Sunday, 12 January 2025

Melkoinen muratti

 Hämmästyin, kun huomasin yhden asian keittiön ikkunasta.

Keittiön ikkunan edessä kasvaa vaahtera ja vaahteraan kasvaa muratti.

Muratti on venynyt viime vuoden aikana yli neljän metrin korkeuteen!
Eihän tuota kesällä näe, kun puu on lehdessä, enkä ollut tähän mennessä lehtien pudottuakaan huomannut.

Istutin hortonomiystäväni kasvattaman muratin syksyllä 2006. Monta vuotta se kasvoi vain maanpeittona vaahteran alla. Jos joku verso lähtikin kasvamaan vaahteran runkoa pitkin ylös, se paleltui talveen. Joskus kiedon muratin ja puunrungon ympärille vanhan koinsyömän villatakin. Se auttoi kyllä, mutta sitten muratista tuli vähitellen liian korkea ja luovuin suojaamisesta.

Muratista tuli vähitellen talvenkestävämpi. Se ei kuollut edes viime talven yli –20 asteen pakkasiin. Tältä muratti näyttää silmieni korkeudella, noin 160 cm:ssä.

Talon entinen asukas on vetänyt puun moottorisahalla poikki parin metrin korkeudesta, sillä se kasvaa vähän liian lähellä taloa, jotta sen voisi päästää kasvamaan isoksi puuksi. Runko on haarautunut Y-kirjaimen tapaan. Murattikin on haarautunut, osa siitä kasvaa tähän suuntaan...

... ja runsaampi osa tänne, jossa se yli nelimetrinenkin haara on.

Minulla on muratille huonoja uutisia. Leikkaan joka talvi vaahterasta pari pisintä oksaa tai versoa, sillä puusta kasvaisi niidenkin toimesta aivan liian iso. Tänä talvena leikkuuvuorossa on juuri se verso, jossa pisin murattikin kasvaa.
Toisaalta näin saan lisättyä muratinpätkiä uusille kasvupaikoille. Saisiko olla esimerkiksi saarnen tyvi, siinäkin olisi hieno uurteinen runko kiivettäväksi? Voisinpa kokeilla murattia myös kuusen alle maanpeittokasviksi.

Huomasin samasta keittiön ikkunasta toisenkin yllätyksen, tällä kertaa männyssä. Kuvasin sen ikkunan läpi, vaikka niin ei saa todellakaan tarkkaa kuvaa. Mutta pelkäsin, että kohteeni lentää pois, kun menen pihalle kameran kanssa – näin olisi edes epäselvä todistusaineisto.

Mutta hiiripöllö ei lähtenyt. En toki mennyt kovin lähelle, laitoin kameraan zoomlinssin ja pysyin edellä mainitun vaahteran toisella puolella, parinkymmenen metrin päässä.
Tämä on todella hienoa, sillä olen toivonut näkeväni pöllön jo monta vuotta. Edellinen pihahavainto taisi olla sarvipöllö murattivaahterassa joskus kymmenen vuotta sitten.

Onneksi Musti oli untuvapeiton alla sängyssä, sillä siitä olisi tullut kahnaus. Näin kävi sen sarvipöllön kanssa. Musti näki sen keittiön ikkunasta, alkoi murista ja vaati päästä ulos. Katsoin ikkunasta, kun Musti ryntäsi vaahteraan ajamaan pöllön pois. Liukkaasti se lähtikin, sarvet putkella. Samoin Musti toimii, jos huomaa haukan oleilevan pihalla.

Olen haaveillut pöllöjen kevättalvisten huhuiluäänten tunnistamisesta. Kohtahan on taas niiden aika. Yritän kuunnella ja opetella. Esimerkiksi Luontoportti-sivustolla on hyvät lintujen äänitteet. Kun ne vain muistaisi. Puhelimesta löytyy kyllä myös Birdnet-sovellus.


