Tässä tulee muutama vaihtoehto.
Tämä kaappi saattaa olla 1850-luvulta, jolta ajalta myös samantyylinen tuoli on. Tuoli on tehty vuonna 1857 Kärkölässä, josta äitini äidin suku on kotoisin. Kaappikin on varmaan tehty seudulla, mutta sen tarkkaa tekovuotta ei liene tiedossa.
Sitten muistin toisenkin jutun 1850-luvulta. Pitkään tämä lojui vintillä monen muun puunkappaleen, työkalun osan ja muun esineistön seassa. Luulin tätä joksikin kahvan aihioksi. Onneksi en heittänyt pois! (Olen tosi huono heittämään pois mitään, mikä tuuri). Yhtenä päivänä tartuin tähän ja huomasin erikoisen muodon. Yhdelle puolelle on kaiverretty vuosiluku 1853. Tämähän on valmis esine.
Vanhin vuosiluku on 1805. Se ei ole esineessä, vaan itse talossa. Kaiverrettu seinän ylähirteen. Se löytyi tapettien ja sanomalehtipaperien alta hirsikehikkoa kunnostettaessa. Mutta talo on minusta selvien merkkien perusteella koottu paikalleen myöhemmin. Olisi kiva tietää, missä paikassa ja käytössä hirsikehikko on ensin ollut ennen kuin päätyi siksi rakennukseksi, joka on nyt taloaarteeni.
Sitten – anteeksi polveileva kertomus – muistin vielä vanhempia vuosilukuja. Pihani maasta on löytynyt lukuisia kolikoita, joista vanhimpia ovat keskellä näkyvä luultavasti Ulrika Eleonoran ajan kolikko ajalta 1718–1720 ja toinen samanlainen, josta voi hapettumisesta huolimatta selvästi lukea kirjaimet V·E·R·S eli Ulrika Eleonora, kuningatar Ruotsin.
Kääntöpuolella on kuninkaan komea profiili ryöppyävine kutreineen. Teksti kuuluu: Carolus XI, D G Rex Sve eli Kaarle XI, Ruotsin kuningas Jumalan armosta.
Kaappi odottelee jo paikoillaan vanhemmassa talossa, että saisi seinille tapetit ja minäkin muuttaisin sisään.
Sitten muistin toisenkin jutun 1850-luvulta. Pitkään tämä lojui vintillä monen muun puunkappaleen, työkalun osan ja muun esineistön seassa. Luulin tätä joksikin kahvan aihioksi. Onneksi en heittänyt pois! (Olen tosi huono heittämään pois mitään, mikä tuuri). Yhtenä päivänä tartuin tähän ja huomasin erikoisen muodon. Yhdelle puolelle on kaiverretty vuosiluku 1853. Tämähän on valmis esine.
Ruotsalaisilta sivustoilta löytyy tällaisia suutarin välineitä nimellä putsholt. Talossani on myös joitakin puista lestejä. Ehkä täällä on asunut suutari, mutta mietin, että vielä todennäköisempää on, että kaikkea vain tehtiin itse. Taloni esi-isät olivat lisäksi merimiehiä monessa sukupolvessa ja heidän on pitänyt huoltaa ja korjata omat vaatteensa pitkillä, yli vuodenkin kestävillä pesteillä maailman merillä. Varmasti myös kenkien korjausvälineet olivat mukana. Työkalu on käytössä kulunut, sileä ja mukava pitää kädessä.
Vielä vähän vanhempi on iso hopearaha, jossa on vuosiluku 1694, kuvassa vasemmalla ylhäällä. Se on arvoltaan kaksi markkaa (merkintä 2 M).
Kolikot kai voi kelpuuttaa, vaikka eivät ehkä ole esineitä. Ja voihan niitä keräillä ja ostaa vaikka kuinka vanhoja, mutta nämä ovat löytyneet tontilta, joten ehkä nämä voi jollain lailla laskea mukaan.
Osallistun tällä Kristiina K:n blogihaasteeseen Kotini vanhin esine, vaikka tästä tulikin monivalintajuttu.
Valtavan hienoa, että tiedät sukusi historiaa noin kauas taaksepäin; Akviliina on jännä nimi. Ja mitä löytöjä olet tehnyt niin rakennuksesta kuin pihaltasikin. Voisit perustaa museon, jonka lukittujen lasikupujen alle kuuluisivat nuo kolikot!
