Valmis keittiö

Olen epäuskoisena tuijotellut kaupunkikodin keittiötä: se vaikuttaisi olevan valmis! Yksi seinävalaisin vielä varmaankin tulee ja raakapuiset osat muuttuvat kenties salvianvihreiksi, mutta tässä se kuitenkin on, täysin toimintavalmiina.

Kichen Renovation - Check
It's done! It's done! It's done! Well, almost. I might still add a wall light and paint the wooden bits sage green, or then I might not. Can't believe this – it's been a year since I seriously started demolishing the old kitchen. Good riddance to boring white cupboards.

Ihanaa, kun sai viimein alkaa purkaa tavaroita laatikoista esiin. Olen kaivannut vedenkeitintä ja leivänpaahdinta – tärkeimmät ruuanlaittolaitteeni, kahvipannun lisäksi.

Tavarat hakevat vielä paikkojaan.

Laitoin pari lautaa tiskipöydän alle, kun alun perin mietin, laitanko pukkijalkojen varaan pienen hyllyn. En taida laittaa, mutta siinä laudat nyt hetken ovat, mietintämyssyssä.

Kaipailen vielä osalle tavaroista sopivia laatikoita ym. säilytysratkaisuja, mutta pikku hiljaa. Astioistakin osa on vielä vaatekaapin uumenissa. Kaikki täytyy tiskata ensin, remonttipölyä pääsi putkirempan aikana joka ikiseen paikkaan, teipillä suljettuihin kaappeihinkin.

Jääkaappi on niin iso valkoinen möhkäle, että olen tykännyt päällystää sen kuviollisella paperilla. Parikymppisenä tapetoin jääkaappini William Morrisin tapettiklassikolla Willow Bough, mutta viime vuosina olen tyytynyt magneeteilla kiinnitettäviin lahjapaperehin, ne on helpompi vaihtaakin. Eivätkä jääkaapit enää ole niin suoraovisia kuin vanhaan hyvään aikaan: tapetoi nyt tuollaisia vekkejä.
Tämä ihastuttava paperi tuli ystävän antamassa viimevuotisessa joulupaketissa.

Muu kalustus hakee vielä lopullista muotoaan. En juurikaan tarvitse ruokapöytää, joten tuo pieni pyöreä voisi jäädä tähän, aiemmin se oli eteisessä. Parvekkeella aiemmin asunut puutarhapenkki muutti keittiöön, mahdollisesti pysyvästi.

Siinä se nyt on, seuraavaksi kai eteisen kimppuun, kunhan saan muutaman kasvin ensin maahan...

Meinasinkin aluksi kirjoittaa köynnöskasvisuunnitelmista, mutta tajusin, että keittiörempan loppuhuipennus oli vielä kertomatta.
Vaikka en ole keittiöihmisiä, olen tästä niin onnellinen. On se mukavaa, että kotona näyttää viihtyisältä.

Kummasti noiden omien rojujen asetteleminen hyllyille teki keittiöstä heti kotoisan.

Viisi puutarhamuistoa kesältä

Sain Maatiaiskanasen elämää -blogista Hilun itse kehittämän haasteen kertoa viidestä parhaasta puutarhamuistosta tältä vuodelta:

Toukokuun ihana valo ja sipulikukat, joista etenkin uusia edellissyksynä istutettuja tulee odotettua ja ihasteltua erityisen paljon. Hempeän oranssi keisarinpikarililja 'Vivaldi' oli sellainen. Toivottavasti se kukkii ensi keväänäkin!

Toukokuuhun osuu myös lempinäkymän huippuhetki. Kuistiltani näkyy kirsikkapilviä: oman sirotuomipihlajan takana kukkivat pilvikirsikka ja kirsikkaluumu.

Lämpö! Jo toukokuussa oli helletopeilla niin paljon käyttöä, että niitä piti pestä tiuhaan.

Ja sitten lämpöä riitti, ja riitti, ja riitti. Suunnatonta nautintoa itselleni, sillä olen vilukissa. Puutarhalle haastavaa. Aika näyttää, lähteekö jokunen tänä kesänä kuivunut kasvi uudelleen eloon ensi vuonna.

Syreenien kukinta! Ne kukkivat mielettömän upeasti.

Hetkinen, nyt on jo mainittu neljä asiaa eikä olla vielä päästy toukokuuta pidemmälle.

Viidenneksi kuuluu ehdottomasti muut puutarhat, ystävien tapaamiset, heidän puutarhojensa näkeminen, niistä keskustelu, uusiin puutarhaihmisiin tutustuminen. Kuva on Taimimoision ihanasta puutarhamyymälästä Porista: kurjenpolvia ja tähtiputkia. Ojennan tämän kimpun kaikille teille puutarhaystäville!

Anteeksi nyt vain, mutta vielä ei voi lopettaa. Kesän puutarha-tähtihetkiä on myös lintujen pesintä.