Hiiripöllö Surnia ulula
Muratti, euroopanmuratti Hedera helix 

38 comments:

  1. No jopas jotakin, tuo murattijuttu on kyllä hieno asia, onnittelen! Muratin haluaisin itsekin, pitäisiköhän yrittää?! Misteli on toinen haave; kun joskus oman pihan puussa olisi misteliä. Pöllöyllätys on myös upea. Ainakin aiemmin oli Suomen Luonnonkin sivuilla vain pöllöjen ääniin liittyvä tunnistustesti. Tein sen niin monta kertaa, että lopulta sain kaikki oikein. Mutta en varmaan enää muistaisi ja tunnistaisi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kannattaa yrittää! Misteliä olen hangannut pihlajiin, vielä en ole huomannut niissä mistelin versoa. Omenapuuhunkin joskus hankasin, mutta se ei koskaan itänyt. Siis marjaa hangataan, jolloin siemen jää tahmeassa marjalimassa kiinni oksaan.
      Kiitos vinkistä, yritän etsiä, jos tuo tunnustustesti vielä löytyisi! Pöllöjä kun on täällä monenlaisia, mutta ei niitä lähes ikinä näe. Jos kuulisi, niin tietäisi, kuka on kyseessä. Se olisi tosi hienoa. Mutta tuntuu, että ne äänet unohtuvat parissa minuutissa päästä.

      Delete
  2. No on kyllä ihmeellistä, ettei ole paleltunut pakkasessa ja talven viimassa.
    Pöllö on minun voimaeläimeni. Lensi auton tuulilasin eteen kun olin töihin ajamassa. Minun piti jarruttaa, ja pöllö esti minua törmäämästä hirveen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ehkä se karaistui ensin. Muratilla kesti reilusti yli kymmenen vuotta ennen kuin vaahteraan kiipeävät osat alkoivat talvehtia onnistuneesti. Sitten se onkin kasvanut vain ylöspäin.
      Vau mikä pöllökokemus! Pöllöt ovat upeita lintuja ja niiden näkeminen aina aivan erityistä.

      Delete
  3. Varsin sitkeä muratti sinulla, jestas! Ja upea pöllövieras!
    Olen aina ajatellut, että misteli on vain joku ulkomaalaisten elokuvien joulunajan ihmekasvi, jonka alla voi vapaasti pussata ketä tahansa😂Vai että sitä oikeasti löytyy meiltäkin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen yrittänyt myös saada liuskalehtistä murattia talvehtimaan, niitä harvemmin näkee, mutta ovat tavattoman kauniita. Viime talven pakkasiin sitten kuoli se yritys. Täytyypä hankkia taas uusi, jos jossain näen. Tämän vanhan muratin kannustamana. Mutta vanha muratti lienee jotain kestävämpää kantaa muutenkin, eikä sitä ollut tuotu taimena Hollannista, kuten nuo erikoisemmat.
      Misteli on kyllä ihan oikea kasvi, vaikka se on myös joulunajan pussauskasvi ;-) Meillä sitä ei luonnossa näe, muuten kuin jossakin Turun suunnalla, mutta sinnekin varmasti ihmisten laittamana. Keski-Euroopan isoissa lehtipuissa sitä voi nähdä pallomaisina kasvustoina puiden latvoissa.

      Delete
  4. Murattisi on upea ja säänkestävä, korkealle on jo kiivennyt - harmi vain tuo oksan katkaisu, mutta saat siitä komeasti alkuja uusien puiden juurelle. Yritin männyn kylkeen murattia laittaa, joka siis Muuriselta alun perin hankittu, maanpeittona kestää, puun rungolla aina on paleltunut.
    Juu, se misteli - sitä kysyin silloin Arnolta ja hän vastasi sinulle. Kiinnostaisi kovasti ja se eniten mietityttää, että millainen kaveri se on puulle. Raisiossa joku on laittanut kai 500 misteliä 200 eri puuhun ja Liisalle, Messukylässä ainakin on jossakin misteli puussa epifyyttinä.
    Voi mikä upea vieras sinulla on pihassa käynyt, komea! Kohta täällä meillä alkaa lehtopöllöt soidinmenot ja pulputus alkaa kuulumaan. Meillä on pöllönpönttöjä pari ja ainakin toisessa on ollut asukkeja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oho, kiitos tiedosta, Saila! Tässähän oppii vielä ihan uusia asioita vanhoilla päivillään. Misteliä melkein naapurissa!

