Ransun päivä

Moi! Mä kerron nyt vähän, missä mennään, kun mamma ei osaa kertoa olennaisisia asioista.
Heinä on hyvää.
Toim. huom. Ja ruohon voisi taas leikata.

Cat days
We are enjoying the summer weather, although Ransu has been suffering from heat – thankfully now over – and I am struggling with watering. We last had rain nearly a month ago. The garden is still green, but the lawn is showing signs of yellowing (never this early in the summer before!) and new plants would simply die if I didn't carry water to them.

Nyt on sellaista, että mä teen tutkimuksia pihalla vasta illalla. Silloin on hyvä.

Päivällä makaan mun pöydällä. Huomaatko miten mun karvat hulmuaa? Se on just sopivaa.

Tai sitten oleskelen mun rappusilla.

Musti: Mäkin olen täällä!

Toim. huom. Tässä kohdassa on vuokko-esikkopuutarha, jossa on luonnonkukkien kuten metsäkurjenpolven, niittyleinikin ja valkopeipin rehotus yhdistettynä espanjansinililjoihin, lemmikkeihin ja tarhakalliokieloon, muun muassa.

Tässä on hyvä tähystelypaikka.

Valppaana on oltava myös panttereiden juomalammella. Koskaan ei tiedä.

Joo! Mammaa täytyy tarkkailla koko ajan.

Toim. huom. Tässä nurkkauksessa kukkii myös niittysinilatva 'Stairway to Heaven'.

Punapietaryrttikin (lajike 'Duro') kiirehtii kukkimaan lehtoakileijojen lomaan.

Siinä kaikki tällä kertaa. Moi!


Niittysinilatva – Polemonium reptans
Espanjansinililja – Hyacinthoides hispanica
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lemmikki – Myosotis
Metsäkurjenpolvi – Geranium sylvaticum
Niittyleinikki – Ranunculus acris
Punapietaryrtti – Tanacetum coccineum
Tarhakalliokielo – Polygonatum ✕ hybridum
Valkopeippi – Lamium album

Tähtihetkiä

Kostealla niitylläni kukkivat tähtihyasintit, kuten edellisessä jutussa jo kerroin. Yksi isotähtihyasintti kasvaa myös kunnollisessa kukkapenkissä, missä se ei joudu taistelemaan heinän ja koiranputkikon sun muun kanssa elintilasta. Onhan se muodostanut paljon komeamman tuppaan kuin yksittäiset sini- ja isotähtihyasintit, jotka eivät juuri leviä niittypläntilläni, mutta nousevat sentään uskollisesti joka vuosi.
Mikähän siinäkin on, mutta minusta nuo niityn seassa sinnittelevät yksittäiset ja harvempikukkaiset sissit ovat nätimpiä. Lopputulema on niin luonnollinen.

Blue love
I have a tiny meadow with spring flowers – come late July, I cut it all with a scythe and then mow it like lawn for the latter part of the year. The last flowers to come into bloom are camassias.

Kukkapenkin komea isotähtihyasintti.

Musti esittelee.

Ihan samasta pussista istutin sekä iso- että sinitähtihyasintin sipuleita myös niitylle, joten mistään lajien välisestä erosta ei ole kyse. Tämä havainnollistaa hyvin sen, miten eri lailla kasvit kasvavat, kun niillä on tai ei ole kilpailua.

Kun katsoo vähän kauemmas, näkyy kuusten väliin uuteen saniaistarhaani, jonne roudasin ison rungon pätkän tässä eräänä päivänä. Sillä voi istua, kunnes se lahoaa. Rungon taakse aion vielä kasata lisää maata, eli se saa myös toimia pienenä pengermänä.
Kuvasta näkyy sekin, että rinne jatkuu siitä ylös ja ihan kuvan yläreunassa pilkistää vielä isompi rungon pätkä, joka lepää tonttini ylälaidalla.

Kun katsoo kosteaa niittyä toisesta suunnasta, näkyy vielä alempana oleva kyläniitty. Oikealla on puska kääpiömantelia, jonka kukinnan menetin tänä keväänä, näin vain ensimmäisen kukan avautuvan ja sitten piti lähteä yli viikoksi pois. Kukinta ei tosin nyt näyttänyt olevan kovin runsas, ja onneksi olen nähnyt nämä kukassa jo monena vuonna!
Kukinnan jälkeen kääpiömantelit menevät jotenkin ruskean rönttöisiksi, mutta onneksi pihalla on kaikkea muuta kaunista katsottavaa. Olen jotenkin allerginen puskille, jotka ruskettavat kukintonsa, syreeneissä ja syriköissäkin sama juttu, monista pensasangervoista puhumattakaan.

Kirsikkaluumu 'Nigra' kukki jo pari viikkoa sitten, eikä koko puskassa ollut kuin pari vaivaista kukkaa! Jopas on kitsasta. Toivottavasti ensi vuonna on runsas kukinta sitten.

