Ruusuja ja nuppuja

 Onneksi on vasta syyskuu, sillä Austineissa on kivasti nuppuja.

Ja kukkiakin! Tranquillity on vähän hankalasti yhden pienen istutuksen takaosassa, sillä siitä piti tulla korkea. Tämä kukkavarsi on taipunut alaspäin, kunnon kuvaa ei tahdo saada mistään suunnasta.

Seuraava kukkavarsi on korkea, komeasti pystyssä ja siinä on kolme nuppua!

Ruusutarhan Lady of Shalott lopetti ainakin toistaiseksi, mutta Boscobel vuorostaan jatkaa. Tämän takia ruusuja täytyy olla monta!

Koristemansio Lipstick ei ole ruusu, mutta kukasta näkee, että se kuuluu ruusujen heimoon. Se on täydellinen ruusujen aluskasvi ja jatkaa kukintaa yhtä pitkälle syksyyn kuin jatkuvakukintaiset ruusutkin. Olenkin siirtänyt tätä ruusutarhaan ja voisin siirtää pitkiä lonkeroita ruusutarhan eri osiinkin.

Viime kesänä istutin ruusutarhaan kirjavakukkaisen 'Variegata di Bologna' -bourbonruusun. Se on ihastuttava vanha lajike 1800-luvulta. Se ei ole vielä kukkinut. Alkukesällä otin siitä pistokkaan oikeastaan vain siksi, että piti saada kuva ruusun pistokaslisäyksestä ja ajattelin, että tällaisesta aarteesta on hyvä olla varakappale.

Nyt pistokkaasta näkee, että se on juurtunut! Kuvan alareunassa oleva lehti on se, joka pistokkaassa oli kiinni, ylempi verso on uusi, vastikään mullasta noussut. 

Jihuu!

Muotopuutarhassa köynnösruusu Flammentanz on tuottanut montakin syyskukkaa, mitä ei kovin usein tapahdu. Ensin ottamani kuva kunnon kukkatertusta oli niin epäterävä, että kuva meni roskiin. Valo ei tahdo enää riittää kuvaamiseen illalla – syyskuun huono puoli. Nyt otin kuvan korkealla olevasta kukasta, joka katsoo tien puolelle. Toivottavasti ohikulkijat huomaavat sen ja se ilahduttaa heitä.

Muutkin kuin Austinit ovat jatkuvakukintaisia. Rhapsody in Blue on tosin myös brittiläistä alkuperää. Siinä ei nyt ole kukkia, mutta kaaliperhosen löysin. Niitä riittää keväästä syksyyn.

Ohikulkijoita toivottavasti ilahduttaa myös portlandruusu 'Comte de Chambord, joka tuottaa yhä uusia kukkaterttuja. Eläköön nämä mahtikelit: tänään 22 astetta varjossa!

Neilikkaruusut ovat todella hyviä kukkimaan syksyllä, myös valkokukkainen on kukassa, vaikka kukinta ei juuri koskaan niin runsasta olekaan kuin keskikesällä.

Kukkaterttu on todellakin kuin kimppu neilikoita, vaikka varsi ja lehdet ovat erilaiset. Tämä hempukka on 'Pink Grootendorst'.

Taustalla on paras syysleimu.

'Crème de Menthe' suorastaan kukoistaa. Se on myös kukkinut todella pitkään ja jatkaa vain. Kirjavat lehdet tuovat lisää koristearvoa: puska on kaunis koko kesän ilman kukkiakin.

Austin-ruusu The Pilgrim kuuluu niihin ruusuihin, jotka kärsivät viime talvesta. Kasvuunlähtö oli tänä kesänä hidasta eikä ruusu ole kasvanut ollenkaan sellaisiin mittoihin kuin yleensä. Niinpä en ole sitä myöskään tukenut. Normikesänä The Pilgrimistä tulee parimetrinen, jolloin ruusun ympärille on viisasta kietoa naru, etteivät versot kallistu joka suuntaan metrien päähän.