      Delete
    2. Ahaa, nyt tajusin, anteeksi, en ollenkaan tajunnut viestistäsi aiemmin, mistä on kyse. Aarnon viesti tuli oikeastaan tekstiviestinä puhelimeeni, yritän saada sen jotenkin siirrettyä sinulle. Ehkä ig:n viestien kautta, kun se onnistuu samalla puhelimella... Minulla ei ole puhelinnumeroasi, että saisin sen sinulle suoraan tekstiviestinä eteenpäin. Tai voitko lähettää minulle tekstiviestin: 050 4012 590.
      Se oli niin aarnomaisen kryptinen viesti, etten tajunnut siitä päätä enkä häntää.
      Ihanaa, että pöllöt pesivät siellä pihapiirissä! Toisaalta ne kai voivat puolustaa pesäänsä melko kiivaastikin.

      Delete
    3. Ihanaa, miten tässä viriää keskustelua!
      Omien mistelieni, jos ne ikinä lähtevät kasvamaan, marjat ovat peräisin Tuorlasta, sielläkin niitä on.

      Delete
  5. Mietinkin, ettei murattisi taida olla samanlainen, joita myydään kesäkukaksi kolme kympillä. On se vaan hieno, kun on viihtynyt ja venyy mittaa noin korkealle. Muistan, kuinka Prahassa ihailin muureja peittäviä muratteja. Toisivat meilläkin vihreyttä muuten lehdettömiin näkymiin. Kivipellon Saila tuossa mainitsikin Arno Kasvin ja mistelin. Jossain telkkuohjelmassa Kasvi kertoi turkulaisista misteleistä.
    Hiiripöllö ei ihan joka päivä pihalla vierailekaan. Hienoa, että ehdit sen nähdä ja vielä hienompi saada kuva. Tuollaiset tapahtumat saavat mielen iloiseksi. Mustikaan ei saanut ylimääräisiä sydämentykytyksiä untuvapeiton alla nukkuessaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Murattini on jotain kestävämpää kantaa tosiaan. Mutta uskon, että murattia voi myös kouluttaa, kokemukseni perusteella. Se näyttää tulevan vähitellen talvenkestävämmäksi.
      Muratin peittämät seinät ja puut ovat kyllä hienoja. Muistan lapsena nähdeeni murattia metsässä puiden rungoilla Gotlannissa ja Öölannissa, kun sinne purjehdittiin. Ulottuivat varmaan kymmenien metrien korkeudelle, tai siltä ainakin lapsesta näytti.
      Ihanaa, että on luontoa pihalla (kunhan se ei ole kauriita). Tänään ihastelin harmaapäätikkaa talipallojen kimpussa.

      Delete
  6. Wau mikä Waahtera ja sitkeä-sinnikäs Muratti...
    Suloinen Surnia ulula - kuvauksellinen ja päiväsaikaan, vaiko varhain aamulla?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Päivällä oli, hiiripöllö on sellainen, jonka voi nähdä helposti päivälläkin. Ulula kuvaa hyvin sen ääntelyä :-)

      Delete
  7. Kiva, kun muratti viihtyy puutarhassasi! Olen joskus siirtänyt kesäkukkaistutuksesta muratin maahan ja toistaiseksi se on siellä hengissä, mutta ei kiipeile. Ja tarvinnee kunnon lumipeitteen, koska eivät ainakaan ennen ole parvekelaatikossa selvinneet talven yli. Olen kuullut, että jokin murattikanta olisi kestävämpää ja pärjäisi meilläkin talvehtien. Pöllöhavaintojakin olisi mukava tehdä omassa pihapiirissä, mutta toistaiseksi en ole sellaista onnistunut saamaan. Mistelin kasvatus taitaa vaatia ilmastonmuutosta, ja siihenhän emme nyt kuitenkaan pyri, vaikka oma mistelikasvusto olisikin mukava saada joulukukaksi :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jotkut murattikannat ovat tosiaan kestävämpiä. Varsinkin varmasti sellaiset, jotka ovat jo kasvaneet täällä jonkin aikaa. Ehkä pitäisi perustaa murattitaimisto tuosta muratistani ja yrittää saada myös kehitettyä lisää talvenkestäviä erilaisia. Niitähän on todella paljon erilaisia niin luonnonkantoja kuin jalostettujakin, satoja eri näköisiä ja värisiä muratteja!

