Kukkia, hedelmiä ja lepakon kohtaaminen

Linjat ovat taas auki! Myrsky katkaisi sähkömme reiluksi vuorokaudeksi, mutta täällä ollaan taas. Tuuli ei tähän etelärinteessä sijaitsevaan kylään niin pahasti osunutkaan. Karhunvattujen tukikartiot kaatuivat taas kerran, mutta se ei näitä vattuja paljon tunnu haittaavan. 'Loch Ness' tekee vain uusia ja uusia kukkia, eihän noista ehdi marjat kypsyäkään, mutta kukat ovat tavattoman kauniita.

Orjanruusukin on innostunut tekemään uusia kukkia. Sen oksat notkuvat marjoja, keräsin niitä vähän, mutta kovia ovat vielä. Saavat kypsyä vielä oksilla jonkun aikaa.

Miten söpöä! Kirsikkasorvarinpensas on tehnyt elämänsä ensimmäisen hedelmän. Mitään kukkaa en huomannutkaan, mutta sen kukat ovatkin melkoisen huomaamattomat, etenkin, jos niitä on ollut vain yksi.

Loppukesällä hankkimani syyspäivänlilja oli jo ostettaessa ehtinyt kukkia, mutta se teki kuitenkin vielä yhden kukan kuin näyttääkseen, miksi se oli pakko hankkia. Kukan väri on ihana, hienostuneen sitruunankeltainen, mihin lajinimi citrina viittaakin.

Myrkkyliljat ovat kauneimmillaan, paitsi ne, jotka on syöty ja ne, jotka eivät ole vielä nousseet – toivottavasti nousevat kuitenkin. Tämä on jotakin vanhempaa sorttia, mahdollisesti tarhamyrkkylilja eli jokin risteymä.

Vasemmalla on ihana valkokuusi 'Sander's Blue', se on onneksi selvinnyt kuivasta kesästä, joka vei siilivalkokuusen ja on ruskettanut huolestuttavan osan 'Daisy's White' -valkokuusestakin. 

Heinäkuussa tuli vähän enemmän sadetta kuin yleensä, mutta ei sen verran, että se pohjavesiin vaikuttaisi. Elokuu oli rutikuiva. Syyskuussa on tullut jonkin verran sadetta, mutta ei likimainkaan tarpeeksi. Aila-myrsky toi meille vain yhden millin vettä. Kaivossani on vesi niin alhaalla, että letkun pää näkyy eikä pumppu enää pysty imemään. Onneksi vettä saa ämpärillä nostamalla, kuten sähkökatkojen aikana aina täytyykin tehdä. Tähän ei nyt sähkön paluu auttanut.

Oikealla on rotkolemmikki 'Sterling Silver'.

Jännään vielä, nousevatko viime vuonna hankitut myrkkyliljaerikoisuudet, joita kasvattelin syksyn kaupunkiparvekkeella ja istutin puutarhaan vasta loppusyksyllä. Nyt, kun asiaa ajattelen, en ollenkaan muista nähneeni niiden lehtiäkään alkukesällä. Voi ei. Toivottavasti ne nyt kuitenkin ovat elossa yhä ja päättivät vain pitää välivuoden. Tämä ihana erikoisuus on Colchicum × agrippinum.

Muutama päivä sitten siirsin paksujen parrujen taapelin ja tapasin pohjanlepakon. Se oli päikkäreillä ja räpytteli häkeltyneenä silmiään, kun joutui auringonpaisteeseen nostettuani sen yltä suojaavan parrun pois. Sitten se tiiraili minua epäluuloisena ja painui syvemmälle taapelin uumeniin.

Koska minun kuitenkin täytyi saada kasa siirrettyä, nostelin puutavaraa varovasti pois, kunnes lepakko tuli taas esiin. Hain kameran ja räpsin vähän kuvia, lepakko rassukka oli kovin peloissaan, tärisi ja yritti sähistä kirosanoja. Niinpä siirsin sen parrullaan uuteen taapeliin parin metrin päähän, käänsin parrun niin, että lepakolla oli suojaisa rako kahden parrun välissä ja laitoin päälle vielä laudanpätkän katoksi. Se vetäytyi paikalleen ylösalaisin.

