Monday 28 October 2024

Kiviä ja lisää kiviä

 Niitä riittää.

Kun on rinnettä, on laakeista kivistä mukava tehdä rappusia. Nämä johtavat saniaistarhasta ylärinteen heinikkoon, jota myös hedelmätarhaksi kutsutaan.
Ensin laitoin vain yhden kiven ja seuraavaksi askelmaksi tuli paksu pätkä kuusenrankaa. Se toimi hyvin kymmenen vuotta, mutta tänä vuonna se lahosi. Näkymää vähän peittää edessä lojuva saarnen paksu runko, joka on myös lahoamispisteessä. Se on oivallinen ötökkähotelli.

Tänä syksynä tuli vastaan ensin yksi sopivan laakea kivi, sitten toinen. Nyt rappusissa on kolme askelmaa.
Jos teet rappusia, suosittelen testaamaan niiden mittoja askeltamalla ylös ja alas. Tässäkin laitoin ensin ylimmän kiven alemman portaan takareunan päälle, mutta silloin keskiaskelmasta tuli vähän liian lyhyt. Se häiritsi ylhäältä alas tullessa, kun askelmaa ei kokonaan nähnyt ja muutenkin jalka olisi halunnut ottaa pidemmän askelen. Ei auttanut muu kuin jättää askelmien väliin kovaksi tallattua multaa, jotta sain ylintä kiveä kauemmas. Voi kivien väliin laastiakin laittaa, mutta näin luonnollisessa kohdassa se olisi vähän ylimitoitetun näköistä.

Sitten on Titaniceja, joita ei saa siirrettyä mihinkään. Tämä kivi tökötti harmillisen korkeana keskellä reittiä sadevesitynnyrille. Kivessä on hankala pitkä kulma, joka osoittaa nyt alaspäin. Sen takia sitä ei saanut millään haudattua paljoakaan syvemmäs maahan, mutta sain sitä kuitenkin käännettyä niin, että matkalla tynnyrille on kiven laakeampi ja alavampi kohta. Kun saan täytettyä kiven ympärille kaivamaani kaivantoa, tulee kiven oikea reuna suunnilleen maanpinnan tasalle.
Pari iltapäivää tähän kului; suurten kivien kanssa äheltäminen on hyvin hidasta senttimetri kerrallaan -hivutusta. Voi olla, että tartun tähän projektiin taas ensi vuonna, mutta kivi on niin hirveän painava, ettei sen kanssa paljoa voi tehdä.

Edellinen kivi navetan kulmalla on uudesta köynnösmajasta oikealle. Kuvan oikeassa alareunassa näkyy myös Titanic, jota ei saanut maasta. Teen sen ja toisen samanmoisen murikan ympärille istutusalueen ensi vuonna.
Tänä vuonna istutan vielä perennoja köynnösmajan sisälle, kivimuurin juurelle. Löysin sinisateen puoleen hintaan ja perennoja eurolla. Ihanaa, sillä niille on tässä jo valmis paikka odottamassa.

Tässä oli Titanic, johon olen erinäisiä kertoja osunut ruohonleikkurin kanssa. Aikani kaivettuani löytyivät osittain kiven päältä mystiset vaijerit, joita en saanut kaivettua maasta, sillä ne jatkuvat mm. oikealla olevan puunkuivatuslaatikon alle ja toiseenkin suuntaan ties kuinka pitkälle.
Sain vaijereita väännettyä sivulle, mutta kivi oli niin suuri, ettei se noussut. Sen sain kuitenkin haudattua aiempaa syvempään ja käännettyä niin, ettei terävä pää enää tökötä maasta. Tällaiseen projektiin saa hyvin uppoamaan kitkentäjätettä, kun kaivettua kuoppaa täytyy peittää. Luulisi, että sama määrä maata menisi takaisinkin, mutta ei – maata tarvitaan aina lisää, sillä samalla tulee kaivettua erinäisiä viereisiä kiviä ylös.

Tässä en ole kaivanut kiviä, vaan maahumalaa. Kirjoitettuani siitä päätin ryhtyä toimeen ja yrittää estää sen vaelluksen pihatien poikki kohti seuraavia istutusalueita. Ei ole kovin järkevää kaivaa nurmikkoa auki juuri kurakelien alkaessa, mutta minkäs teet. Paras aika kaikkeen on silloin, kun ehtii ja tulee ajatelleeksi.

On myös Titaniceja, jotka kasvavat täydellisessä paikassa jo valmiiksi. Tämä muhkare on mutapuutarhan partaalla. Oikeastaan se saneli mutapuutarhan muotoa ja kokoa. Sammaloitunut kivi ja sen vierellä kasvava etelänkurjenmiekka ovat täydellinen pari.

Myös koivikon isot kivet pysyvät paikoillaan, Musti esittelee. Hän on iloinen, kun palasimme kotiin monen päivän kaupungissa tylsistymisen jälkeen. Oikeastaan Musti ehti tylsistyä kahdessakin kaupungissa ja autossa siinä välissä.
Mamma on iloinen Mustin ilosta, kuten siitäkin, että pääsee istuttamaan. Löysin narsissin sipuleita ja vähän muutakin alennuksella. Viime yön karmea tuuli ja piiskaava sade on muuttunut auringonpaisteeksi, joten nyt ulos ja maata kaivamaan!
Ties vaikka nousisi taas joku ihana kivi maasta.