Tässä kylällä on yksi ihana kirsikkaluumu, omaa vajaa parimetristä puskaani hiukkasen vanhempi... varmaan kymmenillä vuosilla. Tuolla se näkyy kaukana vasemmassa reunassa.

Nyt tulee tajunnanräjäyttävää kukkamateriaalia. Marjaomenapensas 'Marleenan' kukinta on ennätyksellisen komeaa. (Taustalla kukkivat pihasyreenit).

Tässä on pienen mainonnan paikka. Pensaan, tai tässä tapauksessa pienen puun – se on leikattu yksirunkoiseksi – on jalostanut Hongiston Taimiston Timo Saarimaa. 'Marleenaa' ei ehkä ole myynnissä yleisesti, mutta kannattaa kysyä Hongiston Taimistolta (Koski TL). Tämä on nimittäin aivan käsittämättömän kaunis.
Ostin tämän marjaomenapensaana, mutta nyt se näyttää olevan sivustolla koristeomenapuun nimellä. Sama puska yhtä kaikki!

'Marleena' hieman kauempaa – runko ei tässä näy, koska puu kasvaa alempana pengermän takana.

Ja vielä kauempaa, muotopuutarhan läpi nähtynä. Sointuu ihanasti muotopuutarhaan!

Eikä siinä vielä kaikki. Loppuun kirsikka kakun päälle. En sittenkään menettänyt japaninkirsikka 'Royal Burgundyn' ensimmäistä kukintaa ikinä – se on sinnikkäästi pitänyt kukkansa (2 kpl) läpi helteet ja tuulet. Mikä ihanuus! Kerrotut kirsikankukat ja tummat lehdet, tämä on jo melkein liikaa. Mutta kyllä tämän vielä kestää, juuri ja juuri.
Tai toivottavasti et pyörtynyt.
Pökerryttävän ihanaa viikonloppua!


Isotähtihyasintti – Camassia leichtlinii
Japaninkirsikka – Prunus Sato Zakura -Ryhmä
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Kääpiömanteli – Prunus tenella
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Sinitähtihyasintti – Camassia quamash

Akileijahuumaa

Yleensä japaninakileija on ensimmäinen kukassa, mutta nyt näyttävät kaikki akileijat rehahtavan kukkaan samaan aikaan. Tämäkin on kivasti tehnyt pari siementaimea ympärilleen vuosien mittaan.

Columbine explosion
Usually columbines have some sort of order: first the flabellata, then vulgaris, then other species and hybrids, but now they are all over the place and all at the same time.

Japanilaiset kasvavat muotopuutarhassa, ja sinnekin on päätynyt lapsuudenkotini lehtoakileijoja, ne ovat siementäneet vähitellen hieman joka paikkaan. Tämä hennon vaaleanpunainen on suloinen.

Seassa on myös valkoisia, ystävän lähettämistä siemenistä, vaikka niitä ei oikein kuvasta erotakaan. Mutta tämä kuva oli pakko laittaa, sillä omenapuun kukinnasta ei enää huomenna saa kuvaa, se on ihan juuri ohi...

Varsinainen akileijavyöry on kuitenkin pienen laatoituksen vieressä, sillä siihen istutin sen ensimmäisen lapsuudenkotini akileijatulokkaan, joka tuli toisen kasvin ruukussa salamatkustajana. Musti esittelee.

Muutaman metrin päähän istutin 'Nora Barlowin' noin viisi vuotta sitten, ja se sekä tumma peruslehtoakileija ovat tuottaneet ihanan sekoituksen Barlow-tyypin siementaimia monissa väreissä.

Tämän vuoden uusi tulokas – tällaista väriä en ole ennen nähnytkään. Kivat nuo vihertävänvalkoiset hipaisut terälehtien kärjissä.

Aito ja alkuperäinen 'Nora Barlow', tästä huomaa, mistä edellisen siementaimen vaaleat hipaisut ovat peräisin. Norassa on upea kaksivärisyys.

Oma suosikkini on kuitenkin ehkä tämä yksivärinen purppurainen.

Tai ehkä sittenkin kaikki vanhanajan akileijat suloisessa sekamelskassa, ihan kuin lapsuudenkodinkin pihalla. Koiranputken kukka sopii sekaan niin täydellisesti, ettei sitä henno pois nyppäistä.

Puna-ailakkikin sopii akileijoihin hirmu hyvin.

Ransu esittelee puna-ailakin ihanuutta.

Ja kas, telliman hentoinen kukkavarsi nousee sieltä myös. Sekin sopii.

Akileijasekamelska kauempaa, ja vähän muutakin.

Tämäkin kuva piti ängetä mukaan, sillä akileijamelskan vieressä on kostea kevätniitty, jossa alkavat juuri tähtihyasintit kukkia.

Eikä hobittipenkkiäkään saa unohtaa, siellä kukkii jaloakileija 'Red Hobbit'!