Kävin pitkin päivää tarkistamassa, että se tuhisi jotakuinkin tyytyväisenä uudessa luolassaan, mutta seuraavana päivänä sitä ei enää siellä näkynyt, ei tainnut kyhäelmäni olla niin hyvä kuitenkaan. 

Laitetaan vielä pari kuvaa, jotta lepakkokammoiset eivät näe painajaisia. Lepakko tosin on ihan syyttään vihattu, nehän ovat tavattoman hyödyllisiä ja moni niistä suorastaan uhanalainen.

Portailla on vielä osa kasveista, vaikka toinkin niitä urakalla sisälle ennen myrskyä. Huomasin, että nerine on tulossa ensi kertaa kukkaan, ihanaa! Kuvassa on kauniin viininpunainen huone-esikko, nekin täytyy ottaa sisälle ennen kylmiä öitä. Joita täällä merellä tuskin vielä tulee vähään aikaan.

Tänään on ollut mahtavan hieno sää, tyynestä on osannut nauttia parin päivän kolinan ja paukkeen jälkeen. Kuva on ystävän venerannasta.

Toivottavasti teillä ei ollut pahoja myrskytuhoja.

Huone-esikko – Primula obconica

Karhunvattu – Rubus Karhunvattu-Ryhmä 

Kirsikkasorvarinpensas – Euonymus planipes

Myrkkylilja – Colchicum
Orjanruusu – Rosa dumalis

Pohjanlepakko – Eptesicus nilssonii

Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Syyspäivänlilja – Hemerocallis citrina

Valkokuusi – Picea glauca

Ruusu-heinätarha laajenee

Suurin osa viime kuun mantereen-reissun taimista on jo päässyt maahan. Tähän niitä upposi monta, nimittäin uuteen ruusu-heinätarhaan. Jossa on kyllä aika paljon muutakin, mutta ideana oli sekoitus ruusuja ja koristeheiniä.

Tässä erikoisimmasta päästä hankintoja. Pidän erikoisesti ohdakkeen tapaisista kasveista – siksikin, että ne eivät näytä maistuvan peuroille. Tämä on Tommolan tilan myyntipisteen hankintoja Mustilan taimipäivästä: valkokukkainen hopeakurho. Sen takana pikkuisia taimia; ne ovat 'Ebony' -karhunputkea eli tummanpuhuvaa versiota niittykarhunputkesta. Toivottavasti ne selviävät näin pieninä, mutta purkkitalvehtimisessakin on riskinsä.

Viime vuonna istutettujen kasvien päädyssä on jo rehevämpää. Ransu esittelee. Ransun edessä on kaunis isohelmikkä 'Atropurpurea'.

Kivikkotörmäkukka 'Pink Mist' kukkii yhä, mutta sen kukkavarret ovat todella rentoja. Toivon, että tulevina vuosina se tajuaa hakea tukea ruusujen oksista, jotta se ei vallan heittäydy maanpeittokasviksi.

Country Rose -tarha-alppikärhö tuotti pienen kukinnan loppukesän kunniaksi, miten huomaavaista! Se kun on istutettu vasta tänä vuonna. Sen vieressä on ihana puska fenkolia, tummahko lajike 'Rubrum'. Yritän saada sen talvehtimaan jonkun suojan sisällä. Sen ympäriltä kitkiessä tulee nenään ihana raikas fenkolintuoksu.

Sammalruusun kupeessa kasvava isotähtiputki 'Star of Fire' on mahtavan värinen! Onneksi osa siitä on kasvanut ruusun suojaverkon sisällä, kasvin yläosassa voi nähdä, mitä tapahtuu verkon ulkopuolisille osille.

Ruusu-heinätarha tulee vielä jatkumaan Ransuun päin, jonne tulee kiveys. Sen vuoksi tuohon on kerätty kasa kiviä. Muoto muotoutuu vähitellen, ensimmäiseen koeladontaan en ollut tyytyväinen.

Uusia kasveja ovat mm. ruusu 'Raubritter', pari uutta siniheinää, päivänliljoja, jotka eivät ole suostuneet kukkimaan muualla, pionin siementaimi. Ja luonnollisesti verkot kasvien ympärille heti kuvien ottamisen jälkeen, nyt alue muistuttaa häkkikokoelmaa.