      Delete
  8. Tuo on hiukan isompilehtinen lajike kuin ne joita useimmin myydään. Mullakin on tuollainen talvehtinut kerran, mutta sitten ei enää seuraavana talvena säilynyt. Toivotaan että tuo nyt on jo niin tottunut kylmiin säihin että pärjää jatkossakin. Kiva vieras sinulla ollut ja sait hyvän kuvankin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Uudet lehdet ovat kookkaampia. Murateillahan nuoret lehdet ovat eri näköisiä ja kokoisia kuin ikääntyneet.

      Delete
  9. Wau! miten upeasti ja ylväästi muratti on kivunnut puun runkoa pitkin.
    Söpis pöllö, ne ovat niin suloisia. Viime kesänä näin meillä myös yhden, hää katseli tarkkaavaisesti minua silmillään hetken ja lensi pois.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pöllön näkeminen on aina erityisen hieno luontoelämys.

      Delete
  10. Vau miten hyvin muratti kasvaa. Kasvaa se meilläkin eikä kuole talven aikana, mutta kaikki versokasvusto lumipeitteen yläpuolelta kuolee talvisin. Tykkään siitä kuitenkin, on esim. ruusujen alla oiva aluskasvi ja kasvaa jopa täysin varjossa koivun juuristolla.
    Hienoa nähdä pöllö noin läheltä ja saada siitä kuvakin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Muratti on aluskasvina täydellinen. Toivoisin, että omanikin leviäisi enemmän myös maanpinnalla, mutta siihen se ei ole innostunut, kun päätti yrittää ylöspäin. Ehkä sinunkin murattisi jonakin talvena onkin talvenkestävä myös lumen yläpuolelta.

      Delete
  11. Aika mielenkiintoista, että muuratti on vuosien kuluessa karaistunut Suomen talveen. Minullakin on yksi kokemus muratin selviämisestä yhden talven yli, mutta tämä pieni muratti oli maan tasolla ja sitä peitti talven paksu lumikerros. Sinun muurattisi on alttiina kaikille sääoloille tuolla korkealla kiivetessään.
    Mahtava kuva hiiripöllöstä! Hienoa tavata itse ja omasta pihasta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sellainen kokemus täällä ainakin on. Voi myös olla, että kun ylöspäin kasvava verso on kasvanut riittävän vanhaksi, siitä tuleekin kestävämpi. Tai jos se jotenkin ankkuroituu puun runkoon. Mene ja tiedä.

      Delete
  12. Hienosti on murattisi pärjännyt talavista. Näille korkeuksille ei varmaan toinna kokeillakkaan.
    Hiiripöllö on hyödyllinen lintu. Mukava kun tuli vierailulle ja sait kuvattuu!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Maanpeittokasvina se voisi hyvinkin pärjätä teidän lumien alla. Täälläkin selvisi alusta asti kaikista talvien viimoista, kun tuohon vaahteran alle ei edes kerry lunta, vaan tuuli puhaltaa sen siitä pois.
      Hiiripöllön apu myyrien metsästyksessä on todella tarpeen.

      Delete
  13. Minulla on muratti ollut kellarisssa ja siellä se on yhtä vihreänä kuin sinne sen veinkin . Hieno on sinun murattisi talvenkesto .
    Hienoa luontoa ihan ikkunan takana .

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hienoa saada muratti talvehtimaan sisällä tai ulkona. On kyllä ihanaa elää aivan luonnon ympäröimänä. Tai ei nyt ihan, asun keskellä kylää, mutta tässä on luonto läsnä.

      Delete
  14. Mahtavia yllätyksiä molemmat!
    Meillä on muratti joskus talvehtinut ruukussa lumihangen alla, kun vahingossa ruukun jätin talveksi puutarhaan:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Naapurilla sama juttu. On ne aika kestäviä!

