Onneksi pidän vähän sekaisista niityistä, sillä sellaisia on vähän siellä sun täällä.
Vuokko-esikkopuutarhassa, joka pitäisi varmaan joskus nimetä uudestaan, sillä esikoita tässä ei juuri ole, eikä kovin paljon vuokkojakaan – ne olivat joskus toiveissa menestyä tässä – on ihan kaunis niitty. Mesiangervo kasvaa tuossa luonnostaan ja toki joka vuosi sitä kitkenkin, sillä muuten se jyrää. Ystävän puutarhasta salamatkustajana tullut varsankello on toinen kitkettävä, joka ei kuitenkaan koskaan häviä, eikä ole tarkoituskaan. Samoin ojakärsämö, joka on luonnonkasveista lemppareitani.
Jossain tuolla piilottelee myös valkokukkaisen neidonruusun kukkia, vaikka ne ovat niin ujoja, että taisivat mennä kameraa piiloon.
Vanhan talon puretun kuistin edustalla on itsekseen kylväytynyt mäkimeiramikasvusto. Olen hyvin iloinen valkokukkaisesta, joka ilmestyi siihen itsekseen pari vuotta sitten. Olin jo ehtinyt haaveilla sellaisesta ja sitten se vain tuli itse.
Mäkimeiramia parempaa pörriäis- ja perhoskasvia on vaikea kuvitella, kukissa kuhisee jatkuvasti hyönteisiä, vaikka tässä illalla otetussa kuvassa niitä ei juuri näe.
Varsinainen ketoniitty kasvaa edesmenneen rakennuksen paikalla, sillä siinä on riittävän kuiva kohta. Olen joskus yrittänyt jotakin tuohon kylvää tai istuttaa laihoin tuloksin. Parhaiten kasvaa keltamatara, joka onkin todella hieno luonnonkasvi ja ymmärtääkseni luonnosta vähentynytkin, vaikka täällä sitä kasvaa hyvin runsaana. Kurjenkellotkin ovat itsekseen tulleet.
Kedon poikki on kiva näkymä muotopuutarhaan. Sinne johtaa nurmipolku, mutta tässä kuvassa sitä ei näe. Kedollinen keltamataraa tuoksuu huumaavasti hunajalta.
Sitten kedon viereen paahdepenkkiin puhkesi sikurin kukkia. Täydellisiä keltaiseen taustaan!
Kedon laidalle istutettu keltalehtinen mustaselja 'Aurea' sointuu keltamataraan ihanasti. Tästä kuvasta voi hahmottaa polkua muotopuutarhaan puskan takana.
Sikurin saaminen kedolle on ollut pitkä prosessi ja viimein olen onnistunut – tai tänä vuonna siinä taitaa kukkia vain tämä yksi. Pituuden ei tarvitsisi olla ihan noin ylimitoitettu; vähempikin riittäisi, mutta hyvä näin.
Kuvassa voi erottaa vanhoissa syreenipuskissa suuria vaaleanpunaisia kukkia.
Se on vanha kirkonruusu, joka on varmasti istutettu tuohon jo silloin, kun tässä oli matala asuinrakennus. Aika ihanaa, kun se järjestää syreeniin toisen kukinnan!
Kedon vieressä paahdepenkissä on aika luonnollisen oloista kasvillisuutta, vaikka punakärsämön ja sinipiikkiputken olenkin tuohon istuttanut. Päivänkakkara on tullut itsekseen.
Rohanissa on aivan eri värimaailma. Etelänruusuruoho, supertumma harjaneilikka 'Onyx' ja ojakärsämö – taitaa olla hitusen kerrottu muoto, jota kasvatin siemenestä – sekä tähkähelmikkä.
Ja tietenkin on myös preeria, jossa mäkimeiramit kukkivat ja tähkähelmikän tähkät ovat pidemmällä kuin varjoisammassa Rohanissa. Nuo pitkulatähkät ovat aivan superhurmaavia ja niiden takia tähkähelmikkää kasvaa puutarhassani aika paljon!