Nyt siinä sitten on kukka viereisen pienen Endless Summer -hortensian sisällä, kun varsi taipui. Ja kun ajatellaan, että yleensä tämä ruusu jatkaa kasvua ja kukintaa marraskuulle, olisi ihan fiksua tehdä se sitominen vaikkapa nyt heti.

Ruusuasiaa tämäkin. Ihana ja kamala juhannusruusu oli salakavalasti levinnyt kuusen taakse. Huomasin sen tänä kesänä, kun uusin seinää tässä lähellä. Ruusua piti leikata rutkasti, jotta sain tikkaat pystyyn lähelle talon sitä kulmaa, jossa juhannusruusu kasvaa ja ajattelin, että juurivesat jäävät toiseen kertaan.

Eilen oli se kerta. Kaivoin noin kahdeksan neliömetrin alueelta vesat ja juuret. Sitten kaivoin ojan entisen saunan hormille, jonka pitäisi nyt maahan upotettuna estää ruusun leviäminen. Hormi kun ei mahdu autooni pois vietäväksi, ja muutenkin ajattelin jatkokäyttää sen jotenkin. Maasta löytyi myös pari isoa kiveä, jotka sain ähellettyä pystympään ja enemmän pinnalle rajaamaan aluetta. 

Syntyneeseen pieneen multakumpareeseen pääsi ystävän antama mustilanalppiruusun siementaimi, jonka alkuperä on Ilolan arboretumissa eli se on mitä todennäköisimmin risteytynyt. Onkin todella jännittävää nähdä, millainen siitä kasvaa ja minkä värisiä kukkia tulee – toivottavasti se kasvaa! Kuusen pohjoispuolella pitäisi olla olosuhteet kohdillaan alppiruusulle ja tuossa on myös oikein mukava, hiedansekainen maa – kun ensin sai juhannusruusun juuret pois tieltä.

Lopuksi taas yksi täydellinen itsekseen järjestynyt, elävä kukkakimppu: polyantharuusu 'Oranje Moersdag' ja rikkaporkkana. Voiko kauniimpaa kimppua olla? 

Lisänä vielä se, että ruusu on äitienpäiväksi hankittu, se oli kukassa jo silloin, eikä kukinta ole hiipunut kertaakaan kesän aikana. Ruusussa on aivan koko ajan ollut pari tuollaista kunnon kukkaterttua, siis jo yli neljä kuukautta putkeen.

Kunpa ruusu selviäisi talvesta ja asettuisi viihtymään!

Tästä lähin ostan joka vuosi itselleni äitienpäiväruusun.

Bourbonruusu Rosa Bourbon-Ryhmä

Juhannusruusu Rosa spinosissima 'Plena'

Koristemansio (koristemansikka) ×Comagaria rosea

Mustilanalppiruusu Rhododendron brachycarpum ssp. tigerstedtii

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Rikkaporkkana Daucus carota ssp. carota

Syysleimu Phlox paniculata

Muutaman lehden kaalisato

Eli juttu kasvimaan kupeesta. 

Alkukesästä kehuin, että palmukaalit saavat kasvaa melko rauhassa, kun niiden kasvupaikalta nousi myös itsestään kylväytynyttä tilliä melko tiheänä viidakkona. On totta, että kaalin lehdet ovat yllättävän ehjiä, kun ottaa huomioon, ettei niiden suojana ole missään vaiheessa ollut harsoa. Mutta muuten sadolla ei oikein pääse kehuskelemaan. 

Ehkä kerään tänään muutaman lehden, sillä muistin juuri, että jääkaapissa on ruusukaaliakin. Niistä voisi yhdessä tehdä jotakin kaaliherkkua.

Mutta koska en ole varsinainen hyötykasvi-ihminen, loppuu kasvimaajutun hyötyosuus tähän ja jatkuu muilla asioilla, kuten tällä näkymällä kasvimaalta kohti Rohania. Sieltä noustaan pari porrasaskelmaa tänne ja maanpinta jatkuu kiveyksenä, mutta kivien väliin on kylväytynyt kaikkea koivusta alkaen – rehotus on aika saada kuriin ja kiveys esiin.