Edellinen kuva oli otettu ylhäältäpäin: kasvimaa on vähän ylempänä ja olen tehnyt pari porrasta sekä kivipengermän tämän alueen ja kasvimaan väliin. Portaiden yläpäähän olen suunnitellut porttia, joka tulee vanhasta ovesta. Sille tarvitaan tolpat ja keksinkin, että istutan tämän vasta hankkimani unelmaruusun toisen tolpan juurelle. Täytyy iskeä tolpankenkä maahan ennen kuin uskallan tätä siihen istuttaa. 

Ruusu on 'Meiviolin', alias Pierre de Ronsard, alias Eden ja se on köynnösruusu. Se on tehnyt pari kukkaa jo ruukussa ollessaan, ikään kuin näyttääkseen teille kaikille, miksi olin unelmoinut löytäväni tämän ruusun jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Se on todellakin huippukaunis. Muistelen, että kukkien väri ei ollut näin voimakas, mutta kukan avautuessa väri todennäköisesti haalistuu. Lehdet kuuluvat heidelle (Viburnum × bodnantense 'Dawn').

Unelmien toteutumista teille kaikille!

Fenkoli – Foeniculum vulgare

Hopeakurho – Carlina acaulis

Isohelmikkä – Melica altissima

Isotähtiputki – Astrantia major

Karhunputki – Angelica sylvestris

Kivikkotörmäkukka – Scabiosa columbaria

Muotopuutarhan sininen penkki

Minun on pitänyt jo yli kuukauden ajan kirjoittaa muotopuutarhan kuivimman kulmauksen kukkapenkistä, josta on kuin vahingossa tullut aika sininen. Etenkin heinä-elokuun vaihteessa se oli kauttaaltaan sininen, mutta teemaa jatkaa nytkin sulkapiiska 'Little Spire'. Se viihtyy ja talvehtii hyvin tässä paikassa, jossa vieressä on salaoja sekä syvä tienvarren oja ja maa on muutenkin lähes pelkkää soraa, kiveä ja tiilisilppua sun muuta vanhan rakennuksen jätettä. Paikka on aurinkoinen ja talon eteläpuolella se saa vielä lämpösäteilyä talon seinästä.

Siirrytäänpä reilun kuukauden takaiseen aikaan. Näyttää ihanan kesäiseltä! Hohtopiikkiputki on hienon hopeainen, edessä voimakkaan sininen sinipallo-ohdake 'Taplow Blue' vasta tulossa kukkaan. Taustalla mirrinminttu 'Six Hills Giant'.

Penkin etureunassa kukki samaan aikaan tähkälaventeli 'Munstead'; matala ja mätäsmäinen, todella kiva laventeli, ja siementaimiakin on tullut ihan passelisti.

Penkissä on toinenkin, hailakamman sininen sinipallo-ohdake, ei mitään erityistä lajiketta. Tämä tekee sen verran siementaimia, että niitä saa kitkeä, mutta olen keksinyt niille sijoituspaikkojakin. Näitä kun eivät peuranpenteleet syö.

Penkin toisessa kulmassa kukkii vieläkin sinikatana viimeistellen sinisen sävymaailman.

Ihanan raikas on Mama's garden -blogin Minnalta saatu valkoinen ranskantulikukka. Se oli tänä kesänä tavattoman matala, mutta se ei haitannut: katso, miten mahtavasti heteet sointuivat tähtilaukan kukkavarsiin!

Joskus mietin, mihin tätä kaikkea tilaa tarvitsee, kun puutarhaksi riittäisi neliömetrikin. Kasvien tutkiskelu läheltä on loputtoman mielenkiintoista ja yhä uusia elämyksiä antavaa.

Penkkiä kauempaa elokuun alussa. Musti esittelee.

Tähkälaventeli 'Munstead'.

Siirrytään sitten elokuun loppuun. Mantereen-reissulta löytyi ihana hailean vaaleanvioletti tähkälaventeli kotimaista tuotantoa, mutta en tullut kysyneeksi, kenen tuotantoa. Se tarttui kuitenkin mukaani heti. Peurat kun eivät laventeleihin koske. Olen kokeillut valkokukkaista tähkälaventelia pariin otteeseen, mutta se ei ole talvehtinut. Jospa tämän kanssa onnistaisi. Tykkään hirmuisesti tällaisista superhailakoista sävyistä.

