Nyt kukinta on parhaimmillaan!
Tämä on lempinäkymiä tähän aikaan, pikkuisen navettani takana kukkii pihlaja ja sen takana naapurin isot vanhat pihasyreenit, vähän liilaa saattaa kuvasta nähdä pilkottavan pihlajan takana kaukana.
Tänään on kunnon sadepäivä, joka tuli jo suureen tarpeeseen. Tähän mennessä päivän sadesaldo on 20 mm, mutta voi olla, että lisääkin tulee. Tai sitten ei; katsoin sadetutkakuvaa ja näyttää siltä, että rintama alkaa olla ohi.
Taustalla näkyy lisää valkoista...
Olen niin iloinen siitä, että tämä toinen istuttamani on viimein runsastunut. Ensimmäinen kitui ja kuoli, tälle jo laitoin vähän parempaa multaa. Toivon, että se tässä jo yli kymmenen vuotta kasvettuaan olisi kasvattanut juurensa niin syvälle, että se selviää kuivuuksistakin. Luin nimittäin, että puska sietää kuivuutta ja istutin sen überkuivaan paikkaan tienpengermälle. No, se ensimmäinen yritys ei ollutkaan niin kuivuudenkestävä...
Ainakin nyt näyttää lupaavalta. Paikan haasteellisuutta kuvastaa hyvin se, että 15 vuotta sitten istutettu pihasyreeni ja tämä helmipensas eivät kumpikaan ole vieläkään kasvanut paljoa yli metriseksi.
Täällä kukkii pioniristeymä, "Obowano" -nimellä epävirallisesti kutsuttu. Ensimmäiset kukat ovat vasta auki, nuppuja on aika paljon.
Jalosyreeni 'Andenken an Ludwig Späth' kukkii todella komeasti! Tälläkin on hyvin karu kasvupaikka. Jonakin vuonna se ei ole kukkinut ollenkaan, ehkäpä tajusin sitten lannoittaa sitä. Tulipesän tuhkalla lannoittaminen kuulemma saa syreenit hyvin kukkimaan, ehkä tein niin. Joka tapauksessa kukkia on nyt enemmän kuin aiemmin. Tuo väri on jotain niin taivaallista. Purppuraa, aah.
Ransu kertoo, että monet kissat rakastavat syreeniä ja saattavat jopa nakertaa sen runkoa, mutta vähintäänkin täytyy kynnet iskeä runkoon. Paitsi ettei meillä ole kukaan pojista ollut niin innostunut syreeneistä. Makuja on monia. Terveisiä Maxille ja Pepsille Tassulinnaan!
Koukataan ylärinteen hedelmätarhan kautta, täällä on viime vuonna istutettu 'Linnanmäki', purppuraomenapuu siis. Olen tähän äärimmäisen tyytyväinen: mikä kukkaloisto jo ensimmäisenä vuonna istuttamisesta!
Kun nyt omenoissa ollaan, käydään katsomassa 'Marleena' -marjaomenapensas, ei kun nykyisin helmiomenapensas. Sitä on vaikea saada mahtumaan kuvaan, niin muhkea se on.
Otin illalla uuden kuvan laajakulmalinssillä. Puska on kasvatettu yksirunkoisena ja sen latvus on melkoinen. Ihme, ettei puu kellahda tuulessa.
Helmiomenapensaat ovat aivan uskomattomia kukkijoita. Joka oksa on paksussa kukkakuorrutuksessa.
Huussinäkymä on ihana, kun taustalla näkyy 'Marleena' ja sen takana vielä vanhaa pihasyreenipuskaa. Lehmiä en valitettavasti saanut tähän kuvaan, mutta ne viimeistelevät idyllisen näkymän tuolla kaukana niityllä.
Halusin ottaa vielä kuvan, jossa syreenit näkyvät paremmin, vaikka tässä on lautakasaa edessä.
Muotopuutarhan lähellä kasvaa – hitaasti mutta varmasti, laihansurkeassa maassa tämäkin – vanha jalosyreeni 'Talvipuutarha' eli Helsingin Talvipuutarhan nurkalla kasvavan vanhan syreenin jälkeläinen. Alkuperäistä lajikenimeä ei kai ole saatu selvitettyä.