Siinä yksi tämän syksyn projekteista.

Edellisen kuvan oviaukon pielessä olevan penkin on valloittanut hervottomaksi kasvanut tiibetinkoirankieli. Enpä tiennyt, että kesäkukasta voi tulla tuon kokoinen! Aivan kuvan vasemmassa reunassa voi juuri ja juuri nähdä 'Strawberries and Cream' -isomaksaruohoa. Koirankieli peittää lähes kaiken muun näkyvistä.

Viime päivinä on ollut ihania puutarhurointisäitä, mutta sunnuntai oli huippu! Yli 19 astetta varjossa eikä pilvenhattaraakaan taivaalla koko päivänä. 

Nyt siirrytään kasvimaan viereiseen ruusutarhaan, kuvassa oikealla, sillä siellä on muutamia kukkia. Ihan kuvan oikeassa reunassa on karhunvadelma 'Loch Ness', joka tuottaa jatkuvalla syötöllä herkkumarjoja. Juuri sopivan määrän päivässä, että on kätevin heittää ne suoraan suuhun.

Toisessa kartiossa kasvaa teivadelma eli karhunvattu 'Tayberry', mutta sen maanpäälliset osat paleltuivat talvella, joten satoa ei tänä vuonna tule. Karhunvadelmat ovat kuin vadelmia: marjat tulevat edellisvuoden versoihin. Mutta on täällä muuta nähtävää. Kartion juurelle siirtämäni jakopala 'Royal Ruby' -syysasterista on kaikkein rehevin pihani kolmesta yksilöstä – oikea silmänilo! 

Ihanaa, jos se tästä vielä kasvaa ja leviää.

Kultakärsämö kukkii edelleen, tosin tämä taitaa olla vuoden viimeinen kukinto. Muut ovat jo ruskistumassa. Aika hyvä saldo: kukinta alkoi kesäkuun viimeisinä päivinä.

Ruusutarhassa kun ollaan, ruusujakin on. Lady of Shalott kärsi talvesta ja aloitti kukkimisen vasta elokuussa. Tämä on nyt sen tämän kesän kolmas kukka, ja kasvu on sen verran vaisua, ettei enempää ehkä tule. Vannomaan ei pidä mennä, sillä viime vuonna viimeiset kukat yrittivät avautua vielä marraskuussa, kun tuli talvi lumettomaan puutarhaan. Se lieneekin tämänvuotisen kituliaisuuden syy.

Austin-ruusut kukkivat yleensä hyvin vielä lokakuussa, joten onneksi tämä ehtii ainakin jatkaa kasvuaan ja vahvistumistaan.

Tämä hieman harmittaa. Bourbonruusu 'Honorine de Brabant' on asunut ruusutarhassa kolme vuotta, mutta kukkinut aina vaisusti. Nyt siihen oli pullistumassa lupaava nuppu korkeaan varteen, mutta elo–syyskuun vaihteen kovat sateet turmelivat sen. Tuostakin voi vähän nähdä ihanaa raidoitusta.

Tässä vielä Lady of Shalottin tämän kesän ensimmäinen kukka elokuun viimeisinä päivinä.

Täytyy toivoa, ettei tällä kertaa tulisi kovaa talvea! Useimmat Austineistani ovat viettäneet kesänsä kukkien vain vähän ja toipuen talven aiheuttamasta järkytyksestä. Ei tähän heti perään toista samanlaista kestä, ei ihminen eikä ruusu.

Bourbonruusu Rosa Bourbon-Ryhmä

Isomaksaruoho Hylotelephium telephium

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Tiibetinkoirankieli Cynoglossum amabile

Mutapuutarha mietityttää

 Tai oikeastaan sen reuna.

Otin tässä aamulla muutaman kuvan. Tämä on ollut vaihteeksi harmaa päivä eilisen huikaisevan aurinkoisen ja lämpimän kelin jälkeen. Ei sitä syyskuun puoliväliksi tahtonut uskoa, mutta ei makeaa mahan täydeltä!