Sitten aloitti portlandruusu 'Comte de Chambord' / 'Madame Boll' uuden kukintansa ja kun tässä on nykyään aita vieressä, eivät peurat tämän nuppuja ja kukkia ole vielä löytäneet. Läheltä on kyllä jo menty.

Ihmeellistä kyllä, komealuppiokin saa kukkia rauhassa, vaikka muita luppioita syödään, ja tätäkin syötiin alkuvuosina.

Vielä kerran sulkapiiska, sen hohtavaa sinistä on vaikea saada kuvaan, kun se on niin hentoinen. Valtavan kaunis, eikä tätäkään syödä!

Pojat esittelevät.

Nyt penkkiin on tullut pinkkiä, kun loistomyrkkylilja (lajikenimi tai tyyppi tms. Steven) nousi maasta raketin lailla ja avasi ensimmäisen kukkansa saman tien. Varsinaiset syysmyrkkyliljat antavat vielä odottaa itseään, nämä rotevat loistot ja risteymät näyttävät olevan aikaisempia. Yleensä tämäkin kukkii vasta sitten, kun viereinen karviainen on saanut syysvärin, olen hämmästynyt näiden aikaisuudesta.

Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum

Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis

Loistomyrkkylilja – Colchicum speciosum

Mirrinminttu – Nepeta × faassenii

Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä

Ranskantulikukka – Verbascum chaixii

Sinikatana – Catananche caerulea

Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus
Sulkapiiska – Perovskia atriplicifolia

Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia

Tähtilaukka – Allium cristophii

Syksyn silmäniloa

Ihania värejä! Kultaherukan lehtiä on alkanut värittyä punaisiksi. Sen vierellä Taimimoisiosta nimettömänä hankittu punalatva. Ne ovat syyskesän luottoperennoja, joita peurat eivät syö, paitsi tästä oli pistetty poikki oikeanpuolimmainen kukkavarsi. Onneksi pahaksi todettu, muita varsia ei syöty.

Hiukkasen ylempänä kukkii aikaisin myrkkylilja, viime vuonna ystävältä saatu ja se on toden totta jo nyt täydessä kukassa, ja komeana kuin mikä!

Siitä vähän ylemmäs alkoi ruskopenkin laajennus, tosin pienellä panostuksella näin ens alkuun. Kaivan lisää, kun tulee lisää istutettavaa. Nyt tuohon päätyi kiinanpunapuu ja siemenestä kasvattamani kellanvihreälehtiset 'Golden Fleece' -koiranputket ja kultapäivänliljat.

Kiinanpunapuun ympärille meni heti suojaverkko ennen kuin muistin edes kuvia ottaa. Oli kyllä tarkoitus ottaa kuvat ensin, mutta tekemisen menossa ei voi aina muistaa. Yksi koiranputki-taimituppaista pääsi suojaverkon sisään nauttimaan etuoikeutettua elämää.

Kuistilta otetusta kuvasta näkyy kiinanpunapuun etäisyys ruskopenkkiin oikealla lautakasan takana. Vielä riittää tilaa istuttaa ruskosävyisiä taimia, ihanaa.

Toisenlainen tarkennus, toisenlainen näkymä.

Kuistin kulmalla kukkii rusokurjenpolvi 'Katherine Adele' mahtavasti, se on loistava syyskukkija. Kukkii se kesälläkin. Jotenkin tuntuu, että se kukkii koko ajan. Enkä ole latvonut, kun siinä on koko ajan kukkia. 

Jatketaanko vielä rinnettä ylös tontin länsireunaa, kun tällä laidalla tonttia kerran ollaan. Huussin takana kevätesikkopellon tarhajouluruusut makasivat viikko sitten platkuina maassa, nyt ovat lehdet nousseet komeasti pystyyn. Näillä on kokoa ja näköä. Ja siementaimiakin niin, että kohta saan muuttaa paikan nimen jouluruusupelloksi.

Nämä samat lehdet olivat litteänä maassa, kasvin keskikohta oli kuin reikä, jonka ympärillä oli vihreä lättänä lehtidonitsi. Eipä nyt uskoisi. Vasemmalla kellanvihreälehtinen kuunlilja 'Sun Power' on myös voimissaan.

