpään paikkaan, ja ehkä aurinkoisempaan. Saisin samalla varjokasveille erinomaisen paikan. Moni puu ja pensas on ollut upean värinen, meillä taisi tämän päivän tuuli viedä viimeisetkin lehdet.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Itsekin mietin tuota varjoisaa paikkaa. Kaksi puskistani kasvaa nimittäin mäntyjen alla. Kolmannen siirsin pari vuotta sitten aurinkoisemmalle paikalle – saa nähdä, tuleeko siihen punaisempia marjoja sitten, kun tulee.

      Delete
  5. Hyvin jaksoin loppuun asti, niin hienoja värejä oli tarjolla! Helmiomenapensaan runsaat marjaoksat ovat myös kauniita syksyn väripilkkuja! Täällä alkavat ruskansävyt olla kovin vähissä, etenkin tämän päivän tuulimyräkkä teki selvää monesta pensaasta, joissa vielä lehtiä oli jäljellä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Helmiomenapensaan marjat kertovat siitä, kuinka täynnä oksat ovat olleet kukkia alkukesällä – ja ovat joka vuosi! Se on ihan huippukaunis sekä kukkiessaan että syksyllä.

      Delete
  6. Kiitos, kun jaat tietoa, ja myös kokemukseen ja havaintoihin perustuvaa tietoa, jota ei mistään peruskasvikirjasta löydy. Eikä löydy monia kasveistasi muutenkaan joka oppaasta.
    Ruska-aika näyttää valtavan kauniilta näissä kuvissa. Metsätyräkin heleä ruska pomppasi tänään silmääni, ihanan lempeä.
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva, että olet kiinnostunut. Joskus kirjoittaessani mietin, ketähän näinkin yksityiskohtainen tieto kiinnostaa, mutta varmaan aina löytyy joku. Ja kun tarinat ovat täällä netissä, voi vanhemmistakin jutuista löytyä jotain tarvitsemaansa asiaa.
      Tonttini on kasvien kokeilukenttä :-D
      Jännää, että osa metsätyräkeistä on vielä täysin kesäisessä värissään eli tummanvihreitä ruskeanpunaisilla uusilla lehdillä, osa on ruskassa.

      Delete
  7. Hienoja ruskavärejä siellä sinulla edelleen.
    Varjohiippojen lehtiä minäkin aina ihailen. Ne ovat jotenkin niin siroja ja kauniin mallisia. Odotan innolla postaustasi niistä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Varjohiipat ovat aivan ihania, somia ja siroja ja varsin koristeellisia. Moni niistä pysyy talven yli vihreänä.

      Delete
  8. Juuri katsomani kuvasi ovat ihan huippuosoitus siitä, kuinka tärkeää kasveja valitessa on miettiä myös niiden syysvärejä, ei vain kukintaa. Näin voi moninkertaistaa puutarhan nautittavuuden. Kaikki värikkäät ovat hienoja, mutta ehkä huikeimpia juuri moniväriset, kuten laskosheisi ja jalohortensia Endless Summer.
    -Mummopuutarhuri

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisi tosiaan viisasta miettiä syysasua, harvoin vain sitä ajattelee kasvukauden loppua. Kasveja hankkiessa on aina kesä mielessä ;-D Heidetkin olen ajatellut kukkia tai kasvutapaa ajatellen, mutta syysväri on sitten iloinen yllätys. Oikeastaan vain sorvarinpensaissa on niitä, joita olen nimenomaan hommannut ruska mielessäni. Ja pensasmustikka.

      Delete
  9. Sinun pihapiirissäsi on edelleen aivan ihania syysvärejä. Tässä esittelyssä tuli taas mieleen, miten paljon hienoja pensaita voisi vielä hankkia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niitä voisi tosiaan hankkia... lista on loputon ja tuntuu kasvavan vain!

      Delete
  10. Kivipellon Saila31 October 2024 at 15:28

    Viime kesänä heräsin oikeastaan vasta happomarjoihon ja niiden herkullisiin väreihin! Syy varmaan on anopissa, hänellä oli piikikäs punalehtinen happomarja, josta en tykännyt! Varjohiippajuttua odotan myös! Meillä idänvirpiangervossa, pireenissä, on joskus hieno liukuväri, alhaalta vihreä ja siitä liukuen punaisen kautta keltaiseen kellarinmäen aidassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Happomarjoissa on ikäviä piikkejä, mutta isona plussana on se, etteivät valkohäntäpeurat eivätkä metsäkauriit syö niitä. Olenkin istuttanut ne kaikki tontin reunoille peuraesteeksi. Yhdessä verkkoaidan kanssa luulisi niiden jotain auttavan. Mutta jos on tilaa, eikä ihan vierestä tarvitse kulkea tai puskaa käsitellä, ne ovat oikein ihania. Leikkuutakin sietävät hyvin, minulla on tummalehtistä happomarjaa Rohan-penkin päädyssä matalana aitana.
      Idänvirpiangervosi kuulostaa kauniilta! Minulla ei ole yhtäkään Spiraeaa (pireeni :-D ). Olen joskus miettinyt, pitäisikö asia korjata, mutta kun niitä puskia näkee kyllästymiseen asti kaikkialla muualla.