Etelänkurjenmiekka Iris spuria
Maahumala Glechoma hederacea

26 comments:

  1. Kivet ne ihanat luonnonmateriaalit.
    No onpas kiva idea, nuo kiviportaat ovat ihanat.
    Ihana kuva Mustista. Hän on juuri sen näköinen "tämä kivi on minun"🐈‍⬛
    Meilläkin hyvin kivikkoista ja kallio maastoa.
    Mukavaa viikkoa🍁

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kivet on tosiaan kauniita, monikäyttöisiä ja lähes ikuisia. Monta hyvää ominaisuutta!
      Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Delete
  2. Kivet ovat parasta mitä pihaansa voi laittaa. Olen keräillyt sileitä ja pyöreitä kiviä jo monta vuotta. Tämä on niiden kolmas piha :) pitäähän kivienkin muuttaa kun emäntä vaihtaa pihasta toiseen. Sammaleiden peittämät isot kivet ja vielä oikeassa paikassa. Jotain mitä ei saa rahallakaan. - terkuin pienen pihan Tuija

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hieno ylistyspuhe kiville! Ja hauskaa, että siinä missä moni kaivaa kasveja muuttaessaan, sinä siirrät tärkeimmät kivet :-)

      Delete
  3. Kiviin ei kyllästy koskaan ja ne sopivat AINA... niin sopii Mustikin
    - upea, arvonsa tunteva kiviopas!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä. Jokainen kivi on erilainen – niissä on hienoja värejä ja kuvioita! Niin on kyllä Mustissakin.

      Delete
  4. Rinteen laakeat kivet muodostavat hienon portaan.
    Onneksi ei sentään tarvitse pyramidia rakentaa, mutta egyptiläisten taidoista voisi olla tontillasi apua.
    Kiiltäväturkkinen Musti osoittaa tarvitsevansa omat kivensä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Muutama tuhat orjaa auttaisi kyllä... tai edes pari. Joskus vain eivät yhden ihmisen voimat riitä, vaikka olisi mitä apurankoja, -lautoja tai köysiä.
      Kissat viihtyvät kivillä, sekin on mukavaa.

      Delete
  5. Kivistä minäkin pidän. Onneksi, sillä muuten en omassa pihassani voisi viihtyäkään. Olen päätynyt tekemään pelkkiä kohopenkejä, jossa multa pysyy kivikehien avulla.

    Tänä syksynä päätin vihdoin tehdä yhden lisäpenkin naapurilta saaduille ruusuntaimille. Muistin sitten sinun pikkuruisen papulanruususi(?), ja lähdin etsimään, olisiko se vielä hengissä parsojen vieressä.

    Nyt on sitten kolme pienilehtistä ruusupensasta kasvamassa, ja koska odottavan aika on pitkä, ehdin istuttamaan sinne muutamassa erässä parisataa kukkasipulia. Saapa nähdä, millainen ilotulitus neliön kokoisesta penkistä keväällä puhkeaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ohhoh, siinä on neliömetrillä aika paljon tavaraa :-D Toivottavasti se on keväällä ja kesällä tosi kaunis ja kukkaisa!

      Delete
  6. Kivien kääntelystä tulee aina mieleen emännän isä. Sillä on aina joku kiviprojekti meneillään; joko se on tiellä tai sitten se pitää saada muualle. Tänään oli vielä niin kalsea tuuli ettei tarjettu olemaan kuin muutama minuutti ulkona -Pepsi ja Max

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kivenkääntelijöitä tuntuu olevan maassamme aika paljon, onneksi on kiviäkin :-D Tänään kai pitäisi olla vähän lämpimämpää, kun tuuli kääntyi eteläiseksi. Täällä meillä päin ainakin. On kaunista ja aurinkoista ja Musti meni juuri ulos.

      Delete
  7. Kivipellon Saila28 October 2024 at 18:49

    Kivet ovat ihania ja yllättäviä. Pieni leikkuria haittaava muhkura, ja kun sitä alkaa kaivamaan, löytyy siirtolohkare kuten meillä ja sinulla on yleensä. Kivistä saa kaikkea kivaa, kissat rakastavat tähystyskiviä, kivet on kauniita! Otan aina matkamuistoksi kiviä missä liikutaan, nykyään hiukan salaakin, isäntä aina sanoo että kivet pois taskusta 🤭 en ota 😂! Mutta kivistä saa ihanat portaat ja istutusalueet!
    Pihassa riittää projekteja ja maahumala on yksi aihe, kukkapenkin pionit olivat mun tämän päivän teema joka tietenkin rönsysi kuten aina, pimeys laskeutui ja tytär vei syömään baariin. Huomenna jatkuu, onneksi projektit ovat uusiutuva luonnonvara! Eilinen myräkkä auttoi minua, peitti lehdon omenapuun lehdillä - olin siitä niin iloinen! Mukavaa viikkoa sinullekin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pieni muhkura joskus jatkuu ja jatkuu ja siitä seuraa neliömetrin levyinen kaivanto. Melkoinen kivifani olet :-D
      Sinä siis rönsyät kuin maahumala! Projektit eivät tosiaan onneksi lopu, mutta lumentulo sitten aikanaan estää niiden toteuttamista.
      Kiitos, mukavaa ja puuhakasta viikkoa sinullekin!