Tässä kuvassa näkyy huussikin. Sen oikealla puolella kivimuurin edessä on vuokko-esikkopuutarha, nyt siinäkin vihreimpänä tarhajouluruusuja ja varjohiippoja.

Vielä yksi kuva, tästä kuvakulmasta kun tulee kuvattua äärimmäisen harvoin. Huussin edustalla häämöttää ruskopenkki.

Yksi varjokohtien aarteista, tosin toisessa kohdassa puutarhaa, on japaninhiirenporras 'Purple Garden'. Toisinaan hieman epäilen, että kaikki nämä lukuisat lajikkeet, jotka ovat lähes identtisen näköisiä, ovat kaikki samaa alalajia Athyrium niponicum var. pictum. Mutta ostin tämän kuitenkin aikanaan 'Purple Garden' -nimisenä.

Kierretäänkö vielä talon eteläpuolelle muotopuutarhaan? Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' tuottaa vielä uusia kukkia.

Samoin purppurakannusruoho 'Canon Went', ties monettako kuukautta kukassa. Ja still going strong. Nyt minulta on syöty niin paljon puutarhasta, joka yö käydään, ja silti tämä ja keltakannusruoho saavat kasvaa rauhassa. Kissankokoinen plussa näille!

Jatketaan vielä itään päin, Rohanin ohi. Meksikonhanhikki on aivan mahtavan värinen syksyn kukkija.

Loppu häämöttää, kiivetään vielä pari porrasta ylös kasvimaalle. Orjanruusupuska alkaa taas olla täynnä kiulukoita, ne ovat valtavan koristeellisia.

Ihastelen tillin ja keltaiseksi hetkessä heittäytyneen parsan väriyhdistelmää. Niin herkullinen.

Herkullisia syyspäiviä sinnekin!

Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum

Kiinanpunapuu – Metasequoia glyptostroboides

Koiranputki – Anthriscus sylvestris

Kultaherukka – Ribes aureum

Kultapäivänlilja – Hemerocallis middendorffii

Kuunlilja – Hosta

Meksikonhanhikki – Potentilla thurberi

Myrkkylilja – Colchicum

Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä

Orjanruusu – Rosa dumalis

Punalatva – Eutrochium

Purppurakannusruoho – Linaria purpurea

Rusokurjenpolvi – Geranium × oxonianum

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Retki metsään ja louhoksille

Kun ystävä oli täällä viime viikolla, teimme toisenkin metsäretken. Tällä kertaa ei minun metsääni, vaan saaren pohjoisosiin, joissa on vanhoja kalkkikaivoksia.

Ensin matkamme vei metsän läpi ja aukealle, jossa kasvaa kaunis orapaatsama. Poikkesimme tästä oikealle katsomaan, jos toinen ystävä olisi ollut kotona, valitettavasti ei juuri silloin ollut. Hänen pihallaan kasvaa kaikkea erikoista ja lisäksi hän tietää kaikenmaailman kasvupaikat harvinaisille kasveille tällä saarella.

Jatkoimme ylös entisille kalkkilouhoksille. Siinä sai kivuta kallioille. Jossain vaiheessa huomasin katajassa kauniit marjat. 

Ylhäältä kallion laelta, saaren korkeimmalta kohdalta, on komeat näkymät. Kaikki oli tosin rutikuivaa, tämä retki tehtiin ennen sadetta, jota saatiin torstain-perjantain kuluessa 10 mm. Ja huomenna pitäisi tulla lisää! Jospa kuivuus hellittäisi.

Kalliossa näkyy siellä täällä kalkkikaivantoja, osa kymmenenkin metrin syvyisiä, pitää vähän katsoa, mihin astuu.

Jatkoimme tästä vielä vastapäiselle niemelle, joka näkyy purjeveneen takana. Siellä on toinen vanha louhos.

Laskeuduimme vähän omituista reittiä, mikä tiesi kalliota pitkin liukumista ja rämpimistä, mutta onnistui se niinkin. Näkymä saarta halkovalle lahdelle oli kaunis tällä reitillä.

