Kuuraa ja kukkaversoja

Toissa aamuna heräsin kauniin kuuraiseen maisemaan. Yöllä oli ollut pari astetta pakkasta.

Kanukoiden oksissa näkyy värikkyys kuurakuorrotuksenkin alla.

Olen juuri korjannut pätkän myrskyissä kaatunutta aitaa. Uutta ei erota vanhasta, se onkin bravuurini! Tänään rakensin uuden portin vanhasta seinälaudasta ja laitoin siihen lopuksi niin ruosteisen haan, että se ei varmaan edes kauaa jaksa toimia virassaan.

Kiveyksen betonilaattojen kuviot erottuvat kauniisti kuuraisina. Erityisen ihanaa on tuo kuurainen sammal. Kiveys on muutaman vuoden ikäinen ja nyt se alkaa näyttää kauniilta.

Alppipenkin mätäslaukkaneilikka ja viralta pantu lampunvarjostin.

Kasvimaan salvia ja salvianvihreä tuoli. Jouset odottavat kevättä, jolloin viritän ne köynnöspapujen ja hajuherneiden tuiksi.

Kyltit odottavat kevättä. Minä odotan kevättä.

Niinpä lähden katsomaan vihreitä versoja. Käärmeenlaukka ei petä koskaan, se on täydellinen talvivihannes. Versot ovat todella herkullisia.

Siinä lähellä huomaan yllätyksen: kevätkellot ovat jo ilmestyneet maan pinnalle!

Rikkaporkkanoiden jäänteet keräävät kuuraa kauniisti. 

'Rohan Weeping' -pyökki on puutarhani kaunein talvipensas.

Talon eteläseinustalla on kuura pian ohi auringon tultua esiin. Katolta tippuu vettä, kun kuura sulaa – niin keväistä!

Viimeinen syyssahrami ei päästä vielä irti. Se ei nääntynyt pakkasissa, viime yönä oli peräti –6, mutta se kasvaakin talon eteläpuolen muotopuutarhassa. Vihreät kuuluvat varmaan jollekin laukalle, jonka istutin syksyllä.

Auringon paistaessa on samaan aikaan lämmin ja kylmä tunnelma: lämmin valo osuu seiniin ja punertaviin puiden oksiin, mutta varjopaikat ovat vielä kuurassa.

On aika tutkailla tilannetta mäntyjen alla. Molemmat syksyllä istutetut kanervat näyttävät olevan hyvinkin hengissä.

Oikeastaan menen sinne nuuskimaan näitä: tähtilumikellojen versonkärjet! Tämä on ollut aikaisin lumikello tähän asti, joten toivoa on helmikuun kukista, mikäli lauha sää jatkuu.

Hiukkasen naurattaa muratin suojaksi pistämäni villatakki, kohtahan sen voi jo siirtää suojaamaan pikku kuusta kevätahavalta. Paitsi että maa ei kylläkään ole jäässä.

Muratti voi mainiosti. Se selviää kyllä maanpeittokasvina joka talvesta, mutta toivoisin, että vaahteran runkoon kiipeävät versot eivät paleltuisi.

Talvisen puutarhan onnentuojat: ainavihannat maata peittävät ajuruohot (kangasajuruoho 'Minor' kuvassa), itsekseen tullut taponlehden siementaimi ja sininata, joka pysyy näköjään vihreänä talven yli, kun sopiva talvi osuu kohdalle.

Näkymässä usvan peittämälle kyläniitylle on taikaa.

Näin seesteistä oli eilen, tänään iltapäivällä alkoi kova tuuli ja nyt puuskat ovat myrskylukemissa. Saa nähdä, onko tekemäni portti enää aamulla pystyssä tai tällä samalla saarellakaan.