ReplyDeletePS. Kiitos monipuolisesta kommentistasi blogini persoonallisuustesti -tekstiin! Itseasiassa ansiostasi tiesin lisätä nenäliinapuun listaan 😁, kiitos!
Isäni suku Lohjan Routiolla on paremmin dokumentoitu tilan takia vuosisatoja taaksepäin, mutta äidinkin sukua on onneksi tutkittu ja toki äitini itse osaa kertoa isoisomummistaan, vaikka he eivät eläneetkään samaan aikaan. Ennen oli hienoja nimiä! Sikstusta ja Akviliinaa sun muuta. Taloni esiäiti oli Elna Atlanta, siinä on puolestaan kaikua Amerikkaan muuttaneista sukulaisista.
DeleteMuseo olisi kyllä hieno, jos vain tilaa olisi! Kaikenlaisia vanhoja kiinnostavia vempaimia löytyy. Ja vanhoja kirjeitä, joita merimiehet ovat lähettäneet maailmalta.
Voi miten hauskaa, että pystyin tarjoamaan sinulle uutta kasvitietoa. Eilen autoa ajaessani tuli mieleen uusia kasveja testiisi, mutta nyt en yhtään muista, mitä ne olivat, hitsi vie.
Ajattelinkin, että sinulla on vanhoja esineitä esiteltäväksi. Olethan mm. rahoista kertonut aiemminkin.
ReplyDeleteAkviliinan kaappi sopii vanhempaan taloosi kuin tilattuna. Kärköläläinen ja saaristolainen historia pääsevät aloittamaan uuden yhteisen luvun. Eiköhän kaapista löydy sopiva kolo myös maasta kaivamisesi kolikoiden säilyttämiseen.
Pientä puuesinettä silitellessä saattaa ehkä aistia lukuisten muiden ihmisten kosketuksen samaan esineeseen. Ahkerasti sitä silitellessä sieltä voi nousta "puupalan henki" kysymään toiveitasi.
Kaikenlaista vanhaa löytyy, kun pidän ja vaalin vanhaa ja onneksi jotain on säästynyt edellisiltäkin sukupolvilta.
DeleteHihii, täytyykin silitellä puista työkalua hengen toivossa. Toivottavasti on kiltti henki eikä mikään ilkikurinen keppostelija.
Akviliinan kaappi on kaunis. Ja miten mielettämän kaunis nimi on ollut esiäidilläsi. Nuo kolikot ovat hieno löytö.
ReplyDeleteVanhat nimet ovat kiehtovia, harmi, ettei suvussa ole enää ketään Akviliinaa. Siinä olisi hieno nimi jollekulle.
DeleteOi oi, sulla onkin jänniä vanhoja tarinallisia tavaroita!
ReplyDeleteVanhat rojut ovat aika usein aarteita <3
DeleteKomea kaappi komeanimisellä ihmisellä! Hienoja vanhoja esineitä. Jospa vain osaisivat puhua ja kertoa!
ReplyDeleteYksi Aqviliinan tytär, isoisoäitini, oli Flora Amanda ja olen miettinyt, että jos saisin itse valita etunimeni, valitsisin ne. Olisi hienoa, jos nimi viittaisi kasveihin sen lisäksi, että olisi noin kaunis.
DeleteSanopa muuta. Kysyisin taloni hirsiltä, missä ne ovat olleet ja mitä nähneet. Ja kolikoilta, kenen taskusta ovat pudonneet (ja koska) vai ovatko olleet kenties jonkun rahakokoelmassa.
Kerrassaan mielenkiintoisia vanhoja esineitä ja tarinoita, sekä historiaa niiden taustoista.
ReplyDeleteVaikka ne ovat vain materiaa, ovat vanhat esineet minulle todella tärkeitä. Kai se on se tarina ja historia, mistä kertovat.
DeleteIhan vanha kaappi! On ihme kun niin kauniita huonekaluja ennen tehtiin kun ajattelee ettei olleet työkalutkaan silloin niin uin tänä päivänä. Ei vedä vertojaan nykypopäiväb ikeat entisajan upeille huobekaluike joissa isein näkee telijän kädenjäljen ja mikä ihanuus kun osaan on laitettu vuisilukuu
ReplyDeleteKädenjäljet ovat upeita. Etenkin vanhojen kaappien takaseinissä voi nähdä tavattoman leveitä lautoja, joissa näkyy käsin veistämisen jäljet, kun niitä ei ole nähty tarpeellisiksi tasoittaa. Täyspuiset kalusteet ovat myös kestäviä vaikkapa kylmissä tiloissa, toisin kuin puristetut levyt. Kaiken kaikkiaan aivan ylivertaisia joka asiassa, mutta etenkin tuo kauneus- ja tunnearvo!
