Toiveita juoksevasta vedestä

Yksi puuha kesän työlistallani oli vesijohdon kaivaminen syvemmälle ja eristäminen. Vaikka putkessa kulkee sulanapitokaapeli, on letku lähes joka talvi jäätynyt. Viime talvi oli siitä erinomainen, että vettä tuli hanasta koko talven.
Talon lähellä oleva pää oli jo saanut styroksia päälleen siinä vaiheessa, kun salaoja kaivettiin. Nyt käsittelin lopun. Kaivaminen olikin helppoa, sillä letku oli aivan pinnassa. Tämän tiesin jo etukäteen siitä, että se on sulanapitokaapelin asennuksen jälkeen sulattanut lunta päältään. Letkun päällä oli tuskin kolmea senttimetriä maata.

Nämä kuvat on muuten otettu viikkoja sitten. Tämä täytyy sanoa ennen kuin joku älähtää kesäisistä maisemista! Tarkastaja saapuu paikalle.

Jaahas, jaahas...

Laitoin letkun ympärille oman vaahtomuovisen putkieristeensä, sen lisäksi kaivoin letkua sen verran syvemmälle kuin pystyin. Päälleen se sai paksujen styroksilevyjen paloja. En lähtenyt siihen, että poraisin talon sokkeliin ja kaivoon uusia reikiä syvemmälle, jotta letkun saisi routarajan alle.
Betoninen sokkeli ja kaivonrengas ovat tosin sellaisia kohtia, joissa betonin kylmää johtava ominaisuus saattaa jäädyttää vesiputken, mutta niissäkin on nyt letkun ympärillä aiempaa paremmin eristettä. Toivottavasti se auttaa.
Kivikin johtaa kylmyyttä. Yhdessä kohdassa letkun matkan varrella on suuri kivi lähes maan pinnassa, ja letku kulki aivan siinä kiinni. Siirsin letkua kauemmas ja eristin sen huolella kivestä. Olen kuullut tapauksesta, jossa suuri kivi johti pakkasta maan pinnasta syvemmälle ja aiheutti putken vuotuisen jäätymisen, joka loppui vasta, kun kivi kaivettiin pois.

Tässä vaiheessa minun piti jättää työ kesken ja hankkia lisää putkieristettä. Tarkastaja valvoo, millaiseksi työmaa jätetään.

Menin myös tikkailla kaivoon laittamaan putkieristeen sinnekin, sillä letku kulkee ilmassa jonkin matkaa ennen kuin osuu veteen. Kylminä talvina kaivon vedenpinta on jäätynyt. Toivotaan, ettei sellaisia tule, mutta nyt on varauduttu.

Aloitin muuten oman blogin pidon Yhteyshyvän verkkosivuille! Siellä on enemmän näitä rakennusjuttuja sun muita, mutta totta kai kirjoitan niistä tännekin entiseen malliin. Yhteishyvän-blogini nimi on Nainen ja moottorisaha ja se löytyy täältä. Tervetuloa sinnekin!

Insulated water
During cold winters, that is every winter apart from the last one, my water pipe has frozen. Now I attempt to get running water year round. Let's hope the insulation works!

Kala-ateria

Hankin tässä eräänä päivänä maukasta portugalilaista paellaa. Sitä tekevät tutut portugalilaiset kahvilanpitäjät. Portugalilainen paella on kosteampaa kuin espanjalainen, ja tämä rapu-simpukkapaella oli todella herkullista! Eräs muukin oli sitä mieltä, että herkullista olisi, jos vain saisi maistaa.

Nälkiintynyt kissa: Eikö teidänkin mielestä portugalilainen meriruoka kuulu norjalaisen turskakissan ruokavalioon?

Seafood cat
Ransu is strongly of the opinion that Portuguese seafood paella is a healthy part of the Norwegian diet.

Lokakuun kalenteripoika

Pari viikkoa sitten syntymäpäiviään viettänyt Ransu juhli vasta viime viikonloppuna. Ihania tyttöjä ja tätejä kävi onnittelemassa, lahjomassa, lääppimässä ja lepertelemässä. Eikä haitannut yhtään, lisääkin olisi saanut leperrellä! Seuraavana päivänä Ransu oli hirmuisen huomionkipeä, liekö tottunut normaalia suurempaan huomion määrään ja ajatellut, että tästäpä uusi standardi.
Monet lelut olivat kovasti pojan mieleen, mutta Naukulan Namun lähettämä pinkki hiiri taisi viedä voiton.

Birthday boy
Last weekend we celebrated Franz's birthday. He got so much attention that on the following day he was super attention-seeking. Perhaps he thought that a new standard had been established.