Kanerva – Calluna vulgaris
Kangasajuruoho – Thymus serpyllum 
Kanukka – Cornus
Kevätkello, kevätlumipisara – Leucojum vernum
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Muratti – Hedera helix
Mätäslaukkaneilikka – Armeria juniperifolia
Pyökki – Fagus
Sininata – Festuca glauca
Syyssahrami – Crocus speciosus
Taponlehti – Asarum
Tähtilumikello – Galanthus elwesii

Puutarhavuosi 2019

Vaalean vihreää lähetti tämän kivan haasteen, jossa kerrataan vähän, mitä tapahtui (ja ei tapahtunut) puutarhassa vuonna 2019.
Haasteen on pistänyt alulle Hiidenkiven puutarhassa, ja täältä löytyvät kysymykset, jotka on helppo kopioida omaan blogiin.
Laitoin valitsemani vastauksen punaisella värillä ja lihavoidulla tekstillä.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä
Oma vastaus: Loppusyksyn villojen sortteerauksen jäljiltä olin peitellyt muutamat kasvit raakavillalla pakkassuojaksi. Keväällä levitin villat kukkapenkkeihin, joissa on eniten sipulikukkia. On mahdollista, että se esti niitä joutumasta peurojen ja metsäjänisten syömäksi, mutta en menisi vannomaan.
Kuvassa kevätkurjenmiekka 'Clairette', näitä ei toden totta syöty. 

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
Tämä on tosiaan ai missä -osastoa. En hirveästi suunnittele, koska en tykkää elää suunnitelmien mukaan. Ainoa tärkeä suunnitelma vuodelle 2019 oli katon uusiminen ja se piti – sain ihanan vanhanaikaisen kolmiorimahuopakaton. Syksyn sateissa ja näissä myrskyissä olen ollut siitä kiitollinen niin monta kertaa, etten osaa laskeakaan.
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...
 

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...
Eipä tullut laskettua. Kasvihankinnat alkoivat jo keväällä, tai oikeastaan varmasti talvella siementen muodossa. Keväällä ostin vuoden ensimmäisen uuden Austin-ruusuni Lady of Shalott. Se kukki keskikesästä myöhäissyksyyn asti.

4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
Niitä menee ja tulee. Kesän aikana kuoli kuvan Passiflora morifolia kaupunkiparvekkeella, kun en ollut kastelemassa. Onneksi toinen ruukullinen täällä kotisaaressa selvisi ja on tälläkin hetkellä vihreänä olohuoneessa.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Kameliaa, lähes talvella kukkivaa kevätkirsikkaa Prunus subhirtella 'Autumnalis', reheviä orjanlaakereita ja taikapähkinöitä (on vain kituvia), näin alkajaisiksi. Lumettoman ja lähes pakkasettoman talven tunnun nyt saaneen, jee!

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2019?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?
Oma vastaus: En usko, että oli mitään sellaista, jonka muistan "aina". Ei ollut niin ihmeellinen, melko tavanomainen saariston kesäksi.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Ehkä ei pitäisi vielä kirkossa kuuluttaa, mutta molemmat turkinkaihonkukka 'Starry Eyes' -taimet ovat yhtä hengissä. Kaksi kertaa olen sitä aiemmin yrittänyt ja molemmat ovat kuolleet ensimmäiseen talveensa. Nyt ne ovat säkkikankaan alla: kurkkasin, ovat vihreinä!

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Jaa-a. Olisiko kaikkien aikojen paras hankinta kumminkin Ransu. Mustia en ole hankkinut, rahalla siis. 
Katto oli todella tärkeä hankinta. 

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
Yleensä kaikelle löytyy paikka. Puutarhamessuilta ostin kuvan esikon, jonka nuppujen väristä olin katsovinani, että se kukkisi tummanpunaisena. Kauhistus oli suuri, kun kukat avautuivat neonpinkkeinä. Ehkä (toivottavasti) se kuoli kesän kuivuuteen. Muut esikot saavat mielellään olla hengissä ensi keväänäkin.
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Kastanjakolmilehti on yllättänyt viihtymällä jo monta vuotta melko vaikeassa paikassa savimaassa vaahteran alla (tiivis maa + kuiva paikka). Kolmilehdillä on erilaisia kasvupaikkoja luonnossa, ja tästä luin, että se kasvaa savisilla paikoilla. Mikään rehevä ilmestys tämä ei ole, mutta selviäminen vuodesta toiseen on hieno saavutus. Viime vuonna se teki pienen kukankin.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Suureksi surukseni on sanottava, että viktoriaaninen saniaistarhani ei ole mikään suksee. Täällä on liian kuivat kesät ja sijainti kuusten alla sitäkin kuivempi. Yritän siirtää saniaistarhaa toiselle paikalle, jossa saattaisi olla kosteampaa. Joskus. 
Kuvan saniainen on yksi harvoja reheviä, mutta sepä ei olekaan sitä, mitä piti: ostin sen vuosikausia sitten Amdsterdamin kukkatorilta juurakkona. Sen piti olla punaruotinen soreahiirenporras 'Lady in Red', mutta punaista se ei ole nähnytkään. Ihan tavallinen hiirenporras se on, mutta niissä on ansiokasta juuri tuo kuivuudensietokyky. Hauskan nimen lisäksi.
Suunnitelmista piti varmaan sanoa jo aiemmin, että on minulla suunnitelmia sille, miltä puutarha tulee näyttämään, mutta suunnitelmat tietenkin jalostuvat ja muuttuvatkin. Mutta aikataulua ei ole. Koska puutarha on myös työni, en halua, että vapaa-aikanakin se on säänneltyä tai pakollista. 
 
