Jo jonkin aikaa minun on ollut tarkoitus esitellä muotopuutarhan paahteisin ja kuivin penkki. Siinä kukkii juuri nyt niin hyviä kuivuutta kestäviä kasveja, ettei paremmasta väliä. Niin, ja nämä kasvit eivät edes maistu peuroille!
Kuvassa sinipallo-ohdake 'Taplow Blue', taustalla hohtopiikkiputki ja kukintansa lähes lopettanut mirrinminttu.
'Taplow Bluen' sävy on ihanan intensiivinen. Se on pörriäisten ja perhosten lempikasvi, tosin niin taitaa olla tämä koko penkki – ja lähestulkoon koko puutarhani. Ystävät kävivät taannoin kylässä ja henkäisivät ensimmäisen kukkapenkin kohdalla, että tämä on perhoskukkapenkki, samoin toisen penkin kohdalla, ja sitten he eivät ilmeisesti enää jaksaneet toistaa samaa.
Tänään huomasin Taplown juurella kasvavan vaarinlaukan ensimmäiset avautuneet kukat – siitä, että niissä oli monta perhosta. Kylläpä ne ovat tarkkana! Kukkia oli auki vasta muutama pieni nykerö. Täytyy huomenna muistaa kuvata sekin.
Kun tsuumailin pallo-ohdaketta, havaitsin komealuppionkin aloittaneen kukinnan salakavalasti. On ihmeellistä, että tämä vaaleanvihreä- ja suurilehtinen kasvi voi viihtyä paahteessa ja rutikuivassa maassa, mutta niin se vain tässä pärjää. Lehdistä tulee ihan mahtava kontrasti kaikelle sinihopeaiselle, jota tässä penkissä kasvaa.
Sinisävyinen penkki on tuolla neilikkaruusun takana. Tähkälaventeli 'Munstead' viihtyy siinä, se on sanomattakin selvää. Siementaimia on useita ja voisinkin siirtää niitä penkin ulkolaidalle, se on kaikkein kuivin ja paahteisin kohta, kun siinä on tienvarren iso oja vieressä. Siinä on niin karut olosuhteet kuin mahdollista.
Siinäkin joku kukoistaa: hohtopiikkiputki.
Mirrinmintun seassa kukkii preeriaväriminttu, täytyy olla varovainen sen kanssa, kun kohta leikkaan mirrinmintun varret poikki. Siten se kukkii uudestaan syksyllä.
Vanhan karviaispuskan, joka jäi penkkiin kasvamaan, vierellä kukkii sulkapiiska 'Little Spire'. Tämän talvehtimisen edellytys taitaa olla se, ettei kasvualusta ole yhtään märkä, mutta parempi multa tuottaisi luultavasti rehevämmän kasvin. Olen silti ikionnellinen siitä, että tämä kaunis kasvi viihtyy vuodesta toiseen. Ja sietää kuivuutta erinomaisesti. Eikä tätäkään ole koskaan edes maistettu.
Sinikatanan kuvaamisen kanssa täytyy olla nopea, sillä kukat menevät jo iltapäivällä suppuun. Tästä kauniista kasvista olen kiitollinen
Hernepensaskujanteen Jorille, joka on tämän siemenestä kasvattanut.
Ranskantulikukasta olen kiitollinen
Mama's gardenin Minnalle!
Siinä ne ovat: kasvit, jotka eivät lurpota eivätkä rusketu, vaikka vettä ei tule. Vähän aikaa sitten jyrisi idässä, mutta kuten tavallista, se ukkonen pysyi idässä, jossakin Turun suunnalla.
Yhtäkään edellä mainituista kasveista ei myöskään peura syö!
Muotopuutarhaan kuuluu vähän muutakin, ja nyt täytyy samalla käydä muutkin uutiset läpi. Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' on saamassa saman sävyisen kaverin syysleimu 'Crème de Menthesta', joka kyllä kärvistelee kuivuudessa, mutta sinnittelee silti. Ja sehän on peurojen herkkua, joten kasvaa häkkyrässä.
Niiden lähellä kukkii rusokapinsäde, joka jätti viime vuonna kukinnan kokonaan väliin ja oli lähes ruskistunut kääpiö, kunnes huomasin kastella sitä. Tämä on niin ohdakemainen, että en ollut tullut ajatelleeksi, että se kaipaisi vettä. Ehkä sen juuristo ei vielä ollut riittävän syvällä.
Nyt se kukkii ja pari uutta nuppuakin on, mutta ne ovat vähän hankalassa paikassa ihailuun, jäävät muiden kasvien taakse. Jos tämä ei meinaa kasvaa korkeutta, minun pitää yrittää siirtää se tai sitten odotella ehkä siementaimia.
Kolmannessa penkissä on kohta tulossa kukkaan ihana laukka 'Summer Drummer': ihana siitä, että se tulee kukkaan näin myöhään, vaarinlaukan tavoin, ja sävykin on mahtava. Kolmesta sipulista kaksi on näivettänyt lehtensä eikä jaksanut pykätä nuppua, mutta tämä yksi on sinnikäs.
Taustalla mainiosti rutikuivassa penkissä vaahteran alla kasvavat kaukasiankirahvinkukat. Kuivassa varjossa ei niin moni kasvi pärjää, siksi se ansaitsee erityismaininnan. Lehtikään ei niissä lurpota! Pituutta on toki vain reilu metri, mutta se riittää. Hyvässä maassa nämä voivat kasvaa kolmimetrisiksikin. Miten niille sitten kävisi saaristotuulessa, kun jo nyt ovat aivan kenossa.
'Åkerön' omenat alkavat hitaasti punastua.
Neljännessä penkissä on viimein vähän vastaväriä. Rakas tupsulakki keltakaunokki pitää seuraa harmaamintulle ja tarhajalomalva 'Purpettalle'.
Harmaaminttukin on erinomainen perhos- ja pörriäiskasvi. Sitäkään ei peura maistele, kuten ei muitakaan aromaattisia kasveja (tässä mainituista esim. laventeli, väriminttu). Lisäksi pidän erityisesti huurteisesta ulkonäöstä. Leviämistaipumusta pitää kurissa betoninkova savimaa ja sitten kiskon toisten kasvien päälle hivuttautuvia versoja pois.
Tässä yhdistelmässä on jotakin niin kivaa. Harjaneilikoitakin on yhä kukassa, niillä on loistavan pitkä kukinta-aika. Etualalla näkyy aarre suojakartion alla.
Silmäteräni samettihortensia on tehnyt kaksi kukintoa, tässä niistä suurempi.
Niin ikään silmäteräni ja aarteeni Ransu sointuu muotopuutarhan sinisiin sävyihin loistavasti ja toivottaa kaikille kissakansalaisille hyvää kansainvälistä kissojen päivää!
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Harmaaminttu – Mentha longifolia
Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum
Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis
Mirrinminttu – Nepeta × faassenii
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Preeriaväriminttu – Monarda fistulosa
Ranskantulikukka – Verbascum chaixii
Rusokapinsäde – Berkheya purpurea
Samettihortensia – Hydrangea aspera subsp. sargentiana
Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus
Sulkapiiska – Perovskia atriplicifolia
Syysleimu – Phlox paniculata
Tarhajalomalva – Sidalcea × cultorum
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia
Vaarinlaukka – Allium senescens
.jpg)
2.JPG)
.JPEG)
