Kevään ja kesän muistot

Lappalainen etelässä -blogin Nila on pistänyt liikkeelle haasteen muistella kevättä ja kesää. Haasteen lähetti Saaripalstalle Puutarhurintytär. Kiitos haastamisesta! Tämä onkin mitä oivallisin juuri nyt, kun mitään mediaa tai somekanavaa tuskin uskaltaa avata, kun joka tuutista vyöryy pelkkää joulua. Löytyykö muitakin, jotka ovat tähän mennessä jo kurkkuaan myöten täynnä sitä?

Viime talvi oli siitä huippu, että lumikellot nuppuilivat tammikuussa – se ei ole tavatonta, vaan se, että helmikuussakaan ei tullut pakkasia, jolloin lumikellot avasivat nuppunsa! Helmikuussa! 

Oikea taivaan lahja puutarhurille, tämmöinen. 

Ainakin meillä saaristossa talvi ja pakkanen yleensä vasta alkaa tammikuussa, ja sitten sitä on lusittava viikkotolkulla tai kuukausia. Ikivanha sanonta "As the day lengthens, so the cold strengthens" pitää todellakin paikkansa. Valitettavasti kevät on vielä hyvin, hyvin kaukana. Mutta kun tätä kuvaa katsoo ja miettii, että se on otettu helmikuussa, tuntuu toivo aivan käsinkosketeltavalta. 

Tuollaisesta talvesta haaveilin koko sen viitisentoista vuotta, kun olen Suomessa taas asunut, enkä uskonut voivan käydä toteen. Vaikka kerran kyllä kuvasin kukkivia lumikelloja helmikuussa, se oli vuonna 2008 ja Helsingissä. Mutta niin se vain tapahtui taas, ja tästä lähin toivonkipinä kytee aiempaa polttavammin!

Tulihan se talvikin, maalis–huhtikuun taitteessa, mikä oli sikäli hauskaa, että kevätkukat kuten nämä lumikurjenmiekat olivat jo täydessä vedossa, kun ne peittyivät lumihankeen. Niistä sai hauskoja kuvia! 

Hauskaa sekin, että tuolloin aurinko on jo niin korkealla ja maakin oli jo niin lämmennyt, ettei todellinen talvi silloin enää kykene puremaan. Niin tuo lumi olikin parin päivän kuluttua tiessään. Eivätkä kukat olleet millänsäkään, jatkoivat kukkimista aivan vaurioitta.

Kevät jatkui, ensimmäiset 'Jetfire' -syklaaminarsissit aloittivat kukinnan huhtikuun alkupuolella. Huhtikuun puolivälissä kuvasin tällaisen sakean pyryn, joka kesti muutaman minuutin. Tuohon aikaan vuodesta ei lumentulo pysty madaltamaan mieltä!

Narsissiaika on ihanaa aikaa, tässä kukintavuorossa ovat kauempana 'Orangery' ja edessä 'Palmares' erinäisten tulppaanien kanssa nuoren rusotuomipihlajan vierellä. Huippuhetkiä on, kun naapurin pyykit sointuvat tulppaaneihin täydellisesti!

Tänä vuonna otin tosissani 'No Mow May' -kampanjan eli nurmikonleikkuuttoman toukokuun. Tai kyllä varmaan leikkasin nurmen pariin kertaan toukokuussa, mutta pidin leikkuuvälit niin pitkinä kuin suinkin kehtasin ja jatkoin sitä koko kesän ajan. Onhan tuo ehkä hieman siivottoman näköinen, mutta eipä asumuksenikaan ole Buckinghamin palatsi. Ja mikä määrä pörriäisiä!

Kiinnostavimmat alueet ovat aina niitä uusimpia, eikö vain. Keväällä yksi ihanimmista oli pari vuotta sitten harventamani minikoivikko tonttini nurkassa, joka on oikeastaan nyt laboratoriona: tutkin, mitä siellä kasvaa ja voisi viihtyä. 

Koivikossa on ihanan harva kuivan paikan heinikko, täysi vastakohta lähes kaikkialla muualla tontillani puskeviin nokkosiin, vatukkoon, rönsyleinikkiin ja ylipäätään yli vyötärön ulottuvaan läpitunkemattomaan viidakkoon.

Siksi en ala parantaa tässä maata suin surminkaan, mutta testaan kasveja, jotka mahtaisivat viihtyä. 