Tulkaa tytöt takaisin, olkaa niin kuin ennenkin.. olkaa niin kuin sunnuntaina vaan niin manulia laulattaa!

Musti huomauttaa, että Triolan täti oli tosi kiva ja Analtakin tuli tosi hyvä huiska, mutta tämä yksi on jo kynitty!

Sisäkukat

Kerroin jo näistä kämppäkavereista, jotka viettävät talven pienissä huoneissani. Olo ei käy yksinäiseksi, on suorastaan tungosta!
Pasuunan alla on mukava lukea kirjaa nojatuolissa. Pelargoneista kukkivat vielä ainakin 'Raspberry Ripple', 'Brightstone' ja 'Catalina'.

Roommates
There is no space to feel lonely at winter – with my pelargonium collection and the angel's trumpet the house is filled with flatmates!

Olohuoneen tunnelmaa.

Seinällä on kasvitieteellistä taidetta, kuinkas muuten. Eihän talvea muuten kestä!

Osa kasveista on makuuhuoneessa talon pohjoisikkunoilla, etenkin riippaorvokki ja verenpisara, jotka eivät siedä kuivumista.

Lopuksi kuva vanhoista neulatyynyistäni Rynttyliisalle, joka kaipasi niiden esittelyä. Talooni vuonna 1912 tullut emäntä oli ompelijatar, ja olen onnekas, kun hänen tarvikkeitaan ja ompelukonettaan ei ollut hävitetty. En tiedä, miltä vuosikymmeneltä nämä tyynyt ovat, mutta hyvin toimivat edelleen.

Pikku posliinikarhu näyttää esimerkkiä. Illat pimenevät, kaivetaan kirjat esiin ja opitaan uutta. Hän opiskelee hunajantuotantoa.


Pasuuna – Agnel's trumpet – Brugmansia
Riippaorvokki – Viola hederacea
Verenpisara – Fuchsia

Vähiin käyvät kukat ja tiput

Ajattelin käydä kuvaamassa ihanan syysasteri 'Royal Rubyn' kukinnot, sillä olin juuri edellispäivänä niitä ihaillut. Vaan eipä niissä enää ollutkaan paljon kuvattavaa, joku oli käynyt syömässä ne. Muutama kukka ja nuppu oli onneksi jäljellä!

Lost glory
Autumn is the most infuriating time, since there are precious few flowers and leaves anyway, and deer eat almost anything. They come to the gardens with no fear nor shame. The good news is that I discovered a new species, the grey-headed woodpecker! Not that it is very uncommon, but I had not seen it in my garden before.

Kuunliljojen lehdet olisivat upeita sekä vihreinä että keltaisiksi lakastuneina, mutta... tässä olisi komea suurilehtinen jalokuunlilja 'Sum and Substance'...

Täytyypä sitten ihailla muita juttuja. Helminukkajäkkärää ei kukaan syö, ja se on onni, sillä se on koristeellinen syysasussaan. Keskellä näkyy viiniruudan vihreitä lehtiä ja keltaisia pikku kukkia.

David Austin -ruusu 'Winchester Cathedral' on väsymätön.

Vuorikonnantatar on myös saanut kukkia täysin rauhassa. Menin pihalle kuvaamaan erästä kaunista usvaista aamua.

Pihakuusesta kuului suurta papukaijamaista meteliä. Harmaapäätikka! Uusi lajibongaus minulle.

Lintuelämä alkaa kuitenkin käydä vähiin. Näin vielä syksyn viimeisen västäräkin tässä eräänä päivänä, mutta hänkin lienee jo pyrähtänyt pois. Mustarastas kävi syömässä omenoitani, toivottavasti sai hyvän tankkauksen muuttomatkaa varten.

Näkymät ovat kuitenkin ihan kauniita. Ruoho on nyt ihana, sillä se on lakannut kasvamasta. Vastaleikattu nurmi näyttää vastaleikatulta vielä viikonkin päästä. Viimeinkin! Tästä täytyy nyt nauttia toukokuuhun asti, silloin leikkurin kanssa saa taas juosta pihaa ristiin rastiin joka viides päivä.

Etenkin japaninlehtikuusi on upea kuuraisena aamuna.

Kyläniityn yllä viipyvä aamu-usva on kaunis.
Iloista viikonloppua!


Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Jalokuunlilja – Hosta Tarhafunkia-Ryhmä
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Syysasteri – Aster novi-belgii
Viiniruuta – Ruta graveolens
Vuorikonnantatar – Bistorta affinis

Ehtiikö

Jännään tarhamyrkkylilja 'Waterlilya'. Tämä avautuu niin mahdottoman hitaasti, että meinaakohan tämä ollenkaan aueta ennen talven tuloa?