12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun
Oma vastaus: Minulla ei ole puutarhabudjettia :-D
 

13. Mitä opit?

Syksyllä aloin kaivaa ruttojuuren siementaimia, jotka olivat vaivihkaa hiipineet tulevan preeriapuutarhan puolelle. Huomasin, että vaikka taimi ei näytä kummoiselta, on sillä toden totta vahvat ja syvälle maanalaisten kivien väliin menevät juuret. Taidan olla tänä vuonna jo helisemässä sen kanssa, vaikka on se silti niin ihana.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?
Olisiko mikään muu vastaus mahdollinen? 

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

Haastan Kasvin paikka -blogin.


Kamelia – Camellia 
Kastanjakolmilehti – Trillium sessile
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Orjanlaakeri – Ilex
Ruttojuuri – Symphytum
Soreahiirenporras – Athyrium filix-femina
Taikapähkinä – Hamamelis
Turkinkaihonkukka – Omphalodes cappadocica

Sisäkukkia

Jos on paljon erilaisia pelargoneja, on aina jotakin kukassa. Vuodenvaihteen tienoon varma kukkija, joskin hontelo sellainen, on mårbacka-tyypin 'Prins Nikolai'. Se on yleensä valkokukkainen, mutta on viime aikoina innostunut puskemaan hempeän vaaleanpunaisia perus-mårbacka-kukintoja, kuten tuo lakastuva kuvassa. Olen luullut, että koko tämä oksa tuottaisi sellaisia, mutta ei – viereiset kaksi kukintoa ovat valkoisia. Hämmästyttävää.
Edessä oleva lakastunut kukinto kuuluu toiselle pelargonille...

... se on tämä mahdottoman söpö 'Natalie', joka kukki vielä marras–joulukuussa (kuva marraskuulta).

Olen erityisen viehättynyt pienilehtisiin. Pelargonium barklyi saattaisi olla vähän isompilehtinen, mutta se on lähes kuollut kuivuuteen hyvin monta kertaa. Nyttemmin nostan sen aina varjoon, kun lähden pois kotoa joksikin aikaa, ja yritän kastella sitä runsaasti.

Karvaiset lehdet eivät siis aina ole tae kuivuudenkestosta. Tämä taitaa olla varjoisen kasvupaikan laji.

Lehdet ovat äärettömän suloiset ja niissä on hieno väritys, joka haalistuu näin pimeään aikaan. Kukat, jos niitä joskus tulee – mutta ne ovat toissijaisia – olisivat pieniä ja valkoisia, hyvin samanlaisia kuin tuoksupelargonilla.

Ihastuttava Suvikummun Marjalta ja mutkan kautta Puutarhassa-blogin Marialta tullut 'Friesdorf', tumma- ja pienilehtinen kaunotar.

Peruspunaisistakin on joku aina kukassa, tällä kertaa 'Cheeky Chappy', jonka kukissa on häivähdys valkoista. Vasemmalla on rehevä kriinumi, joka ehkä pitäisi virittää kukintaan jollakin kuivuuskaudella, mutta virittyköön omia aikojaan sitten, kun siltä tuntuu. Nautin niin noista lehdistä.
Ikkunan voisi toki pestä etikkavedellä samoin, kuin tein kaupungissa, mutta ehkä jonakin toisena päivänä.

Pikkuruisessa olohuoneessani mahtuu juuri ja juuri kutomaan ja kuuntelemaan äänikirjaa pelargonien seurassa.