Jaloakileija – Aquilegia Cultorum-Ryhmä
Japaninakileija – A. flabellata
'Nora Barlow' on lehtoakileija A. vulgaris var. stellata
Lehtoakileija – A. vulgaris
Tellima – Tellima grandiflora
Tähtihyasintti – Camassia

Tulppaaneja kyllästymiseen asti

Pyydettiin kuvia 'Texas Flame' -papukaijatulppaanista sitten, kun se on avautunut. Ja nythän se on! Ta-daa!

On fire
I have seen 'Texas Flame' tulip before, and even concentrated in photographing it from all sides and in different lights. But not until now have I fallen fiercely in love with it. What a tulip!

'Texas Flame' läheltä.

'Texas Flame' kauempaa. Edessä on uusi hankinta, japaninvaahtera 'Enkan'.

Vielä kerran, kyllästymiseen asti, 'Texas Flame', tällä kertaa kylämaisema taustanaan.
Kyllästyitkö?
Minä en pysty. Tämä on vielä kauniimpi kuin ennen, kauniimpi kuin koskaan missään muualla kuin täällä oranssissa penkissäni punamullattujen talojen kylämaisemassa, jossa se on täydellinen. Rusotuomipihlajan vieläkin hieman rusehtavat nuoret lehdet ja japaninvaahtera sointuvat tähän mahdottoman hyvin.

Samaa väriteemaa mutta huomattavasti sirommassa mittakaavassa tarjoaa kreikantulppaani muotopuutarhassa.

Muuten muotopuutarhan värimaailmassa liikutaan aivan muualla kuin oranssissa, joten periaatteessa kreikantulppaanit voisi siirtää. Mietin asiaa kukinnan jälkeen, mutta kukkavarret olisi toki viisasta merkitä nyt ylös kaivuuta varten.
Minulla oli verkko tulppaanien ja kurjenmiekan päällä, ja se osoittautui hyväksi ajatukseksi. Eilen kuitenkin otin sen pois, koska korkeat kasvit alkavat kasvaa verkon läpi, eikä sitä tahtonut nytkään saada pois rikkomatta laukkoja ja akileijoja.

Yön aikana edessä kukkivasta viittakurjenmiekasta oli syöty puolet ja nuo etummaiset kaksi 'China Town' -viherraitatulppaania on popsittu samalla.
Ja minä kun olin siinä luulossa, että peurat ovat jotenkin lakanneet vierailemasta puutarhassani! Taitaa ollakin aika tehokasta se kanadalainen neste, jota olen tänä keväänä ahkerasti vispaillut. Ja kun ei ole satanut, niin sen haju on pysynyt. Nyt minulla oli pullossa parisen viikkoa sitten sekoitettua nestettä, ja voi hyvänen aika, miten kamalalta se lemuaa – eltaantunutta maitoa ja mätiä kananmunia. Sumutin sillä kaiken mahdollisen.

Kuvasta huomaa, että ihana sikuri on kova tekemään siementaimia (nuo voikukan näköiset). Noita täytynee kitkeä, pitää ensin tutkia, onko siellä jotakin tärkeää seassa. Tässä kohdassa on niin toivottoman tiukka savi, että voi olla, ettei siinä mitään muuta edes yritä kasvaa.

Talon toisella puolella, pohjoisseinustalla, kukkivat 'Spring Green' -viherraidat. Nämä on istutettu ainakin viisi vuotta sitten! Ja enemmänkin kukkisi, elleivät peurat söisi.

Rohanissa kukkivat puolestaan 'Black Parrot' -papukaijat. Seurana niillä on ihanan valloittava hopeatäpläpeippi, joka mennä porskuttaa ja hyvä niin, pysyvät rikkakasvit aisoissa.
Harmi, että tuli näin kuuma, tulppaanit kohta lopettelevat. Viime vuonna oli ihanaa, kun niiden kukinta kesti juhannukseen.
Ainakaan tänne ei ole sateita luvassa myöskään seuraaviin kymmeneen päivään, joten voi olla, että kokonainen kuukausi ilman pisaraa menee rikki jo näin alkukesästä. Noin kolmeen viikkoon ei nimittäin ole satanut. Ainoa hyvä puoli siinä on, että nurmikon kasvu lakkaa, kun se kellastuu. Mutta niin tekee sitten kaikki muukin.

Punaisessa villissä penkissä alkaa papukaijasekoitus vedellä viimeisiään. Valkoiset ovat kivan näköiset tummaa metsätyräkin lehdistöä vasten.

Mutta sinne on avautunut uusi: kerrottu myöhäinen 'Carnaval de Nice', ja Tulipa sprengeri vasta virittelee kukkanuppuaan.

Siinä ne ovat, taustanaan ylärinteen koiranputket. Kiinanpionien nuput näkyvät jo ja liljat nousevat.
Kesä alkaa kohisten, hyvää kesää!


Hopeatäpläpeippi – Lamium maculatum
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kreikantulppaani – Tulipa orphanidea
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Sikuri – Cichorium intybus
Viitakurjenmiekka – Iris aphylla
Viherrairatulppaani – Tulipa Viridiflora-Ryhmä