Kevätkalenterin kolmastoista luukku

 Pystykiurunkannus "Azov".

Taisin aloittaa tämän kevätkalenterin mukulaleinikeillä. Niitä kasvaa tontillani niin paljon luonnostaan, että selvästi viihtyvät. Siksi yritän keräillä niitä. 

Sama juttu on pystykiurunkannuksen kanssa. Sitäkin kasvaa pihallani lähes kaikkialla, mutta haluan myös monia erilaisia ja eri värisiä lajikkeita ja kantoja. Niitäkin joutuu tilaamaan ulkomailta heti sen jälkeen, kun on hankkinut niitä yhtä tai kahta lajiketta, joita Suomesta saattaa saada.

Tämä valkokukkainen kaunotar myytiin nimellä "Azov". Lainausmerkit, toisin kuin lajikkeesta kertovat yksinkertaiset lainausmerkit: kyseessä on tyyppi, muoto, taipumus tai kanta, mutta ei lajike.

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Kevätkalenterin kahdestoista luukku

 Unkarinsinivuokko 'Blue Eyes'.

Tämä luotettava ja runsaasti kukkiva tyyppi on viihtynyt puutarhassani jo pitkään. Unkarinsinivuokon lehdet ovat vähän eri muotoiset kuin kotoisella lehtosinivuokollamme, ja kukinta on hitusen aikaisempi. Tällä lajikkeella 'Blue Eyes' on erityisen kaunis väritys. Kukkien koko on vähän suurempi kuin lehtosinivuokon.

En tajua, miksei unkarinsinivuokkoa – ja sen sekä lehtosinivuokon risteymää tarhasinivuokkoa – myydä meillä melkein missään! Tämänkin hain Tukholman puutarhamessuilta. Olisi ihanaa kartuttaa sinivuokkojen kokoelmaa. Jos nyt paria eri lajia voi kokoelmaksi sanoa.

Lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Tarhasinivuokko Hepatica × media

Unkarinsinivuokko Hepatica transsylvanica

Kevätkalenterin yhdestoista luukku

 Tulppaanien vuoro.

Tässä kuvassa on tulppaaneja, joista kaikki on istutettu vähintään muutama vuosi sitten; tähtitulppaani 'Persian Pearl' ja tulitulppaanit 'Sweetheart' sekä 'Exotic Emperor'. Tähtitulppaanien takana on nupulla papukaijatulppaani, joita istutin tähän lähes 15 vuotta sitten.

Paikka on tulppaaneille mieleinen, sillä parin metrin päässä on syvä tienvarren oja. Tässä ei vesi seiso. Lisäksi tähän paahtaa aurinko lähes koko päivän.

Tulitulppaani Tulipa Fosteriana-Ryhmä

Tähtitulppaani Tulipa humilis

Kevätkalenterin kymmenes luukku

 Kurkistetaan Englantiin!

Englanninsinililja kukkii Etelä-Englannissa huhti–toukokuun vaihteessa, kun minun puutarhassani se kukkii vasta kesäkuussa. Viime keväinen Englannin-reissu osui juuri ja juuri tämän ihastuttavan kukkasen kukinta-ajan lopulle.

Aidon englanninsinililjan erottaa meillä yleisemmästä espanjansinililjasta siitä, että englanninsinililjan kukkavarret nuokkuvat. Kukat kun ovat asettuneet varren samalle puolelle. Kukkien väri on myös tummemman sinivioletti. Englanninsinililja on Brittein saarilla luonnonkasvi ja koska se risteytyy herkästi espanjansinililjan kanssa, ei jälkimmäistä suositella istutettavan ollenkaan.

Kuva on Blenheimin palatsin puutarhasta. Paikka on kuuluisa mm. siitä, että eräs Winston Churchill sattui syntymään siellä.

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Espanjansinililja Hyacinthoides hispanica

Kevätkalenterin yhdeksäs luukku

 Toukokuun 15. päivänä näin ja kuvasin nupun, josta hihkuin ilosta. Silti en ehtinyt siitä tuolloin raportoida, kun toukokuun puolivälissä koko piha on jo täynnä kukkia.

Ruusumanteli! 

Tämän tarina on sellainen, että hankin taimen 2016 ja se kukki kauniisti, kunnes jonakin vuonna kuivui kesään tai paleltui talveen, muistaakseni se oli tuo kesäkuivuminen. Pensaan maanpäälliset osat kuolivat. 

Tyveltä nousi kumminkin uusia versoja. Niitä jännitin monta vuotta, sillä ne voivat olla joko perusrunkoa juuristosta tai ruusumantelia tyveltä – jos se on siis vartettu perusrunkoon, mitä se luultavasti on.

Viime keväänä, monen vuoden odotuksen jälkeen, versoihin tuli nuppuja. Ja tuona päivänä nupuista näki, että ne ovat kerrottuja eli oikeaa ruusumantelia!

Viisi päivää myöhemmin puska oli täydessä kukassa.

Ruusumantelin kukat ovat somat.
 

Suojaverkko piti poistaa rumentamasta kaunotarta.

Ruusumanteli Prunus triloba

Kevätkalenterin kahdeksas luukku

 Fritillaria raddeana. En voi tajuta, että en laittanut niistä blogiin yhtäkään kuvaa keväällä, kun ne kukkivat!

Korjataan nyt asia. Tässä tilanne 22. huhtikuuta.

23. huhtikuuta.

30. huhtikuuta.

Sitten kävin välillä Englannissa matkoilla, mutta onneksi oli kylmä kevät! Helleaalto tuli vasta vähän myöhemmin toukokuussa.

Fritillaria raddeanat olivat komeasti kukassa, kun palasin kotiin. Nämä viimeiset kuvat on otettu 11. toukokuuta.

Tämä toinen yksilö ei tosin ollut kovin komea, se kasvoi jotenkin kituliaasti. Mutta kukassa se oli silti.

Fritillaria raddeana on näköjään saanut viimein suomenkielisen nimen ternipikarililja.

Kevätkalenterin seitsemäs luukku

 Ensimmäiset kimalaiset

Ne havaitsin huhtikuun 12. päivänä ja niitä pörräsi kaksi kappaletta tässä runsaasti kukkivassa vaaleajouluruusussa. 

Tällä kimalaisella oli runsaasti petopunkkeja selässään. 

Vaaleajouluruusu Helleborus niger