Etelänruusuruoho Knautia macedonica
Harjaneilikka Dianthus barbatus
Keltamatara Galium verum
Kirkonruusu Rosa Francofurtana-Ryhmä
Kurjenkello Campanula persicifolia
Mesiangervo Filipendula ulmaria
Mustaselja Sambucus nigra
Mäkimeirami Origanum vulgare
Ojakärsämö Achillea ptarmica
Punakärsämö Achillea millefolium, punakukkaiset
Sikuri Cichorium intybus
Sinipiikkiputki Eryngium planum
Tähkähelmikkä Melica ciliata
Varsankello Campanula trachelium
Niittyinen sekalaisuus on niin ihanaa. Aina vähän liikettä ja luonnollista yhteensopivuutta ♥️
ReplyDeleteTotta! Ja kasvien huojumisen lisäksi niittymäisissä plänteissä on aina hyönteisten pörinää ja lepatusta.
DeleteOlipa taas kerran näille silmille mieluisia niittynäkymiä. Etenkin sikurinkukat keltamataraa taustanaan ja viimeisen kuvan tähkähelmikät ja mäkimeiramit. Juuri tänään löysin isoksi ilokseni valkoista mäkimeiramia omalta pihaltani sireenin juurelta.Sain monta vuotta sitten ystävältäni kasvin alun, joka kukki keskipinkinpunaisena. Linnut ja tuuli ovat levittäneet kasvustoa ympäri pihaa. Toisaalla se kukkii alkuperäistä selvästi tummempana, toisaalla hennon vaaleanpunaisena, lilaan taittavana. Olin ajatellut maan happamuuden vaikuttavan kukkien väriin. Mutta nyt valkoiset yksilöt antoivat uutta ajateltavaa. Onko se tosiaan eri kasvi?
ReplyDeleteOjakärsämöä kasvaa täälläkin ihan kukkapenkissä, niittyhumalaa, siankärsämöä, ahosuolaheinää sekä ahdekaunokkia siirrettynä tai luo nosta keräryistä siemenistä kylvettynä osassa nurmikkoa, niissä kohdissa varsinkin, jotka ennen paloivat paahteessa ruskeiksi. Olen niin iloinen kaikkien näiden runsastumisesta.
-Mummopuutarhuri
Ihanan kuuloisia niittykukkia sielläkin! Valkoisen mäkimeiramin täytyy olla geeniperäinen ominaisuus, sillä sitä voi kasvaa luonnossakin samalla alueella punakukkaisten kanssa. Ehkä tummemman ja vaaleamman punakukkaisetkin ovat geenin, eivätkä olosuhteiden aikaansaamia, mutta en tiedä, kuinka asia oikeasti on. Niitäkin esiintyy luonnossa, siis punaisen eri sävyjä.
DeleteNiittymäiset alueet ovat viehättäviä. Niissä on enemmän mielenkiintoista seurattavaa kuin varsinaisissa kukkapenkeissä. Jo ajatus siitä, että luovuttaa hallinnan luonnolle, antaa luonnolle mahdollisuuden muokata alueita, on mukava. Siten luonto antaa "lahjana" kukkayllätyksiä kuten Sinunkin alueissa on tehnyt.
ReplyDeleteTarjoat kokonaista filosofiaa niittyjen parissa. Tuo on kiinnostava ajatus, että niitty on kiinnostavampaa seurattavaa kuin kukkapenkki. Jäin pohtimaan. Lisäksi niittymäisillä alueilla on paljon ötököitä, joista blogissasi voi huomata, että olet hyvin kiinnostunut :-)
DeleteNiittymäiset alueet ovat viehättäviä ja monen pienen siivekkään paratiiseja, sinulla on lajikekirjoakin niissä eli luonnon eläinten kannalta hyvin tärkeä! Pidän siis muutenkin 'sekamuotoisesta' kukkapenkistäkin jossa välillä jotain nousee korkeuksiin ja välillä on matalampaa, mutta mielenkiintoista katseltavaa ja pölyttäjille paikka vierailla. Minun etelänruusuruohoni lajikkeeltaan 'Saila' kukkii myös, sen kukintaa aina odottelen ja toivon, että se hieman levittäytyisi isommalle alueelle, sen väri on erittäin mieleinen!