Otin aika vähän kuvia, pitkät pätkät on ilman, mutta ehkä se on hyvä, tästä tuli maratoonipostaus muutenkin. Tässä ollaan jo menty sillan yli toiselle niemelle. Siellä etsimme hienon kosteikkometsän, tosin nyt siinä ei ole vettä isona rämeikkönä, keväällä oli. Silloin täällä pystyy kuvittelemaan alligaattorit ja kaikki.

Seuraavaksi haukoimme molemmat henkeämme. Justiin tätä kohtaa en ollut ikinä löytänyt. Mikä täydellinen sammalpuutarha! Olimme yhtäkkiä japanilaisessa puutarhassa. Pensaat ovat pähkinää.

Lapinporokoira Lávvi ei mitään haukkonut, jatkoi vain nuuskimuksiaan.

Puusto muuttui pian taas, enemmän kuusivaltaiseksi. Pähkinät kasvavat täälläkin kuusten seassa, aivan kuten minunkin metsäpalstallani.

En lakkaa ihastelemasta sammaleisen metsänpohjan kauneutta ja lahopuulla kasvavia lajeja. Ketunleipä yksi kauneimmista.

Yhdeltä lahopuulta löytyi hieno limasieni: paranvoi.

Niin täydellistä. Vai osaako joku laittaa paremmaksi?

Metsätyyppi muuttui taas, kosteaa tervaleppämetsää tässä kohdassa.

Näin mutkien kautta saavuttiin toiselle kalkkilouhokselle, joka on nykyään makealla vedellä täyttynyt syvä järvi.

Täälläkin saa kiivetä, tosin ei niin korkealle kuin sillä ensimmäisellä niemellä. Meri näkyy. Koivut ovat kellastuneet kuivuudessa.

Pidän erityisesti tästä kohdasta, josta näkyy makea vesi ja meri samaan aikaan.

Laskeuduimme alas louhosjärven päähän. Tästä on parinkymmenen metrin matka merenrantaan.

Ranta on kuonakivilouhikkoa. Pyysin Lávvia katsomaan haaveellisena merelle, mutta heti, kun ehdin tarkentaa, se oli jo matkalla muualle.

Rannan kalliokohdissa näkyy jännää kerroksellista eroosiota. Geologi osaisi selittää. Jotakin sen kanssa tekemistä, että kivilajit eivät ole täysin sulautuneet ja pehmeämpi on ajan saatossa kulunut pois.

Kallioiden kanssa aikajana on niin kiehtova: ehkä tässäkin katsomme miljardeja vuosia sitten sattuneita tapahtumia. 
 

Tässä rannassa on paljon tällaista raita-ura-kalliota. Orjanruusupuska esittelee, se poseerasi paikoillaan.

Täällä on jäänteitä kaivostoimintaan liittyvistä rakennuksista. Tämän sisällä on isoja rautarullia, kuin jättimäisiä kaulimia, varmaan kiven murskaamista varten.

Päivä alkoi jo kääntyä illaksi, kun muistin, että ystävä oli kerran vienyt minut läheiselle kalliolle, jossa kasvaa horkkakatkeroa. Sitä ei löytynyt, niin moni kasvi oli aivan surkastunut, mutta tälläkin, selvästi kalkkipitoisella kalliolla, oli muita kiinnostavia lajeja. Pikkuruiset raunioiset kuuluvat ihanimpiin saniaisiin.

Pikkuruinen keto-orvokki uhmasi kuivuutta. Sammalet lienevät nyt jo vihertyneet. Luonto joustaa.

Tämänkin retken lopetan kotoisaan lehmäkuvaan. Nämä eivät ole kyläniityllä, vaan saaren keskiosan lahden rantaniityllä, jonka lehmät ovat laiduntaneet kauniiksi kuin puisto. Vastaranta on aivan ruovikoitunut, ero on huomattava. 

Ilta jo laskee, joten toivotan tässä hyvää yötä ja tunnelmallista sadepäivää! Täällä sitä jo odotellaan kieli pitkällä, istutin tänään kiinanpunapuun.

Horkkakatkero – Gentianella amarella

Keto-orvokki – Viola tricolor

Ketunleipä – Oxalis acetosella

Kiinanpunapuu – Metasequoia glyptostroboides

Orapaatsama – Rhamnus cathartica

Orjanruusu – Rosa dumalis

Paranvoi – Fuligo septica

Pähkinä – Corylus avellana

Raunioinen – Asplenium