Syksyn ihanimpia

Edellisessä kirjoituksessa manasin peuratuhoja. Onneksi on kuitenkin joitakin lempikasveja, joihin ne eivät koske kuin nimeksi tai lainkaan. Mahtiyhdistelmä täpläpunalatva 'Atropurpureum' ja siniheinä iskee jälleen, ja tämä kaksikko on voittamaton.

Luckily there are some favourite plants that deer leave alone.

Hortensioita ne syövät, mutta Endless Summer kasvaa niin lähellä taloa ja hankalasti saavutettavissa, että siihen ei kajota. Kukat nuokkuvat kuivuudessa, onneksi täksi iltapäiväksi on tulossa sadetta! Jokunen kesällä istutettu perenna näyttää kuivuneen kuoliaaksi.

Voimakkaasti aromaattisiin kasveihin kuten yrtteihin ei kosketa. Tämä ihana maanpeiteminttu kasvaa punakukkaisen ruusun juurella, valitettavasti itse ruusun latvat on syöty. Tämä myytiin väärällä nimellä, luulen tämän olevan omenaminttu (kirjavalehtinen versio). Kirjavalehtiset ovat hyvä valinta, kun haluaa vähemmän leviävää minttua. Kirjavalehtisillä on aina pienemmät kasvuhalut kuin alkuperäisillä muodoilla.

Ukonhattu on myrkyllinen, vaan eipä tuo myrkyllisyys näytä peuroja haittaavan – jouluruusut ja munkinhuput syödään hyvällä ruokahalulla. Jokin näissä silti ilmeisesti tökkii, ja onneksi niin. Köynnösukonhattu 'Red Wine' on taas avannut kukkansa iloksemme.

Ja sitten on tämä ihanuus, joka kukoistaa vuoden ympäri. Ransu ♥
Iloista tiistaita!

Endless Summer (The Original) on jalohortensia 'Bailmer' – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Köynnösukonhattu – Aconitum hemsleyanum
Omenaminttu – Mentha × rotundifolia
Siniheinä – Molinia caerulea
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum

Ensimmäinen hopeasyysvuokko

Hopeasyysvuokko on monen vuoden yrittämisen jälken suostunut asettumaan puutarhaani jopa kaksin kappalein. Istutin muutaman taas viime syksynä. Toinen vuokoista ei vielä kuki, mutta tässä toisessa on kaksi kukkaa! Kukat ovat hailakan vaaleanpunertavia.

Monta vuotta puutarhassani viihtynyt tarhasyysvuokko 'September Charm' kukkii ihanan runsaasti. Runsaampikin se olisi, jos peurat eivät söisi.
Liljat on syöty, samoin punahatut. Niistä ei ole mitään iloa täällä päin, ja olenkin lakannut innostumasta niistä. Ei vain kannata. Ihana kirjavalehtinen syysleimu on syöty, samoin kellohyasinttien kukkavarret ja kurjenmiekoista lehdetkin.

Ruusuista suurin osa näyttää tältä. 'The Pilgrim' kukkisi komeasti, jos. Silti tulin tänään kotiin kahden uuden ruusun kanssa. Puutarhuri on ikuinen optimisti, hulluuteen asti.

Nämä 'Comte de Chambord' -ruusun kukat ovat sen verran matalalla ja mirrinmintun suojissa, että ovat säästyneet. Ihana hempeä väriyhdistelmä yhä vain, tämä pari on ollut kukassa heinäkuun alusta asti!

Lopuksi huojentava viesti kaikille, jotka olivat huolissaan Ransun ruuan saannista. Kyllä se saa ruokaa, ja joskus jopa oman piknikaterian kuistin rappusille.

I love Japanese anemones, roses and many many more plants – but so do deer. This is a constant battle that I will win one day!


Hopeasyysvuokko – Anemone tomentosa
Mirrinminttu – Nepeta ✕ faassenii
Tarhasyysvuokko – Anemone ✕ hybrida

Päivän Ransu

Saisko ruokaa.

Uudenkaupungin vanhoissa taloissa

Sillä aikaa, kun karvapojat tutkivat mökkiä (tai mitä ilmeisimmin ottivat pitkät päikkärit, sillä kotiutuessamme kaupungista ei ovella ollut vastassa ketään, sitten yläkerrasta laahusti pari haukottelevaa kissaa) me tutkimme innokkaasti Uudenkaupungin vanhoja taloja Koratian Jennin kanssa.
Suurin osa Ugin puutalokortteleista on rakennettu 1800-luvun jälkipuoliskolla kaupunkia koetelleiden tulipalojen jälkeen, mutta tämä 200-vuotias sympaattinen rakennus mäellä oli säästynyt paloilta. Tämä oli oikea helmi! Keittiössä oli hieno puuhellanurkkaus. Olohuoneen kakluunista unohdin ottaa kuvan. En muutenkaan kuvannut kovin paljoa, aika meni tutkiessa ja huokaillessa kaiken vanhan kauneutta. Ihaninta oli vain olla ja kierrellä hissukseen sekä istuskella pihatuoleissa. Tapahtumassa oli riittävän vähän porukkaa, jotta monien talojen huoneissa sai olla omassa rauhassa.