Näkymässä kuistin rappusilta näkyy nurmikentän takana kasvillisuutta ja kivi. Sen tällä puolella on kuoppa, joka on mutapuutarha.

Muutama askel eteenpäin ja edessä on herkkunurkka pienessä rinteessä kohti alempaa nurmikenttää. Syysvuokko ja syysmyrkkylilja ne siellä kukkivat, ihanasti ihan kuistin tuntumassa. Näen ne myös täältä keittiön työpöydältä käsin.

Sitten pitää jo kiertää metsäpuutarhan kautta, jotta päästään mutapuutarhan toiselle laidalle. Siellä on vähän köyhä kasvillisuus. Tummanvihreänä erottuu marjakuusi. Sille on pari Rohanin alkupisteessä, kuvassa oikealla. Niistä tulee jonkinlainen portti, tai siis kaksi pylväsmäistä hahmoa. Kunhan kasvavat.

Marjakuusia piti olla kymmeniä; hankin ne minipieninä kennotaimina tutulta taimistolta. Istutin valeistutukseen, mutta enpä arvannut, että ne ovat peurojen herkkua. Peura-aidaksi niitä olin ajatellut. Sen idean sai sitten kuopata saman tien, kun taimiakin oli elossa enää kaksi.

Mutta takaisin mutapuutarhan reunalle. Siinä ei mikään oikein kasva kovin hyvin.

Siinä, missä muualla tuskaillaan rohtosuopayrtin leviämisen kanssa, kasvaa omani kituliaasti ja kukki tänä vuonna yhdellä 30 cm:n kukkavarrella.

Tähkäkellopeippikään ei todellakaan leviä, tässä sen mahtava kasvusto lähes kokonaan.

Rohtovirmajuuri sentään viihtyy ja on tehnyt siementaimia mukavasti, tai ehkä jopa vähän liikaakin. Rikkaporkkanat tässä kesäisin lähinnä rehottavat.

Ja sitten on tämä! Tummapärskäjuuri, joka tuli viimeinkin kukkaan tänä vuonna. Kuva on elokuun viimeisiltä päiviltä.

Paikka on silti jotenkin köyhä. Liuskalehtinen tervaleppä yrittää sinnitellä hengissä vuodesta toiseen alle metrisenä. Kuvittelin mutapuutarhan partaalla olevan kosteutta, mutta ei sitä olekaan. Paahdettakin on aika paljon, aamupäivisin.

Oikeastaan paikka on vain rutikuiva ja savinen. Talvella se saattaa tulvia. 

On tässä vähän miettimistä. Kunpa voisi hankkia peräkärryllisen multaa.

Kesäkuussa mutapuutarhan ympäristö on ihan nätti, mutta mikäpä paikka ei silloin olisi. Sysikurjenmiekka kukki ennen juhannusta, Ransu esittelmässä.

Kokeilin jossain vaiheessa tähän parrakkaita kurjenmiekkoja, mutta ne eivät koskaan suostuneet kukkimaan ja olen siirtänyt niistä lähes kaikki jo muualle. On kuitenkin yksi kurjenmiekkaa, joka näyttää pärjäävän loistavasti.

Valkokukkainen etelänkurjenmiekka on mutapuutarhan pelastus. Tässä se on kukassa juuri juhannuksena. Ja yksi loistokurjenmiekan jakopalakin (tai ehkä ostettu taimi?) näyttää kukkineen ekaa kertaa, mutta missasin sen, kun laudoitin vintin seinää enkä paljon ehtinyt puutarhassa kierrellä. Huomasin kuihtuneen kukan vasta jossain vaiheessa elokuuta.

Ehkä näitä etelän- ja siperian- tai loistokurjenmiekan tapaisia voisi tähän enemmänkin laittaa? Seuraksi olisi mukava saada jotakin suurilehtistä, mutta kilpiangervo ja nauhukset ovat kuolleet aina aika pian istuttamisen jälkeen – ne vain eivät viihdy. Eivätkä kuunliljatkaan. 

Hmm.