Olohuoneessa kukkivat seinätkin, ja ystävän lähettämä Asta Pulkkisen ihana minitaulu. Valokuvassa on talon mukana tullut adoptoitu esiäiti. Talon entinen emäntä oli ompelijatar ja hänen vanha ompelukoneensa sekä muut tarvikkeet, kuten pieni pullo The Many-Use Oil companyn (New York) -yleisöljyä ompelukoneista automobiileihin, ovat aarteita.

Makuuhuoneessa eivät juuri nyt kasvit kuki, mutta se onkin pohjoiseen päin. Rehut saavat nurkkaikkunalla iltavaloa, jos sellaista vain on saatavilla. Sitruunapuu venyy pituutta. Kohta saan istua sen alla olohuoneessa kutomassa.

On makuuhuoneessakin toki joitakin kukkia!

Keittiössä ovat mm. Orkneyn siroverenpisarat. Tein kokeen ja jätin yhden ruukullisen syksyllä pidemmäksi aikaa ulos, mutta se näyttää kuolleen siihen: kuiva risu verrattuna tähän lehtevään tyyppiin vasemmalla. Verenpisarat eivät taida sietää pakkasta paria astetta enempää, vaikka kuinka pohjoisessa Pohjanmerellä viihtyisivätkin.

Keittiön idänpuolen ikkunalle ei paljon aurinko paista ja siinä viihtyykin unelma. Ulkona on ihanan vihreää, vaahteran rungon sammalkin on kuin smaragdinuttu!

Keittiön pääikkuna on etelään ja sen valossa paistattelee uusi pelargoni, jonka sain ystäviltä joulukuussa. Se oli hieman kuivunut kerrostaloelämää viettäneenä, mutta on selvästi elinvoimainen ja tehnyt uusia lehtiä – terveiset vain ystäville!
Sitten, kun tämä tekee kukkia, voi alkaa arvella, mikä tämä saattaisi olla. Pelargoneja on vähintään tsiljoona ja myös näitä pienilehtisiä luonnonpelargonilajikkeita ja -risteymiä, jollainen tämä varmasti on, on paljon. Tuoksupelargonin kirjavalehtinen lajike 'Creamy Nutmeg' olisi tänne päin, mutta tämän lehdet ovat pyöreämmät. Nettihaun ongelma on, että lehtien koosta tai tekstuurista ei saa käsitystä – nämä lehdet ovat korkeintaan euron kolikon kokoiset ja ohuet. Täsmäpelargoni minulle, joka keräilen näitä pienilehtisiä!

Loppuun Ransun terveiset lämmittelemästä pehvaansa niin auringossa kuin patterinkin lämmössä keittiön ruokapöydällä tietenkin.


Kriinumi (tarhakriinumi) – Crinum × powellii
Siroverenpisara – Fuchsia magellanica
Sitruuna – Citrus limon
Tuoksupelargoni – Pelargonium × fragrans
Unelma – Asparagus setaceus

Pieni piha- ja kyläkierros

Mikä hieno auringonpaiste tänään. Lähdimme Ransun kanssa kiertelemään. Mustikin oli pihalla, mutta sillä oli kiire rouskutella myyrää.

Mäntyjen alla kukkii vaaleajouluruusu, jolla on ollut suojahäkki yllään, jotta sitä ei syötäisi. Hyvin se onkin pärjännyt eikä nyt -2 asteessa käynyt pakkanen haittaa sen menoa ollenkaan.

Syyssahrameista on vielä muutama kukka pystyssä – tai nuppu, ovatkohan nämä avautuneet ollenkaan, kun on ollut niin pilvistä.

Ransu painelee tarkistamaan mirrinmintun, joka on lupaavan vihreä.

Hyvät aromit!

Samasta penkistä, laventelin katveesta, löytyi vuoden ensimmäinen 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekan nuppu. Ihana löytö! Tätä osasin etsiä, sillä nämä ovat aikaisia.

Kaksivuotinen, viininpunakukkainen alpi Lysimachia atropurpurea 'Beaujolais' -siementaimi on reippaana ja lähes kasvussa. Enpä nyt ryhdy suojaustoimenpiteisiin, sillä mittari on siirtymässä taas yötä päivää plussan puolelle seuraaviksi 10 vuorokaudeksi, ennusteen mukaan. Mitä sopivin talvi minulle ja alpille.