Narsisseja on tullut istutettua parina keväänä ja ne ovatkin tavattoman kauniita raikkaankeltaisia väripilkkuja koivujen valkoisten runkojen ja vaalean viherryksen alla. Toivon, että kevätesikot leviävät tähän naapurin luumupuistikosta.

Ihastus oli suuri, kun löysin litukan koivikostani! Hämmästyskin, sillä muualla litukka näkyy kasvavan ojissa ja tämä on melkoisen kuivaa paikkaa. Toivon kuitenkin, että se viihtyy, sillä se on kauneimpia luonnonkukkiamme. Kaiketi luhtalitukka.

Kesäkuussa ihastelin katajapenkissä mukavasti runsastuneita kultatesmoja ja koko tätä lehtivärien ja -muotojen kimaraa, joka on juuri sellainen kuin tykkään: monipuolinen, mosaiikkimaisen vaihteleva ja luonnollisen oloinen. Tummat lehdet kuuluvat purppuraorvokille, joka tekee loistavasti siementaimia. Etukulmassa kukkii vaaleansininen mätästädyke 'Nestor' ja taustalla valkoisena turkintähdikki.

Ihastustani lisäsi suunnattomasti ensimmäinen siemenestä kasvattamani aito englanninsinililja, joka tuli kukkaan. Sen violetinsininen kukka pilkottaa taustalla vasemmalla. Jotenkin hirmu hyvä värikombo, tämä.

Kun käyn läpi kesäkuun kuvia, mielen valtaa suorastaan epäusko. Niin kukkaisaa ja rehevää! Puna-ailakit saavat kukkia lähes kaikkialla pihallani. Taustalla on laukka 'Silver Spring' ja keltainen tarhakurjenmiekka.

Kesäkin oli erikoinen sään suhteen, sillä kesäkuu oli paahteinen ja heinäkuu viileä. Yleensä se on niin päin, että kesäkuussa saa vielä lämmittää puuhellaa, että tarkenee.

Helletopeille oli käyttöä. Tuskailin sen kanssa, miten saan aurinkorasvaa selkään. Yhtenä iltana nukkumaan mentyäni, jolloin aivot aina raksuttavat parhaat ideansa, keksin sen pienen vaahtomuovisen pitkävartisen maalitelan, jonka olen joskus ostanut, jos joskus maalaan jonkun nurkan. Sitä en ollut vielä korkannut, mutta en löytänyt sitä. Sen sijaan otin pienen maalipensselin aurinkovoidekäyttöön ja hyvin sai tälläkin sudittua juuri sen kohdan selästä lapaluiden välistä, jonne ei kerta kaikkiaan ylety.

Kun kesäkuun toiseksi viimeisenä päivänä satoi, piti juosta hakemaan kamera. Hyvä, että juoksin, sillä sade kesti vain sen hetken, että sademittarin pohja kastui. Mutta satoi edes sen verran.

Heinäkuussa ei satanut meillä yhtään liikaa, mutta viileää oli. Siinäkin on puolensa. Ransun ei tarvinnut kärvistellä kuumuudessa ja Flammentanz-köynnösruusu kukki ennennäkemättömän kauan sen lisäksi, että oli ennennäkemättömän runsas.

Siihen päättyy haaste osaltani, sillä heinäkuun päättyessä alkaa jo suru pimenevien iltojen myötä, enkä juuri nyt halua muistella sitä, vaan noita vuoden ihanimpia ja valoisimpia kuukausia. Jotka ovat pian edessäpäin!

Haastan Nettimartan muistelemaan kevättä ja kesää. Kuvien määrää ei ole rajattu, eikä aiheitakaan. Nettimartan pihapiirissä on tapahtunut niin paljon pihankohennusta ja rakennusprojekteja, että olisi kiva nähdä niistä yhteenvetoa. Tai sitten luontokuvista. Tai Tuulisesta triosta!

Täältä löytyy varsinainen haasteen alullepanopostaus Lappalaiden etelässä -blogissa: KLIK.

Englanninsinililja – Hyacinthoides non-scripta

Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'

Laukka – Allium

Luhtalitukka – Cardamine pratensis

Lumikello – Galanthus

Lumikurjenmiekka – Iris histrioides

Mätästädyke – Veronica prostrata

Puna-ailakki – Silene dioica

Purppuraorvokki – Viola adunca -Purpurea'

Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii

Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka – Iris Germanica-Ryhmä

Turkintähdikki – Ornithogalum oligophyllum