'Talvipuutarhan' vaaleanpunaiset kukat ovat suuret, terälehdet leveät ja pyöreät, ja raskaat kukinnot nuokkuvat kauniisti. Ihastuin pensaaseen joskus vuosikausia sitten, kauan ennen kuin näitä vanhoja syreenejä alettiin kartoittaa ja tutkia. Talvipuutarhan kulmalla kasvava puska on valtava ja ah, aivan täynnä näitä nuokkuvia kukkaterttuja.
Omasta puskastani kasvaa vielä ihana, tuoksuva tuulensuoja ja varjostus riippumatossa loikovan iloksi.
Ransu kertoo, että monet kissat rakastavat syreeniä ja saattavat jopa nakertaa sen runkoa, mutta vähintäänkin täytyy kynnet iskeä runkoon. Paitsi ettei meillä ole kukaan pojista ollut niin innostunut syreeneistä. Makuja on monia. Terveisiä Maxille ja Pepsille Tassulinnaan!
Koukataan ylärinteen hedelmätarhan kautta, täällä on viime vuonna istutettu 'Linnanmäki', purppuraomenapuu siis. Olen tähän äärimmäisen tyytyväinen: mikä kukkaloisto jo ensimmäisenä vuonna istuttamisesta!
Taimella on sellaiset panssarisuojaukset, ettei niistä pääse toivottavasti mikään läpi. Juuristo on metalliverkolla vuoratussa kuopassa, vekko ulottuu varteenkin, jonka ympärillä on lisäksi tiheä myyräverkko. Sitten on vielä peura- & jänissuojaverkko, jonka toisaalta voisi ottaa kesäksi poiskin, en vain vielä ole mukamas ehtinyt. Saisi tuosta kauniimpia kuviakin ilman verkkoa.
Huussinäkymä on ihana, kun taustalla näkyy 'Marleena' ja sen takana vielä vanhaa pihasyreenipuskaa. Lehmiä en valitettavasti saanut tähän kuvaan, mutta ne viimeistelevät idyllisen näkymän tuolla kaukana niityllä.
'Talvipuutarhan' vaaleanpunaiset kukat ovat suuret, terälehdet leveät ja pyöreät, ja raskaat kukinnot nuokkuvat kauniisti. Ihastuin pensaaseen joskus vuosikausia sitten, kauan ennen kuin näitä vanhoja syreenejä alettiin kartoittaa ja tutkia. Talvipuutarhan kulmalla kasvava puska on valtava ja ah, aivan täynnä näitä nuokkuvia kukkaterttuja.
Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii
Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä
Pihasyreeni Syringa vulgaris
Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä
Tarhahelmipensas Exochorda × macrantha


















Ihania 💜
ReplyDeleteMeilläkin kukassa yksi ainoa joka menestyi, unkarilainen.
No tietysti teillä täytyy olla unkarilainen :-)
DeleteSyreenipensas on ihan paras kynsittäväksi, tuoksuteltavaksi sekä lehtien riipimiseksi ja pureskeltavaksi! - Pepsi ja Max
ReplyDelete:-D Teillä tiedetään nämä hommat!
DeleteTämä vuosien todella syreeneiden juhlaa, ihana juttu. Kuviasi oli nautinto katsella! Minullakin Ludwig kukkii tänä vuonna paremmin kuin koskaan, mutta puska on nuorempi kuin sinulla eli ei ole noin kookas. Niin kaunis kuitenkin! Voi sentään tuota Marleenaa, ihan huikea!
ReplyDeleteMarleena on ihan ihme pensas. Viime vuonna siinä taisi ekan kerran olla hieman vähemmän kukkia, mutta nyt taas tavanomainen kukkatykitys. Ludwigin sävy on aivan ihanan upottavaa purppuraa.