Kasvimaalle olisikin voinut kylvää tai istuttaa kaikenlaista talvisatoa, jos tämän olisi tiennyt. Karhunvadelmat kartioissakin ovat vihreinä, toinen kartio vain kaatui myrskyssä. Yrteistä salvia ja timjamit ovat aivan vihreinä. Taidanpa kerätä vielä yrttinippuja ja salviaa teeksi.
Kartioiden etupuolella on uusi ruusutarha-alue, joka on noin kymmenen neliömetrin läntti. Sen reunalla kasvaa jo valtava orjanruusu. Se tulee saamaan pergolan tuekseen. Odotan tältä aurinkoiselta läntiltä suuria: ruusuntuoksua ja kukkaloistoa.

Navetan eteläseinustan mustaherukoissa jo silmut punastelevat. Ihana näky!

Syksyllä istutetut kukkasipulit ovat kovia versomaan aikaisin. Olen yrittänyt laittaa näiden päälle jos jonkinlaista estettä, jotta niitä ei syödä. Toivottavasti edes osa on keväällä vielä hengissä.

Kivipengermän eteläpuolella on narsissinversoja näkyvissä! Ihanaa. Tähänastinen ennätys oli helmikuu. Myös joulukuussa löydetyt lumikellonversot ovat yhä näkyvissä, tosin ne eivät ole kasvaneet siitä yhtään. Mutta muutama muukin lumikellon nenänpää on ilmestynyt toiseen paikkaan.
Tämä on niin lupaavaa, ja kun pitkän ajan ennustekin lupaa tavanomaista lauhempaa, alkaa tehdä mieli laulaa liverrellä!

Osa kuvista oli kahden päivän takaa, jolloin oli pilvistä. Nyt auringonkilossa ja kerrankin tyynehkössä säässä lähdimme Ransun kanssa vielä tarkastamaan parin ystävän tilukset, kun on myrskynnyt (tosin ihan sellaisia tavallisia myrskyjä vain). Kylätie.

Ransuli Karvapehva paluumatkalla. Pienestä kissasta lähtee pitkä varjo, kun aurinko on niin matalalla – mutta päivä päivältä korkeammalla ja kevät lähempänä!

Kuusamakin on vihreänä. Tralalaa, lilulii!


Mirrinminttu – Nepeta × faassenii
Syyssahrami – Crocus speciosus
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Helmet-lukuhaaste

On taas aika purkittaa vanha haaste ja ottaa uusi vastaan. Helmet-lukuhaaste on leikkimielinen haaste, joka kannustaa lukemaan. Säännöt eivät ole tiukat ja haasteen voikin suorittaa monella tapaa. Voi laittaa yhden kirjan useaan kohtaan, tai voi olla täyttämättä kaikkia kohtia.
Kirjat voi valita haastekohtien mukaan tai voi tehdä niin päin, että lukee mitä lystää ja sitten miettii, mihin kohtaan ko. kirjat sopisivat. Tällä tavoin osallistun itse, paitsi vuoden loppupuolella, jolloin täytyy jo vähän miettiä, minkä kirjan pinostaan aloittaisi (tai minkä saattaisi loppuun!), jotta se vielä sopisi johonkin haasteen kohtaan.
Tällä hetkellä luen Tolkienin maailman historiaa eli Silmarillionia – tämä olisi sopinut kohtaan 27: Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja, mutta en aloittanut tätä kuin vasta aivan uudenvuoden alla. Tämä on hieno The Folio Societyn painos, joka löytyi syksyn kirjamessuilta.

Kirjamessuilta löytyi myös tämä kirja, josta olin juuri lukenut ja joka kiinnosti – mikä mainio yhteensattuma. Tätäkään en ole ehtinyt kuin vasta lehteillä.

Minulla on paha tapa jättää kirjoja kesken jopa vuosikausiksi. Olen yleensä jättänyt lukemani kirjan odottamaan, kun siirryn kahden kodin väliä; näin syntynyt tauko on edesauttanut kesken jättämistä pidemmäksi aikaa ja johonkin muuhun siirtymistä. Yritän nyt kokeilla sellaista taktiikkaa, että otan kirjan mukaan. Jospa saisin enemmän kirjoja luettua loppuun.