ReplyDeleteVoi, toivottavasti se leviää! Minulla on tullut ihan kivasti siementaimia, mutta ei ollenkaan riesaksi asti. Lisääkin voisi tosiaan tulla.
DeleteNiittyalueet antavat sellaista eläväistä yleiskukintaa ruusujen ja muiden isompien kukkien taustoille. Niittyhelmikkä on nyt kiinnittänyt jo niin monta kertaa huomioni, että sellaista hankin heti, kun tulee vastaan. Ihanan värinen tuo keltamataraniittysi; omalla pihallanikin olen joskus aikoja sitten bongannut sen yksilön, mutta hävinnyt on. Paimenmatara sen saattaa olla jyrännyt.
ReplyDeleteMustaselja ’Aurea’ valaisee ihanasti puutarhaasi yhdessä keltamataran kanssa, kutsuvan ja kodikkaan näköistä.
Merja
Samaa mieltä, niityistä tulee kaunista vaihtelua ja eloa kukkapenkkeihin!
DeleteHurmaavat niityt. Mäkimeirami on yksi parhaita pörriäiskasveja, vaikka hitusen pitääkin sen leviämistä rajoittaa. Siemenet ovat tavattoman itämiskykyisiä. Johtuisiko sitten erinomaisesta pölytystuloksesta? Meillekin on aina välillä ilmestynyt valkokukkaisia taimia. Samoin sen tavallisen vaaleanpunaisen lisäksi hyvin tummanliilaa. Onneksi kaikki värivariaatiot näyttävät kelpaavan pörriäisille, niin voi huoleti valikoida mieluisimman värisiä taimia säästettäväksi ja kaivaa ylimääräisistä pois ne tylsimmän sävyiset.
ReplyDeleteRohanin kolmen kimppa on hieno. Minulta kuoli talven aikana etelänruusuruoho eikä ilmeisesti siementaimiakaan ole tulossa. Pöh...
Voihan tuo hyvinkin vaikuttaa siementen itävyyteen, että pölytys ainakin aina onnistuu! Kaikki lähiseudun pörriäiset kerääntyvät mäkimeiramin kimppuun heti kun se alkaa kukkia :-D
DeleteVoi hitsi, voin yrittää kerätä siemeniä omistani ja lähettää sinulle.
Kiitos, ne kelpaavat toki mutta minulla on nyt paljon ketoruusuruohon taimia kasvamassa. Sen ainakin luulisi olevan talvenkestävä eikä haittaa, vaikka leviäisi lähiluontoonkin. Luonnosta ne siemenet keräsinkin.
DeleteSelvä :-) Ihan totta, että talvenkestävyys ja luonnonkasvius ovat tärkeitä ominaisuuksia.
DeleteIhastuttavia niittyjä. Kaikki yrtit ovat melkoisia pörriäismagneetteja. Punakärsämö ja sinipiikkiputki näyttävät tosi kivalta yhdessä. Minulta talvi vei lähes kaikki herjaneilikat!
ReplyDeleteTuo tähkähelmikkä pitää laittaa muistiin. Olen kovin tykästynyt erilaisiin heiniin tässä viime vuosina.
Voi itku, toivottavasti harjaneilikkasi taas tuottavat hyvin siementaimia, onneksi eivät ilmeisesti kaikki hävinneet!
DeleteHerjaneilikat😂Tulipas hauska typo!
DeleteIhan kaikki eivät onneksi kadonneet, ja siemenpankki pitää toivottavasti hArjaneilikat elossa tulevaisuudessakin.