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Rikkaporkkana Daucus carota ssp. carota

Rohtosuopayrtti Saponaria officinalis

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Sysikurjenmiekka Iris chrysographes

Tummapärskäjuuri Veratrum nigrum

Tähkäkellopeippi Physostegia virginiana

Asteri viidakossa

 Jos on toukokuussa vaaleansinistä, niin on sitä parhaillaankin. Mutta ensin kuva kuukauden takaa.

Kaukasiankirahvinkukkien pitkä kukinta oli kääntymässä kohti loppuaan elokuussa. Nämä ovat todella ihania; kuin verho, jonka läpi silti näkee. Perhosiakin on kirahvinkukissa niin kauan kuin kukkivat, kuvaan on päässyt ainakin yksi amiraali – niitä oli loppukesällä paljon. Nyt olen nähnyt enää valkoisia kaaliperhosen tapaisia.

Nyt tilanne on se, että kaukasiankirahvinkukkien on vuoro väistyä. Ne tekevät sen verran siementaimia, että pohdin, nyhdänkö kukkavarret suoraan maasta juurineen. Yleensä ainakin osan kasveista saa sillä metodilla juurineen. Niin niitä tulisi vähän harvennettua. 

Varjoliljojen kukkavarretkin taidan samalla leikata. Kuivien varsien viidakon keskellä kun kukkii mitä kaunein asteri, 'Little Carlow'. 

Se tulee aivan täyteen kukkia, nämä ovat vasta ensimmäiset – ja soisin, että se näkyisi mahdollisimman hyvin. Kohta se on vaaleansininen kukkapilvi, tai hailean liila, miten kukin sen sävyn näkee. Korkeutta on alle metri, tämä asteri on ihanan kompakti.

Hyvin haileaa liilaa löytyy myös syysleimusta Flame Blue eli 'Bareightysix', joka on edelleen täydessä vedossa omenapuun alla.

Muotopuutarhan reunassa kasvava vanha 'Åkerö' tuottaa mukavan omenasadon tänä vuonna. Osa on pudonnutkin, mutta osa saa vielä kypsyä oksilla. Kerään oksilta vain ne, jotka irtoavat kevyesti vetämällä.

Viime kuussa istuttamani elokuunasteri 'Rudolph Goethe' kukkii edelleen kauniisti. Ihanaa, että se ei nuutunut, kun en ollut kastelemassa ja oli aika lämmintä sekä kuivaa. Vaikka tänne kyllä tuli jokunen ukkoskuuro elo–syyskuun vaihteessa, se varmasti auttoi.

Samassa penkissä kukkii myös valkoinen myskimalva seuranaan mirrinminttu 'Six Hills Giant'. Molemmat loistavia syyskukkijoita. Mirrinmintun varret kannattaa leikata keskikesän jälkeen, niin se kukkii syksyllä sitäkin paremmin.

Ruusuna kakun päällä on portlandruusu 'Comte de Chambord', mainio syyskukkija sekin. Täytyy vain muistaa poistaa ohikukkineet, niin uusia kukkia tulee ja tulee. Toki ei niin runsaasti kuin keskikesällä, mutta vähempäänkin on syksyllä tyytyväinen!

Asteri 'Little Carlow' on risteymä Symphyotrichum -suvussa

Elokuunasteri Aster amellus

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Myskimalva Malva moschata

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Syysleimu Phlox paniculata

Niinhän siinä sitten kävi

 Kun olin pidempään poissa, ja oli lämmintä, missasin yhden tarhakurjenmiekan ensikukinnan.

Ei siinä muuten mitään, mutta kun odotin tätä kukintaa lähes kymmenen vuotta. Tarkistin juuri puutarhapäiväkirjoista: istutettu 2015. Siirretty aiempaa paremmalle paikalle toissa syksynä. Toivon, että tämä tyyppi nyt ottaa kukkimisen vähän säännöllisempään repertuaariin.

Se nyt tässä ainakin varmistui, ettei tämä ole 'Indian Chief', joka tämän piti olla. Se ei ole tumman eikä vaalean violetti tai liila, vaan punasävyinen. Lajiketta voi sitten arvuutella, kun saan tästä joskus kuvan kukkivana. Toivottavasti saan! 