      Delete
  15. Onpas murattisi kestävä; voisin kokeilla maahan uudelleen keväällä istuttaen. Jospa se kesän aikana saisi juurruttua niin, että voisi talvehtia maanpeittona. Aiemmin olen yrittänyt istuttaa ruukussa kasvaneita syksyllä, mikä ei ole toiminut.
    Hieno pöllö! Niiden näkeminen on aina ihan mahtavaa. Olen nähnyt huuhkajan täällä ja kuullutkin aiemmin, mutta en ihan lähivuosina. Ehken ole ollut kuulolla oikeaan aikaan. Kuulostaa niin jännittävän innostavalta ja keväiseltä alkaa opiskella pöllön ääniä ja toivoa kuulevansa huhuilua kevään tullen, oi että!
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juurtuminen tosiaan auttaisi, syksyllä istutettu on niin pinnassa.
      Pöllöt aloittavat keväiset huhuilut jo helmikuussa eli ihan pian! Huuhkaja onkin mahtava näky. Kerran olin soutelemassa ulkosaaristossa asumattoman luodon vierellä, kun kallionkolosta lähti huuhkaja liikkeelle. Valtava lintu ja aivan äänetön lento!

      Delete
  16. Tuollainen tummalehtinen muratti oli minullakin,levisi hyvin maata pitkin ja ajattelin ohjata seuraavaksi puuhun kasvamaan. Mutta rusakot olivat eri mieltä,kaivoivat lumen alta ja söivät niin ettei enää selvinnyt siitä. Jostain Turun alueen puutarhaliikkeestä ostin ja kyllä ihan ulkomuratin nimellä. Misteliä täällä näkyy siellä täällä. Itsekseen on osa varmasti levinnyt ja yleensä ovat villiomenapuissa joita täällä Naantalin saaristoalueilla on runsaasti. On nimittäin sen verran hankalissa paikoissa olevissa puissa että ei kukaan muu kuin lintu ole niin hankalaan paikkaan päässyt.
    Kovasti odotan että omien lähimetsien villiomenapuihin myös leviäisi. Yritin kerran laittaa siemeniä varttamisteipillä mutta joku lintu ne siemenet kävi äkkiä nokkimassa pois, eli ilmeisesti hyvää ravintoa ovat linnuille. En tiedä mikä siinä mistelipallossa viehättää.Pitää vaan odottaa että joku siemeniä syönyt lintu joskus sen peppunsa meidänkin puihin puhdistaisi. :)
    Hyvää kevään odotusta !

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo on sitten ehkä syynä, ettei minullakaan misteli ole lähtenyt kasvuun; omenapuuta ja kahta eri pihlajaa olen kokeillut. Sinulla onkin toivoa, että se tulisi itsekseen pihalle, jos sitä lähellä kasvaa! Minustakin ne pallomaiset mistelikasvustot ovat kiehtovia.
      Voi harmi, ettei muratti saanut elää! Rusakoista ja jäniksistä on kyllä harmia. Täällä ovat syöneet vaaleajouluruusuista melkein kaikki kukkavarret.
      Kiitos, hyvää kevään odotusta sinullekin!

      Delete
  17. Onpas muratilla hyvät kasvuhalut nyt kun se on oppinut pärjäämään saariston talviolosuhteissa.
    Vau, mikä hiiripöllö! Sillä on tainnut olla vaellusvuosi. Sama kaverihan saattaa viihtyä teillä vielä hetken aikaa ennen kuin lähtee muuttamaan takaisin pohjoisempaan pesimäalueilleen. Toivottavasti napsii useammankin myyräpaistin suihinsa sitä ennen. Meillä ei pöllöjä näe eikä kuule mutta lapsuudenkodissani varpus-, helmi-, viirupöllö ja huuhkaja tulivat vähintään ääntelystään tutuiksi. Varpus- ja helmipöllön saa aika helposti soidinaikaan ihan näkyvillekin, kun vain osaa vihellellä oikein. Pöllöt ovat kyllä kiehtovia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kauan sillä kesti, mutta sitten alkoi selvitä talvista. Paikka on vieläpä melko tuulinen, tuuli pihaltaa lumetkin aina pois vaahteran alta. Ehkä nyt saan sitä lisättyä tuulensuojaisemmillekin paikoille.
      Onpa hieno lapsuudenmuisto, kaikki nuo pöllöt! Ja että osaisi niille vihellelläkin, vautsi. Toivon, että hiiripöllö nappaa mahdollisimman paljon jyrsijöitä niin kauan kuin täällä viipyy. Maata on tullut niin paljon esiin, että luulisi sen jotakin löytävän.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!