Kaikista kohteista ei saanut julkaista kuvia, joten tässä vain muutamaa taloa sisältä. Keskityin tulisijoihin, ne ovat yksi vanhojen talojen kiehtovimpia puolia. Onneksi aika moni vanha tulisija on säästynyt ja toiminnassa edelleen. On lottovoitto löytää vanha talo, jonka kakluuneja ei ole purettu.

Tässä talossa oli pönttöuunit maalattu marmoroimalla! Todella kivan näköistä, mutta ihmettelin, miltähän ajalta tyyli on. No, sehän on nykyajalta! Omistajat olivat maalauttaneet pönttöuunit ja keittiön hellan huuvan koristemaalarilla. Upea, upea idea ja tulos.

Keittiö. Miten ihanan tunnelman vihreä marmorihuuva tuokaan! Miksi minulla ei ole huuvaa, kopioisin idean heti. Muuten oli mukava löytää oman hellani kaksoisolento, tämä on ihan samanlainen päältätäytettävä kuin vanhassa talossani on.

Mahdottoman söpö ovenpäällistaulu. Haluan samanlaisen!
Mikähän siinä on, että nuorempana inhosin naivismia ja nykyään se viehättää koko ajan vain enemmän.

Tässä hellassa räiskyi iloinen valkea. Tulipa mukava tunnelma.

Aikamatka 70-luvulle. Mahtava muovimatto!

Museoissa oli avointen ovien viikonloppu. Tämä on Wahlbergin museotalon pihapiiriä.
Sää oli mitä mainioin – ympärillä jyrisi ukkonen vähän väliä, mutta Uudessakaupungissa paistoi aurinko.

Monella pihalla oli pihakirppis.

Kohteet oli merkitty ilmapalloin, mainio idea – ne löytyivät helposti.

Vanha tanssiravintola Wallilan Kartano olisi upea paikka järjestää juhlat. Paikka toimii tilausravintolana, nyt siellä olisi voinut nauttia lounaan.

Unelmien viikonloppu

Moi! Mepä kerrotaan nyt tosi kivasta viikonlopusta.

Päästiin nuuhkimaan heiniä.

Ja tallaamaan omia polkuja.

Mamma! Kirjoita tähän, että jos manuleista ottaa kuvia vanhan ikkunalasin läpi, niin se vääristää, manuleista tulee paksumman näköisiä kuin ne oikeasti on.
(Hihii, tein sen tahallani, otin kuvan siitä kohdasta, josta Ransu näytti paksuimmalta)

Musti pääsi testailemaan mäntyjä.

Ja Ransu hepuloimaan. Manuleiden aerodynaamisuus on muuten omaa luokkaansa: kun ne loikkaavat puuhun, muuttuu pyöreys liito-oravamaiseksi levylennoksi.

Ehkä on aika paljastaa, missä olimme. Vietimme ihanan viikonlopun Koratian siirtomaapalstalla!

Nautimme saunasta ihanassa kesäisessä illassa. Musti tutkii saunasiltaa.

Ransu saunaterassilla. Ihmisen uimaan meno aiheutti tosin suuren hämmingin, molemmat pojat olivat aivan hädissään.

Parempi oli, kun ihmiset istuivat kaikessa rauhassa terassilla juomassa G&T:ia. Tämä oli myös ihmisistä erittäin mukavaa.

Mustin drinkki löytyi saunaterassin alta.

Yhdessä kuvassa näkyi ranneke, joka saattoi jo paljastaa jollekulle viikonlopun ohjelman. Uudessakaupungissa oli Ugin vanhat talot -tapahtuma. Ihania taloja sai nähdä niin paljon, että olo on jopa hieman sekainen, mutta onnellinen.

Tässä postauksessa on vähän esimakua: pari suloista huvimajaa.

Seuraavassa kirjoituksessa esittelen hieman enemmän kohteita. Kaikista ei toki saanutkaan julkaista kuvia nettiin, yksityiskoteja kun ovat.

Kiitos Koratian Mummille ja Vaarille ihanasta viikonloppumajoituksesta!

Kuka tunnistaa?

Kukkuu!

Jaa-has. Katto.

Nyt näyn kahtena. Kuka tietää, ken olen?