DeleteIhanuus mikä kaappi ja yhdyn samaan, että kyllä ennen on osattu tehdä kauniita huonekaluja.
ReplyDeleteTodellakin. Täytyy hattua nostaa entisajan ihmisten taidoille.
DeleteHienoja löytöjä vanhasta talosta ja sen ympäristöstä. Tuo olisi jollekin historioitsijalle oikea aarreaitta jota tutkia. Tai mistä minä tiedän, vaikka olisit itsekin historian tutkija :). Hienoja vanhoja esineitä. Ja totta kai lasketaan kolikotkin esineiksi!
ReplyDeleteOpiskelen harrastuksena keskiajan tutkimusta, tällä hetkellä on meneillään kurssi naisten osuudesta keskiajan kirjallisessa kulttuurissa. Mutta kylämme ei valitettavasti ole ihan niin vanha, ehkä keskiajan viimeisinä vuosina vasta rakennettiin kylämme ensimmäiset talot. Historia kiinnostaa tavattomasti ja mikä onkaan parempaa kuin voida tutkia sitä myös jokapäiväisessä elämässä.
DeleteOnpa siulla vanhoja esineitä, rahatkin tosi vanhoja. Kauneuden taju ennenaikaan ihmisillä on ollu, vaikka materiaalit onkin tuottanu joskus ehtimistä. Meilläkin on muutama vanhempi lipasto, pikkumökissä olivat, Se oli tällä tontilla missä nyt ollaan. Koivusta tehtyjä ja on kestäny aikoo, kesällä lämmintä ja talavella pakkasta . Vettä ei niskaansa oo suaneet.
ReplyDeleteSuurin osa maasta löytyneistä rahoista on huomattavasti uudempia, paljon on löytynyt esimerkiksi 1800-luvun kolikoita, ehkä lähes yhtä paljon kuin 1900-luvun.
DeleteTuota juuri vanhat kalusteet kestävät aivan ylivertaisesti: lämpötilan vaihteluita, kunhan eivät kastu. Ja kauniitakin tosissaan ovat, talonpoikaiskalusteet etenkin.
Komeita kolikoita ja muutakin historiaa.
ReplyDeleteVanhat esineet ovat hienoja, erityisiä ja kiinnostavia.
DeleteEnsimmäiseksi ihailen esiäitisi upeaa nimeä, todella kaunis nimi ja siihen aikaan pitkän elämän on saanut elää, myös äitisi on aika iällä ainakin vuosien perusteella, jos oikein muistan - sitkeitä naisia!
ReplyDeleteVanhat esineet ja huonekalut ovat ihailtavan kauniita kuten tuo kaappi! Tekijöillä oli silmää vahvasti niin materiaalin valinnalle ja kauneudelle! Ja nuo vanhat kolikot! Minulla on hieman samaa taipumusta kuin sinulla, arvostan vanhaa tavaraa ja rakennuksia, isäntä ei niin paljoa ja joskus se johtaa neuvotteluun hupenevasta säilytystilasta 🤭
Vanhat nimet ovat kiehtovia. Miksiköhän monet niistä eivät ole nousseet uudelleen käyttöön, vaikka jotkut vanhat nimet ovat.
DeleteÄitini on yli 90-vuotias, hyvin muistat. Pärjää edelleen kotona.
Tekijöiden taito ja silmä nostattavat kunnioitusta!
Hih, kaikenlainen roju kyllä vie tilaa.
Ihania ja mielenkiintoisia vanhoja esineitä ja tarinoita
ReplyDeleteVanhat esineet ovat kiinnostavia. Vielä kiinnostavampaa olisi, jos ne osaisivat kertoa!
DeleteLoppuhuipennus oli huikea, vaikka alkukaan ei jäänyt liian tuoreeksi. Millainen historia siellä saarella onkaan? Millaista väkeä poikennut laivoillaan, tai peräti asunut saarella?
ReplyDeleteOlisi kiva tietää. Kylä, tai muutama ensimmäinen tila, on tässä ollut kyllä jo muutaman sata vuotta.
DeleteKaikki esittelemäsi tavarat ovat todellisia aarteita, joilla on upea historiikkinsä. Ennenkin on osattu.
ReplyDeleteHyvin sanottu. Ihminen on aina ollut kekseliäs ja kehittänyt taitojaan ja materiaaleja.
Delete