Herjaneilikka nosti naurun pintaan :D
DeleteHyvä juttu! Kyllä niistä luulisi riittävästi siemeniä tulevan seuraavia sukupolvia varten.
Hei Saila!
ReplyDeleteIhania kukkaniittyjä, Sikurin sininen kukka on kaunis. Arvaan että sinulla on siellä paljon hyönteisiä.
Terveisin Marika
Hyönteisiä tosiaan riittää ja se on ihanaa!
DeleteTodella kauniita niitymäisiä näkymiä, uskon, että pölyttäjät ovat onnellisia. Kirkonruusukin tuo viehättävästi oman panoksensa tunnelmaan.
ReplyDeleteOn ihanaa, että puutarha toimii omalta osaltaan luonnon hyönteisten hyväksi.
DeleteMonimuatoosia niittyjä ja hianoja kasviyhyristelmiä. Aivan ihana viimmeenen kuva.
ReplyDeleteTuo preeria-alue on kyllä kivaksi muodostunut.
DeleteSinä se saat minun sielunsilmäni aina matkalle!
ReplyDeleteNyt astelen kedon poikki hunajan tuoksussa muotopuutarhaan.
Ihanaa etten tallo mitään kauneutta, paljasjaloin hennosti astelen sitä nurmipolkua! Tosin, istahdan röyhkeästi tuolille ja luvan kysyn, jos huomaat minut siellä!!
Ihana kommentti ja tervetuloa istahtamaankin :-)
DeleteIhanaan ruusutykitys-postaukseen (kiitos siitä!) liittyen: mikähän vaivaa Austin-ruusujani? Olen kovin pettynyt siihen, että niistä ainoastaan Olivia Rose ja Gertrude Jekyll tekevät uusia nuppuja kukittuaan kerran. Muut Austin-ruusut eivät tee uusia nuppuja eivätkä kasvata uusia versoja. Olen tehnyt kaikki samoin kuin aiempina vuosina ja yrittänyt etsiä tietoa siitä, mikä tähän olisi syynä. Ilmiö n sama sekä monta vuotta sitten istutetuissa ruusuissa että viime vuonna istutetuissa. Mietin, voiko tämä johtua siitä, että jouduin leikkaamaan kaikki Austinit alas keväällä kovan talven vuoksi. Varret olivat paleltuneet alas asti. Eikö niillä ole voimia kukkia? Hengissä kuitenkin ovat. Puutarhablogeissa ja -ryhmissä muiden Austinit näyttävät kukkivan ihanasti. Puutarha on vyöhykkeellä 1b.
ReplyDeleteTulipa vaikea kysymys. Syitä voi olla niin monia, vaikea talvi tosiaan kurittaa Austineita. Ihan varmaan tuo alas asti paleltuminen vaikuttaa, paksu lumipeite olisi ollut hyvä, mutta kun sitä ei täällä etelässä ollut.
DeleteTäällä jotkut Austinit kärsivät talvesta, toiset eivät. Kasvupaikan olosuhteiden eroistakin voi johtua: onko ollut kuivempi tai märempi kohta, kun maa jäätyi yms. Sitten ainakin täällä on nyt ollut myyriä niin hemmetisti, että ne ovat selvästi syöneet joidenkin ruusujen juuria ja kalunneet tyviä. Siihen on monesta ruususta nyt kuivunut versoja, kun juuristo on pienentynyt.
Monia syitä varmasti voi olla! Myyriä meillä ei onneksi ole näkynyt. Toivottavasti saisin ensi vuonna nauttia paremmasta kukinnasta! Ruusuista on niin suuri ilo
DeleteToivottavasti niin! Austinit kukkivat aika hyvin myös syyskesällä ja syksyllä, joten voit hyvinkin saada niihin vielä monta kukkaa tänä vuonna.
DeleteOlisi todella kätevää, jos kasveja voisi haastatella ja kysyä, missä mättää.