Sekä siemenestä itse kasvatettujen kasvien kukinnat, tässä Lysimachia atropurpurea 'Beaujolais' eli jokin alpi.

Ja tässä harjaneilikka 'Onyx' metsätyräkki 'Chameleonin' kainalossa: tummanpuhuva kaksikko.

Loppukesällä sain vielä ihastuttavan vanhan portin, joka piti heti pystyttää. Osuva loppufanfaari ihanalle kesälle oli myös mahtava ruska. Kuvassa näkyy sama sirotuomipihlaja kuin jutun alussa.

Porttiprojekti poiki heti perään toisen, kun innostuin samaan syssyyn kaivamaan navettani uumenista vanhan karjaportin viimein esiin. Olen niin iloinen näistä uusista lisäyksistä pihani laitamille.

Meillä oli kelpo kesä!

Lähetän haasteen eteenpäin Sametti Hortensialle Pikkuinen puutarhani -blogiin ja Betweenille Rikkaruohoelämään.

Tässä haasteen säännöt:
- Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta (siitä lähtien, kun esikasvatuskausi alkoi päättyen tähän hetkeen).

- Kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogista.

- Kerro, keneltä itse sait haasteen ja haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan.

- Käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Maatiaiskanasen Elämää -blogin 5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta -haastepostauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan.
Postaus löytyy osoitteesta: http://maatiaiskananen.blogspot.com/2017/10/viisi-parasta-puutarhamuistoa-menneelta.html

Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Kurjenpolvi – Geranium
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Pilvikirsikka – Prunus pensylvanica
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Tähtiputki – Astrantia

Pantteri unohtui

Edelliseen juttuun olin valinnut kuvat Mustistakin, mutta sitten ne unohtuivat. Miten niin voi käydä!
Siispä Musti saa tässä oman jutun.

Asiaa ei ole muuta kuin että mamman remppa on ihan ok paitsi silloin kun se käyttää poraa ja imuriakin voisi käynnistää harvemmin.

Aurinko saisi käynnistyä, se on näiden kuvien ottamisen jälkeen lakannut toimimasta.

Keittiöremppa etenee

Otsikko on harhaanjohtava, sillä lähes koko kaupunkiasunto on rempassa, kun kerta remppaamisen aloitin. Ainoa huone, joka on valmis, on parveke.
Huhtikuun jälkeen en ole tehnyt rempan eteen muuta kuin tasoittanut eteisen seinää ja valanut betonitason, joka näkyy kuvassa astianpesukoneen päällä, ja pienemmän tason lieden oikealle puolelle.
Keittiöön on alkanut viimein ilmestyä hyllyjä. Kuvassa näkyy myös luotettu systeemi kalusteiden kannatteluun korkeuksien katsomista ja kiinnitystä varten: kirjapinot. Niiden avulla myös painava betonitaso meni paikoilleen, kirja kirjalta korkeammalle hilaten.

Kitchen Renovation Update
Things are happening for the first time since April!

Suurin osa hyllyistä tulee päätyseinälle. Pitkä hylly katkaisee korkean oviaukon, josta poistin oven karmeineen jo ajat sitten. Sama ratkaisu on eteisestä makuuhuoneeseen menevässä oviaukossa.
Valaistus tulee toimimaan suurelta osin tuon vanhan remppalampun avulla, se on juuri sellainen sopiva tähän. Se kun on oikea raksavalaisin, niin siinä ei ole katkaisijaa, töpseli laitetaan seinään aina kun halutaan valoa.

Ratkaisut ovat muutenkin sellaisia, että kaikki näkyy ja käytetään sitä mitä löytyy. Tiskialtaan alla näkyvät viemäriputket hajulukkoineen.
Luulen, että maalaan puuosat samalla salvianvihreällä maalilla, jota juuri tilasin olohuoneen seinää varten. Mutta koska en ole ihan varma, katselen rauhassa, miltä näyttää. Puukin on ihan kiva harmaan metallin ja betonin vierellä, tässä keittiössä on muutenkin teemana se, että kaikki on sitä miltä näyttääkin. Makkarin oviaukon reunaan hankin soiron vaneria, se on niin nätti, ettei tekisi mieli maalata ainakaan sitä. Vanerin reunassa näkyvät puukerrokset kiehtovat.

Kuivausritiläkään ei ole kaapissa. Sitä ei paljon tarvita, kun on astianpesukone.

Tällaista täällä, homma jatkuu pikku hiljaa. Onneksi itselle tehden ei ole tulospaineita.

Kukkia sisällä ja ulkona

Pelargonit muuttivat sisään. Pelargonium sidoides on kasvanut kookkaammaksi kuin koskaan ennen, tälle täytyy rakentaa amppeli. Tai siis kiinnittää joku koukkusysteemi tukevasti kattoon, amppeleita on kyllä.
Valitettavasti terälehtiä alkoi varista heti, kun siirryttiin viileänkosteasta ulkoilmasta sisälle. Onneksi nuppuja on kuitenkin paljon.