Kukkia tuli tällä kertaa viisi kappaletta samaan varteen; hyvä määrä, mutta valitettavasti kurjenmiekat ovat melkoisia pikakukkijoita.

Onneksi on myrkkyliljoja! Niitä on noussut poissaoloni aikana sankoin joukoin tai ainakin vähäsen sinne sun tänne, eivätkä ne ole ohikukkineet, vaan vasta alussa. Tämä on 'William Dykes'; aikainen ja luotettava, jonka siirsin viime syksynä muotopuutarhassa syysleimun takaa, jossa kukat olivat piilossa, penkin etuosaan jalopähkämön lomaan. Pähkämö on pykännyt pari syksyistä kukkaa ja itsekseen tullut haisukurjenpolvikin komppaa myrkkyliljan sävyä.

Viereisessä penkissä kukkii loistomyrkkylilja "Steven". Tämäkin on erittäin luotettava ja tekee joka kesä hervottoman kokoiset lehtitötteröt kertoen sipulien elinvoimasta. En ole uskaltanut kaivaa ja jakaa, jotta en tuhoa tätä ulkomailta tilattua harvinaisuutta, mutta ehkä jonakin vuonna uskallan. 

Kolmannessa penkissä kukkii yksinkertainen valkokukkainen syysmyrkkylilja 'Album'.

Neljännessä muotopuutarhan penkissä on pari myrkkyliljaa, joiden toivon nousevan. Kumpikin teki lehtiä kesällä, niin että elossa niiden pitäisi olla, mutta kukinta on aina epävarmempi asia.

Herkkunurkassa kukkii kerrottu valkoinen syysmyrkkylilja 'Alboplenum' ja sen vieressä on japaninhiirenporras, joka nousi kuin nousikin taas jossakin vaiheessa kesää. Ihmeesti ne pysyvät hengissä, vaikka eivät koskaan kovin hyvin kasva ja niiden versomistakin saa odotella usein juhannukselle.

Tämä on tarhamyrkkyliljan jokin vanha lajike ja nousee uskollisesti kukkimaan joka syksy. Väri sointuu mukavasti viereiseen siniharmaaseen 'Sander's Blue' -valkokuuseen. 

Myrkkyliljat ovat tosiaan vasta aloittaneet maasta nousemisen, ja näihin kuvien lajeihin pitäisi myös tulla vielä lisää kukkavarsia. Ja sitten on aika monta lajia ja lajiketta, jotka nousevat vielä vähän myöhemmin. 

Paria myrkkyliljaa odottelen kukkimaan ensimmäistä kertaa puutarhassa – ne kukkivat kyllä ruukussa ensimmäisenä syksynään muutama vuosi sitten, mutta eivät vielä kertaakaan puutarhamullassa. Tiedän niiden olevan elossa, kun lehtiä nousee joka kesä, joten toivon parasta.

Kasvit kyllä kasvattavat kärsivällisyyttä, jos sitä ei ollut ihmisellä entuudestaan!

Musti on erittäin tyytyväinen kotiipaluuseen ja sillä on niin kiire, etten ehdi kuvaa saada. Ainoa kuva kertookin hyvin poikien työnjaon: Ransu hoitaa lojumisen ja Musti kaiken muun.

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Jalopähkämö Betonica macrantha

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Valkokuusi Picea glauca

Vaaleansininen toukokuu

 Kun mietin kukkasipulihankintoja, tulee eteen ihania kuvia toukokuulta. Harmi, ettei tulppaaneissa ole suloista vaaleansinistä, sellaista taivaansinistä, mutta onneksi monissa muissa kukissa on.

Toukokuussa tapahtuu niin paljon, että on valtavasti ennen julkaisemattomia kuvia ja sellaisia kasveja, joita ei ole esitelty tänä vuonna vielä ollenkaan. Tässä niistä joitakin.

Mietin muotopuutarhan yhtä penkkiä, jossa ei ole ollenkaan tulppaaneja. Enää. Ne vei vesimyyrä pari vuotta sitten. Tähän täytyy istuttaa jotakin ensi kevättä ajatellen. 