DeleteToinen toistaan kauniimpia ovat syreenisi, onneksi ei tarvitse valita parasta; silmätkin kiinni varmaan tietäisi olevansa syreenien kukintojen keskellä. Huussinäkymästäsi voisi painattaa postikortteja, kun se kerran on niin nätti kuin postikortti!
ReplyDeleteMerja
Onneksi tosiaan ei tarvitse valita, vaan päinvastoin keräillä monta erilaista :-D Täällä on vielä on yksi vaaleansinertävä kerrottukukkainen, joka on niin nuori, ettei vielä kuki muutamaan vuoteen. Onpahan jotain tosi jännää, mitä odottaa!
DeleteDie Fliedersträucher blühen ganz wunderbar. Jeder ist auf seine eigene Art schön. Ich kann gut verstehen, dass du den Flieder so sehr magst. Moscow Beauty gefällt mir besonders gut mit seinen dicken einzelnen Blüten.
ReplyDeleteLilacs are indeed so very beautiful – and fragrant! One can go and stand in the garden, eyes closed, and just smell that lovely scent that carries me to our family summer villa... I suppose everyone has memories with lilacs.
DeleteThe Beauty of Moscow is so pretty with pink buds and white double flowers.
Ihan olisi naurattanut nuo 'Linnanmäen' panssariesteet, mutta ei kyllä naurata, kun tietää miksi ne sillä ovat! Et ole todellakaan jättänyt mitään sattuman varaan!!!
ReplyDeleteToivottavasti esteet riittävät!
Delete"Oi Marleena, niin pullukka ja sydämemme rauhan hukka..." 😍
ReplyDeleteSyreenit ovat aina ihania, mutta tuo jalosyreeni on tosiaan UPEA!
Ransulle terveiset, että ei meilläkään kukaan välitä niiden varsista. Tuo tuhkajuttu oli kyllä hyvä vinkki.
No nyt alkoi soida päässä... Sanni ja Marleena...
DeleteHmm, jutussa oli kolme jalosyreeniä: Moskovan kaunotar, Ludwig ja viimeinen vaaleanpunainen, mutta nehän ovat kaikki upeita :-D
Tuhkaa kannattaa kokeilla!
Ransun lempipaikkoja näin aurinkoisena päivänä on tosin maata syreeniaidanteen varjossa. Siihen käy juuri sopiva tuulenvire.
Voi miten upeita kukintoja :) Tuoksutkin ovat taatusti hurmaavia.
ReplyDeleteMinullekin syreeni on syreeni, toiset sanovat kieliopillisesti olevan oikein sanoa syreeni tai sireeni. Sireeni on minusta torvi tai hälytysääni.
Syreenit on kyllä ihania ja tua Marleena......ihan maharoton!
ReplyDeleteTäälläkin syreenit kukkii jo lähes täydessä loistossa, enimmäkseen lilakukkaista lajia, valkoista hitusen. Syreenien tuoksu on voimakas, mutta silti ulkona tuoksuteltuna hyväntuoksuinen. Kiva, kun esittelit vaaleanpunaisenkin lajin. Juuri muistelin, että isotätien pihalla oli vaaleanpunaista syreeniä aikoinaan, mutta täällä kaupungissa ei ole tullut vastaan, ainakaan kotinurkkien lähellä kierrellessä. Pihassasi on kyllä kukkien juhlaa tarjolla yllin kyllin, niin kaunista! Mukavaa kesäkuun jatkoa! Ransulle terveiset! T: Mia, Jkl
ReplyDeleteTämä vuosi näyttää olevan syreenien juhlaa. Kaikissa on kukkia melkein enmmän kuin oksiin mahtuu. Minun 'Andenken an Ludwig Späth' issäni on runsaasti kukkia. Kuten totesit, sen väri on uskomattoman hieno. Moskovan kaunotar taasen on oikea hörsöprinsessa, vai miten sen parhaiten kuvaisi. Tykkään itsekin siitä eniten juuri tuollaisena aloitttelevana, kun avoimien kukkien lisäki on palluranuppuja.
ReplyDeleteJessus tuota Marleenaa! Mikä määrä kukkia.