Amppeli tulee olohuoneen ikkunakulmaan; tässä ei ole vaaraa, että siihen löisi päätään. Paitsi joka kerta, kun kastelee kukkia. Hmm...

Ulkonakin kukkii vielä muutama sinnikäs luonnonkukka. Kurjenkello pitää seuraa japaninvaahteralle.

Samoin tekee puna-ailakki.

Japaninvaahtera 'Osakazuki' on itsekin kaunis kuin kukka.

Vielä kerran suloiset murattisyklaamit ruukussaan.
Nyt on sama tilanne kuin aikaisin keväällä: tulee kuvattua samoja kasveja koko ajan, kun kukkia on vähän. Mutta ei kai näihin kyllästy?


Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kurjenkello – Campanula persicifolia
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Puna-ailakki – Silene dioica

Pihakierros Ransun kanssa

Vastikään kymmenen vuoden ikään päässyt Ransu on hyvin seurallinen, kuten kai norjalaiset metsäkissat yleensä ovat. Se ei tykkää olla yksin ulkona, tai yhtään missään, mutta kun minä menen ulos, tulee se kaveriksi.

October Fun
My little 10-year-old Franz Sanchez is usually always where I am. Norwegian forest cats are very very sociable! But not with anybody, it has to be his own Mom.

Teemme pienen pyrähdyksen kissamintun tienoille.

Samassa penkissä kukkii ihanasti viime (vaiko jo toissa?) vuonna siemenestä kylvetty krysanteemi, jonka Elämää luonnossa -blogin Sylvi tunnisti lajiksi Chrysanthemum zawadskii. Tänä vuonna pehkon kyljessä on myös yksi hailean oranssinpunainen kukka, liekö viereinen taimi, vai onko tämä kasvi onnistunut tekemään senkin värisen kukkavarren.

Mennään muotopuutarhaan.

Kukinnan jälkeen leikattu mirrinminttu 'Six Hills Giant' kukkii uudestaan. Se on loistava syyskukkija, kunhan ohikukkineet varret leikataan loppukesällä pois.
Komealuppion kuihtuneita kukkia en ole poistanut, mutta se on muuten vain kukkinut yhtäjaksoisesti yli kaksi kuukautta. Sen kuivuneiden lehtien poistaminen siistisi istutusta ja toisi kukat vielä paremmin esiin.

Pudonneita vaahteranlehtiä ei parane vielä silputa, sillä ne ovat mainiota leikkimateriaalia.

Leikimme "Mamma, heitä lehteä" -leikkiä. Kuvaaminen samaan aikaan on hieman haastavaa. Täytyy tarkentaa valmiiksi ja toivoa, että Ransu osuu tarkennusalueelle.

Me Ransun kanssa toivotamme iloista lokakuun jatkoa!


Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis
Mirrinminttu – Nepeta × faassenii

Syyslehtien seassa

Ompelin uuteen porttiin vielä viirinauhan, muuten peurat hyppivät portin yli mennen tullen.

Amongst the Autumn Leaves
A lot of leaves have fallen. The colour combination with lilac asters and autumn crocuses is stunning. It is lovely to observe the trees, shrubs and perennials changing colour, all in their own time. Some are still green. Lilacs are turning lime green and rowan trees red; maples are golden.

Mainitsin aiemmin 'Little Carlow' -asterin ja syyssahramien mahtavan värisointuvuuden. Tässä nyt yritelmä saada niitä samaan kuvaan... Vaahteranlehdet tuovat täydellisen taustan!

Samat kasvit toisesta suunnasta. Tuo iso vaahterankanto keskellä ei ehkä kuole ikinä, olen tappanut sitä kymmenen vuotta ja aina se pukkaa lehtiä.

Elefanttiheinä 'Purple Fall' on ainoa Miscanthus, joka on suostunut asettumaan puutarhaani. Se kasvaa hirmu kuivassa paikassa, joten se kituu, mutta toisaalta ehkä juuri sen takia talvehtii kumminkin. Syysväri on mahtava viininpunainen.

Ransu tuli seuraksi kuvauskierrokselle.

Puut vaihtavat väriä kukin eri tahtiin, näkymä muuttuu päivittäin. Koivut menevät keltaisiksi ja pihlajat punaisiksi. Japaninlehtikuusi on vielä vihreä, tänään havaitsin ensimmäiset keltaiset neulaset.

Murattisyklaamit tekevät koko ajan uusia kukkia kuihtuneiden tilalle.

Vielä kerran uusi portti viireineen.
Värikästä keskiviikkoa!


Asteri 'Little Carlow' on asteriristeymä ja luetaan nykyisin sukuun Symphyotrichum
Elefanttiheinä – Miscanthus sinensis
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Syyssahrami – Crocus speciosus