Kävin päivänä eräänä katsomassa toipilaana olevaa ystävää, jolla on kaksi kissaa. Yksi mustavalkoinen, joka oli koko ajan sängyn alla, ja yksi minimaalisen pieni ikiliikkuja, josta onnistuin saamaan neljä suunnilleen tarkkaa kuvaa.
Kyllä, kyseessä on Zetor!
Pieni traktoripoika. Ilonan ja Zetorin oma blogi löytyy täältä.

Epätoivoinen yritys ottaa yhteisselfie eteisen peilin kautta. Ihminen tuli apuun kiinnittäen pojan huomion kahdeksi sekunniksi. Kiitos, ihminen!
Katsokaa noiden takakoipien ja korvien kokoa. Kyllä se meinaa kasvaa.

Kotona on sitten tällainen vähän paikallaan pysyvämpi kuvattava. Ja hieman isompi myös.
Kissaisaa viikonloppua kaikille!

Jee, uusi istutusalue!

Huussin edustalta hävinnyt pöllikasa tuotti yhden ilahduttavimmista asioista, joita voi kohdalle sattua.

Hurrah, I got a new planting area as a pile of wood disappeared! That's the best thing that can happen, innit?

Sieltä nimittäin löytyi sen verran iso kivi (kokokategoriaa Titanic), että en saa sitä kuopasta ylös, ja tällä kertaa päätin myös olla kaivamatta sitä syvemmälle alas pois ruohonleikkurin terän tieltä. Tähän kohtaan ei ruohonleikkuria tarvitakaan, sillä tähän tulee tietenkin istutuksia!
Huussista on suora näkyvyys kylätielle, mikä on aika typerää. Olen jo pidempään pohtinut tätä ongelmaa.

Nythän siihen ongelmaan löytyi ratkaisu. Istutan tähänkin siro- tai rusotuomipihlajan, molempia löytyy tuolta tontin laidalta kivimuurin vierestä. Näin saan vähän yhtenäisyyden yritystä tähän touhuun. Edellämainitut tuomipihlajat ovat riittävät pieniä, jotta suhteellisen lähellä oleva taloni ei tulevaisuudessa jää metsän keskelle... rakastan valoa ja avaruutta, en halua elää taloa korkeampien puiden katveessa, se ahdistaa.
Ja sitten tähän tulee kauan kaipaamani oranssien kukkien penkki, tiikerililja ainakin siirtyy tähän hetkohta! Sekä tietenkin vasta ostamani päivänsilmä, tätä varten sen ostinkin.

Päivän todellisuuskuva. Aina, kun tartun lapioon, on lasisaavi otettava mukaan, sillä näitä nousee maasta joka kerta, kun siihen lapion iskee. Ja sateen ja talven jälkeen näitä löytyy maan pinnalta ihan ilman lapiotakin, siis sellaisista kohdista, joissa on hiljattain muokattu maata.

Ihan lähellä, vanhan talon päädyssä olevassa hobittipenkissä on edelleen hyvin kaunista. Ängelmäristeymä 'Splendide White' kukkii ihanasti metsätyräkki 'Chameleonin' kanssa. Sinipiikkiputkikin änkesi kuvaan.

Alempana tontin reunalla on marja-aronia, joka on tehnyt marjoja ensimmäisen kerran. Nämä mustat marjat ovat niin kauniita. Mutta valitettavasti tämäkin puska on peurojen ruokalistalla, joten yli viisi vuotta sitten istutettu kasvi oli vielä viime syksynä vasta polvenkorkuinen. Silloin päätin pitää sen suojana verkkoa ympärivuotisesti, ja nyt pensas onkin kasvanut jo lähes metriseksi. Se pääsi keväällä kukkimaankin, minkä tuloksena se nyt kantaa marjaa.
Toivottavasti tämä nyt pääsee kasvamaan riittävästi korkeutta vieruskaverilleen kärhölle tueksi. Anun puutarha -blogin innoittamana (blogin sivustalla on kuva aronia-kärhö -yhdistelmästä) siirsin 'Purpurea Plena Elegans' -kärhöni tämän aronian viereen, sillä purppuraiset kukat ja mustankiiltävät marjat ovat yksi kauneimmista näkemistäni kasvipareista.
Voisihan kärhölle toki rakentaa jonkun obeliskinkin siksi aikaa, kun aronia kasvaa. Hmm, hmm! Hommat sen kun lisääntyvät.

Loppuun poikien kuulumiset.

Nuuh, nuuh.

Perhanan pikku natiainen, nyt saat isoveljen tassusta!

Ransu pakeni lopulta lautakasan päälle.

Olkoon siellä, tuumaa Musti. Kunhan pysyy hengittämättä ja hiljaa.


Marja-aronia – Aronia Prunifolia-Ryhmä
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Sinipiikkputki – Eryngium planum
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Tiikerililja – Lilium lancifolium
Ängelmä – Thalictrum