Vuosi sitten istutin tätä ihanan haileansinistä 'Blue Snow' balkaninvuokkoa. Vaikka muuten ei lumesta halua toukokuussa kuulla puhuttavankaan, on tämä kukkanen aivan valloittava. Toivottavasti siitä tulee pitkäikäinen.

Pisteenä iin päällä sen taustaksi on asettunut itsekseen tullutta aho-orvokkia, yhtä puutarhani vapaaehtoisista. Se tulee silloin, kun sille sopii – ja on aina tervetullut.

Lemmikkien sini on ihanaa, mutta yleinen puistolemmikki viihtyy puutarhassani todella huonosti. Onneksi rotkolemmikkien kanssa on parempi onni. 

Tämä oli joskus kirjavalehtinen 'Variegata' tai oikeammin 'Dawson's White', mutta kasvi taantui vähitellen tavalliseksi vihreälehtiseksi ja annoin sen tapahtua, toisin sanoen en poistanut vihreälehtistä kasvustoa. Se oli oikeastaan onni, sillä tämä perusmuoto on elinvoimaisempi kuin useimmat lajikkeet, joista ei millään kasva näin reheviä.

Jonkinlainen lemmikki tuli jostakin ja kukki tänä vuonna kauniisti. Pienikukkaista peltolemmikkiä täällä kyllä kasvaa luonnostaan, mutta tässä oli vähän isommat kukat. Taustalla kukkii tummankeltakukkainen mukulaleinikki täydellisenä vastavärinä siniselle.

Hiidenkiven puutarhan Minnan pari vuotta sitten lähettämistä puistolemmikin siemenistä tuli tänä vuonna valkkokukkaistakin! Aivan huippua. Tämä sinnikäs savolainen kanta näyttää asettuneen metsäpuutarhan katajapenkkiin. Keltaisena korostusvärinä siniselle toimii tässä kultatesma. 

Näistä lemmikeistä en ehtinyt raportoida tänä vuonna ollenkaan, taisin sentään mainita Minnalle jossakin kommentissa. Olen niin iloinen näistä!

Saman penkin oregonintähtihyasintti ei myöskään saanut yhtään palstatilaa! Eikä myöskään muotopuutarhan 'Blue Heaven' -isotähtihyasintti, kuvassa. Nämä kaksi ovat hyvin saman näköiset.

Olen aivan ihastunut hailean vaaleansinisiin tähtihyasintteihin, toki suvun kaikki lajit ja lajikkeet ovat kauniita. Nyt löysin oregonintähtihyasinttia puutarhamyymälän hyllystä; sipulipussi vilahti välittömästi ostoskoriin.

Siirrytään metsäpuutarhassa mäntyjen alle. Siellä kukki toukokuussa iloisesti helmililja, jonka olen hankkinut ruukkukukkana pari vuotta sitten keväällä. Taisin jakaa ruukun sipulit vain kahdeksi köntiksi, niinpä niistä tuli mukavat kukkaryppäät. 

Vaaleansininen hohtaa kauniisti varjopaikassa ja sointuu mukavasti taustan sinikatajaan.

Samassa penkissä keskemmällä kukki myös vaaleansinikukkainen imikkä, puutarhaystävältä saatu nimetön ja luotettava laji. Ihastuttava kukka – ja ihastuttava toukokuun valo.

Tätä kohti! Pimeys jo ennen yhdeksää ahdistaa, mutta kevättä kohti mennään hitaasti mutta varmasti. Ja nyt niitä kukkasipulien paikkoja miettimään!

Aho-orvokki Viola canina

Balkaninvuokko Anemone blanda

Helmililja Muscari

Imikkä Pulmonaria

Isotähtihyasintti Camassia leichtlinii

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Mukulaleinikki Ficaria verna

Oregonintähtihyasintti Camassia cusickii

Peltolemmikki Myosotis arvensis

Puistolemmikki Myosotis sylvatica

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sinikataja Juniperus squamata, sinineulasiset lajikkeet