      Delete
  8. Minunkin tontillani on ääretön määrä kivimateriaalia, korkeuseroja, joilla voisi pelata ja noita titaniceja, jotka sanelevat istutuksien sijainteja tai joiden lomitse polut ohjautuvat.
    Onneksi kivet ovat niin kauniita taustoja kasveille.
    Siellä Saaripalstalla eivät määrää kivet, vaan uuttera emäntä; uusi Machu Picchu on rakenteilla! Vielä, kun saisit selville ne mystiset painovoimaa kumoavat luonnonlait, joilla kuulemma eräillä kivimonumenteilla on saatu isojakin titaniceja siirreltyä ilman voimankäyttöä ;-)!
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kivet onneksi sopivat puutarhaan hyvin – nekin, joita ei voi siirtää.
      Voi, tuollainen metodi olisi todella iso apu :-D

      Delete
  9. Jopas sattui, kivihommissa on tänään oltu siellä ja täällä. Luulin jo lopettaneeni taimiostot tältä syksyltä, mutta niin vaan kävi, että yksi ale-vuorimänty lähti vielä viikonloppuna mukaan ja se piti tietenkin saada maahan. Paha vaan, kun ajatellussa istutuskohdassa ohuen multakerroksen alla olikin melkoinen kivi. Poishan se piti kammeta, kun se kerran vähän liikahti kangella testatessa eli oli just ja just kaivuukelpoinen. Ei ollut onneksi ihan "Titanic". Lisäpuhtia puuhaan sain juuri sinun aiemmista kivijutuistasi. Monta rotia piti hakea apuun rautakangen lisäksi, mutta lopulta jötikkä sieltä nousi ja taimi saikin loppujen lopuksi oikein hyvän kuopan.
    Hienot nuo kiviportaat ja voin kuvitella että niidenkin siirtelyssä on tarvittu rutkasti sekä taitoa että aikaa. Köynnösmajan kivimuuri näkyy nyt myös oikein hienosti!
    -Mummopuutarhuri

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei, kuulostaa tutulta! Ja selkään sattuu ajatuksestakin. Onneksi on rautakanki ja muut apukeinot keksitty. Ison kiven tilalle syntyy kyllä erinomainen istutuskuoppa!

      Delete
  10. Mahtavia kiviä olet löytänyt pyöritettäväksi. Tiedän hyvin, miten hankalaa noita on saada aseteltua käsivoimin oikeisiin (haluttuun) asentoihin.
    Musti näyttää hyvin tyytyväiseltä kotiin päästyään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joskus ei kiveä saa hievahtamaan paikoiltaan ja siihen on mukauduttava. Rautakanki on mainio apuväline, mutta kaikkeen ei sekään pysty.
      Musti on iloinen; näen ikkunasta, kun se partioi pantteripalstallaan.

      Delete
  11. Upeita kiviä ja hauskat portaat olet tehnyt.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiviä on kiva löytää, vaikka ähellystä ne aiheuttavat :-D

      Delete
  12. Ajattele mikä kivien aarreaitta sulla onkaan! Tänne on muutamia hassuja kiviä jouduttu roudaamaan vaikka mistä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ehkä niitä löytyisi, jos tekisit kunnon syvän kaivannon... tai sitten ei, ja pihallasi olisi karmea kraateri. Täällä kiviä on tosiaan ihan pinnassa(kin).

      Delete
  13. Hienot kivet noissa portaissa. Kivien kampeaminen onkin hyvää kylmien kelien puuhaa kunhan maa ei ole ihan läpimärkää. Pari kertaa olen yrittänyt kaivella mutaliejuisesta maasta kiviä ja se on muuten ollut raskasta. Savinen mutalieju tarraa kiviin kuin imukuppi ikkunalasiin. Vaikka kivet ovatkin välillä ärsyttäviä kasvaessaan juuri siinä, mihin haluaisi istuttaa jotain, on niistä kuitenkin myös paljon iloa ja hyötyä puutarhassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On ihanaa ja harvinaista löytää isoja, laakeita kiviä. Kyllä tässä on loppujen lopuksi saamapuolella, vaikka joskus kivet ovat harmillisen mahdottomia saada ylös, tai alemmas – ja märällä kelillä etenkin. Niistä ei saa edes otetta hanskoilla sitten, kun ottamisen hetki tulee, jos hanskat ja kivi ovat mudassa. Jalatkin siinä lipsuvat.
      Niinpä menenkin tästä jatkamaan kivipengermän uudistamista, sillä vielä ei sada!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!