Joissakin ruusuissa on vielä nuppuja, tosin ne nyrpistyivät ryttyyn yöpakkasissa. Portlandinruusu 'Comte de Chambord' on aina syksyn viimeisten kukkijoiden joukossa.

Kaikessa hiljaisuudessa on unkarinikiviuhko taas aloittanut kukinnan. Tällä on niin sirot kukkanuput, että niitä ei tahdo huomata.

Sikurin näyttävämmät kukat ilostuttavat yhä vain! En tiennytkään, että tämä on myös syyskukkija.

Sikurin hujoppivarsia sojottaa siellä sun täällä muotopuutarhassa, mutta eihän niitä kukkivina raaski katkoa. Oikeassa reunassa on keltakaunokin siemenpalloja, niissä on koko ajan joku talitiainen nokkimassa. On hauskaa seurata, miten puutarha tarjoaa linnuille syötävää. Ruokintaa en ole vielä aloittanut, eikä sitä saa aloittaakaan ennen kuin lämpö pysyy pakkasella yöt ja päivät.

Tarhasalkoruusun viimeiset kukat – vai tuleeko näitä vieläkin lisää?

Puutarha alkaa vähitellen valmistautua talven tuloon. Vesisaavien kaataminen ei koskaan ole ollut näin helppoa, ne ovat käytännössä tyhjät, kun on ollut niin kuivaa ja syksyn istutuksia on täytynyt kastella. Kuvan oikeassa reunassa on jokasyksyinen lempiyhdistelmäni siniheinä ja täpläpunalatva.
Iloista uutta viikkoa!

Autumn's last flowers
It's time to empty the water barrels and for this year's last flowers to bloom. I have not seen such a dry autumn yet, the water containers are nearly empty. This autumn's plantings have needed a lot of watering, the soil is dry as bone.


Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Sikuri – Cichorium intybus
Siniheinä – Molinia caerulea
Tarhamyrkkylilja – Colchicum Speciosum-Ryhmä
Tarhasalkoruusu – Alcea rosea
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum
Unkarinikiviuhko – Limonium gmelinii

Risotto

Nyt tarkkana, sillä seuraa tämän vuoden ruokapostaus. Kovin usein näitä ei nimittäin heru!
Sain keväällä maa-artisokan taimen, mistä olen erittäin iloinen. Maa-artisokka kuuluu ehdottomiin lempimakuihini. Peurat verottivat kasvustoa rankasti, sain sadoksi kolme pähkinän kokoista mukulaa.

The first harvest
I just love Jerusalem artichoke. Its flavour is so refined! Hence I was so pleased as I received a plant last spring. Deer ate it with great gusto, as they eat nearly everything. I harvested three nut-sized tubers and boy did they make a great risotto!

Luulin 19-vuotiaaksi asti, että risotto on tylsää ruokaa, jota tehdään Uncle Ben's -riisistä ja herne-maissi-paprikasta. Sitten ystävä perehdytti minut italialaiseen ruokamaailmaan, eikä paluuta ole ollut. Ai TÄLLAISTA risotto onkin!
Ensimmäinen oikea risotto, jota sain, ja jonka tekoon samalla osallistuin, oli kinkku-rosmariinirisottoa. Vähän sillä reseptillä tein nytkin, mutta en laittanut lihaa. Päätin, että maa-artisokan hieno maku ei saa peittyä.
Ensin kuullotin sipulia ja valkosipulia voissa, sitten lisäsin riisiä ja kuullotin hieman lisää. Taisin lisätä maa-artisokatkin viipaleina tässä vaiheessa.

Seuraavaksi lorautus viiniä, valkkari olisi varmaan sopinut myös, mutta sitä ei ollut.

Kun viini on imeytynyt, aletaan lisätä lihalientä vähän kerrallaan välillä sekoittaen. Aina, kun neste on imeytynyt, lisätään uutta – paitsi sitten, kun risotto on valmista. Täytyy olla tarkkana, että siitä tulee al dente eikä mitään ylikypsää kanttiinirisottoa!

Rosmariinia lisätään loppuvaiheessa. Kun risotto on valmista, siihen voi vielä sekoittaa voinokareen. Risottoannoksen päälle raastetaan parmesaania.

Kuvaa valmiista annoksesta ei ole, sillä imuroin sen heti lautaselle saatuani.
Iloisia risottohetkiä kaikille muillekin, ja muistakaahan ottaa rosmariinit ulkoa sisälle! Minun meinasi unohtua ja pakastua.

Maa-artisokka – Jerusalem artichoke – Helianthus tuberosus