Tässäkin pinossa on vain kolme ylimmäistä sellaisia, jotka eivät ole kesken. Eikö ole pöyristyttävää.
Vasemmalla olevat Wodehouset olen toki lukenut moneen kertaan ja olen ajatellut kerätä koko sarjankin. Yleensä suosin Wodehousen nokkelaa englannin kieltä suomennoksien sijaan, mutta Kaisa Sivenius on tehnyt loistavaa työtä tavoittaessaan huumorin ja aikakauden – ja tällä tavoin voin tarjota äidilleni mieluisaa luettavaa silloin, kun hän on vieraanani.

Yksi viime vuoden parhaista lukukokemuksista oli Morten Strøksnesin Merikirja, jonka ystävä lainasi. Onnea on ystävä, joka tuntee kirjamakusi!

Viime vuoden parhaisiin kuului myös Diane Setterfieldin uusin Once Upon a River. Lämmin suositus – kaipa se kohta ilmestyy suomeksikin! Sen perään (vai oliko sittenkin ennen) luin väliin jääneen Bellman & Blackin, joka ei ollut arvostelumenestys, mutta itse pidin, tosin en ollenkaan niin paljon kuin tuosta Riveristä, tai vanhasta kunnon The Thirteenth Talesta, joka on yksi lempikirjojani (ja sitäkin suositteli ystävä aikanaan).

Tässä oma vuoden 2019 Helmet-haasteeni:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot – Jane Austen ja "eräs toinen nainen": Sanditon - leikkiä ja totta
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä – Diane Setterfield: Once Upon a River
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue – Edward Lear: The Complete Nonsense Books of Edward Lear
4. Kirjailijan ainoa teos
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
6. Rakkausromaani
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt – Oscar Wilde: Lord Arthur Savile's Crime and Other Stories
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen – Aristoteles: Runousoppi
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa – L. M. Montgomery: Annan unelmavuodet, Anne of Windy Willows, Anna omassa kodissaan, Anne of Ingleside, Rainbow Valley, Rilla of Ingleside
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan – Jane Austen: Sanditon and Other Stories
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua – Sam Jefferson: Sea Fever
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla – Charles Dickens: Saiturin joulu
17. Kirjassa on kaksoset – L. M. Montgomery: Anna ystävämme
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja – Jane Austen: Uskollinen ystävämme
19. Et pidä kirjan nimestä – Jane Austen ja "eräs toinen": Tavat ja tunteet (The Watsons)
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja – Morten A. Strøksnes: Merikirja
23. Kirjan nimessä on jokin maa
24. Sokkona hyllystä valittu kirja – Sir Arthur Conan Doyle: His Last Bow
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin – Marja Meura: Anjan ja Erikin kirja
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
28. Kirjan kannessa on kuu
29. Kirjassa nähdään unia – Reed Waller & Kate Worley: Omaha kissatanssija 4
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema – Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana
31. Kirjassa kuljetaan metrolla – P. D. James: Pahuuden palkka
32. Kirjan nimessä on ammatti – Kate Morton: The Clockmaker's Daughter
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan – Punahilkka ja muita Grimmin satuja
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia – A Christmas Miscellany 2018 (Librivox)
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä – Diane Setterfield: Bellman & Black
36. Kirjassa ollaan yksin – Karin Altenberg: Island of Wings
37. Pienkustantamon julkaisu – Reed Waller & Kate Worley: Omaha kissatanssija 1 ja 2
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja – L. M. Montgomery: Further Chronicles of Avonlea
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia – Anna Kåver: Elämää, ei taistelua
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää – L. M. Montgomery: Chronicles of Avonlea
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua – Margaret Macaulay: The Prisoner of St Kilda
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi – L. M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet
44. Kirja kertoo Berliinistä
45. Kirjan nimessä on kieltosana
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
47. Kirjassa on alle 100 sivua
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja – Beth Waters: Child of St Kilda
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Lähes koko Anna-sarja upposi kohtaan 11: Naisen asema yhteiskunnassa, kahta ensimmäistä osaa lukuun ottamatta. Kai näinkin päin voi tehdä, jos siltä tuntuu.

Vuoden 2020 Helmet-lukuhaasteen lista löytyy täältä: KLIK.
Antoisaa lukuvuotta!