      Delete
    2. Kivipellon Saila31 October 2024 at 17:35

      Pireeni on täälläpäin hyvin käytetty, ainakin ennen. Edullinen, saa helposti juurivesoja, näkösuojaakin ja kestävä. Meillä on kellarinmäen päällä ettei kukaan tulisi jyrkkää rinnettä alas. On se aika kauniskin, lapsuudesta tuttu.

      Delete
    3. Onhan se ansiokas, mutta kivoja pensaita on niin paljon muutenkin!

      Delete
  11. Voi että, miten paljon onkaan vielä sinulla värejä pihassasi. meillä yhtä ja samaa harmaata melkein kaikkialla. Joissain pensaassa viel äsaattaa olla vähän värikkäitä lehtiä mutta harvassa nekin on. Tammi, joka tavallisesti pitää pitkään kiinni lehdistään tyhjeni myrskytuulessa sekin jo tyhjäksi. Vain lyhty Himmun haualla tuo valoa pimeään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinulla on nyt mielikin harmaa ja iso kaipaus sydämessä. Voimia suruun. Tähän aikaan vuodesta on harmaata muutenkin. Menetin Viljo-kissani aikoinaan marraskuussa, ja tämän vuodenajan synkkyys tuo surunkin aina takaisin mieleen. Ehkä enemmän kuin jos Viljo olisi kuollut toukokuussa, mutta enpä tiedä. Kyllä rakkaita lemmikkejä ikuisesti kaipaa joka tapauksessa.

      Delete
  12. Kaunista, kaunista ruskaa! Erityisesti ihastelin myräkkä- ja helmiomenakuvia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaunista on yhä, vaikka tässä kuussa värit vääjäämättä häipyvät. Tai voihan talvesta tulla ihanan vihreäkin! Onneksi on näitä myöhään ruskaan tulevia. Seurailen japaninlehtikuusen muuttumista keltaiseksi, se on joka päivä keltaisempi.

      Delete
  13. Mahtavat liukuvärit, ja toki muutkin värit!
    Kasvimaratonit ovat oikein mukavia maratoneja, kyllä näitä jaksaa vaikka kuinka!

    ReplyDelete
  14. Hienoja liukuvärejä ja värisävyjä muutenkin. Huomasin itse vasta tällä viikolla, kuinka hieno ruska tarhavarjohiippaan on kehittymässä. Toivottavasti pakkanen ei keskeytä hyvin alkanutta värittymistä. Valkovarjohiippa vieressä on pysynyt vihreänä.
    Peruukkipensaan ja metsätyräkin väriyhdistelmä on kaunis. Ja nuo viimeisten kuvien hortensiat... miten niihin onkin tullut noin kaunis punainen väri? Meillä hortensiat menivät tänä vuonna keltaisiksi, vaikka muistaakseni ainakin 'Vanille Fraise' on jonain vuonna saanut lehtiinsä myös punaista vähintään liukuvärin muodossa.
    Maratonit ovat kivoja lukea mutta varsinkin näin kännykällä kommentointi niihin on tuskallista. No, ei mahda mitään :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Varmaan eri hortensioissa on erilaisia syysvärejä? Molemmat pallohortensiani ovat tosi värittömiä. Syyshortensiaa minulla ei olekaan, se kuivui ja kuoli enkä ole yrittänyt toiste. Täytyy kyllä vielä yrittää vaikka ystävän pihalla ihastuttaneen Vanille Fraisen kanssa. Kiva kuulla, että siihenkin voi tulla punaista.
      Mutta voi olla, että jalo- ja safiirihortensia ovat jotenkin erilaisia ruskaominaisuuksiltaan. Nyt en yhtään muista, onko safiiri ollut aiempinakin syksyinä rubiini, mutta tuntuu, että tänä vuonna monessa kasvissa oli tavallista parempi syysväri.
      Huh, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki noin pitkän kommentin kirjoittamisesta kännykällä! Minulla ei riitä hermo edes pelkkään blogien (tai minkään muunkaan) lukemiseen kännyllä.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!